Hei IhaNaiset!
Nyt olikin mennyt pitkä aika viime vierailustani ja kolmen sivun lukemiseen hujahtikin mukavasti aikaa. Pahoittelen, ettei tule nyt kaikille kommentoitua, kun on sen verran hajapää.
Mirellalle lähetän täältä lohturutistuksia, jos viel käyt ketjua vilkaisemassa ja saat terveiset perille. Olet ajatuksissa!
hm86; kiitos vitamiini-infosta. Taidan mennä minäkin multi-tabs hyllylle seuraavaks :)
Riiuzka; tervetuloa ketjuun! Huomasin että koukutuin lukemaan kirjoittamaasi, varmasti sen vuoksi että odotustilanteesi ei ole sieltä 'tavallisimmasta' päästä. Onneksi on olemassa jo nykyään Internet ja tällaiset keskustelupalstat. Saat purkaa niin paljon tunteitasi ja ajatuksiasi kuin haluat ja jaksat. Kyllä me luetaan! *rutistus* Tuntuu niin hurjalta, et tässä tavallisessakin odotuksessa miehen kans tuntuu olevan jo niin paljon jänniä mutkia, et toivon sulle sydämestäni paljon voimia odotukseen nk.yksin.
Meillä juhannuksesta selvittiin hienosti. Mieheni kosi minua ja kihlauduimme tuttavapariskuntamme ja miehen isän läsnäollessa. Kyllä siinä liikutuksen kyynelet herahti silmäkulmiin, meillä kaikilla :) Kerrottiin sit vauvauutinenkin ystäville ja olivat kyllä aivan äärettömän onnellisia puolestamme. Miehen isäkin jo rupes mökiltään kaivelemaan lapsen kylvetysammetta esille :)
Ilokseni voin kertoa et meillä alkaa vanhempien suhtautuminen tähän tilanteeseen selkeästi pehmitä :) Ensiksikin kihlaus tais tehdä jo vaikutuksen, et mies todellakin aikoo kantaa vastuunsa minusta ja vauvasta ja parisuhteesta. (Kun äitini on pitänyt mua vaan mieheni (20v vanhempi) keski-iän tempauksena.) Eilen meillä oli eka neuvola ja sen jälkeen äitinikin jopa soitteli ja kysyi et miten meni ja mitä siel nykyään tehdään :) Olen siis tosi iloinen et äitiäkin alkaa edes hitusen kiinnostaa et mitäs täällä puuhaillaan!
Neuvola-reissu sujui muuten tosi hienosti, mut hoitajana oli kesätuuraaja kouluterveydenhuollon puolelta ja esim.kyynärtaipeesta ei verinäytteen ottaminen onnistunut kun ei suonta tahtonut löytyä. Niinpä joudun juoksemaan näytteen antoon sairaalalle. Tänään tuli myös samaiselta tätiltä soitto neuvolasta et mun pissanäytteessä oli huomattavan paljon punasoluja ja jotain sekabakteerikasvua, et pitää mennä antamaan uus näyte uusia tutkimuksia varten. Toivon vaan, et se nyt sit menis hyvin. Mull on ollu toistuvasti vt-tulehduksia, mut nyt ei oo ollu kyl mitään kipuja, joten en arvais et olis mitään tulehdusta. No, eiköhän kaikki selviä.
Mulla on kuvotuksen tunteet hävinny lähes kokonaan, mut turvotus ja rintojen arkuus säilyy.. Ja mielialan vaihtelut :D Mies onkin tosi 'riemuissaan' kun saa välillä melkosta sättimistä niskaansa, mut onneks viel aika pienissä määrin. Ja toivottavasti pysynkin suht rauhallisena.
Taidanpas hetkeks keskittyä taas töihini.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!