Esikoista odottavat

Se on! Siks mäkää en äiteelle kerro :) ja meillä äitee tuskin osaas olla edes hiljaa asiasta vaan se kuuluttaas sen ympäri maailmaa samantien mitä me miehen kans vihataan yli kaiken. Jos saisin päättäänii ilmottaisin äiteelle vasta synnärillä :D
 
Voi äidit, niin tutulta kuulostaa :D veikkaan vaan että se tajuaa raskauden ennen kun ehditään kertoa, tarkotuksena olis oottaa äitienpäivää asti! Se on kans nii vouhka etten sais varmaa rauhaa ennen synnytystä ja sitten varmaan pahenis kun vauva syntyisi, yrittäs varmaa muuttaa meille ;-) (ja kans eka lapsenlapsi ois mun vanhemmille kyseessä) onneks mun isä on sit rauhallisempi tapaus ni tasapainottaa toisiaan
 
Mä epäälen kans tietääkö äitee jo tai epääleekö se mutta eipä oo mitää puhunu :D ja issee valitettavasti yhtä innoossaan olis joten niitä saa toppuutella huolella. Onneks asutaan 200km pääs nii varmaan edes vähä hidastaa niitä.
 
niemja: Sulla on hyvä, kun teillä on välimatkaa sun vanhempiin tuo 200 km. Itsellä omat vanhemmat asuu 500 metrin päässä, mutta onneksi ne ei nyt kauhean usein käy meillä. :D Ja meidän lapsi ei ole kummankaan vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi, mutta silti se on erittäin toivottu. :)
 
Joo se on onni, appivanhemmakki asuu 240km pääs nii ei niitäkää tartte peljätä vieraalulle :D toki vähä yksinäänen olo siä tulee ku ei isoa tukiverkkoa oo ympärillä mutta onneks veli asuu 90km pääs ja on kavereita :)
 
Täälläkin ensimmäistä odotellaan :)

Raskautta odoteltu jo reilu kolme vuotta, joten positiivinen testi tuntui tosi jännältä ja jotenkin uskomattomalta. Näin kolme päivää ja kolme uutta testiä myöhemminkään ei vielä oikein osaa uskoa, että vatsassa todella vois joku olla. Koko ajan tarkkailee oireita/oireettomuutta ja pelko keskenmenosta/kohdunulkoisesta on läsnä päivittäin. Tämän takia raskaudesta ei ole vielä kerrottukaan kenellekään, vaikka mieli tekis huutaa koko maailmalle :p Vanhemmille ja sisaruksille kerrotaan varmaan ar-ultran jälkeen, jos siellä kaikki näyttää hyvältä, muille sitten joskus myöhemmin :) Miehen veljellä on jo kaksi poikaa, joten sen puolen suvulle tuskin tulee olemaan niin suuri juttu, mun vanhemmille tää taas on ensimmäinen lapsenlapsi, joten reaktiotkin voi olla vahvemmat :grin
 
Tervetuloa ansu! Tunnutaan monen kanssa kamppailevan täällä samojen asioiden kanssa, pelko km tai kohdunulkoisesta itsellä ainakin mielessä päivittäin, rasittavaa ja stressaavaa kun vaan haluaisi tietää tai ainakin yrittää ajatella kaiken olevan ok.
 
Kiitos tiuhtimus :)

Onneksi on tää keskustelufoorumi, missä voi jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea samassa tilanteessa olevilta, hulluksihan tässä muuten tulis :grin varsinkin näin esikoisraskauden alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä mutta kenellekään ei uskalla kertoa :happy:
 
^suosittelen kertomaan vaikka yhdelle läheiselle ystävälle joka ymmärtäisi vaikkei kaikki sujuisikaan niinko pitäisi. Itse tein näin ja helpotti kun tietää että on joku ketä jaksaa kuunnella ja auttaa tarvittaessa (hänellä jo pari omaa lasta). oletko menossa ar-ultraan?
 
Itselläni on jo menossa rv. 33+4, ja voin vakuuttaa, että sieltä alkuvaiheesta viimesille viikoille aika menee kuin siivillä... Itsekin asennoiduin heti alkuunsa niin, että turha on näitä "Onneks on vielä pitkä aika synnytykseen." tai "Ei tässä mikään kiire ole valmistautua." -ajatuksia päästää valloilleen. Tiedostin, että aika kuluu nopeasti (vaikka esikoista odotankin ja aikaa on vielä keskittyä tunnustelemaan mahaa ja mietiskelemään kaikkea.) Mutta entäs sitten, kun perheessä onkin valmiiksi jo ainakin yksi lapsi! Sittenhän se raskausaika vasta nopeasti meneekin!

Itse stressasin varsinkin alkuvaiheessa, että meneekö kaikki ok, enkä ihan heti juossut kertomaan kellekään tulevasta vauvasta. Taisi olla jotain 13+ kun aloin lähipiirille kertomaan uutisia, silloin uskalsin vasta sen tehdä...
 
Juu, ar-ultraan olen kyllä menossa, sitten kun sen aika on. Tuntuu vaan tosi pitkälle ajalle odotella sinne viikoille 10-12. Ja ensin pitäisi tietysti varata aika ensimmäiseen neuvolaankin :grin tällä viikolla yritän muistaa soitella aikaa, alkaa vaan olemaan tuo muisti kuin seula (vai hajamielisyydestäkö kenties johtuu lukuisat unohtelut, kun on niin paljon mielessä nyt) :grin pitäis melkein laittaa muistutus puhelimeen, kun neuvolan soittoaika on vain yhden tunnin ajan aamuisin.

Tuosta kertomisesta mietin aiemman viestin kirjoittamisen jälkeen vielä, että periaatteessa yhdelle lapselliselle ystävälle ehkä voiskin uskoutua jo tässä vaiheessa, hänellä kun ei itselläänkään raskautuminen käynyt käden käänteessä ja on tiennyt meidänkin yrityksestä jo alusta asti.
 
Hienoa, Ansu! Ihanaa kuulla, että pitkän odottelun päätteeksi siellä masussa joku asustaa vihdoin! Tiedän itsekin, ettei niitä vauvoja vaan taivaalta tipahtele tuosta noin vaan... Itsekin kirjoitin tulevalle vauvalle vauvakirjaan, että "lapsi tulee sitten kun aika on sille suotu, ei välttämättä silloin kun isi ja äiti sitä kipeästikin haluaisivat". Nyt vaan jalat maassa ja jäitä hattuun, vaikka vaikeaa onkin. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
 
Vihdoin totta 2015, ootko hankkinut jo etukäteen sellaisen vauvakirjan, johon pikkuisen kasvua voi sitten tallentaa, vai kirjoitatko pikkuiselle jotain raskausajan kirjaa? Ihan mielenkiinnosta. Mun suuri visioni on ruveta kirjoittamaan pikkuiselle päiväkirjamerkintätyylisesti kirjeitä ja antaa ne sitten joskus sen luettavaksi.
 
Sain muistaakseni Vaukirjalta liittymislahjana. Siihen voi kirjoitella esim. raskausajantuntemuksista, tietoa lähisukulaisista, lisätä kuvia mahasta, ultrasta, äidistä ja isästä lapsena ja odotusajasta, kirjoittaa ajatuksista toiveista, kokemuksista, hankinnoista... Sitten alkaa sivut vauvan syntymästä: Vihdoin tulit maailmaan! kaikkea vauvan perustietoa sekä unista, ilmeistä, syömisistä, uusista taidoista, kasvusta jne. Ihana kirja, ja aion täyttää kirjoituksin ja kuvin niin paljon kuin ehdin, että siitä tulisi mukava muisto sitten joskus.
 
Mulle tuli tänään kutsu äitiyspoliklinikalle, tk lääkäri vissiin tehnyt lähetteen kun sillä itsellään ei ollut aavistustakaan miten noiden mun lääkitystä kanssa pitäis toimia. Mulla on siis ollut nuorempana (10v.sitten) veritulppia ja niiden takia pysyvä verenohennuslääkitys. Se lääke on sellainen, jota ei saa raskauden aikana syödä ja olen aikaisemmin lääkäreiden kanssa jutellut, että raskauden aikana täytyy vaihtaa tuo lääke toiseen, joka pistetään vatsanahkaan päivittäin. Tämän kerroin tk lääkärille joka antoikin sit reseptin noista mahapiikeistä muutamalle päiväll. ovat muuten järkyttävän kalliita, 45e maksoi viiden päivän satsi. Itku tuli kun apteekista pääsin.. No, nyt sitten mulla oli sitä vähäistä verenvuotoa ja totesin että tulee aina piikityksen jälkeen. Tod.näk.lääkäri on määrännyt liian vahvan annostusta mulle, koska nyt kun en pistä ihan koko annosta, ei ole ollut vuotoakaa. Joskus todella ihmettelen miten ihmiset selviää hengissä noiden tk lääkärien kanssa :-D
No kuitenkin, nyt tuli siis kutsu ja jotenkin alkoi nyt pelottaa sinne meno kun en ole käynyt edes neuvolassa vielä ja olenkohan oikeasti edes raskaana kun ei ole otettu verikokeita eikä mitään.. :-o Äitiyskortti käsketään ottamaan mukaan mutta senhän saa varmaan neuvolasta? No kai se siellä sitten selviää, että onko siellä masussa ketään..
 
Voi mitä puolikkaita sydäreitä tää pikkuisesta huolissaan oleminen oikeesti aiheuttaakaan; Juoksin pää kolmantena jalkana vessaan, kun tunsin lämpimän hulahduksen, ja sitten oli niin tummat alushousut jalassa, etten nähnyt, minkä värinen hulahdus oli. Onneks ei pyyhkiessä tullut mitään kirkasta kummenpaa. Pitäs vaan oikeesti rauhottuu.
 
Äääh, mie haluisin käydä lenkillä, mut en uskalla..pikkusen kun liikkuu enemmän esim. teen kotitöitä niin tulee heikko olo ja pakko käydä istumaan. Ja syön olevinaan tasaisin väliajoin... Turhauttaa :arghh:
 
Joo, vähän on turhan stressaavaa olevinaan tää raskaana olo.. Parempi kun ei tietäisi mitä kaikkea voi mennä pieleen, mun oli pakko tehdä tänään raskaustesti kun aloin jo taas epäillä että ollaanko tässä paksuna ollenkaan. Mulla kun ei ole oireita juuri ollenkaan, että toisaalta voit Sivia olla tyytyväinen kun on oireita, vaikka eihän tuo varmasti mukavalta tunnu.. Toivotaan että helpottaa jossain vaiheessa :-) pitäis vaan osata tietysti nauttia tästä oireettomuudesta, eikä toivoa sitä pahaa oloa 
 
Miksiköhän mä en saa noita foorumin omia hymiöitä laitettua? Tuolta kun valkkaan jonkun niin se vaan vilahtaa ja häviää sitten saman tien..
 
Sivia, totesin edellisellä lenkillä että ilman juomista, (mieluiten mehua kun kerta sisältää sokeria),ei voi lähteä lenkille. Täytnee totutella pillimehua kuskaamaan.. Tai sit joku muu pieni energiapaukku matkaan.. Tietääkö joku voiko proteiinipatukoita esim syödä raskaana?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top