Esikoista odottavat

Heipä hei taas! Olen paljon lueskellut tätä ketjua, mutta kirjoittelu on jäänyt väliin mutta hengessä mukana.Onnea kaikille uusille ja hienoa että vielä lähes kaikilla toukat pysyneet mukana :) itse pääsin vihdoin ekaan neuvolaan tänään! Kaikki arvot olivat kuulemma ihan erinomaisia, ja l.a siirtyi minullakin vähän laskureista poiketen(6.3) uusi l.a 10.3 . Paljon tuli asiaa ja kahvin juontia pitäisi rajoittaa kolmeen pieneen kuppiin ei mukiin kuten minä ohjetta olen noudattanut :D sydänääniä ei suostunut kuuntelemaan epävarmuus riskin takia, ettei sitten tuu suru puseroon jos ei mitään kuulukkaan. 8+2 on minulla viikkoja nyt :) synnärilläkään ei paljon valinnanvaraa ollut kun naistenklinikka rempassa, samoin haikaran pesä. Ruuhkaa taitaa siellä sit olla rempan takia ja kuulemma muutenkin ruuhkahuipuksi tulossa tuo maaliskuu :D yllätyin jo siitäkin että reilun 2 viikon päästä pääsee jo ekaan ultraankin :) ja ensi kerralla neuvolassa pääsee syyskuussa kuulemaan sydän äänet uudelleen, mutta doplerin hankinnasta kotiin ei suositellut, vaikka ehkä sellaisen kuitenkin hankin hiljaisiin päiviin. Nopeasti tää aika kyllä menee :) vuohenjuusto joutuu nyt pannaan yli vuodeksi, nyyh niin hyvää :wink tänään ollut kyll ihme rokuli päivä. Oon nukkunut neuvolan jälkeen 2,5t unet ja silti väsyttää.Nytkö tää megaväsymys sitten alkoi, muutenkin huomannut ettei vireys taso oo samaa luokkaa kuin ei odottavilla, ja jotenkin en jaksa keskustella paljon mitään ja tunnen yks kaks itseni ihan eri ihmiseksi.. Muilla samankaltaista fiilistä? Ehkä tää johtuu siitä ettei tästä vielä voi puhua hirveesti muille ja kaverit ja muut näin kesällä vaan puhuvat ryyppyreissuistaan ja alkoholista ja koko ajan joku tyrkyttämässä juotavaa.:confused004 mietityttää myös kun nyt loma loppuu että miten jaksan töissä jos tää väsymys tällaista. Tällainen purkaus tällä kertaa :D mä lähden tästä leräilemään viinimarjoja jos niistä energiaa sais enemmän :)
 
Hei !

Täälläkin yksi esikoisen odottaja ! Tänään rv 7+4 ja laskettuaika olisi 15.3. :) Ensimmäinen neuvola varattu jo ja on 14.8. vasta :sad001

Ihanan jännittävää, mutta samalla tosi pelottavaa. Ei vaan voi olla miettimättä kaikkia kamaluuksia mitä ehkä voisi käydä. Kavereilla ei vielä ole lapsia, joten aika vähän on ihmisiä joille puhua, kysellä ja ihmetellä miksikäs taas itkettää jne. Onneksi oma äitini on tukena ja tuntuisi olevan jopa salaa innoissaan tulevasta vauvasta. :) Puoliso on tietysti myös tukena, varoo maustamasta ruokia liikaa ja koko ajan jaksaa muistuttaa "älä riehu!" :D

Muutenkin sitä miettii miten paljon elämä tulee muuttumaan. Kuten Maalismasukki87 kavereiden ryyppyreissuista ja alkoholin käytöstä mainitsikin, tulee itselleen sellainen olo, että onkohan meillä nyt sitten enään mitään yhteistä tulevaisuudessa.. Vielä en ole kavereilleni raskaudesta kertonut ja paljon on kyselty miksi en lähde viettämään viikonloppua kosteissa merkeissä. Ensimmäinen kysymys on tietysti, oletko raskaana. Näh, turhaan vielä heille kerron, sanon vaan, ettei maistu.

Kuitenkin, olen onnellinen tästä tilanteesta ja toivon pääseväni yli raskauteen liittyvistä peloista. :)
 
Heipä hei uusille ja vanhoille :)

Olen myös jäänyt pohtimaan noita kavereita... osa on tosissaa hiljentyny ja tottahan se on ettei itsekään jaksa "sykkiä" niin kuin ennen. Eipä silti monikaan ystävä perään soittele :sad001 Ymmärtäähän sen kun itsekin sinkkuna ja lapsettomana ollut, niin maailmat vaan pyörii omissa jutuissa. On tietty muutama poikkeus jotka yhteyttä pitävät muhun näistä "riekkuja" kavereista :wink
Avautumista :D mut hyvä että jossain pääsee mainitsee.. mieltä askarruttavista asioista :)
 
Tännekin ketjuun ilmoitan, että poistun porukasta eilisen keskenmenon vuoksi. Tsemppiä jatkoraskauteen teille muille.
 
Voi Pihla, kovasti jaksamista sinne! En osaa edes kuvitella surun määrää...

Eilen oli täällä eka neuvola ja eipä siellä vielä mitään ihmeitä tehty muuta kuin otettiin verenpaine ja tuli hirveästi informaatiota kerralla. Täti oli vähän kuivakka ja väsähtäneen oloinen, mutta ihan asiallinen kuitenkin. Väsähtänyt olen minäkin juuri nyt. Lisäksi välillä etoo ja välillä hiukoo. Eilen kerrottiin meidän vanhemmille ja se oli kyllä kieltämättä ihanaa. Tulevat vielä sekoamaan ilosta jos nyt tästä ihan oikea vauva tosiaan tulee!

Mulla ainakin yksi raskaudesta tietävä kaveri pyysi juuri kahville, eli on näitä vielä jäljellä. Kieltämättä kun bileet jää (mainitsin edellä, etten kertakaikkiaan jaksa roikkua mukana selvin päin enää kovin paljoa) niin pitää miettiä muita tapoja pitää yhteyttä. Olen kuitenkin oppinut, että läheisimmät ystävät pysyy mukana riippumatta elämäntilanteesta. Joskus ei ehditä nähdä kovin paljon, mutta juttua voi jatkaa aina kun tavataan. Toivottavasti teillä muillakin on tällaisia helmiä ympärillänne. Minua helpottaa lisäksi tämä lähipiirin vauvabuumi eli "kohtalotovereita" (kuulostaa vähän traagiselta mutta menköön..) on muutamia. Ja ainahan on myös tämä netti.

Tsemppiä kaikille! Seuraan keskusteluja vaikken niin aktiivisesti kirjoittelekaan...
 
Onpa kiva lukea noita teidän kirjoituksia ! on tämä vaan niin jännää ja ihmeellistä. Meillä olis la 12.2 ja sitä tarkennellaan vielä sitten lääkärikäynnillä, joka olis 13.8. Päästiin ultraan heti ekalla neuvolakäynnillä (11.7) ja se helpotti kyllä kovasti! Olihan se melko epätodellista, kun näki oman mahan sisällä pikkuisen sydämen sykkeen =]

Maha pömpöttää ja jäätelö ei maistu, mutta enin pahoinvointi alkaa nyt jo helpottaa! Hurjasti tsemppiä, iloa ja jaksamista teille kaikille! =]
 
Heipä hei!

Ilmoittaudun tänne esikoisten odottelijoihin. Itse olen 30v ja naimisissa. Tänään tuli 9+0 täyteen ja olo on ollut jo useamman viikon kamala. Aluksi epäilin vatsapöpöksi, kun oltiin etelässä pari viikkoa ja negatiivisen testin olin tehnyt juuri ennen reissuun lähtöä. No menkkojen jäätyä pois, tein testin jos toisen, kolmannen ja neljännenkin ennen kuin uskoin. Kuvattiin miehen kanssa testitulokset jopa kameralle, jotta uskottiin oikeasti asia. Aina välillä palailen kuviin, jotta asia konkretisoituu päähän. Luultavasti uskon asian oikeasti todeksi vasta, kun vauva on tullut kotiin asti.

Melkoisena hölösuuna olen kertonut asiasta läheisimmille, vaikka olen kuullut, että ennen 12 viikkoa pitäisi vain leikkiä normaalia. Oma paha olo on kuitenkin paljastanut lähes kaikille arvailijoille, joten paha mennä valehtelemaan päin naamaakaan.

Mukavaa odottelua kaikille!
 
Täällä yksi 25-vuotias liittyy joukkoon :) raskausvitamiineja oon syönyt toukokuun lopusta tjn.

Yritystä (tosin aika rentoa) meillä ehti olla vajaa vuosi, johon tosin mahtui kaksi varhaista keskenmenoa. Nyt ollaan jo noin viikolla 9+6 ja alkio on todettu eläväksi ja liikkuvaiseksi :) Eka neuvola keskiviikkona
 
Täälläkin yksi esikoista odottava 25v. Jännittää, pelottaa ihan hirveästi. Nyt viikolla 10 ja ei vieläkään tajua että tämä on totta, kun ei näy missään ja kun ei potkutkaan vielä tässä vaiheessa ilmesty. :)

Odotan ultraa kuin kuuta nousevaa, vasta parin viikon päästä pääsee sinnekin. :)
Niin ja laskettuaika 2.3. neuvolan mukaan, mutta selviää tarkka päivä sitten ultrassa. :)
 
Hei! Täällä kans odotellaan kuin kuuta nousevaa ekaa ultraa, jossain tässä elokuun aikana pitäisi kirje tulla postissa ultra-ajasta elokuulle. Mulla alkanut tuntumaan konkreettisemmalta tää raskaus ja oon aika varma et kyllä siellä joku on ja elossa :D sen verran vatsakipristelyjä ajoittain ollut. Se kuka nyt kirjoittikaan että mieluummin kattoo sisällä golffia kuin on auringon paisteessa niin yhdyn samaan, ja hieman huono omatuntokin kun kesällä pitäisi nauttia ulkoilmasta.. Mutta ei...
 
Voimia Pihla sulle!

Noista kavereista kun täällä oli puhetta. Onneks mun kaveriporukassa ei ole kauheasti ryyppysakkia, joten ei kauheasti ole tarvinnu selitellä. Tosin mun moni kaveri asuu sen verra kaukana, että nykyään näemme vähemmän kuin aiemmin jolloin asuin stadis. Mut mä uskon, että jos on oikeasti todellista ystävyyttä, ni ei se raskaus muuta ystävyyttä miksikään. Toki täytyy miettiä sitten, että jaksaako toinen kuunella koko aika vauvoista jne.

Tääl on voitu suhteellisen hyvin. Väsymys on se suurin painajainen joka tääl ressaa, mut muuten ihan ok meno. Ei mitään eris kummallista olotilaan voi sanoa. Tosin mulla maistuu sitrushedelmät jostain syystä nyt erittäin hyvin. Maistuuko teille muille? Jostain luin, että se vois enteillä tyttöä, mutta nää on taas näitä urbaani legendoja kuitenki.
 
Tänään oli eka neuvola. Kohta pitäisi lähteä verikokeeseen, kun viikkoja on jo 10 täynnä :) Ja päästään varmaan pian ultraankin, kirjettä odotellessa.

Väsyttää kovasti, mutta se johtunee vaan yöllisistä vessaan heräilemisistä. Mitenköhän pärjään muutaman kuukauden päästä, kun nyt jo pitää rampata yöllä vessassa...

Jaksamista Pihla! Toivottavasti tärppää pian paremmalla onnella uudestaan.
 
Kiitos kaikille tsempeistä! :Heartred Olen täällä vielä pyörinyt lukemassa teidän muiden kuulumisia.

Tilanne vaikuttaa nyt normalisoituneen, ei enää vuotoja tai kipuja. Vajaa viikko siinä meni. Taisin päästä aika "helpolla", mitä olen muiden kokemuksia lukenut lääkkeellisistä tyhjennyksistä ja kaavinnoista. Nyt vaan uutta yritystä heti kehiin lääkärin luvalla. Toivon kanssa että tärppää pian, tosin nyt syksyn tullen yritykset rajautuvat taas vain viikonlopuille miehen opiskeluiden alkamisen vuoksi. Ainakin keväällä ovulaatiot osuivat AINA keskelle viikkoa. Onneksi joulukuun jälkeen pääsemme viettämään vihdoin normaalia arkea.
 
Hello kaikille! Olen ensimmäistä päivää täällä Vau:n foorumilla ja raskausviikko 11 menossa. Ensi viikolla sitten ensimmäinen ultra ja hiukan jännittää. Pari viikkoa sitten testattiin neuvolassa sydänääniä tosi sieltä todettin että eivät välttämättä vielä kuulu. Mut sieltähän ne kuitenkin tuhisi läpi, joten uskottava on että vauva onpi tulossa :)

Viikot 5-10 oli aikamoista pahoinvointia ja ei oikeen mikään ruokakakaan maistunut, veto oli niin pois että ihmiselle joka on tottunut urheilemaan/ ohjaamaan liikuntaa työkseen sen 6 kertaa viikossa, oli täyslepo aika uusi elämys. Nyt olo alkaa helpottaa ja ruokakin maistuu paremmin. Onneksi!

Laskettu aika pitäisi olla siinä 5.3 mutta ensi viikolla ultrassa selvinee sitten paremmin. Kiva päästä mukaan kirjoittelemaan ja kokemaan ja jakamaan kokemuksia teidän kanssa. Onnea kaikille odotukseen! :)
 
Moi kaikille!

Täällä ois taas yks uusi odottaja joukkoon liittymässä. Nyt on menossa rv 7 + 3 ja la omien laskujen mukaan olis 25.3. Raskautta en ole todennut kun yhdellä testillä, mutta se näytti kyllä ihan samoin tein plussaa joten en siis epäile yhtään ettenkö olisi raskaana. Välillä vaan tuntuu, että monet tekee testit useaan kertaan...ja itsekin miettinyt että pitäiskö minunkin. Mutta en sit kuitenkaan ole tehnyt.
Ja eiköhän tää kauhee tunnemyllykin ole jo osa tätä uutta elämäntilannetta. Pakko on kyllä kysyä muilta sellasta, että ootteko nähneet paljon unia ja onks ne ollu jotenkin outoja ja uuvuttavia? Mulla on ollu aikamoiset yöt nyt parin viikon ajan ja aamulla kun herään niin olo on todella uupunut, ei siis levännyt yhtään.

Paljon onnea ja tsemppii kaikille meille odottaville ja toivottavasti myös tuleville mammoille :)
 
Ja taas minä...Taidan olla ihan uuno, kun en saa vaihdettua tota nimimerkkiä. Voisko joku jeesii, miten siinä onnistun. Kiitos.
 
Kirppu mä en ole nähnyt uuvuttavia unia, mutta olen ruvennut nukkumaan katkonaisesti ja muutenkin huonosti. Eikä sänkyyn mennessä meinaa uni tulla millään, ärsyttävää.
Mä näen vaan hirveitä seksiunia ja joka yö on niissä on eri mies. Olen miehellenikin kertonut unistani ja hän vaan naureskelee niille.

Päivisinkin seksihalut on aikamoiset ja nyt kun pahin kuvotuskin on tiessään voisin vaan koko ajan puuhailla mieheni kanssa. En jotenkin osannut kuvitella, että hormoonit rupeis hyrräämään tällä tavalla tai korkeintaan ajattelin ettei mun tekisi seksiä ollenkaan mieli. No ehkä sekin vaihe on edessä kun petipuuhat ei huvita yhtään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top