Esikoista odottavat

Täälläkin esikoista ootellaan, ite 26 ja mies 29. Takana useampi varhainen keskenmeno, onneksi tyhjentyny itsekseen kunnolla. Oottelen sitä maagista hetkeä että ois 9+6 ja että meneekö taas kesken vai ei. Ens viikolla onneks jo varhaisultra! Sen jälkeen varmaan uskaltaa innostuu jo oikeasti, nyt ollaan oltu vähän juupas-eipäs. Mun on ollut vaikea olla ajattelematta asiaa viime päivinä kun oksettaa niin jäätävästi. Eka raskaus alkoi jo 6/2013, aika paljon on ehditty asiaa siis miettii jo - ja pientä odottelemaan.
 
Tervetuloa mai! Paljon ootte joutunu kokemaan, toivottavasti tää pikkune pysyy loppuun asti matkassa!
 
  • Tykkään
Reaktiot: mai
Hei vaan mai! :) pidetään peukkuja, että tällä kertaa pieni jaksaisi pitää kiinni sinne loppuun asti :)

Joku kyseli tuosta pikku-kakkosesta, niin itse juuri tänään mietin, että meidän ei varmaan tarvitse ehkäisyä ottaa käyttöön, kun tämä on syntynyt. Sen verran kauan saatiin tätä ensimmäistäkin odotella, ja meinaan imettää jos se vaan on mahdollista. Mutta sitten rupesin toppuuttelemaan itseäni, että yritetään nyt ensin saada tämä pienokainen maailmaan, ja ehkäpä tuon miehenkin mieleipide sitten jotain painaa tässä asiassa :p
 
Me justii keskusteltiin asiasta miehen kans, se vaan totes että koska talos on yks ylimääräänen huone niin rempataan se vasta ku tiedetään sen tulevasta asukista. Kysyin että aattelikko että toinen tulee heti perään mihin mies vaan totes että mut tuntien tulee :D saa nähdä vaan, nyt on kyllä niin järkyttävät olot, kaamee nälkä, mitää ei tee mieli, ei pysty syödä ku koko ajan oksettaa. Kierre on valmis :D ei tätä heti jaksaasi kyllä kokea uudestaan.
 
Tänään minä just ajattelin, että vaikka välillä meinaa olla tosi huono olo, niin sinäänsä pääsen vielä helpolla, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestä. Tänäänkin jos olis ollut itsellä jo lapsi huolehdittavana, niin voi apua. :D Mutta mä luulen, että vaikka nyt välillä tuntuu ikävältä, niin aika taitaa kultaa muistot. ;)
 
Ainut mikä menee alas on suklaamurot ja persikkajäätee jäillä :D
 
sohwia sanoi:
Tänään minä just ajattelin, että vaikka välillä meinaa olla tosi huono olo, niin sinäänsä pääsen vielä helpolla, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestä. Tänäänkin jos olis ollut itsellä jo lapsi huolehdittavana, niin voi apua. :D Mutta mä luulen, että vaikka nyt välillä tuntuu ikävältä, niin aika taitaa kultaa muistot. ;)
Click to expand...

Oon miettinyt ihan samaa! Työn ja tuskan takana selvitä koirien, kodin ja töiden kanssa. Hatunnosto teille, joilla pyörii siinä vielä yksi tai useampi lapsi matkassa!
 
Heippa vaan! Minäkin liityn joukkoonne! LA laskureiden mukaan 13.11., mutta saa nähdä tarkentuuko. Tosiaan kummankin esikoinen kyseessä. Mies ollut ihanan ymmärtäväinen ja elänyt jo ihan oireiden mukana, vaikka aluksi pelkäsin, että ei se mitään usko ennen kun vatsa on jumppapallon kokoinen :D Testin tehtyä sillä vaan meni sellanen viikko ennen kun sekin uskoi, että ei ne mun menkat alkanutkaan :) Pahin oire siis väsymys. Joka ilta miettii, että onko tässä mitää järkeä ja pitäisikö töihin soittaa, että en ole työkykyinen enää. Sinnikkäästi olen vaan rynniny joka päivän läpi! Eka neuvola ensi viikolla ja ultra vasta vapun jälkeen.
 
Tervetuloa nepala! Täällä myöskin alustavasti LA samana päivänä kuin sulla ja eka neuvola myöskin ensi viikolla :)
 
Tervetuloa nepala tänne! :) Tuo väsymys taitaa olla monen muunkin raskausoire, myös minunkin. Mutta hienoa, että oot jaksanut töissä olla, vaikka ei varmasti ole ollut kauhean helppoa tai kivaa.
 
Heippa vaan kaikille!
Täällä myös esikoista odotellaan ja hyvin alussa vielä mennään! Laskureiden mukaan la olisi siinä 26.11 paikkeilla. :)
Plussasin haalean positiivisen 15.3 (kp25/30) ja siitä on viiva vahvistunut ja oireet lisääntyneet. Kävin vielä yksityisellä verikokeissa ja raskaana kertoivat minun olevan. Nyt huolena on kuitenkin kovat vatsakivut, joista jo jossain toisella keskustelualueella kyselinkin.. Välillä alkaa kovat kivut, vaikka en mitään tekisikään. Ei ole kyse mistään nippailuista/repäisykivuista, vaan ihan oikeista kivuista, jotka saatavat kestää kauankin. Huoli on suuri ja varhaisultra on "vasta" 7.4. Noh, eipä auta kuin jännittää ja odotella sinne pääsyä! Onneksi täällä foorumeilla muutkin jakavat kokemuksia ja omakin mieli on niistä jo vähän rauhoittunut. :)
Muuten onkin sitten mennyt tämä alku ihanasti ja esikoinen olisi todellakin haluttu ja toivottu! <3

Ainiin...pahoittelut jos jotain tunaroin/sähellän, mutta olen ihan uusi käyttäjä täällä :D
 
Rinkelijenni, tervetuloa joukkoomme odottavaiseen. Mennään suunnilleen samoilla päivillä.
 
Tervetuloa rinkelijenni! Mulla ittellä on kans kipuja ollut, sain sairaslomaa viikon, lääkäri käski levätä, ei seksiä, ei saunaa, ei raskaita nosteluita, ei kylpyä. Ultrattiin ja siellä kaikki hyvin. Nytkin ajoittain kipuja alamahalla, ylämahalla ja nivusissa, enempi ehkä polttavia kipuja. Itte aattelin niitten nyt olevan ilmavaivoista ja suolistosta johtuvia sekä kasvukipuja.
Viime raskaudes mulla oli jatkuvia kipuja koko ajan, ja välillä oikein kouristeli mahaa. Oireita oli suht vähän. No, se todettiin kkm nt-ultras sitten, ar-ultraa ei ollut.. Joten nyt kyllä käyn heti lääkärillä jos siltä tuntuu ja vaadin ultran.
Neuvolatätille sanoin kivuista ja peloista, niin hän sanoi että pitkäkestoisesta, jatkuvasta kivusta tulee käydä lääkärillä, lyhyet kivut ovat kasvukipuja..
 
Itselle myös ilmaantui eilen pientä kipuilua alavatsassa, mutta mä toivon, että tää on ihan normaalia. Tai en tiedä voiko sanoa, ees kivuksi lähinnä pieniä tuntemuksia alavatsalla ja ei ollu kyllä yhtään verrattavissa menkka kipuihin. Mutta kyllähän sitä automaattisesti vaan miettii, että meniköhän kesken jne..

Täällä aletaan pikkuhiljaa selviämään "aamukoomasta" tai kun tosi etova olo ollut ja väsynyt, että mä kauhulla odotan ensi viikkoa, kun pitää mennä töihin.. :D
 
Helpottavaa kuulla, että kivut saattavat olla normaaleja. :) Silti odotan varhaisultraa kuin kuuta nousevaa. Vielä en ole oikein uskaltanut iloita tästä raskaudesta, koska pelottaa jos kaikki ei olekaan hyvin tai jos jotain käy. Nyt tosin alkaa jo kovasti innostus nousemaan, mitä lähempänä varhaisultraa ja neuvolaa ollaan. :) Tekisi jo kovasti mieli kuulutella tästä kaikille, mutta on niin kovin aikaista vielä :D
 
Vähän sama fiilis, pelottaa edelleen vaikka kaks ultraa takana ja molemmis kaikki hyvin, vielä on matkaa turvalliselle puolelle...
Ja tekis toisaalta kans mieli kertoa kaikille ja toisaalta ei, ihme oon äiteeltä saanu salattua, se luulee että me vaan tjottaillaan :D ja annan vinkkejä sinne suuntaan kyllä ahkeraa.
 
Tuli muuten mieleeni, montako lasta teillä suunnitellaan? Mulla oli ittelläni sellainen visio, että en välttämättä yhtä lasta enempää olisi hankkimassa, mutta kun asiasta joskus muinoin puhuttiin, mies sanoi toivovansa kahta. No, minähän sitten sujuvasti vaihdoin visiotani ajatellen, ettei se kaksi varmaan niin kovin paha olisi. Selvästi olen joutunut jonkinlaiset hienovaraisen aivopesun kohteeksi, koskapa mies on alkanut viljelemään sellaisia ilmaisuja kuin "sitten kun meillä on kolme poikaa...". :grin
 
Toiveissa oisi kolme, kummankin perheissä kolme sisarusta joten samalla kaavalla tarkoitus jatkaa :)
 
Kahta tai kolmea olen itse aina ajatellut, mutta meni tässä ensimmäisessä jo sen verran kauan että katsotaan montako meille suodaan ennen kuin ikä tulee vastaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top