meoona88 tilanteesi on tosi ikävä. Kuten sanoit niin toki isällä on oikeus tavata lastaan, mutta väkisin seurustelu ihmisen kanssa jota ei edes rakasta on vaikeaa. Olet rohkea, että uskallat sanoa suoraan. Toki ajan myötä tutustuminen voi johtaa molemmin puoliseen välittämiseen ja rakastamiseen, mutta joskus se vie aikaa.
Täällä tää viikko on mennyt jo paremmissa merkeissä ja pahoinvointi tuntui olevan hetkellistä vaihteeksi. Täytyy koputtaa puuta. Toivottavasti ei tuu enää rajuna ees takas, koska perjantaina pitäis palata töihin. Närästystä on puolestaan jonkin verran, mutta se on siedettävällä tasolla nyt. Itseä on enempi alkanut mietityttää toi nukkuminen. Kun nukun paremmin oikealla kyljellä, mutta luin, että monet lääkärit suosittelevat nukkumaan vasemmalla kyljellä, koska oikealla puolella on tärkeitä elimiä ja lapsi saattaa niitä painaa. Täytyykin puhua asiasta seuraavas neuvolas, että mitä mieltä hän on, onko mun pakko yrittää nukkua vasemmalla kyljellä vaikka selkeästi nukun sillä huonommin koska sielä painaa jokin (ehkä vauva olelee enempi vasemmalla puolella). Nyt olen aloittanut päivät aina aamupuurolla ja se tuntuu pitävän minut paljon virkeämpänä ja energisempänä. Tänä huomasin myös, että vatsani vaikka se on toiminut vaihtelevasti ni suolistossa on kauheasti kovaa tavaraa joka ei meinaa tulla ulos millää. Kävin vessas ja koitin ponnistaa sen mitä sain ponnistettua ja sit tunsin, että sieltä on tulossa lisää, mutta on nii kovaa tavaraa etten jaksa itse ponnistaa (tietenkää mulla ei oo mitään mikrolaxeja vielä kotona), joten varovasti koitin emättimen kautta avittaa ja onnistuinkin saamaa jonkin verran ulostetta pois. Kauhukseni totesin, kun aloin laittaa sormea emättimeen, että suolessa oli tavaraa niin paljon, että suoli oli laajentunut emättimeen päin. Päätinkin, että huomenna lähen apteekkii hakee vähän jotain millä saisin suolen tyhjennettyä kerralla sekä vähän pehmittämään sitä. Koskaan ei oo tarvinu tälläsiin apuihin lähteä, mutta nyt on pakko.
Täällä tää viikko on mennyt jo paremmissa merkeissä ja pahoinvointi tuntui olevan hetkellistä vaihteeksi. Täytyy koputtaa puuta. Toivottavasti ei tuu enää rajuna ees takas, koska perjantaina pitäis palata töihin. Närästystä on puolestaan jonkin verran, mutta se on siedettävällä tasolla nyt. Itseä on enempi alkanut mietityttää toi nukkuminen. Kun nukun paremmin oikealla kyljellä, mutta luin, että monet lääkärit suosittelevat nukkumaan vasemmalla kyljellä, koska oikealla puolella on tärkeitä elimiä ja lapsi saattaa niitä painaa. Täytyykin puhua asiasta seuraavas neuvolas, että mitä mieltä hän on, onko mun pakko yrittää nukkua vasemmalla kyljellä vaikka selkeästi nukun sillä huonommin koska sielä painaa jokin (ehkä vauva olelee enempi vasemmalla puolella). Nyt olen aloittanut päivät aina aamupuurolla ja se tuntuu pitävän minut paljon virkeämpänä ja energisempänä. Tänä huomasin myös, että vatsani vaikka se on toiminut vaihtelevasti ni suolistossa on kauheasti kovaa tavaraa joka ei meinaa tulla ulos millää. Kävin vessas ja koitin ponnistaa sen mitä sain ponnistettua ja sit tunsin, että sieltä on tulossa lisää, mutta on nii kovaa tavaraa etten jaksa itse ponnistaa (tietenkää mulla ei oo mitään mikrolaxeja vielä kotona), joten varovasti koitin emättimen kautta avittaa ja onnistuinkin saamaa jonkin verran ulostetta pois. Kauhukseni totesin, kun aloin laittaa sormea emättimeen, että suolessa oli tavaraa niin paljon, että suoli oli laajentunut emättimeen päin. Päätinkin, että huomenna lähen apteekkii hakee vähän jotain millä saisin suolen tyhjennettyä kerralla sekä vähän pehmittämään sitä. Koskaan ei oo tarvinu tälläsiin apuihin lähteä, mutta nyt on pakko.
Varasin jopa ajan hammastarkastukseen.
Pieni sydän mun mahassa :) Ens tiistaina eka ultra mullakin ja nyt odotan sitä jo ihan innolla.
tuntuu tosi pahalta sun puolesta! Voimia.
