Itse koitan olla ajattelematta asiaa, mutta silti huomaan jatkuvasti veivaavan ajatuksissa mitä milloinkin. Jokainen nipistys saa hermostumaan, vessakäynnillä pelkään, että tulee verta ja tein äsken myös testin uudelleen ja miehen piti todistella, ettei viiva ole ekaa testiä haaleampi.
Uskon omalla kohdalla, että helpottaa jos pääsen varhaisultrasta kotiin hyvien uutisten kanssa. Sen jälkeen toivoisin edes hieman uskaltavani nauttia fiiliksestä, mikäli aihetta on. Koen suhtautuvani raskautumiseen melko realistisesti, mutta näköjään tämä alkuraskaus saa vetämään vähän overiksi [emoji1] Taustalla km, ja sitä seurannut iso pettymys ja lähes vuoden uudelleen yritys. Päivä kerrallaan, kun ei muuta voi. :)