Hei kaikille!
Ilmaannunpas minäkin tänne ketjuun pikku napavuokralaiseni kanssa :)
Täällä mennään 6+1 ja LA on jossain helmikuun ekan viikon tietämillä, 2. tai 3. pvä. Miehen kanssa ollaan onnesta soikeina tästä pikkuihmeestä ja vaikka mulla on koko ajan hirmuinen huoli et onhan kaikki kunnossa niin kuitenkin olen meistä kahdesta se joka vois koko ajan puhua tästä onnesta ja ilosta joka meitä on kohdannut. Mies on siis myös onnesta kyynelissä, mutta selkeästi varovaisempi vielä edes sen suurempia haaveilemaan. Taitaakin olla enemmän meidän naisten juttu [:)] Mies sen sijaan miettii jo ratkaisuja asumisen suhteen ja tulevien työkuvioiden yms.
Perheessämme vilistää miehen edellisestä avioliitosta myös ihanat pojat, 8 ja 12 vuotiaat ja napa-asukki olisi nyt sitten meidän eka yhteinen kullannuppu, vaikka minä olen kyllä ominut jo hänen varhemmatkin 'tuotoksensa' ihan omikseni [:D]
Ja koko komeuden kruunaa reilu puoli vuotias berninpentu, joka pitää lauman koossa.
Täällä raskausoireina oli alkuun hirmuinen närästys ja vihlaukset pitkin öitä, mutta nyt on jo saanut nukkua rauhassa kipuiluilta. Välillä tulee pieniä tuhrutteluja, mut olen (yrittänyt) suhtautua asiaan tyynen rauhallisesti. Tänään kyllä soitin yksityiselle gynelleni ja hetken rupattelun jälkeen huokaisin syvään ja lupasin yrittää vähän kovemmin etten jänskättelis pikkuisia tuhruja. Km:n kun kuulemma kuitenkin jo näilläkin viikoilla huomais kunnon vuodosta.
Parin viikon päästä on eka neuvola ja sitä odottelen innolla, vaikka vähän pettyneenä sainkin selville ettei vielä edes sydänääniä kuunnella ku tuskin kuuluisivatkaan. Hmm.. täytyy sitten odotella sitä 12 vko. :)
Onnea puolestani kaikille helmi-vauvojen odottajille ja toivotaan et pysyy pikkuset meil mammoilla messissä!
T:Nanna 27v kera perheensä ukkokulta 47 ja pojat 8 ja 12 [8D]
Ilmaannunpas minäkin tänne ketjuun pikku napavuokralaiseni kanssa :)
Täällä mennään 6+1 ja LA on jossain helmikuun ekan viikon tietämillä, 2. tai 3. pvä. Miehen kanssa ollaan onnesta soikeina tästä pikkuihmeestä ja vaikka mulla on koko ajan hirmuinen huoli et onhan kaikki kunnossa niin kuitenkin olen meistä kahdesta se joka vois koko ajan puhua tästä onnesta ja ilosta joka meitä on kohdannut. Mies on siis myös onnesta kyynelissä, mutta selkeästi varovaisempi vielä edes sen suurempia haaveilemaan. Taitaakin olla enemmän meidän naisten juttu [:)] Mies sen sijaan miettii jo ratkaisuja asumisen suhteen ja tulevien työkuvioiden yms.
Perheessämme vilistää miehen edellisestä avioliitosta myös ihanat pojat, 8 ja 12 vuotiaat ja napa-asukki olisi nyt sitten meidän eka yhteinen kullannuppu, vaikka minä olen kyllä ominut jo hänen varhemmatkin 'tuotoksensa' ihan omikseni [:D]
Ja koko komeuden kruunaa reilu puoli vuotias berninpentu, joka pitää lauman koossa.
Täällä raskausoireina oli alkuun hirmuinen närästys ja vihlaukset pitkin öitä, mutta nyt on jo saanut nukkua rauhassa kipuiluilta. Välillä tulee pieniä tuhrutteluja, mut olen (yrittänyt) suhtautua asiaan tyynen rauhallisesti. Tänään kyllä soitin yksityiselle gynelleni ja hetken rupattelun jälkeen huokaisin syvään ja lupasin yrittää vähän kovemmin etten jänskättelis pikkuisia tuhruja. Km:n kun kuulemma kuitenkin jo näilläkin viikoilla huomais kunnon vuodosta.
Parin viikon päästä on eka neuvola ja sitä odottelen innolla, vaikka vähän pettyneenä sainkin selville ettei vielä edes sydänääniä kuunnella ku tuskin kuuluisivatkaan. Hmm.. täytyy sitten odotella sitä 12 vko. :)
Onnea puolestani kaikille helmi-vauvojen odottajille ja toivotaan et pysyy pikkuset meil mammoilla messissä!
T:Nanna 27v kera perheensä ukkokulta 47 ja pojat 8 ja 12 [8D]
Sit mä nukun, nukun ja nukun... mut osalta nää surkeat kesäkelitkin tekee sen, ettei oikein mikään innosta.