Me muutettiin aikoinaan viikko ennen esikoisen syntymää, se oli aika karseeta. 
Nyt on sit taas muutto edessä, mut toivon mukaan jo muutaman viikon päästä.
Nyt on sit taas muutto edessä, mut toivon mukaan jo muutaman viikon päästä.
Helmikuiset 2020 <3
- Ketjun aloittaja Vanellope
- Aloituspäivämäärä
Me muuten kans muutettiin kymmenen päivää ennen esikoisen syntymää, oli se aikamoista. Oltiin pari kuukautta 'kodittomia' kun ei Helsingin kaupungilla ollu tarjota meille asuntoa. Onneksi oli ystäviä joiden luona asustella, mutta pikkusen alko stressaamaan. Onneksi sitten löydettiin tämä ihana koti jossa tähän päivään asti on asusteltu, mutta nyt alkaa käydä pieneksi tämä kolmio viiden hengen perheen kanssa ja vielä tämä uusi tulokas <3
Meillä on tilanne, että ehkä muutetaan joko ennen vauvan syntymää talvella tai sitten kevään aikana. Mies on säästänyt asuntolainaa varten asp-tiliä ja sitä tulee lokakuussa täyteen kaksi vuotta mikä on se minimi aika, joten muutto tulee kun sopiva talo löytyy sopivalla hinnalla.
Olen pahoillani, voimia
Paljon voimia Gatusa <3 
Huh, säikähdin jo, että taas joku poisti itsensä km:n vuoksi. Onneksi ei sentään :) Onnellista odotusta maaliskuisissa sinulle :)
Millanen olo pitäis olla tässä vaiheessa? Mulla on kauhee väsymys joka asia vi*uttaa, mutta muuten ei yhtään muka raskaana oleva olo. Pahoinvointia joo välillä, sitä ja tota välillä, mutta tuntuu liian helpolta ololta. Ehkä tää vielä kostautuu myöhemmin :D
Nyt menossa rv 9+1. Nt-ultraan on vielä pieni ikuisuus. Oon ollu taas ihan hajoomis pisteessä tähän jatkuvaan kiireeseen ja siihen kun ei osaa rauhottua.
Nyt menossa rv 9+1. Nt-ultraan on vielä pieni ikuisuus. Oon ollu taas ihan hajoomis pisteessä tähän jatkuvaan kiireeseen ja siihen kun ei osaa rauhottua.
Tuttuja fiiliksiä. Mulla menossa viikot 11+5 ja pahoinvointi alkanut helpottaa, mutta väsymys on yhtä jäätävää kuin aiemminkin. Ja se, että pinna kiristyy todella herkästi
Tasaisempia aikoja odotellessa siis. Viikko vielä nt-ultraan, toivottavasti sen jälkeen voisi vähän jo huokaistakin!Sarppaliini
Silmät suurina ihmettelijä
Moikka kaikille!
Hyppäsin mukaan vasta, koska luulin että menen maaliskuisiin ja kävin siellä vain lukemassa juttuja.
Viime viikon perjantaina, viikon pahoinvoinnin ja väsymyksen jälkeen - uskaltauduin hakea testin joka vähän yllätykseksi, mutta sitäkin suuremmaksi iloksi näytti kahta viivaa. Toissapäivänä pääsin käymään ultrassa vielä varmistumassa ja katsottiin kuinka pitkällä ollaan kun en ihan varma ollut oliko menkkoja toukokuun alun jälkeen..
Me ollaan jo kaks vuotta sitten lopetettu haaveilu toisesta lapsesta (esikoinen on nyt 6v). Mun aika paha endometrioosi on ollut esteenä raskautumiselle sekä syynä varhaisille keskenmenoille. Käytiin myös lapsettomuuspolilla kun yritystä oli ollut takana jo muutama vuosi. Hoitoihin ei sitten kuitenkaan lähdetty, vaan päätettiin että tää kuuluu olla näin ja meidän perhe 3-henkinen.
Tuli nyt siis tämä uutinen vähän niinkuin puun takaa :D
Niin ihanaa kuin tämä onkin, niin silti en jotenkin uskalla olla onnellinen. Pelkään kokoajan että jotain käy. Tänään 9+5, joten muutamat viikot vielä ja sitten saa ehkä pienesti jo iloita.
Hyppäsin mukaan vasta, koska luulin että menen maaliskuisiin ja kävin siellä vain lukemassa juttuja.
Viime viikon perjantaina, viikon pahoinvoinnin ja väsymyksen jälkeen - uskaltauduin hakea testin joka vähän yllätykseksi, mutta sitäkin suuremmaksi iloksi näytti kahta viivaa. Toissapäivänä pääsin käymään ultrassa vielä varmistumassa ja katsottiin kuinka pitkällä ollaan kun en ihan varma ollut oliko menkkoja toukokuun alun jälkeen..
Me ollaan jo kaks vuotta sitten lopetettu haaveilu toisesta lapsesta (esikoinen on nyt 6v). Mun aika paha endometrioosi on ollut esteenä raskautumiselle sekä syynä varhaisille keskenmenoille. Käytiin myös lapsettomuuspolilla kun yritystä oli ollut takana jo muutama vuosi. Hoitoihin ei sitten kuitenkaan lähdetty, vaan päätettiin että tää kuuluu olla näin ja meidän perhe 3-henkinen.
Tuli nyt siis tämä uutinen vähän niinkuin puun takaa :D
Niin ihanaa kuin tämä onkin, niin silti en jotenkin uskalla olla onnellinen. Pelkään kokoajan että jotain käy. Tänään 9+5, joten muutamat viikot vielä ja sitten saa ehkä pienesti jo iloita.