Heinäkuun höpinät

Mulla on torstaina neuvola. Varmaan mies jää kotiin esikoisen kanssa, kun en tiiä kehtaako häntä ottaa sinne mukaankaan. Eipä siellä varmasti vielä ees sydänääniä kuunnella, että ei nyt miehelle taida siellä juuri mitään olla. Ellei sit mies halua lähteä mukaan.:)
 
Meillä mies lapissa vaeltamassa kun eka neuvola niin pakko ottaa esikoinen mukaan :)
 
Mulla pe eka neuvola ja mies palasi jo lomalta töihin. Me ollaan esikoisen kanssa vielä lomalla, mutta taidan pyytää mummin katsomaan esikoista mun "hammaslääkärin" ajaksi.
 
Mulla tänään puoli 3 neuvola. Mies tulee aijemmin töistä ni pääsen yksin käymään.
 
Jaahas. Jos sitä pikkuhiljaa alkaisi hakea identiteettiä toisen lapsen odottajana täällä käsin. Vaikka tuntuu oudolta, kun tuo esikoisen myötä syntynyt porukka on niin tiivis, kuin yksi iso virtuaaliperhe. Menossa viikko 9 ja jotain, ja jaloissa tosiaan myös neiti 1 v 6 kk.

Tuntuu etten oo oikein vielä sisäistänyt tätä täysin, kun tämä toinen tuli ilman lähtölupaa täydeksi yllätykseksi tähän näin. Ajatukset ovat toistaiseksi olleet lähinnä oloissa ja päivittäisessä selviytymisessä arjen pyörityksessä kun töissä oon. Vaikka pitäisi olla superkiitollinen etten näköjään taaskaan joudu halailemaan pynttyä saaden hoidettua esim. työni, niin silti lasken viikkoja ja päiviä siihen, että tämä lopenuupunut, matalavireinen ja kestokrapulaa muistuttava alkuraskauden olotila loppuu. Syödä on pakko jatkuvasti jotain epäterveellistä kuin syöttöporsas, jotta olo ei menisi ihan hirveäksi, vaikka ei se syöminenkään hyvältä tunnu. Onneksi mies on loppuvuoden lomilla, hoitovapailla ym. tytön kanssa, siitä on kyllä ollut valtava apu kun välillä ei oo töiden jälkeen kertakaikkiaan jaksanut muuta tehdä kuin nukkua.
 
Takaisin
Top