Esikoista odottavat

Onnea jomppa ja tervetuloa jännäämään näitä äidiksi tulon ihmeitä :) itse rv 7+5 ja viikon loppuun mennessä kerron ensimmäisille uutiset hui! Tulen kertomaan tänne reaktioista :) koska sulla jomppa l.a?
 
Kiitos paljon :) Mun laskettu aika varhaisultran mukaan olis 1.3, mutta omien laskujen mukaan 25.2. Oon kuitenkin tassa maaliskuiden ryhmassa. Varhaisultrassa kun olin oli viikkoja sillon kasassa jo 7+6 ja laakri ilmoitti lasketuksi ajaksi 1.3. Nyt oon siis jo 9+2. Huomenna ensimmainen neuvola! Kylla vahan jannittaa, sit taa asia jotenkin konkretisoituu entisestaan.
Se on kyl kivaa kertoa vauva-uutisia lahimmaisille! Me kerrottiin jo viime viikolla mun perheelle ja miehen perheelle ja kaikki oli kylla tosi innoissaan, mutta osa myos vahan yllattyneita! Tana viikonloppuna kerrotaan viela mun isalle. Sit ootellaan kyl sinne 12+ viikoille et muille kerrotaan. On taa vaan niin jannaa kun kaikki on niin uutta ja koko ajan tapahtuu muutoksia kehossa!
 
Heips täällä yksi maaliskuinen lisää. Laskettiin puhelimessa neuvolatädin kanssa että LA on 27.3. Mulla eka neuvola vasta 26.8. Olisin toivonut aikaisempaa aikaa mutta siellä on nyt kesälomat.
 
Vihdoin sitä saa aktivoiduttua jotain kirjoittamaankin :)
Olot on olleet vähän sitä ja tätä, ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne. Tiukasti silti joka päivä viestit on luettu ja ajateltu kanssaodottajia. On toi kännykälle ja tabletille saatava sovellus pirun kiva, sitä voi käyttää vaakatasossakin, kun olo ei anna istua pystyssä... :)

Ihanaa, kun ryhmä kasvaa, niin maalismasuissa kuin täällä ensiodottajissakin! Kaikille tuhannesti onnea ja tarroja ja liimoja ja mitä niitä nyt kaikkia onkaan! :Heartred Toivotaan, että kaikkien pienet pavut jaksaa loppuun asti!

Vauvauutisia on meidän tiimissä täällä nyt kerrottu. Ei kaikille, mutta tarkoin valikoiduille tyypeille.
Miehen vanhemmat ottivat asian järkyttyneinä, mutta onnellisina vastaan. Näytettiin kahvipöydässä ultrakuvaa ja anoppi totesi, että jaaha, onko koira paksuna vai? Tähän sitten vastattiin, että juu voishan se olla, jossei koira olis uros... laughing6 appiukko taas katseli kuvia pitkään aivan hiljaa, kyseli mitä gyne oli kuvaan kirjoittanut (pussit ja sikiön) ja totesi, että hyvä, minä vedän nyt savut ja poistui paikalta. Kaikkinensa hän on onnellinen tulevasta lapsenlapsestaan, ilon ulosanti vaan on ehkä vähän "hillitympää" laatua :D

Oma äitini yritti peittää innostustaan, mutta suht turhaan :D Taustaksi voisin kertoa sen, että äitini on vuosien saatossa ostanut siskonsa kanssa sijoitusasuntoja. Niitä on ostettu ensin kaikille lapsille ja myöhemmin jatkettu lapsenlapsilla, siis niin että jokaiselle jäisi yksi asunto kun äidistä ja siskosta aika jättää. Kuinka hyvin kävikään, kun äiti alkoi asunnoista puhua ja tokasi, että kahta asuntoa nyt vielä huutaa, tuoreimmilla tulokkailla ei "omaa" vielä ole. Tästähän minä otin aasin sillan asiaan, löin ultrakuvan käteen ja sanoin, että kyllä se nyt sitten maaliskuussa huutaa jo kolmea lisäasuntoa, jotta kaikilla on omansa :D "joko nyt? ai nyt jo? oho! jännittävää! koska se tulee? kumpi se on? koska muutatte? minne? menettekö vuokralle? ostatteko oman? koska saa ostaa sitä tätä ja tota?" Kuin pikkulapsen kysymystulva konsanaan :D

Äitini on onnellinen, mutta ajoittain rasittava. Hänellä ei minua odottaessaan ole ollut mitään raskausoireita. Hyvät hänelle, mutta tämä ei ole periytynyt. Äidilleni ei iskostu päähän se, että minulla voi olla ja tosiaan on niitä oireita. En voi kuulemma olla väsynyt ja jos nyt olen niin pitäisi sitten lähteä tekemään jotain. Kun yrität selittää, että tekeminen ei ihan onnistu kun olo on niin huono, niin ei se kuulemma voi olla huono kun ei hänelläkään ollut... KRAAK!!!!! :angry1 Olen yrittänyt sivuuttaa nämä puheet ja tasan tarkkaan maata sängyssä, jos on huono olo ollut.

Tästä nyt tuli kilometrin pituinen kirjoitus taas. Meikäläinen välillä innostuu näissä kirjottamisissa :D

Ekat vaatteet pikkuiselle on myös saatu. Miehen mummu on aikoinaan tehnyt paljon käsitöitä ja nyt halvaannuttuaan ei saa niitä enää tehtyä, mutta varastoa on vaikka kuinka paljon. Sieltä oli sitten PAKKO valita nuttua ja töppöstä. En tietenkään kieltäytynyt vanhemman ihmisen tarjoamisista, ei käynyt edes mielessä. Mummu harvoin hymyilee, mutta uutisen kuultuaan hymy oli suuri ja lämmin :angel1
 
Ansku olen kyllä hieman kateellinen tuosta äitisi reaktiosta. Oma äitini on hirveän vaisu ja lähes peloissaan, johtuu luultavasti minun aikaisemmista keskenmenoista. Itse en tällä hetkellä stressaa yhtään, sillä olen nähnyt jo ultrassa että kaikki on hyvin, ainakin toistaiseksi. Jos taas menee kesken nii sitten se on tarkoitettu niin, mutta nyt haluan iloita ja haluaisin myös että äitini iloitsisi.
Tiedän että äitini varmasti osaa iloita kun viikkoja tulee lisää, mutta nyt tuo äitini suhtautuminen tuntuu vaan minusta kylmältä ja jotenkin loukkaavalta.
Olen miettinyt milloin kertoisin omalle mummolleni ja vaarilleni. Toisaalta haluaisin odottaa, että viikkoja on kasassa 12, mutta toisaalta taas tahtoisin möläyttää uutisen heti.
Tiedän, että omat isovanhempani olisivat todella innoissaan sillä tämä olisi heidän ensimmäinen lapsenlapsenlapsi.
Ehkä juuri tuon odotetun iloisen reaktion takia tahtoisin kertoa heti. Toisaalta mummoni on huono pitämään salaisuuksia, joten koko suku tietäisi asiasta varmasti aika pian. Katsotaan siis kuinka kauan pystyn itse pitämään suuni supussa.
 
Tervetuloa taas uusille. Ihana, kun meitä on jo näin paljon täällä! Ja toivottavasti kaikkien pikkuiset toukat pysyvät matkassa mukana!

Mun teki tänään möläyttää asia mun veljelle, kun olin vahtimassa heidän melkein vuoden ikäistä poikaa, että kuule veli, jos kaikki menee hyvin niin Koolla on ensi keväänä ensimmäinen serkku maailmassa. Mutta pidin silti vielä mölyt mahassani. Ensi viikolla olisi se eka neuvola ja ajateltiin sen jälkeen lähimmille kertoa.

Ja mullakin on alkanut lievä pahoinvointi. Yleensä iskee iltasin ja 30-45 min sen jälkeen kun olen syönyt. Tai ennen kuin olen syönyt. Ällöttää, kun paha olo helpottaa, kun syö (kylmä mehukas kurkku tai jonkin sortit smoothiet on parhaita) mutta sitten kun syö vaikka lounaan (lämmin ateria) niin jonkin ajan päästä tulee semmonen kuvotus, ettei mitään rajaa. Kaikki on pysynyt toistaiseks sisällä. Kiva vaan on yrittää olla töissä. Pakko on syödä, kun muuten ei jaksa mutta lounaan jälkeen iltapäivä on niin tuskaa, että hyvä kun pystyy olemaan. Onneks helpottaa. Huominen enää ja seuraavat viisi viikkoo lomailua ja raskaana olemiseen totuttelua :)
 
Tänä käyty neuvolas. Kaikki arvot mun osalta oli ok. Laskettuaika muuttui hieman, nyt on tän mukaan 27.2.14; mutta pysyn täällä maaliskuisissa siitä huolimatta. Ens tiistaina on sit eka ultra, jee... sit nähdään kuinka sielä mennä viipotetaan. Paljon tuli materiaalia luettavaksi, siinä sitä onkin lukemista. Hyvillä mielin siis täällä jatketaan vaikka aamuisin tahtoo olla pientä pahoinvointia. Muutamista vitamiineistä hän muistutti mua, täytynee käydä ne sit ostaa kunhan ensin selvii, että saanko jatkaa tota magnesiumia tolla samalla annostuksella kuin tähän asti oon jatkanu vai mitä teen. Th:n mukaan se on ihan ok annostus, mutta pyys vielä tarkistaa lääkäriltä. Uus neuvola varattiin noin 6 vk:n päähän. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Täällä ilmoittautuu myös yksi odottaja (joka ei onnistunut vielä edes nimimerkkiään vaihtamaan) ! :) Laskettu aikani on 11.3 ja ikää minulta löytyy 20.

Vauvakuumeilua ollut parisen vuotta enemmän tai vähemmän ja poikaystävän kanssa oli puhetta, että jos vahinko sattuisi niin vauva kuitenkin pidettäisiin. No,näin pääsi käymään, ehkä jopa salaa alitajunnassa olin sitä toivonutkin. Kuitenkin iski paniikki, kun vielä kolmannenkin testin jälkeen näkyi nuo kaksi punaisempaakin punaisemmat kaksi viivaa :) Keskiviikkona kävimme ekassa neuvolassa ja edelleenkään en tietä pitäisikö hyppiä riemusta vai itkeä epävarmuudesta ja huolesta.
Elämäntilanteen puolesta kaikki olisi hyvin. Muutamme yhdessä isompaan asuntoon kuukauden päästä ja molemmat olemme saaneet opiskelumme suoritettua ja käymme töissä. Myös tuleva isä on asian kanssa melko sujut, ja oma äitini suunnittelee innoissaan jo ristiäisiä. Nyt pitäisi vielä tämän tulevan mamman pää saada selkeämmäksi ! Siksipä juuri liityinkin tänne muiden joukkoon :)
 
Täältä löytyy vielä yksi esikoisen odottaja! Laskettu aika on näillä näkymin 27.3.

Olen 21-vuotias ja lapselle annettiin lupa tulla maaliskuussa. Tämä kierto olisi ollut viimeinen ilman ehkäisyä, koska muuten LA olisi osunut liian lähelle ensi kesäksi suunniteltavia häitä, mutta sitten tänne tupsahtikin ne kuuluisat kaksi punaista viivaa! Ja sattuipa vielä sopivasti, että laskettu aika on vuosipäivämme :)

Kovasti pelottaa ettei kaikki sujukaan hyvin ja yritän hillitä innostustani ennen kuin päästään ultraan kurkkimaan mahdollista asukkia.. Mutta saahan tässä vähän jo iloita, saahan? :)
 
Tervetuloa kaikki uudet! :)

Sinsu, meilla on sama laskettu aika neuvolan mukaan, mullakin muuttui 27.2 :)

Mulla oli perjantaina eka neuvola ja jai kylla tosi hyva fiilis siita! Terveydenhoitaja oli tosi ihana ja otti hyvin miestakin huomioon, ja puhui jopa englantia ( mies ei puhu suomea). Ja olipa ihanaa kun kuunneltiin sydanaanetkin! Terkkari kylla varoitteli, etta voi olla ettei kuulu kun viikkoja vasta 9+1 mutta hyvin kuului! Olipa huojentavaa ne kuulla :) Nyt sitten odotellaan vaan kutsua nt-ultraan. Seuraava neuvola on vasta syyskuun lopulla mika musta on aika pitkan ajan paasta, mutta voihan sinne aina olla yhteydessa jos tulee jotain!
 
Onnea kaikille uusille tulokkaille!

Minä uskon siihen, että todellakin saa iloita! Ei se "hymyn pidättely" ja varmuuden vuoksi murehtiminen mitään auta, päin vastoin. Jos vastoinkäymisiä sattuu siitä huilimatta tulemaan, sitten on aika reagoida niihin, ei nyt! :D
 
Mulla on tänään 8+0 ja huomenna (tai tänään kun jo vuorokausikin vaihtunut) on ensimmäinen neuvola. Missään varhaisultrassa en ole käynytkään kun oli aivan uusi juttu minulle ja tuli ilmi tämän foorumin kautta vasta.
Vähän jänskättää et mites nyt kun vähän on meinannut olla mm. meidän parisuhteen jatkosta epäselvyyttä (vaikka ehkäisy jätettiin pois molempien, vielä enemmän miehen, toiveesta ja siis raskaus oli suunniteltu). Toivotaan että parhain päin kääntyy asiat ja tämä on vain jotain suhteen 2 -vuotis kriiseilyä.
 
HEIPPARALLAA!
Täällä uusi ensiodottaja liittyy joukkoon :)
Viikkoja 5+5, viimeviikolla plussat. LA olisi 27.3 näillä laskelmilla. Yritystä takana ei ollut oikeastaan kuin yksi kierto siitä kun kierukka poistettiin ja alettiin odottamaan tärppäämistä.

Meidän perheeseen kuuluu jo mieheni kaksi poikaa 10 ja 12 vuotiaat jotka meillä asuu. Mutta yhteinen piltti on ollut tarkoitus tehdä kun sen aika on, nyt se ilmeisesti koitti :)

Hirveästi jänskättää, eikai sitä oikein vielä tajuakkaan ja oikeastaan uskaltaa ajatella ja huokaista kun on ultran nähnyt että siellä oikeasti kans on joku. Kun kaikki menisi hyvin, ei menisi kesken tai tulisi mitään ongelmia.

Ainakin ihana pahoinvointi on ilmoittanut itsestään, posliinille on tänäänkin juteltu kolmisen kertaa. Tissi ton kipeät! Närästää.. Mahaa vihloo ja väsyttäää :)
 
Hei. Ajattelin liittyä ketjuun. Mulla ehkä vähän erilainen tilanne kuin monilla odottajilla.
Toissapäivänä pissasin tikkuun kaksi viivaa, en seurustele, isästäkään ei ole täyttä varmuutta, mutta tänä aamuna rohkaistuin ja varasin ajan neuvolaan 19.8. Puhelimesta sanottiin että olisin viikolla 5+6. Eli yksinään odotellaan ja ylläriraskaus, mutta abortti ei ole oikeastaan edes käynyt mielessä. Tiedän että on vielä aikaista tehdä päätöstä, mutta musta vaan tuntuu tältä. Kaveripiirissä mielipiteet varmasti jakautuu ja moraalisaarnoja joutuu varmaankin kuulemaan. Oliskohan täällä ketään samassa tilanteessa olevaa? Olisi kiva jutella/ vaihtaa ajatuksia. Onnea paljon kaikille odottajille :)
 
Terkkuja viikolta 8+0 ja eiliseltä ekalta neuvolakäynniltä :)

Kaikkinensa kiva neukkureissu oli, terkkari vanhemman kansan "mummo", joka kuitenkin eli ihan tätä päivää jutuissaan :D ainut mikä käynnissä jäi harmittamaan oli se, että tulevaa isää "syyllistettiin" puhumattomuudesta. Ihan niinkun tuppisuu ei voisi olla asiasta yhtä onnellinen kuin tällainen hölösuu... Ja onko se ihme, ettei toinen saa suunvuoroa kun meikäläinen on koko ajan turpa auki. No, ehkä terkka vielä oppii meidän tavat tuntemaan. Tai sitten ei, muutto on edessä ja tuskin samalle alueelle jäädään eli eiköhän tuo terkkakin vaihdu jossain välissä.

Kunnan tarjoama eka lääkäri jätetään meikäläiseltä välistä, kun kuun puoli välissä jo singahdin sinne yksityiselle käymään. Nyt odotellaan kolmisen viikkoa kutsua verikokeisiin ja sen jälkeen onkin sitten vuorossa se ensimmäinen kunnan tarjoama ultra. Innolla sitä odotetaan ja mieskin jo huumailim että varmasti hakee töistä vapaata siihen päivään, jotta pääsee kaikki äänet kuulemaan ja systeemit näkemään.

Pieniä juttuja, jotka koko ajan tuovat raskautta konkreettisemmaksi. Ruokalistankin läpikäynti helpotti oloa, aika vapaasti sitä saa syödä. Esimerkiksi suurta herkkuani tuorejuustoa! Kun vaan muistaa katsoa, että se on pastöroitu tuote. Ja toki, liika on aina liikaa, mutta vähän kuitenkin :wink
 
Meoona88,
Tervetuloa joukkoon! :) älä liiaksi ainakaan murehdi muiden mielipiteitä. Elämä ja lapsi ovat sinun, sinä teet niinkuin parhaaksi näet.
Yksinhuoltajaäidit ovat vahvoja ja hienoja tyyppejä! Itse olen yh:n jälkeläinen ja edelleen ihailen sitä miten äiti on saanut elämänsä rakennettua yksin ja vielä samalla kasvatettua minusta suht normaalin kansalaisen.

Onnea ja tsemppiä!! :)
 
Ansku,
Kiitos kannustuksesta. Ihana kuulla joltakin positiivistä mielipidettä :) Toivon etten jaksaisikaan murehtia muiden mielipiteitä. Ja niin alussahan tämä vasta on että mitä vaan voi sattua, mutta toivotaan että kaikki menee hyvin. Nyt kun täällä on lueskellut muiden juttuja niin tullut hyvälle mielelle ja neuvolaa odotan jo.. tuntuu että siihen on kovin pitkä aika! :)

hyvä että oli mukava neuvolareissu :) Aika hassua että miestäsi sätittiin puhumattomuudesta! :D voiko siitä edes syyllistää. Mua alkoi ainakin huvittaa :)
 
Hei,

minäkin ilmoittaudun mukaan tänne esikoisen odottajiin. Tänään käytiin varhaisultrassa, ja siellä sykki pienen rv 7+0 olevan alkion sydän :Heartred. Laskettu aika olisi 17.3. Lasta ollaan yritetty 3 vuotta, ja sinä aikana olen saanut kolme keskenmenoa. Hyvin varovaisina siis olemme vielä liikenteessä, ei olla uskallettu asiasta vielä monelle puhua. Tämä raskaus sai alkunsa inseminaatiosta.

Mulla on raskauspahoinvointia tullut jo kovastikin, aamuisin oksennan aina ja välillä myös muilloin. Toisaalta näin pitkän yrityksen jälkeen iloitsen oireista, sillä tiedän niiden syyn :) Vuotoja on ollut myös jonkin verran, mikä toki säikäytti ja tämänaamuista ultraa odoteltiinkin pelonsekaisin tuntein. Nuo vuodot tulee kuulemma kohdunsuulta, eli on harmittomia.

Lomien vuoksi meidän ensimmäinen neuvola on vasta 12.8., ja siellä sitten varaillaan aikaa np-ultraan.
 
Moikka,

täällä taas yksi lisää. Ikää pian 28 v. ja yhdessä olemme olleet mieheni kanssa reilu 5 vuotta. Yritys aloitettiin tammikuussa ja puolen vuoden jälkeen tärppäsi, tosin joka kuukausi olosuhteet "tärpille" eivät olleet kovin otolliset yhteisen ajan puutteen vuoksi, sillä mies opiskelee toisella paikkakunnalla.

Tänään käytiin varhaisultrassa, jossa lääkäri arvioi alkion iäksi 7 viikkoa. Omien laskujeni mukaan 7+1 ja alkion pituuden mukaan 6+5. Laskettu aika on ultran mukaan 20.3.14. Itse tosin olen sitä mieltä, että se on 17.3., eli kutakuinkin samoissa mennään eevi85:n kanssa. :) Eiköhän se tarkennu vielä tässä viikkojen edetessä, olettaen että kaikki sujuu niinkuin pitää.

Saa nähdä koska sitä uskaltaa kunnolla iloita tästä, sillä vielä olen sen verran realisti (/pessimisti), että jossittelen kaikkea raskauteen liittyvää. Yhden haasteen tähän ajanjaksoon tekee ensi kesänä olevien häiden suunnittelu ja pohdinta siitä, onko reilu 2 kk:n palautumisaika synnytyksestä riittävä, jotta olen "juhlakunnossa" kesäkuussa... :D

Oireet ovat olleet hyvin vähäiset. Rinnat ovat kylläkin olleet kipeät ja turvoksissa jo juhannuksesta saakka, mutta juuri muuta ei ole. Päänsärkyä ajoittain, mutta en tiedä johtuuko se tästä vai jostain muusta. Silloin tällöin jotain pientä tuntemusta alavatsalla. Vasta eilen, kun tuli täyteen rv 7+0, tunsin ensimmäistä kertaa pientä etovaa oloa. Se toi jollain kumman tavalla lisää uskoa tähän raskauteen ja tunne vielä vahvistui tänään ultrassa, kun kuulimme lääkärin suusta "hänellä" kaiken olevan kunnossa. :)

Neuvola on sitten 5.8. eli rv 8+0 / 7+6 / 7+4, miten tuo nyt sitten ikinä onkaan.

Enpä ole näille foorumeille ennen kirjoitellut, mutta jospa nyt olisi hyvä hetki niin saisi vertaistukea. Mies kun ei vielä tässä vaiheessa oikein kaikkea ymmärrä enkä viitsi hänelle hössöttääkään, kun olo on vielä niin kovin tavallinen enkä halua tämän raskauden epävarman alkuvaiheen viedä huomiota kaikilta muilta arkisilta asioilta. Haluan siis vielä keskittyä kotioloissa ns. "normaaliin" elämään, jotta ei ihan hanskat tipu ajatellessa pelkkää raskautta. Jos nyt joku ymmärsi mitä tarkoitan. :) Jossain toisessa keskustelussa joku mainitsi, että on alkuraskauden myötä kadottanut motivaation urheiluun. Itselläni on samaa havaittavissa, enkä halua että alan pelätä urheilua tai käyttää raskautta tekosyynä laiskotteluun. Kun oikeasti en vielä ole edes väsynyt eikä ole kipuja, joten ei ole mitään syytä jättää treenejä väliin.
 
Takaisin
Top