Helmikuiset 2020 <3

[Miki]

Meillä myös suurin osa asioista löytyy esikoisen jäljiltä. Pienet vaatteet ja vaipat on ehditty myydä. Myös turvakaukalo pitää ostaa. En esikoisellekaan ole ostanu melkein mitään uutena joten varmasti tulee nytkin kirpparit koluttua tarkkaan. Äitiyspakkausta en ajatellut ostaa. Laatu oli pettymys ja toisaalta petivaatteet ja makuupussit löytyy esikoisen jäljiltä.

 

[oletmunkaikuluotain]

Täällä plussattiin muutama päivä sitten! Olen 24v yhden ihanan pojan äiti. Esikoinen täyttää vajaan kuukauden päästä 3v Tämän tulokkaan LA olisi näillä tiedoilla 17.2. Takana kolme raskautta joista yhden vauvan olen saanut syliin asti ja tämä helmikuinen saadaan toivottavasti myös. Ollut siis yksi kohdunulkoinen ennen esikoista ja esikoisen jälkeen yksi keskenmeno. Yritystä kesti nyt hieman vajaan vuoden, mukaan mahtui todella sekavia kiertoja ja montaa muutakin, nyt vaan pidetään peukkuja että tällä kertaa kaikki menis hyvin. Ensi viikolla neuvola ja sieltä toivon saavani ajan varhaisultraan.

 

[Liirumlaarum]

Täällä plussattiin muutama päivä sitten! Olen 24v yhden ihanan pojan äiti. Esikoinen täyttää vajaan kuukauden päästä 3v Tämän tulokkaan LA olisi näillä tiedoilla 17.2. Takana kolme raskautta joista yhden vauvan olen saanut syliin asti ja tämä helmikuinen saadaan toivottavasti myös. Ollut siis yksi kohdunulkoinen ennen esikoista ja esikoisen jälkeen yksi keskenmeno. Yritystä kesti nyt hieman vajaan vuoden, mukaan mahtui todella sekavia kiertoja ja montaa muutakin, nyt vaan pidetään peukkuja että tällä kertaa kaikki menis hyvin. Ensi viikolla neuvola ja sieltä toivon saavani ajan varhaisultraan.

Mulla myös takana yksi kohdunulkoinen reilun vuoden takaa. Nyt toivon, että tää raskaus olis oikeessa paikassa ja syntyisi terveenä helmikuussa :) Mää soitan huomenna neuvolaan ja toivon saavani sieltä suoraa ajan varhaisultraan. Julkiselta sen kuitenkin saan ja sunkin kuuluu saada aiemman kohdunulkoisen takia! :)

 

[Chum]

Voihan juhannus... Millähän sitä sais tän vielä pidettyä salaisuutena, kun tarkoitus on mökkeillä miehen perheen kanssa? Ennen kuin oon ultrassa käynyt, en haluaisi kenenkään saavan tietää. Anoppi taitaa kyllä jo aavistella, kun ollaan sen kanssa viikonloppuja vietetty, enkä ole ottanut viiniä. Se on niin hienovarainen, ettei varmasti kysy itse mitään, vaan odottaa, että kerrotaan. Muu perhe sen sijaan varmastikin alkaa kysellä, jos huomaa.

Millaisia juhannussuunnitelmia muilla on?

 

[Keskikesäinen]

Heips! Meille olisi tulossa täältä toinen lapsi. Eka täytti viikonloppuna 2v. Vähän on epäuskoinen olo, kun ensimmäistä tehtiin vuosi ja tämä sai alkunsa muutamassa kuukaudessa. Ikääkin minulla yli 30v

Kaikki vauvatavarat täälläkin tallessa, mutta maku on tässä ajassa ehtinyt sen verran muuttua, että tulee varmaan toiselle ostettua vähän erilaista kampetta. Meillä ei myöskään ole mitään pikkuvauvojen talvivaatteita, koska eka syntyi tosiaan keskellä kesää.

Ei olla kerrottu vielä kellekään. Täytyy ensin itsekin nähdä ultra ennen kuin mitään uskoo.

 

[Penni]

Me mennään ystäväperheen luo, heillä on lähes samanikäinen lapsi kuin meillä. Ja sielläkin odotetaan toista :) ollaan heillä yks yö. Olot on vaan niin huonot, mutta hyvä kun saa puuhaa ja muuta ajateltavaa.

 

[Mymmeliina]

Täällä ketjuun liittyy yks, joka tehnyt jo kolme plussa-testiä, eikä vieläkään usko ja on aivan ymmällään... menkkojen ym mukaan laskettu olis helmikuun puolesvälis... esikoinen menee jo kolmannelle syksyllä ja olen luullut, etten saa enempää lapsia.

 

[Deleng]

Heips!

Täällä 30v lapseton, nyt jo 3 vuotta yritystä takana - joista viimeiset 1,5 vuotta hoidoissa PCOS:n ja siitä johtuvan anovulaation ja ylipainon vuoksi. Muutaman viime vuonna pieleen menneen ovulaation induktion myötä päädyttiin tänä vuonna IVF:ään. Punktio oli miehen syntymäpäivänä 1.3., mutta hypeririskin takia päädyttiin odottamaan siirtoa vähän myöhemmäksi.
Ensimmäinen pakkasalkion siirto piti olla jo toukokuussa kiertoon, jossa ovulaatio olisi taas aikaansaatettu lääkkeillä - mutta lääkkeet eivät tepsineetkään. Nyt tehtiin sitten pakkasalkion siirto lääkkeelliseen kiertoon 10.6. ja eilen sain herkkään testiin hyvin haalean viivan. Tein tietysti lisäksi toisenkin liuskatestin (ei herkkä) ja digitestin, ja niihinkin plussat tulivat. Tänään tietysti tein samat testit ja taas viivat, hiiiiieman tummempana. Eipä vielä niitä vahvoja viivoja oikein voi odottaakaan näin aikaisin (nyt 3+5 nettilaskurin mukaan, jolloin LA siis 26.2.).

Soitin klinikalle tänään ja sain jo varhaisultraan ajan 11.7. Tekisi mieleni käydä vielä jossain yksityisellä mittauttamassa veriarvot ja varmistaa HCG:n oikeanlainen nousu.. :angelic:

Tietysti tänään kärsin läpi vielä todella rajun ruokamyrkytyksen, joka sai jo heti maalailemaan piruja seinille km-riskin suhteen. Klinikan hoitaja tosin rauhoitteli, ettei tarvitse huolestua. Ne vatsakrampit vaan oli niin jäätävän kovia, että itkin.
Muita oireita on ollut kyllä melkein siirrosta asti; aristavat/kipuilevat rinnat, jomotus alavatsalla ja tunne, että menkat olisi kokoajan alkamassa, yöllistä alaselkäkipua, yms. Myös siirron jälkeisenä päivänä tuli illalla todennäköisesti kiinnittymisestä johtuvaa hyvin pientä vuotoa. :)

 

[Deleng]

Voihan juhannus... Millähän sitä sais tän vielä pidettyä salaisuutena, kun tarkoitus on mökkeillä miehen perheen kanssa? Ennen kuin oon ultrassa käynyt, en haluaisi kenenkään saavan tietää. Anoppi taitaa kyllä jo aavistella, kun ollaan sen kanssa viikonloppuja vietetty, enkä ole ottanut viiniä. Se on niin hienovarainen, ettei varmasti kysy itse mitään, vaan odottaa, että kerrotaan. Muu perhe sen sijaan varmastikin alkaa kysellä, jos huomaa.

Millaisia juhannussuunnitelmia muilla on?

Yksi hyvä tekosyy voisi olla esim. antibioottikuuri, jonka aikana ei saa juoda alkoholia! Sanoo, että on vaikka virtsatietulehdus, tms. :)

 

[Eltsi]

Täällä plussattu sunnuntaina. Tänään jo vahvempi viiva. Hormonihoidoilla tämä sai alkunsa, kuten ensimmäinenkin. Ikäeroa lapsille tulee 2 v 1 kk.

Uskomaton fiilis, kun ensimmäistä tehtiin niin kauan ja tämä kakkonen sai alkunsa ensimmäisestä hoitokierrosta.

 

[Katapultti82]

Ulkomaanvahvistus ilmoittautuu! Ikää 37 (helmikuussa 38), esikoinen täyttää elokuussa 4 ja pikkukakkonen tammikuussa 2, ennen esikoista oli yksi kkm, joka aina kummittelee mielessä näin alkuvaiheessa. Mulla on myös PCOS, jonka takia en kakkosen jälkeen mitään ehkäisyä alkanut käyttämäänkään, arvelin että ei se nakki ihan heti napsahda, jos koskaan. Ja tänään juuri ennen yövuoroon lähtöä tein varuiksi testin, kun koko päivän ollut tosi huono olo, tosin epäilin syylliseksi viime yönä syötyä kiinalaista. Menkkojen perusteella viikkoja olis 6+3 ja testiin tuli niin vahva viiva jo ennen testiviivaa, että ei kyllä jäänyt minkään valtakunnan epäilystä. En vielä kertonut edes miehelle, täytyy sulatella tätä ensin yön yli.

 

[Maapähkinävoi]

Kiva, kun ihmiset vain lisääntyy! Päästään kunnolla juttelemaan kaikesta päivän polttavasta :) Mulla juhannuksesta ei tule ongelmaa, sillä viihdyn töissä koko viikonlopun. Täällä oireet on vähentyneet ja pelkään kokoajan, että hektinen työ olisi jotenkin haitaksi vauvalle. Eihän raskaus sairaus ole, mutta näin alkupuolella mietityttää, pitäisikö ottaa rauhallisemmin, ettei kävisi mitään.

 

[Liirumlaarum]

Me mennään juhannuksena perjantaina mun porukoille yöks ja sunnuntaina mennään miehen kans Ruotsinlaivalle :) Juhlitaan vuosipäivä ja molempien synttärit siellä kaksin :) Onneks vielä ei ainakaan ole pahoinvointi alkanut. Vois olla tukalaa porukoilla olla kovin pahoinvoivana ja vielä koittaa salata sitä :D

 

[Liirumlaarum]

Iski kauhee paniikki tai pelko tai joku kun sain tietää varhaisultra ajan. Se on kahden viikon kuluttua torstaina 4.7. Apua. Kaveri sano, että sen intuitio sanois kaiken olevan hyvin. Omasta intuitiosta en osaa enää sanoo mitään kun hirvittää vaan ja pelottaa, että sieltä tulee km/tm tm tuomio Vaikka kyllähän siitäkin tietysti yli pääsee ja kerran jo selvitty KU:sta. Jossain vaiheessa mulla oli jo rauhallisempi olo, mutta nyt pelot alkaa valtaan. Tänään ollut oireistakin vähän rauhallisempi päivä. Tosin vasta 5+0 menossa, että eipä tuo ole ihmekkään kun sanotaan, että rv6-8 alkas yleensä isoimmat oireet nostaa päätään, joten vielä kerkiää. Vähän etoo ja nälättää koko ajan. Tisseissä oon kiinni harvase hetki, että viäkö ne on kipeet :D Ja kyllä onhan ne :D Tää alku on niin piinaavaa, varsinkin kun esikoinen toiveissa ja kerran jo raskaus epäonnistunut ja sen jälkeen uutta plussaa odotettiin aika kauan.

 

[Adella-]

Iski kauhee paniikki tai pelko tai joku kun sain tietää varhaisultra ajan. Se on kahden viikon kuluttua torstaina 4.7. Apua. Kaveri sano, että sen intuitio sanois kaiken olevan hyvin. Omasta intuitiosta en osaa enää sanoo mitään kun hirvittää vaan ja pelottaa, että sieltä tulee km/tm tm tuomio Vaikka kyllähän siitäkin tietysti yli pääsee ja kerran jo selvitty KU:sta. Jossain vaiheessa mulla oli jo rauhallisempi olo, mutta nyt pelot alkaa valtaan. Tänään ollut oireistakin vähän rauhallisempi päivä. Tosin vasta 5+0 menossa, että eipä tuo ole ihmekkään kun sanotaan, että rv6-8 alkas yleensä isoimmat oireet nostaa päätään, joten vielä kerkiää. Vähän etoo ja nälättää koko ajan. Tisseissä oon kiinni harvase hetki, että viäkö ne on kipeet :D Ja kyllä onhan ne :D Tää alku on niin piinaavaa, varsinkin kun esikoinen toiveissa ja kerran jo raskaus epäonnistunut ja sen jälkeen uutta plussaa odotettiin aika kauan.

Pystyisitkö yhtään ajattelemaan, että saat ainakin tuohon ultraan asti nauttia raskaudesta? Eiköhän sinulla varmasti ole kaikki hyvin siellä. Minulla itsellä on keskenmenon jälkeen olo, että kävi miten kävi, nyt nautin kun en tiedä.

 

[Liirumlaarum]

Pystyisitkö yhtään ajattelemaan, että saat ainakin tuohon ultraan asti nauttia raskaudesta? Eiköhän sinulla varmasti ole kaikki hyvin siellä. Minulla itsellä on keskenmenon jälkeen olo, että kävi miten kävi, nyt nautin kun en tiedä.

Kiitos tästä Näin mää aina muita neuvon ja kappas kun omalla kohdalla unohtuu... Kerron aina kaikille, miten ekassa raskaudessa vaikka oli huono aavistus alusta asti niin jälkeenpäin lohdutti kun olin pystyny edes välillä oleen onnellinen ja iloitseen raskaudesta.
Näin yritän asian ajatella, raskaana kunnes toisin todistetaan ja onnellinen siitä. Tätähän mää oon toivonu kierto toisensa perään.

 

[Deleng]

Iski kauhee paniikki tai pelko tai joku kun sain tietää varhaisultra ajan. Se on kahden viikon kuluttua torstaina 4.7. Apua. Kaveri sano, että sen intuitio sanois kaiken olevan hyvin. Omasta intuitiosta en osaa enää sanoo mitään kun hirvittää vaan ja pelottaa, että sieltä tulee km/tm tm tuomio Vaikka kyllähän siitäkin tietysti yli pääsee ja kerran jo selvitty KU:sta. Jossain vaiheessa mulla oli jo rauhallisempi olo, mutta nyt pelot alkaa valtaan. Tänään ollut oireistakin vähän rauhallisempi päivä. Tosin vasta 5+0 menossa, että eipä tuo ole ihmekkään kun sanotaan, että rv6-8 alkas yleensä isoimmat oireet nostaa päätään, joten vielä kerkiää. Vähän etoo ja nälättää koko ajan. Tisseissä oon kiinni harvase hetki, että viäkö ne on kipeet :D Ja kyllä onhan ne :D Tää alku on niin piinaavaa, varsinkin kun esikoinen toiveissa ja kerran jo raskaus epäonnistunut ja sen jälkeen uutta plussaa odotettiin aika kauan.

Me mennään sun kanssa just viikon erolla (mulla tänään 4+1, kun sulla 5+1). Ultratkin just tasan viikon erolla (mulla 11.7.). Tunnistan myös näistä ajatuksista ja tunteista niin samaa! Mulla myös esikoinen edessä ja vaikka taustalla ei ole keskenmenoja tai KU:ta (ei myöskään yhtään aiempaa plussaa), mutta 3 vuotta on tätä yritetty, joista 1,5 vuotta lapsettomuushoidoissa. Tämä sai alkunsa IVF:llä pakastealkion siirrosta. Mulla on myös PCOS, joka lisää km-riskiä. Vuorotellen iloitsen ja oon niin onnellinen, että lähes halkean, ja välillä taas tulee ihan järjettömiä paniikkiahdistuspelko-ajatuksia/oloja. Mitä jos ultran aikaan siellä ei olekaan mitään? Tai jos menee kesken myöhemmällä ajalla? Mitä jos mitä jos mitä jos....
Sori, tästä ei nyt tullut mitään sen rohkaisevampaa viestiä, mutta ainakin tsemppiviesti siltä osin, että ymmärrän miltä tuntuu! :)

 

[Liirumlaarum]

Me mennään sun kanssa just viikon erolla (mulla tänään 4+1, kun sulla 5+1). Ultratkin just tasan viikon erolla (mulla 11.7.). Tunnistan myös näistä ajatuksista ja tunteista niin samaa! Mulla myös esikoinen edessä ja vaikka taustalla ei ole keskenmenoja tai KU:ta (ei myöskään yhtään aiempaa plussaa), mutta 3 vuotta on tätä yritetty, joista 1,5 vuotta lapsettomuushoidoissa. Tämä sai alkunsa IVF:llä pakastealkion siirrosta. Mulla on myös PCOS, joka lisää km-riskiä. Vuorotellen iloitsen ja oon niin onnellinen, että lähes halkean, ja välillä taas tulee ihan järjettömiä paniikkiahdistuspelko-ajatuksia/oloja. Mitä jos ultran aikaan siellä ei olekaan mitään? Tai jos menee kesken myöhemmällä ajalla? Mitä jos mitä jos mitä jos....
Sori, tästä ei nyt tullut mitään sen rohkaisevampaa viestiä, mutta ainakin tsemppiviesti siltä osin, että ymmärrän miltä tuntuu! :)

Kiitos, tärkeä kuulla, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa :) Meillä oli varattuna elokuulle aika lapsettomuuspolille ensikäyntiin ja toivottavasti sen saisin perua :) Sisko ja kaveri lohdutteli jo, että heillä vahva intuitio asioihin yleensäkkin (mikä on kyllä totta) ja, että nyt heistä tuntuu, että asiat menis hyvin. Siihen haluun uskoa nyt. Ja jos ultrasta paljastuu huonoja uutisia niin luojan kiitos jos varhaisultrassa eikä vasta nt...

 

[Deleng]

Kiitos, tärkeä kuulla, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa :) Meillä oli varattuna elokuulle aika lapsettomuuspolille ensikäyntiin ja toivottavasti sen saisin perua :) Sisko ja kaveri lohdutteli jo, että heillä vahva intuitio asioihin yleensäkkin (mikä on kyllä totta) ja, että nyt heistä tuntuu, että asiat menis hyvin. Siihen haluun uskoa nyt. Ja jos ultrasta paljastuu huonoja uutisia niin luojan kiitos jos varhaisultrassa eikä vasta nt...

Näin just! Mä oon myös miettinyt et tietty vois tässä kokoajan panikoida ja huolehtia et kaikki ei ookaan hyvin, mut mikä järki? Parempi yrittää ottaa kaikki ilo irti nyt siitä plussasta ja jos menee kesken niin sit menee, sille ei voi mitään. Mieluummin on onnellinen nyt.

 

[Penni]

Raskausaika ei kyllä ole huoletonta missään vaiheessa. Huolen aihe vaan muuttuu. Esim esikoisen aikaan aloin sitten puolen välin tienoilla pelätä ennenaikaisuutta ja odotin ihan hulluna niitä viikkoja, että vauva voitas tai ainakin yritettäs, pelastaa. Aina tuli siis joku uus murhe. Ja ei se lopu edes siihen, että lapsi syntyy. Sit pelkää kätkytkuolemaa ja vaikka ja mitä. Ja tätä tää vanhemmuus varmaan on siihen asti, että hautaan joskus itse päätyy :)