Mulla ei ole ollut minkäänlaista pahoinvointia ja toivon siltä välttyväni. Eilen soitin neuvolaan ja sain ajan jo huomis aamuks, sillä siellä olit täti huolissaan läpikäytyään mun paperit, meinaan olen vuosi sitten ollut pahassa jamassa keuhkoveritulpan takia. Ja tästä syystä taidan joutua jollekkin lääkitykselle, mutta enempi selviää huomenna. Kiva aloitus kesälomalle [:D]
Heikosti positiivinen
- Ketjun aloittaja SoHeRa
- Aloituspäivämäärä
Onko kukaan teistä Oulusta päin tai tietääkö että montako ultraa täällä tarjotaan ja missä vaiheessa ne on?
Mulla ei pahemmin oo mitään oireita tai välillä mahassa juilii ja välistä saattaa tulla hetkellisesti huono olo.. Nyt yritän täällä hulluna kitata mehua kun tunnin päästä pitäs mennä ultraan mutta ei kuitenkaan mitenkään raskauteen liittyvään.
Mulla ei pahemmin oo mitään oireita tai välillä mahassa juilii ja välistä saattaa tulla hetkellisesti huono olo.. Nyt yritän täällä hulluna kitata mehua kun tunnin päästä pitäs mennä ultraan mutta ei kuitenkaan mitenkään raskauteen liittyvään.
rusinapulla
Jostain jotain jo tietävä
Olkaa onnellisia jos ei vielä tai jos ollenkaan tulee pahoinvointia... Mulla ihan kamala olo koko ajan. Ruoka ei maistu, väkisin syön, sitten oksentelen ja huimaa... Pakko pitää itse huoli ettei syöminen unohdu, kun nälän tunne on kokonaan kadonnut tuon huononolon alle [:'(] Toivottavasti tämä menis pian-pian ohi[X(]
En tiedä, montako ultraa Oulussa tarjotaan, mutta jos niitä on 2, ovat ne viikoilla 11-13 ja 19-20. Eli mulla pitäisi heinäkuun puolenvälin jälkeen olla ensimmäinen ultra. Nyt 6+5.
Sympatiseeraan kaikkia pahoinvoivia! Itselläni kuvottavaa oloa lähes 24/7, mutta ei niin paha, ettenkö pystyisi syömään. Kaikki ei kuitenkaan uppoa, en esim. voisi kuvitellakaan syöväni suklaata! Ajatuskin oksettaa! Himoitsen tomaatteja, makkaraa.. Eilen luin, että joku oli syönyt rahkaa (taisi olla tammikuun odottaja) ja siitä asti tehnyt mansikka-banaanirahkaa mieli. Taidan tulla illalla kaupan kautta kotiin!! [8D]
Nyt päiväunille!!
Sympatiseeraan kaikkia pahoinvoivia! Itselläni kuvottavaa oloa lähes 24/7, mutta ei niin paha, ettenkö pystyisi syömään. Kaikki ei kuitenkaan uppoa, en esim. voisi kuvitellakaan syöväni suklaata! Ajatuskin oksettaa! Himoitsen tomaatteja, makkaraa.. Eilen luin, että joku oli syönyt rahkaa (taisi olla tammikuun odottaja) ja siitä asti tehnyt mansikka-banaanirahkaa mieli. Taidan tulla illalla kaupan kautta kotiin!! [8D]
Nyt päiväunille!!
Heippa kaikki helmivauvojen odottelijat!
Ilmoittaudun vielä mukaan ketjuun. Olen 28 vuotias ja positiivinen testi tehty viikko sitten ja nyt olis 5+2 koossa :) Laskettu aika ilmeisesti jossakin 14.2. kieppeillä. Toista lastani odottelen. Esikoistyttönen on nyt 1v10kk. Ensimmäisen neuvola-ajan sain viikolle 8 ja heti viikolla 9 on eka ulta :)...se oli postiviinen ylläri! Siihen asti siis jännätään kovasti. Olo on ollut aika hyvä, vihlontaa ja turvotusta kyllä jonkin verran. Tästä on hyvä jatkaa! Hyvää vointia kaikille teille [:)]
Ilmoittaudun vielä mukaan ketjuun. Olen 28 vuotias ja positiivinen testi tehty viikko sitten ja nyt olis 5+2 koossa :) Laskettu aika ilmeisesti jossakin 14.2. kieppeillä. Toista lastani odottelen. Esikoistyttönen on nyt 1v10kk. Ensimmäisen neuvola-ajan sain viikolle 8 ja heti viikolla 9 on eka ulta :)...se oli postiviinen ylläri! Siihen asti siis jännätään kovasti. Olo on ollut aika hyvä, vihlontaa ja turvotusta kyllä jonkin verran. Tästä on hyvä jatkaa! Hyvää vointia kaikille teille [:)]
Pitipä oikee laskee tuossa montako meitä helmivauvan oottajia on, niin 26 taisin saada tulokseksi :) Onhan meitä.
Tää päivä on menny vähän niin ja näin, kävin sairaanhoitajalla hakemassa sairaslomaa vatsaflunssaan ja hän hetken tuijotti mun naamaani ja sanoi, että koska mulla on perjantaina työpäivä ja hän pystyy kirjoittamaan vain 3 päivää lomaa kerrallaan, hän kirjoittaa torstaina mulle 2 päivää lisää. Sanoi että näyttää ihan siltä, että mä kaipaan ny lepoa.
Kieltämättä tilanne on aika raskas monestakin syystä, mutta en tiedä helpottaako se mun oloa, kun ajattelen että mun työkaverit joutuu tekemään mun työt ja tinkimään omista vapaistaan.
Mutta katsotaan nyt ihan mikä se mun vointi huomenna ja torstaina on.
Hitsi kun tekis mieli koko maailmalle hihkua tästä, mutta ei vaan jotenkaa pysty. Moni asiasta tietää kyllä, mutta niin...
Tänään Taavin isä poistui suomen maasta muutamaksi kuukaudeksi ja nyt sitten pohditaan asiaa tahoillamme. Toki yhteyksissä ollaan tämäkin aika, mutta jospa etäisyys tois selvyyttä asioihin.
Tää päivä on menny vähän niin ja näin, kävin sairaanhoitajalla hakemassa sairaslomaa vatsaflunssaan ja hän hetken tuijotti mun naamaani ja sanoi, että koska mulla on perjantaina työpäivä ja hän pystyy kirjoittamaan vain 3 päivää lomaa kerrallaan, hän kirjoittaa torstaina mulle 2 päivää lisää. Sanoi että näyttää ihan siltä, että mä kaipaan ny lepoa.
Kieltämättä tilanne on aika raskas monestakin syystä, mutta en tiedä helpottaako se mun oloa, kun ajattelen että mun työkaverit joutuu tekemään mun työt ja tinkimään omista vapaistaan.
Mutta katsotaan nyt ihan mikä se mun vointi huomenna ja torstaina on.
Hitsi kun tekis mieli koko maailmalle hihkua tästä, mutta ei vaan jotenkaa pysty. Moni asiasta tietää kyllä, mutta niin...
Tänään Taavin isä poistui suomen maasta muutamaksi kuukaudeksi ja nyt sitten pohditaan asiaa tahoillamme. Toki yhteyksissä ollaan tämäkin aika, mutta jospa etäisyys tois selvyyttä asioihin.
Onnea taas hirmuisesti uusille plussanneille! :)
Nanah, puhuit vitamiineista...itse en ole vielä saanut aikaiseksi käydä hakemassa, mutta aptekeissa on kuulemma joku multivita (tai vastaava), mikä on tarkoitettu raskaana oleville. Apteekkiin asti jos jaksaisi....
Minä kerroin omille vanhemmilleni viime pe tästä ihanasta tilasta, mutta he eivät olleet ihan niin innoissaan...tai isä ehkä oli, alkujärkytyksen jälkeen :D mutta äiti ei niinkään. Oli sitä mieltä että eipä tässä enää mitään voi, että näillä mennään nyt sitten. Tuli kyllä tosi mieltä ylentävä olo! Itkin koko illan :'( Kyllä se sitten kyseli kaikkea la:sta, neuvola-ajoista ym, mutta ei se sitten enää helpottanut, paha mieli oli jo aiheutettu. Tää nyt ei ehkä ole ihan paras mahdollinen ajankohta hankkia lapsia, ku mies on työttömänä ym. mut silti! Ja varsinki ku mein äiti on jo kauan vihjaillu lapsenlapsista.... Noh, ei siitä sen enempää. Tulee vaan taas paha mieli...
Nanah, puhuit vitamiineista...itse en ole vielä saanut aikaiseksi käydä hakemassa, mutta aptekeissa on kuulemma joku multivita (tai vastaava), mikä on tarkoitettu raskaana oleville. Apteekkiin asti jos jaksaisi....
Minä kerroin omille vanhemmilleni viime pe tästä ihanasta tilasta, mutta he eivät olleet ihan niin innoissaan...tai isä ehkä oli, alkujärkytyksen jälkeen :D mutta äiti ei niinkään. Oli sitä mieltä että eipä tässä enää mitään voi, että näillä mennään nyt sitten. Tuli kyllä tosi mieltä ylentävä olo! Itkin koko illan :'( Kyllä se sitten kyseli kaikkea la:sta, neuvola-ajoista ym, mutta ei se sitten enää helpottanut, paha mieli oli jo aiheutettu. Tää nyt ei ehkä ole ihan paras mahdollinen ajankohta hankkia lapsia, ku mies on työttömänä ym. mut silti! Ja varsinki ku mein äiti on jo kauan vihjaillu lapsenlapsista.... Noh, ei siitä sen enempää. Tulee vaan taas paha mieli...
Todella pajon jaksamisia kaikille teille, joita pahaolo vaan vaivaa...siinä ei paljon elämästä nautita sitten..täällä kuvotuksen tunnetta tullut ja rintoja arastaa tästä aamusta lähtien. Meilläkin edessä uutisen kertominen lähisukulaisille todennäköisesti, kun juhannus ollaan miehen vanhempien mökillä. Ei vaan jaksa kehitellä tekosyitä, että miksi ei se saunasiideri uppoa..pelottaa kyllä kertokin, kun vasta ollaan näin alussa.
Edellisen raskauden perusteella huomasin, että noita töksähtäviä kommentteja sai kyllä kuulla kun uutisen innoissaan kertoi. Tosi kummalista, mutta huomasin jälkeenpäin niiden olevan jonkinlainen puolustautumiskeino uutta asiaa kohtaan, kun sitä ei heti pystynyt sisäistämään. Sitten vähän myöhemmin alkoi tulla niitä oikeenlaisia kysymyksiä ja kaikki oli innolla mukana. Jättää itselle vaan "tosi kivan" fiiliksen nuo kommentit! Niidenkin takia haluisin tästä nautiskella perheen kesken vähän pidempään, mutta en osaa valehdella[:)]
Vielä Riiuzka, paljon tsemppiä raskauteen, josta osaat olla ihanan iloinen vaikka tilanteet on vähän auki :) Mahtava asenne! Sitä meille kaikille [;)]
Edellisen raskauden perusteella huomasin, että noita töksähtäviä kommentteja sai kyllä kuulla kun uutisen innoissaan kertoi. Tosi kummalista, mutta huomasin jälkeenpäin niiden olevan jonkinlainen puolustautumiskeino uutta asiaa kohtaan, kun sitä ei heti pystynyt sisäistämään. Sitten vähän myöhemmin alkoi tulla niitä oikeenlaisia kysymyksiä ja kaikki oli innolla mukana. Jättää itselle vaan "tosi kivan" fiiliksen nuo kommentit! Niidenkin takia haluisin tästä nautiskella perheen kesken vähän pidempään, mutta en osaa valehdella[:)]
Vielä Riiuzka, paljon tsemppiä raskauteen, josta osaat olla ihanan iloinen vaikka tilanteet on vähän auki :) Mahtava asenne! Sitä meille kaikille [;)]
Hippunen kiitos sanoistasi.
Kyllä tässä käydään tuhansia tunteita sekunnissa lävitse.
Eilinen oli todella raskas. Viimeiset mahdollisuudet keskustella tilanteesta miehen kanssa kasvokkain ja mitäs siitä tulee kun kaksi ihmistä tuijottaa toisiaan ja molemmat ihan pihalla?
Itselle jotenkin alusta asti ja aina ollut selvää, että abortti ei ole minun juttuni. Mies myöskään ei ole abortin kannalla, näin yleisesti mutta tässä tilanteessa tuokin sana on käynyt usein huulilla ja ääneenkin sanottu. Olen koittanut selittää, että se on hänelle "helppoa" luvata maksaa abortti ja sitten se on siinä, mutta minä teen tavallaan sen kaiken työn siinä, ja vaikka Taavi olisi pois minun kohdusta, se ei ikinä lähde pois minun mielestäni vaan tulee sinne uudelleen ja uudelleen...
Jokainen toki tekee omat ratkaisunsa, mutta mä tiedän ja tunnen itseni että mä en tulisi kestämään sitä jos terveen lapsen abortoisin. Mutta jos kyseessä olisi hyvin vaikeasti monivammainen, niin asia on eri. Riippuu millainen tulevaisuus voisi olla luvassa... itse siis työskentelen vammaisten parissa joten hieman on hajua heidänkin elämästä ja tietoa myös, että tietyt rajoitteet ei estä nauttimasta elämästä. No niin.. toi meni ny ihan sitten ohi aiheen ja sinne sivuun ja vaikka ja mitä, mutta tunuu että jonnekkin pakko purkaa näitä ajatuksia, kun ääneen ei ole ketään kelle puhua. Ja kun miehellekkin puhuu niin saa miettiä sen kolmella kielellä että varmasti tulee ymmärretyksi oikein..
Mutta takaisin asiaan. Eilinen oli siitä todella raskas, että mies puhuu 5 minuuttia siitä miten hän ei ole valmis, miten hän ei halua lasta. Sitten menee hetki ja seuraavat minuutit hän pohtii ääneen, että mikä lapselle nimeksi.. kunnes taas sanoo ettei ole valmis tähän.
Mä oon yrittänyt selittää, että mun uskoakseni kukaan ei ole valmis vanhemmuuteen heti raskauden ilmi tultua, ei edes lapsen synnyttyä ja kasvaessa... hyvä jos on valmis vanhempi siinäkään vaiheessa kun lapsi muuttaa omilleen.
Vanhemmuus on jotain mikä koko ajan muuttuu lapsen kasvaessa, kun tulee enemmän ja erilaista vastuuta eri ikäkausien mukana.
Itse olen ollut nyt kymmenisen vuotta äitinä tyttärelle, mutta en mä vieläkään oo valmis vanhempi. Uusia tilanteita tulee paljon vastaan ja jokaisen kohdalla pitää miettiä et mites tämä ny hoidetaa fiksusti (ja joskus kaikki menee suoraan vain päin mäntyä)... eli koko ajan opitaan uutta.
No nii.. nyt mä kadotin sen punasen langan, et miks mä tänne avaudun... ei tää dementia vielä voi alkaa [:D]
Mut joo... ei tää tosiaa helppoo oo. Mut ehkä pimeesti ajateltuna, aina jollain on huonompi tilanne kuin mulla.
Mulla on kuitenkin vakituinen työpaikka, fiksu ja reipas tytär, vahva tukiverkko ympärilläni, tilava koti jne... ja aivan ihanat naapurit jotka on siis miehen lähimpiä ystäviä. Tänäänkin kun näimme käytävässä siellä halattiin mua kovasti ja kyseltiin että miten voidaan.
Tuosta muille kertomisesta muuten.
Kun odotin esikoistani olin 19 vuotias ja asuin kaukana kotoota. Olin varmaan jollain 6 viikolla, kun soitin äidilleni että odotan lasta. Hänen ensimmäiset sanat oli "odota, soitan sulle kohta".
No odottelin siinä sitten puhelua ja hän soittikin ja sanoi "piti itkeä pienet itkut eka" ja heti seuraavaksi "sun pitää nyt miettiä mitä sä haluat tehdä" ja kun vastasin "ei tarvitse, tämä lapsi tulee syntymään" niin ei hän osannut enää sanoa mitään.
No siitä puhelusta noin kk eteenpäin (toki puhuimme monet kerrat puhelimessa tämänkin jälkeen, mutta raskautta ei mainittu) muutin sitten samalle seudulle vanhempieni kanssa ja oltiin paljon tekemisissä, mutta asiasta ei puhuttu kuin harvakseltaan. Vasta kun olin 6 kuulla äitini sanoi " et sitten ole miettinyt mitä pitää vauvalle hankkia ja siitä se sitten lähti, raskaudesta tuli osa arkea. Toki oli sitä ennen pieniä "näkymättömiä " juttuja. Se kesä oli hirmu helle kesä ja mä kuljin pyörällä töihin. Monesti kun pääsin töistä niin isäni oli minua autolla vastassa ja sanoi että ei kestä ajatella että mä poljen siinä helteessä kotiin.. Ja kun tyttö syntyi niin ihan täysillä äitini oli mukana fiiliksessä. Se oli vain varmasti kova shokki kun kuopus lähtee aikuisten elämään.. ja etenkin kun ilmoitin raskaudestani, niin vuotta vanhemmasta veljestäni oli tullut isä muutamaa päivää aikaisemmin.
Onhan se vanhuksillekki aika kova kriisin paikka kun lapsesta tulee vanhempi ... ja itsestä isovanhempi.. ja etenkin kun tuleva lapsenlapsen isä ei ole mitenkään mieluinen.
Nyt tämän raskauden suhteen en tiedä millon kerron vanhemmilleni. Ehkä kun tämä tilanne tästä varmistuu ja selkenee. Ja jotta taas jotain erilaista.. olen ollut Taavin isän kanssa tekemissä tässä vuoden verran ja nimi on mainittu vanhemmilleni useasti, mutta he eivät ole koskaan tavanneet tosiaan...
Mulla jos mä ny nielasen välillä tätä höpötystulvaa... ja sanokaa vaa jos höpisen ihan liikaa [;)]
Kyllä tässä käydään tuhansia tunteita sekunnissa lävitse.
Eilinen oli todella raskas. Viimeiset mahdollisuudet keskustella tilanteesta miehen kanssa kasvokkain ja mitäs siitä tulee kun kaksi ihmistä tuijottaa toisiaan ja molemmat ihan pihalla?
Itselle jotenkin alusta asti ja aina ollut selvää, että abortti ei ole minun juttuni. Mies myöskään ei ole abortin kannalla, näin yleisesti mutta tässä tilanteessa tuokin sana on käynyt usein huulilla ja ääneenkin sanottu. Olen koittanut selittää, että se on hänelle "helppoa" luvata maksaa abortti ja sitten se on siinä, mutta minä teen tavallaan sen kaiken työn siinä, ja vaikka Taavi olisi pois minun kohdusta, se ei ikinä lähde pois minun mielestäni vaan tulee sinne uudelleen ja uudelleen...
Jokainen toki tekee omat ratkaisunsa, mutta mä tiedän ja tunnen itseni että mä en tulisi kestämään sitä jos terveen lapsen abortoisin. Mutta jos kyseessä olisi hyvin vaikeasti monivammainen, niin asia on eri. Riippuu millainen tulevaisuus voisi olla luvassa... itse siis työskentelen vammaisten parissa joten hieman on hajua heidänkin elämästä ja tietoa myös, että tietyt rajoitteet ei estä nauttimasta elämästä. No niin.. toi meni ny ihan sitten ohi aiheen ja sinne sivuun ja vaikka ja mitä, mutta tunuu että jonnekkin pakko purkaa näitä ajatuksia, kun ääneen ei ole ketään kelle puhua. Ja kun miehellekkin puhuu niin saa miettiä sen kolmella kielellä että varmasti tulee ymmärretyksi oikein..
Mutta takaisin asiaan. Eilinen oli siitä todella raskas, että mies puhuu 5 minuuttia siitä miten hän ei ole valmis, miten hän ei halua lasta. Sitten menee hetki ja seuraavat minuutit hän pohtii ääneen, että mikä lapselle nimeksi.. kunnes taas sanoo ettei ole valmis tähän.
Mä oon yrittänyt selittää, että mun uskoakseni kukaan ei ole valmis vanhemmuuteen heti raskauden ilmi tultua, ei edes lapsen synnyttyä ja kasvaessa... hyvä jos on valmis vanhempi siinäkään vaiheessa kun lapsi muuttaa omilleen.
Vanhemmuus on jotain mikä koko ajan muuttuu lapsen kasvaessa, kun tulee enemmän ja erilaista vastuuta eri ikäkausien mukana.
Itse olen ollut nyt kymmenisen vuotta äitinä tyttärelle, mutta en mä vieläkään oo valmis vanhempi. Uusia tilanteita tulee paljon vastaan ja jokaisen kohdalla pitää miettiä et mites tämä ny hoidetaa fiksusti (ja joskus kaikki menee suoraan vain päin mäntyä)... eli koko ajan opitaan uutta.
No nii.. nyt mä kadotin sen punasen langan, et miks mä tänne avaudun... ei tää dementia vielä voi alkaa [:D]
Mut joo... ei tää tosiaa helppoo oo. Mut ehkä pimeesti ajateltuna, aina jollain on huonompi tilanne kuin mulla.
Mulla on kuitenkin vakituinen työpaikka, fiksu ja reipas tytär, vahva tukiverkko ympärilläni, tilava koti jne... ja aivan ihanat naapurit jotka on siis miehen lähimpiä ystäviä. Tänäänkin kun näimme käytävässä siellä halattiin mua kovasti ja kyseltiin että miten voidaan.
Tuosta muille kertomisesta muuten.
Kun odotin esikoistani olin 19 vuotias ja asuin kaukana kotoota. Olin varmaan jollain 6 viikolla, kun soitin äidilleni että odotan lasta. Hänen ensimmäiset sanat oli "odota, soitan sulle kohta".
No odottelin siinä sitten puhelua ja hän soittikin ja sanoi "piti itkeä pienet itkut eka" ja heti seuraavaksi "sun pitää nyt miettiä mitä sä haluat tehdä" ja kun vastasin "ei tarvitse, tämä lapsi tulee syntymään" niin ei hän osannut enää sanoa mitään.
No siitä puhelusta noin kk eteenpäin (toki puhuimme monet kerrat puhelimessa tämänkin jälkeen, mutta raskautta ei mainittu) muutin sitten samalle seudulle vanhempieni kanssa ja oltiin paljon tekemisissä, mutta asiasta ei puhuttu kuin harvakseltaan. Vasta kun olin 6 kuulla äitini sanoi " et sitten ole miettinyt mitä pitää vauvalle hankkia ja siitä se sitten lähti, raskaudesta tuli osa arkea. Toki oli sitä ennen pieniä "näkymättömiä " juttuja. Se kesä oli hirmu helle kesä ja mä kuljin pyörällä töihin. Monesti kun pääsin töistä niin isäni oli minua autolla vastassa ja sanoi että ei kestä ajatella että mä poljen siinä helteessä kotiin.. Ja kun tyttö syntyi niin ihan täysillä äitini oli mukana fiiliksessä. Se oli vain varmasti kova shokki kun kuopus lähtee aikuisten elämään.. ja etenkin kun ilmoitin raskaudestani, niin vuotta vanhemmasta veljestäni oli tullut isä muutamaa päivää aikaisemmin.
Onhan se vanhuksillekki aika kova kriisin paikka kun lapsesta tulee vanhempi ... ja itsestä isovanhempi.. ja etenkin kun tuleva lapsenlapsen isä ei ole mitenkään mieluinen.
Nyt tämän raskauden suhteen en tiedä millon kerron vanhemmilleni. Ehkä kun tämä tilanne tästä varmistuu ja selkenee. Ja jotta taas jotain erilaista.. olen ollut Taavin isän kanssa tekemissä tässä vuoden verran ja nimi on mainittu vanhemmilleni useasti, mutta he eivät ole koskaan tavanneet tosiaan...
Mulla jos mä ny nielasen välillä tätä höpötystulvaa... ja sanokaa vaa jos höpisen ihan liikaa [;)]
Mä en ole siis oksennellut ollenkaan, välillä vähän kuvottaa kyllä. Mulla vähän vihloo mahaa toisinaan, mutta en osa sanoa johtuuko jostain muusta vai raskaudesta, onko muilla semmoisia tuntemuksia ollut koskaan?
Tänään käytiin tosiaan neuvolantädin juttusilla, ja ihan ymmyrkäisenä oli hänkin meidän lasketun ajan suhteen. Jotenka, saimme lähetteen lasketun ajan varmistamiseen.
Tänään myös käytiin mun äidille kertomassa vauvauutinen, ja meillä onneksi tuleva mummi oli todella iloinen. Mun isän kanssa voi olla vähän toinen ääni kellossa, mutta kerrotaan sille sitten hiukan myöhemmin.
Nyt sitten tosiaan odotellan vaan kutsua tuonne ultraan, niin päästää varmuuteen että kuinka pitkällä meillä jo mennään.
Tänään käytiin tosiaan neuvolantädin juttusilla, ja ihan ymmyrkäisenä oli hänkin meidän lasketun ajan suhteen. Jotenka, saimme lähetteen lasketun ajan varmistamiseen.
Tänään myös käytiin mun äidille kertomassa vauvauutinen, ja meillä onneksi tuleva mummi oli todella iloinen. Mun isän kanssa voi olla vähän toinen ääni kellossa, mutta kerrotaan sille sitten hiukan myöhemmin.
Nyt sitten tosiaan odotellan vaan kutsua tuonne ultraan, niin päästää varmuuteen että kuinka pitkällä meillä jo mennään.
Täälä kans yks joka ilmottautuis joukkoon mukaan [:)]
L.a ois tällä tietoa 9.2 eli jotain 6+1 on nyt kait meneillään..
Ennestään meillä on poika 3v ja tyttö 1v.
Jännittää kauheesti miten tässä käy..hassua kun vois luulla että
jännittäminen helpottais raskauksien myötä, mutta ei.. mulla vaan
pahentunut. Alkuraskauden ultraan varasin ajan ens viikon lopulle,joten
jos sinne asti pääsen niin sielä näkyy ainakin onko sijainti oikea ja sykkiikö
sielä pieni sydän.
Oon vähän ihmetellyt kun kova pahoinvointi ei ole vielä ilmestynyt maisemiin.. Molemmista
aiemmista raskauksista olen voinut tosi pahoin pitkään ja oksennellut paljon. Näillä tietämillä
kai se yleinsä on jo ollut päällä, mutta kai sitä pitää uskoa että jokainen raskaus on erilainen ??
Ehtiihän tässä vielä se raju pahoinvointikin ilmestyä,parempi toki ilman, mutta ihmetyttää vaan.
Etovaa oloa toki on ja väsymystä sekä alamasun särkyä ja sellasta.
L.a ois tällä tietoa 9.2 eli jotain 6+1 on nyt kait meneillään..
Ennestään meillä on poika 3v ja tyttö 1v.
Jännittää kauheesti miten tässä käy..hassua kun vois luulla että
jännittäminen helpottais raskauksien myötä, mutta ei.. mulla vaan
pahentunut. Alkuraskauden ultraan varasin ajan ens viikon lopulle,joten
jos sinne asti pääsen niin sielä näkyy ainakin onko sijainti oikea ja sykkiikö
sielä pieni sydän.
Oon vähän ihmetellyt kun kova pahoinvointi ei ole vielä ilmestynyt maisemiin.. Molemmista
aiemmista raskauksista olen voinut tosi pahoin pitkään ja oksennellut paljon. Näillä tietämillä
kai se yleinsä on jo ollut päällä, mutta kai sitä pitää uskoa että jokainen raskaus on erilainen ??
Ehtiihän tässä vielä se raju pahoinvointikin ilmestyä,parempi toki ilman, mutta ihmetyttää vaan.
Etovaa oloa toki on ja väsymystä sekä alamasun särkyä ja sellasta.
ALKUPERÄINEN: aveliina
Etovaa oloa toki on ja väsymystä sekä alamasun särkyä ja sellasta.
Huh, eli mä en oo ainoo jolla on pikkasen kipujakin tuolla alavatsassa. Joskus vihlasee ihan kunnollakin. Ja mä oon vähän pelännyt vauvan puolesta.
Meillähän lähti tää raskaus vähän liiankin hyvin, heti pillereiden lopetuksen jälkeen plussattiin, niin sitä sitten koko ajan pelkää että koskakohan ne vastoinkäymiset alkaa. Kun ei oikein ole tottunut että mun, tai ton miehenkään elämässä mikään niin kovin helposti sujuisi.
ALKUPERÄINEN: darjiana
ALKUPERÄINEN: aveliina
Etovaa oloa toki on ja väsymystä sekä alamasun särkyä ja sellasta.
Huh, eli mä en oo ainoo jolla on pikkasen kipujakin tuolla alavatsassa. Joskus vihlasee ihan kunnollakin. Ja mä oon vähän pelännyt vauvan puolesta.
Meillähän lähti tää raskaus vähän liiankin hyvin, heti pillereiden lopetuksen jälkeen plussattiin, niin sitä sitten koko ajan pelkää että koskakohan ne vastoinkäymiset alkaa. Kun ei oikein ole tottunut että mun, tai ton miehenkään elämässä mikään niin kovin helposti sujuisi.
Mulla myös vihloo välillä todella pahasti. Vois sanoa, että munasarjoja särkee koko ajan ja äkkinäiset liikkeet tuntuu välillä ihan repäisevän niin kovasti, että älähtää. Edelliestä raskaudesta on vuosia, mutta mä en kyllä muista, että silloin ois tällaista vihlontaa ollut.
Pahoinvoinnista... no mulla on ollu tätä vatsatautia tässä nyt, mutta sellainen öllö olo on olemassa taustalla. Oksennellut öllön olon takia en ole vielä ja toivottavasti en oksennakkaan.
Hieman jännittää huominen töihin meno. Meillä aamusin sellainen puuha missä joudun olemaan todella epämukavassa asennossa reilun tunnin verran. On selkä kumarassa ja pää alaspäin. Ja jos siinä paha olo ja oksetus tulee, niin huh... Mutta eiköhän tämä tästä suttaannu.
Onkohan perjantaina kaupat muuten auki?
No, kiva kuulla. Tai ei tietenkään kiva että sattuu, mutta siis kiva jos tää on suht normaalia kuitenkin.
Mulla kun on ensimmäinen raskaus niin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Ja joku vasta joku aika sitten mulle sanoi ettei raskaus satu :P Mut eipä tää tänään oo niin pahasti vihlonutkaan kun esim. eilen.
En kyllä yhtään tiedä onko kaupat perjantaina auki. Mun mielestä pari vuotta sitten olin ite juhannuksena kaupassa töisä mutta voin olla väärässäkin.
Itse tein tänään niin ison kattilallisen pastaa, että siitä riittää sitten useammallekin päivälle, jos ei kaupat satu oleen auki :D
Mulla kun on ensimmäinen raskaus niin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Ja joku vasta joku aika sitten mulle sanoi ettei raskaus satu :P Mut eipä tää tänään oo niin pahasti vihlonutkaan kun esim. eilen.
En kyllä yhtään tiedä onko kaupat perjantaina auki. Mun mielestä pari vuotta sitten olin ite juhannuksena kaupassa töisä mutta voin olla väärässäkin.
Itse tein tänään niin ison kattilallisen pastaa, että siitä riittää sitten useammallekin päivälle, jos ei kaupat satu oleen auki :D
Riiuzka: Mä oon ainakin ollu jussina ite joskus kaupassa töissä ja on muistaakseni klo 13 asti auki [:)]
Kyllä noi alavatsakivut ja säryt on ihan normaaleja, mutta tietty sit jos tulee vuotoa niiden kanssa niin
se ei oo sit välttämäti kovin hyvä juttu. kohtu kuitenkin kasvaa vauhdilla niin eihän se ihme oo jos se
vähän tuntuukin [;)] kieltämättä jotkut äkilliset vihlasut tai säryt nostaa hien pintaan mutta mulla ainakin
on myös iltasin sellasta jatkuvaa jomotusta..
Kyllä noi alavatsakivut ja säryt on ihan normaaleja, mutta tietty sit jos tulee vuotoa niiden kanssa niin
se ei oo sit välttämäti kovin hyvä juttu. kohtu kuitenkin kasvaa vauhdilla niin eihän se ihme oo jos se
vähän tuntuukin [;)] kieltämättä jotkut äkilliset vihlasut tai säryt nostaa hien pintaan mutta mulla ainakin
on myös iltasin sellasta jatkuvaa jomotusta..
HelmiMasu
Jostain jotain jo tietävä
Voi tsiiiisus tätä oloa [X(] yökyökyök..
Miten mä selviäisin tän juhannuksenki yli,en tajua.Tuntuu et on nii kuvottava olo et ei voi MIHINKÄÄ muuhun keskittyä. Tulis vaikka se yrjöki ulos asti mut eieiei.24/7 5 päivää pian kuvottanu ja särkeny päätä ja palellu ja huimannu..huh....Niinku olis iskeny joku suuremman luokan kuolemantauti![:@]
Paljon paljon tsemppiä KAIKILLE tämmösestä kärsiville <3 ja olkoon ikionnekkaita ketä ei tämä pahoinvointi vaivaa.Nauttikaa kesäjuhlasta [:)]
lomalle, palataan maanantaina!![:D]
Miten mä selviäisin tän juhannuksenki yli,en tajua.Tuntuu et on nii kuvottava olo et ei voi MIHINKÄÄ muuhun keskittyä. Tulis vaikka se yrjöki ulos asti mut eieiei.24/7 5 päivää pian kuvottanu ja särkeny päätä ja palellu ja huimannu..huh....Niinku olis iskeny joku suuremman luokan kuolemantauti![:@]
Paljon paljon tsemppiä KAIKILLE tämmösestä kärsiville <3 ja olkoon ikionnekkaita ketä ei tämä pahoinvointi vaivaa.Nauttikaa kesäjuhlasta [:)]
lomalle, palataan maanantaina!![:D]