Helmikuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Cava
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla ei oo tullut mahaan yhtään raskausarpia, enkä usko että tuleekaan kun ei pojistakaan tullut. Joten siinäkin olen ollut onnekas pirulainen. Ainut vaan et mun pohkeet on kamalan näköset. Kaikkien raskauksien aikana ne on turvonnut ja sit niihin on tullut raskausarpia kun turvotus on laskenut nopeasti. Samoin pakaroihin tuli edellisissä raskauksissa ja rintoihin muutamia. Mutta noi kaikki on sen verran ohuita ja lyhyitä että ei niitä pahemmin huomaa, kirkkaissa valoissa ja varsinkin auringon paisteessa oikeen hohkaa! :P Onks teillä tullu suonikohjuja? Mulla on tullut polven alapuolelle jalkoihin 5 kpl. Toivottavasti häviää itsekseen synnytyksen jälkeen, muuten meen liuotuttamaan ne pois :D Edellisessä raskaudessa mulla tuli myös alapäähän suonikohju, klitoriksen yläpuolelle. Ihan ku ois ollut kaks klitorista :D
 
Mulla ei oo tullut lainkaan raskausarpia, ei tullut esikoistakaan odottaessa. ikävä kyllä sehän ei takaa sitä etteikö niitä nyt sitten vielä ehtisi tulla... :)
Se on perinnöllistä ja yksilöllistä, että miten niitä tulee - jotkut säästyy kokonaan ja joillekin ekat arvet ilmestyy heti puolenvälin tienoilla.
Se rasvailu ei taida varsinaisesti estää niitä (koska raskausarvethan ei varsinaisesti tule ihoon, vaan kudokseen ihon alla), mutta ei siitä taatusti haittaakaan ole.

Mulla ei oo varsinaisia suonikohjuja, mutta etenkin toisessa sääressä on semmosia pintasuonien ihmeellisiä tukkeumia. Kyse on siis hiussuonista. Neuvolantädille niitä näytin ja hän sanoi, että vähän samasta ilmiöstä on kyse, mutta nuo on vaan ihan niitä ohuimpia suonia. Todennäköisesti lähtevät pois sitten kun vauva lakkaa painamasta verenkiertojärjestelmää, mutta jos eivät katoa, niin sama juttu: lääkärin pakeille ne poistattamaan meen. Tykkään pitää kesällä lähinnä vaan hameita, niin on valmis maksamaankin tommosesta operaatiosta. Ja sehän ei oo varsinaista kirurgiaa - semmosella neulalla ne jotain ainetta ruiskuttaa ja viikossa pitäis kadota.


Ps. Ostin vihdoin sitä mallasuutetta. En siis kärsi varsinaisesti ummetuksesta, mutta rauta kovettaa mulla vatsaa. Tuo tuntuis toimivan oikein hyvin. Otin eilen ruokalusikallisen, ni aamulla oli vessassa jo helpompaa. :)
Kunnon ummetukseen kandee vissiin niitä ihan lääkkeitä sitten ottaa, mutta mulla tuo pehmentää vatsaa just sopivasti.
 
Oon ootellut noita raskausarpia, mutta eipä ole vielä näkynyt, vaikka painoa on tosiaan tullut siinä 10 kg - kaikki tuohon keskivartaloon.  Mulla on syvät kasvuarvet reisissä ja rinnoissa, joten ajattelin, et raskauskin aiheuttaisi niitä. Oon kyllä säntillisesti rasvannut mahaa ja rintojani joka ilta jo joulusta lähtien. Rasvaaminen helpottaa muuten sitä ihon venymisen aiheuttamaa kutinaakin! Vatsa ei kyllä ole vieläkään valtava, ja neuvolatädin mukaan kohtu mahtuu kasvamaan vielä reilusti ylöspäinkin. Potkutkin tuntuu vasta tuossa navan yläpuolella, vaikka istuisi kuinka lysyssä..

Suonikohjujakaan ei ole vielä ilmestynyt, mutta turvotustakin on vain välillä, eikä se ole ollenkaan pahaa. Siskolle tuli aika hurjat suonikohjut jo ekasta lapsesta, mutta ne lähtivät pois raskausajan jälkeen. Toisen lapsen jälkeen ne eivät enää hävinneet.. Toivottavasti mä oon perinyt niiden suhteen äitini geenit :) Sillä ei ole yhtään suonikohjua.
 
Rasvailusta en usko hyötyä olevan, mutta ajattelin sitä kuitenkin koittaa jos edes vähän estäisi. tai ettei tulisi paljoa.. äitilläni on tullut jokaisen aikana raskaus arpia, joten ajattelin että sama tulee olemaan minulla. ja olen sit rasvaillut ihan alusta lähtien. ja ensimmäiset arvet ilmestyi jo ennen 16 viikkoa...
Mun maha on ihan kauttaaltaan raskausarpien peitossa, niitä ei ole yhtä tai kahta vaan useampi kymmenen arpea on... aivan vieri vieressä..
No ei sinänsä haittaa kun mahassa umpparin leikkauksen jäljiltä komea arpi että eipä bikineitä tuu ikinä käytettyä mutta ei tuo maha oikein kaunis ole vaikka komean pyöreä pallo se toki on.
Toki tuo maha on kasvanut niin vauhdilla ettei ihme ole ettei vatsanahka pysy mukana..

Mulla kun ei tuo raskaus näy oikein muualla kuin mahassa! Eihän sitä toki osaa sanoa jos vauva onkin vähän aiemmin saanut alkunsa kun joka ultrassa on ollut isompi mitä lakettu aika sanoo...

Suonikohjuja oon kans odotellu kun äiteellä niitä tuli jokaisen aikana, mutta onneksi ainakin tähän asti oon niiltä välttänyt. toki paljon pidän tukisukkia kun suonia etää muuten niin helposti.

Nyt heti kun vähä enemmän ahkeroi niin kyllä kroppa heti sen huomaa, selkä jumiutu ja nivuskivut ovat täällä taas.. täyty ny sit tehä tosi vähä kerralla ettei näitä kipuja tarttisi kestää niin mahottomasti..
 
Oih, tää ei oo kivaa.. Mulla on nyt ollu tunnin verran menkkamaista kipua alaselässä ja alavatsalla.. Taidan koht mennä kuumaan suihkuun ja vetästä panadolin huiviin jos loppuis.
 
Tsemppiä enkuli, toivotaan että menee suihkulla ja dropilla ohi jomotukset!

Mulle ei ole omaksi ihmeekseni vielä tullut raskausarpia vaikka olin ihan asenoitunut siihen että niitä tulee, koska äitilläni ja siskollanikin on niitä mahat täysi. Toivon siis kun olen näin pitlkälle päässyt että säästyn ilman! Suonikohjuja en ole huomannut ilmaantuneen, mulla on jo aiemmin ollut jaloissa suonet aika näkyvillä tuolla polvitaipeissa (vai mikä kohta se nyt on?).
Meillä on ollut perhevalmennus nyt kaksi kertaa. Molemmat kerrat ihan ok, ekalla kerralla tutustuttiin ryhmään ja puhuttiin yleisiä. Oltiin sekä pienryhmissä että isät että äidit erikseen, että päästiin vapaasti puhumaan ;-). Miesten kanssa puhui joku isätyöntekijä, mies siis, ja meiän kanssa neuvolantäti.  Eilen oli aiheena synnytys ja vaikka kätilöterkka esitteli aihetta piirtoheitinkalvoilla ja vanhalla vhs-rainalla niin silti koin että oli tosi tarpeellinen koulutus. Me kyseltiin aika paljon mun miehen kanssa siltä kaikkia käytännön juttuja ja tyhmiäkin kysymyksiä. Muut oli aika hiljaa, olivat tosin nuorempiakin suuri osa, joten eivät ehkä uskaltaneet avata suutaan, tiedä häntä  Ensi viikolla olis vielä pari kertaa jäljellä.
 
Taas paljon pulinoita täällä :) Mä jäin tänään kotiin lepäilemään kun eilen illalla kiristi vatsaa niin paljon, että hyvä kun pystyi kunnolla seisomaan suorassa. Nukuinkin sitten tuossa 4 tunnin päikkärit
Näköjään sitä univelkaa kertyy huonosti nukutuista öistä ja ehkä taas muutenkin alkaa väsy painaa. Onneksi meillä voi jäädä pois tuolla tavalla ja aion kyllä jatkossakin kuunnella omaa kroppaani herkästi, jos en nyt neuvolassa sitten ensi viikolla saa saikkua.
Sijaisen perehdytyskin on hyvällä mallilla, että mitään katastrofia ei synny jos jäisinkin pois aiemmin vaikka hän voi virallisesti aloittaa vasta maaliskuun tokalla viikolla.
 
Mulle ei oo tullu raskausarpia yhtään vaikka painoa sen hiukka yli 10 kg onkin kertynyt jo. Muistaakseni mun äidillä ei oo raskausarpia, en nyt tosin muista milloin oon sitä nähnyt bikineissä viimeksi. Oon kyllä rasvaillutkin masua, ihan siksikin kun siinä tuntuu nahka kuivavan muuten.
Suonikohjujakaan en ole vielä huomannut ja turvotuskin on aika minimaalista. Joskus sormukset on tiukassa. Toivottavasti en joudu niitä ottamaan pois kuitenkaan missään vaiheessa, tulisi ihan orpo olo :) siis kyse kihla- ja vihkisormuksesta.
Meilläkin oli muuten alkuviikolla eka perhevalmennuskerta. Synnytys ja kivunlievitys oli aiheena. Ihan ok vaikka hirveesti mitään uutta ei tullutkaan. Nauroin miehelle kun istuttiin silleen u-muotoisessa ringissä ihan kun jossain aa-kerhon kokouksessa :) vaikken sellaisessa oo ollut, niin tuli lähinnä mieleen :D oltiin varmaan vanhimmat siellä, mutta yllätyin kun hirmu nuoria ei ollutkaan sali täynnä. Pelkäsin etukäteen, että kaikki on jotain parikymppisiä ja me ainoot kalkkikset siellä. Ens kerralla tulee joku kirkon edustaja puhumaan perhekerhoista ym. kirkon palveluista. Ja sitten jotain muutakin aihetta varmaan. Vikalla kerralla sitten vauva -osuus ja ne yrittää saada jonkun vastasyntyneen perheen sinne kertomaan vauva-arjesta.
Saas nähdä miten tää teksti taas tähän rivittyy kun kirjoittaessa tulee vaan pitkää pötköä...
 
 Yritäs nyt Enkuli pysyä vielä yhtenä kappaleena :)
Mulla ei ole tullut raskausarpia eikä suonikohjujakaan. Oletin kyllä että niitä tulis kun painoa on jo ennestään reilusti ja ihotyyppi sellainen vaalea ja ohut. Ehkä se auttoi kun ostin Clarinsin kalliin raskausarpia vastaan olevan voiteen, olenhan mä tosiaan sitä muistanut käyttääkin ehkä viisi kertaa! Valohoitoa siis. Ehkä johtuu vaan tuo raskausarpien puuttuminen siitä että mulla on valmiiksi venytetty vatsanahka noiden omien kilojen kanssa. Nythän tilanne alkaa painon suhteen olemaan suht sama kuin raskauden alkaessa. Ei voi valittaa: taitaa tämä raskaus sopia mulle ihan oikeasti emoticon
Nyt käynnistyi, tai oikeastaan jo eilen rvk 34, eli tärkeintä olis että Papu pysyy vielä 2-3 viikkoa matkassa, sitten saa tulla milloin mielii.
Siitä jonkun kaverin pienokaisesta: tosi pieni on tosiaan jos ja kun painanut vain sen 1.7kg ja 36 viikkoa täynnä. Voisi kuvitella että jotain häikkää on ollut esim. istukan toiminnassa. Tässä aika luotettavan oloinen linkki sikiön kasvukäyrille eri raskausviikoilla:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix01044
Tuon mukaan jos Papu kasvaa sillä keskikäyrällään hän painaa nyt 2.1-2.3kg ja on noin 44-45cm pitkä emoticon
 
siis joo, sen takiahan se ennenaikaisena syntyikin tai siis käynnistettiin jo nyt kun sen istukan kans oli ollu jotain ongelmaa ja se vauva piti saada ulos sieltä. Jos ei ois synnytys lähteny käyntiin niin olisivat sektiolla ottaneet vauvan ulos. 
 
Mullakaan ei ole raskausarpia, rasvaillut olen päivittäin. Eipä siitä haittaakaan ole, jos ei hyötyä.
Olen pitkä (yli170cm) ja kohtu on tainnut kasvaa enimmäkseen ylöspäin, nyt on raja tullut vastaan (reunama aivan kylkikaaressa) ja tästä eteenpäin kasvu onnistuu vain ulospäin emoticon
Onhan tuo nyttenkin jonkinsortin pallo, mutta monella mammalla näyttäis pienemmilläkin viikoilla olevan jo paljon muhkeampi masu.

Mutta arvatkaas mitä... Huominen vielä ja sit alkaa vuosiloma! Ja senperään äitiysloma! Tää jääkin ihan kaikessa rauhassa kotiin nyt masua kasvattamaan emoticon
 
Juu mä kovasti puhelen tuolle myllertäjälle ettei nyt tartte vielä tänne tulla. On niin kylmäkin!! Siellä lämpösessä on paljon parempi :) Jomotukset meni ohi parin tunnin levolla mut tuli takasin ja jouduin taas ottaa panadolin. Muutama supistus tullut kans tänään mutta ei kauheen kipeä. Ja voi tätä painontunnetta, mun alapää on turvonnut vielä entisestään, kai se pää painaa kaikkia kudoksia alaspäin. Äsken tuossa sohvalla makoillessa tuli TODELLA ilkeitä vihlaisuja kohdunsuulle, piti oikeen hypähtää kun vihlas. Kauhee kuin pelottavaa! Koko ajan kun tulee tuntemuksia, mitä vaan ihmeellisiä, ajattelee heti että nyt se syntyy ja alkaa panikoimaan. Pitäs vaan ottaa relax ja rentoutua ja rauhottua. Noh, yritys on ainakin kova :P
 
Jolane: Tuohan sitten selittää pojun matalan painon. Täytyy vaan todeta että vaikka tää "kyylääminen" välillä ärsyttääkin niin onhan sillä tosiaan tarkoitus suojella pienten elämän alkua. Pitäisi vain olla tyytyväinen kun terveydenhuolto toimii. Itseä kun ottaa välillä niin aivoon kun kaikkea seurataan ja keskiarvoistetaan niin tarkkaan. Toivoisin toisaalta saavani selvää faktaa riskeistä, jakaumista jne. Ei vaan sitä että seurataan vaan tosiaan myös noita taulukoita joista voi itse myös nähdä missä mennään ja mihin suuntaan. Tuntuu että kaikki tieto on niin sirpaleista.
Tänään tuli keskustelua entisen työkaverin kanssa kun heidän pikkuinen on saanut kovat oireilut rotavirusrokotteesta. Masuongelmia joista lääkäri yksityisellä oli sanonut että nämä on todella tavallisia, neuvolassa ei ollut puhuttu mitään mahdollisista haittavaikutuksista jne. Samoin toinen kolleega juuri viime viikolla totesi että heidän lapset on vesirokossa, huolimatta siitä että ovat saaneet rokotuksen. Molemmat rokotteet on otettu rokotusohjelmaan parin viimevuoden aikana. Itse olen aikanaan saanut Calmette-rokotuksen (tuberkuloosi) vaikka minulla oli vasta-aineet riittävällä tasolla ja sen vuoksi nivusen imusolmukkeet märkivät puolisen vuotta ja hypättiin sairaalassa seurannassa. Onneksi mitään pysyvää arpia lukuunottamatta ei jäänyt. Nykyisin ko rokote on poistettu rokotusohjelmasta myös pikkulapsilta juurikin noiden oireiden vuoksi. Olen tosiaan alkanut miettiä että mistä saan luotettavan tiedon rokotteista ja niihin liittyvistä riskeistä versus rokottamattomuuteen? Jos jollakulla on luotettava ja hyvä tietolähde tiedossa olisin todella iloinen moisen jakamisesta! En siis ole ajatellut kokonaan kieltää lapsen rokottamisesta, mutta haluaisin muutakin infoa kuin terkkarin olankohautukset...
 
Hei tossa voin kyllä olla väärässä ettei se välttämättä kuulu rokotusohjelman se vesirokkorokotus, mutta poijat oli sen saaneet.
 
Käsittääkeni vesirokkorokotus ei kuulu vielä yleiseen rokotusohjelmaan, mutta aika moni vanhempi sen jo nykyään ottaa. Onhan se ihan tosi kurja tauti sairastamalla sairastaa. Ja jos sen jostain syystä lapsena välttää, niin muuttuu vaan hankalammaksi ja pahemmaksi, mitä vanhempana sen sairastaa.

Mutta mullakaan ei oo tästä varmaa tietoa, käsitys vain.
 
Mun on pakko tänne hehkuttaa kun mun mies on niin ihana :D
Ku eilen olin siivoillu urakalla ja sit menin veljen luo käymään.
Niin kun tulin kotiin mies oli laittanut makkarin uuteen uskoon ja juuri niin kuin olin ehdottanut joskus, siellä hienosti on nyt pinnasänky valmiina sängyn vierellä <3 enään pikkuinen puuttuu.
Sitten oli siivoillut loppuun mitä jäi multa.
Sitten yhdes katottiin rattaat ja matkarattaat ja turvaistuimet sun muut että mitä menee kellariin odottamaan hiutaleen kasvua, ja mitkä tavarat laitetaan valmiiksi.
Oli siis niin ihana yllätys tulla kotiin kun sielä valmis pinnasänky <3 :)
Katsottiin vauvan lelutkin läpi- taas tuntuu todellisemmalta että meille tulee pikkuinen <3
Ai niin mun mumma oli ostanut viimeisillään rahoillaan ystävänsä tekemät vauvan tossut <3 ne  on niin ihanat niin vauvaiset kuin ikinä. Kiittelin kovasti ja kun pääsin kotiin niin purskahdin itkuun kuinka ihama mumma mulla onkaan :)
 
Hienoa toimintaa mieheltä Pisces! Teillä taitaa olla jo molemmat tosi valmiita vastaanottamaan uutta tulokasta.
Meillä on kotona vielä paljon tehtävää mutta onhan tässä meidän osalta aikaakin vielä kymmenisen viikkoa.
Voi jösses mä olisin taas niin valmis päikkäreille kun äsken käytiin lounaalla. Ei ole tällaisessa avokonttorissa vaan kauheasti varaa torkkua.... Hmmm, taidanpa mennä vessaan vetämään pienet päikkärit...
 
Aaaaah autuutta!
Tänään on sit ihan virallisesti käyty laittamassa pillit pussiin töissä ja tuotu tärkein omaisuus, eli teemuki ja tossut, kotiin lomailemaan mun kanssa. <3

Aurinko paistaa, Pätkä myllertää, työt on pulkassa ja muutama viikko ihan omaa aikaa... Ei voi valittaa! :)

Varailenpa tuohon maaliskuun puolelle ainakin kampaajan (siinä voi olla vähän hankala päästä karvojaan trimmaamaan muutamaan viikkoon vauvan syntymän jälkeen) ja ainakin jalkahoidon. Pientä hemmottelua haluan tarjota itselleni. :)

 
Mulla vähän alko masentaan kun puhuin yhden kaverin kanssa joka on joulukuussa saanut esikoisensa. Hän kun sanoi että meinaa turhauttaa kun mies ei ole niin paljoa mukana hoitamisessa kuin oli sovittu ennen vauvan syntymää. Ettei ole omaa aikaa.. No mies töissä ja tekee tuplavuoroja jne. Mutta kun tää on itse niin väsynyt välillä kun edes sillon ei saa levätä kun mies tulee kotiin, eikä ole sitä omaa aikaa.
Asiasta ku siis keskusteltiin ja kun sanoin että mä uskon että mun mies on mulle niin paljon apuna että! Et mä saan varmasti levätä sillon ku se tulee kotia. Niin se kuulosti hälle ilmeisesti aika uskomattomalta, kun heilläkin oli etukäteen näin sovittu ja raskausaikana ja jonkin aikaa synnytyksen jälkeen mies oli oikein huomaavainen ja auttoi ja antoi levätä, muttei enää niin paljoa kuin tarvitsisi..
No siinä hän sanoi ettei se tahdo pahalla sanoa sitä ja ettei tarkota että kun heillä meni niin että meilläkin menis, mutta sitä ärsyttää kun en oo vielä synnyttänyt enkä tiedä mitä se on etten mä tiedä mistä mä puhun! Voi juma..

No toki enhän mä voikaan tietää mitä se tulee olemaan meillä, mut kyl mulla aika hyvä haju on mitä vauvaperheen arki on. Itse seurannut sivusta omien pikkusiskojen kasvun (saman katon alla) sekä kavereiden perhe-elämät.
Mutta mä tunnen mieheni niin hyvin, että voin sanoa 99% varmasti, että sillä se auttaminen ei tyssää alun jälkeen. Se on tähänkin päivään asti huomioinut mua ja tehnyt asiat niin että mä olen tyytyväinen. Se on sen luontoinen että se haluaa ensin huolehtia että mulla on kaikki hyvin ja mä saan mitä tahdon! Joo, se lellii mut kyllä piloille ;)
Mut olen mä nähnyt miten vastuullinen se on ja ettei kiinnostus lepahda noin vain, onhan se edelleen hyvin mukana noiden koirienkin kanssa, eikä oo kiinnostus lopahtanut alun jälkeen. Ja sille tulee aivan varmasti jatkossakin olemaan tärkeintä että mulla ja vauvalla on kaikki hyvin, joten mä vakaasti uskon että mä ihan oikeesti saan levätä ja sitä omaa aikaa jos tarvin/haluan.
Inhottava ku pitää lytätä, etten mä tiedä mistä puhun.. :/

Mut jatketaan sitten iloisempiin asioihin!
Mustakin taitaa sitten keväällä tulla rouva! <3
Tuossa puhuttiin niin pappi vois samaan syssyyn vihkiä meidät kun tulee likalle nimenkin antamaan. :)
Mullon maailman ihanin mies kaikkine ihanine pienine vikoineen! <3<3
 
Ultimate inhotavaa tuo että lytätään omat ajatukset! :( Se on niin pitkälti ihmisistä kiinni miten se vauva-aika menee. Eräs lähisukulaiseni on juuri samanlainen, tai siis se on aina tuollainen että lyttää kaikki ajatukset, mielipiteet jne.. ja aina vetoaa siihen kun hänellä on kokemusta asiasta... mutta siinä täytyy vain yrittää päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... vaikkei se aina oo helppoa
Mutta Paljon paljon onnea rouvaantumisesta! emoticon

Cava, ite mietin kans pientä hemmottelua itelleni, töistä ollaan saatu lahjakortti , jos kävis hieronnassa ja sitten kävis parturissa ennen vauvan syntymää :)
Mies tosiaan on nyt viimeviikoina alkanut odottaa vauvan tuloa! emoticon  on se mukava kun yhdessä mietitään ja jutellaan kaikesta vauvaan liittyvästä..
meillä on ollut suunnitelmissa että mentäisiin maistraatissa naimisiin, enne kuin on ristiäiset ja sitten vauvan ristiäisissä ilmoitettaisiin että ai niin meillon samasukunimi nykyään :) kun kumpikaan meistä ei halua häitä, niin ajateltiin että jos vähän niinkuin salaa mentäisiin :) Mutta sitä täytyy vielä pohtia miten käy, vai jääkö myöhemmälle
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top