Vihdoin sitä saa aktivoiduttua jotain kirjoittamaankin :)
Olot on olleet vähän sitä ja tätä, ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne. Tiukasti silti joka päivä viestit on luettu ja ajateltu kanssaodottajia. On toi kännykälle ja tabletille saatava sovellus pirun kiva, sitä voi käyttää vaakatasossakin, kun olo ei anna istua pystyssä... :)
Ihanaa, kun ryhmä kasvaa, niin maalismasuissa kuin täällä ensiodottajissakin! Kaikille tuhannesti onnea ja tarroja ja liimoja ja mitä niitä nyt kaikkia onkaan!
Toivotaan, että kaikkien pienet pavut jaksaa loppuun asti!
Vauvauutisia on meidän tiimissä täällä nyt kerrottu. Ei kaikille, mutta tarkoin valikoiduille tyypeille.
Miehen vanhemmat ottivat asian järkyttyneinä, mutta onnellisina vastaan. Näytettiin kahvipöydässä ultrakuvaa ja anoppi totesi, että jaaha, onko koira paksuna vai? Tähän sitten vastattiin, että juu voishan se olla, jossei koira olis uros...
appiukko taas katseli kuvia pitkään aivan hiljaa, kyseli mitä gyne oli kuvaan kirjoittanut (pussit ja sikiön) ja totesi, että hyvä, minä vedän nyt savut ja poistui paikalta. Kaikkinensa hän on onnellinen tulevasta lapsenlapsestaan, ilon ulosanti vaan on ehkä vähän "hillitympää" laatua :D
Oma äitini yritti peittää innostustaan, mutta suht turhaan :D Taustaksi voisin kertoa sen, että äitini on vuosien saatossa ostanut siskonsa kanssa sijoitusasuntoja. Niitä on ostettu ensin kaikille lapsille ja myöhemmin jatkettu lapsenlapsilla, siis niin että jokaiselle jäisi yksi asunto kun äidistä ja siskosta aika jättää. Kuinka hyvin kävikään, kun äiti alkoi asunnoista puhua ja tokasi, että kahta asuntoa nyt vielä huutaa, tuoreimmilla tulokkailla ei "omaa" vielä ole. Tästähän minä otin aasin sillan asiaan, löin ultrakuvan käteen ja sanoin, että kyllä se nyt sitten maaliskuussa huutaa jo kolmea lisäasuntoa, jotta kaikilla on omansa :D "joko nyt? ai nyt jo? oho! jännittävää! koska se tulee? kumpi se on? koska muutatte? minne? menettekö vuokralle? ostatteko oman? koska saa ostaa sitä tätä ja tota?" Kuin pikkulapsen kysymystulva konsanaan :D
Äitini on onnellinen, mutta ajoittain rasittava. Hänellä ei minua odottaessaan ole ollut mitään raskausoireita. Hyvät hänelle, mutta tämä ei ole periytynyt. Äidilleni ei iskostu päähän se, että minulla voi olla ja tosiaan on niitä oireita. En voi kuulemma olla väsynyt ja jos nyt olen niin pitäisi sitten lähteä tekemään jotain. Kun yrität selittää, että tekeminen ei ihan onnistu kun olo on niin huono, niin ei se kuulemma voi olla huono kun ei hänelläkään ollut... KRAAK!!!!!
Olen yrittänyt sivuuttaa nämä puheet ja tasan tarkkaan maata sängyssä, jos on huono olo ollut.
Tästä nyt tuli kilometrin pituinen kirjoitus taas. Meikäläinen välillä innostuu näissä kirjottamisissa :D
Ekat vaatteet pikkuiselle on myös saatu. Miehen mummu on aikoinaan tehnyt paljon käsitöitä ja nyt halvaannuttuaan ei saa niitä enää tehtyä, mutta varastoa on vaikka kuinka paljon. Sieltä oli sitten PAKKO valita nuttua ja töppöstä. En tietenkään kieltäytynyt vanhemman ihmisen tarjoamisista, ei käynyt edes mielessä. Mummu harvoin hymyilee, mutta uutisen kuultuaan hymy oli suuri ja lämmin