Esikoista odottavat

Maalismasukki: Mulla ei eilen kuunneltu sydänääniä neuvolassa. Koska ei todennäkösesti olisi kuuluneet ja se olisi voinut aiheuttaa mulle vaan turhaa stressiä. Tietysti voit pyytää itse pyytää että haluaisit kuunneltavan, jos kestät myös sen ajatuksen että mitään ei välttämättä kuulu.

Kittis: Aika jännä että himoitset tuollaisia jauheliharuokia, mulla on nimittäin ihan sama juttu tai siis oli noin viikko sitten kun kaikki ruoat ei vielä kuvottanut. Itsekkin olen pääsääntöisesti kasvisyöjä. Söisin sinuna nyt vaan sitä mitä tekee tosissaan mieli, sillä pahoinvointi saattaa yllättää pian ja sitten mikään ei välttämättä maistu.
Itse pystyn tällä hetkellä syömään vain; pilttiä, omenoita, persikoita, muroja, ruisleipää(josta en edes normaalisti pidä), karkkia, jäätelöä sekä miedosti maustettuja sipsejä. Eli ei kyllä mikään monipuolinen ja terveellinen ole minun ruokalistani. Lämmintä ruokaa en pysty edes ajattelemaan ilman, että vatsassa alkaa vääntämään. Salaatitkaan eivät tule kuulonkaan, sillä ajatus siitäkin saa kuvottavan olon aikaan. Ruokaa en myöskään pysty miehelleni laittamaan. Toivottavasti tämä kuvotus häviäisi pian sillä olen ammatiltani kokki ja olisi mukava saada edes joku pätkätyö ennenkuin vauva putkahtaa maailmaan. Kauhulla olen lukenut joidenkin kärsineen koko raskauden ajan kuvotuksesta.
 
Taas yksi onnellinen ensiodottaja liittyy mukaan!

Ikää on 28 ja yritystä enempi vähempi aktiivisesti noin 1,5 vuotta. Olin jo keväällä heittämässä hanskoja tiskiin, että ei tästä tule mitään ja kesälomien jälkeen ruvetaan selvittää mistä tämä kaikki johtuu ettei onnistu. Luonto päättikin toisin jo ennen lomia ja nyt rv 5+6. Laskettu aika jonkun laskurin mukaan on noin 18.3. (ja jonkun 16.3 ja kolmannen mukaan 20.3 mut siinä tienoilla).

Raskausoireita ei ole muuta kuin suunnaton väsymys, alavatsan nippailu ja tissikipu. Ei oo mitään vuotoja, joten olen olettanut tuon alavatsanippailun olevan ihan normaalia. Pahoinvointia? Ei ainakaan mulla. Eikä mulla ole oikeastaan mitään erityisiä kuvotuksen kohteita tai mielihaluja. Hajua-aistikin pelaa normaalisti. Välillä tulee olo, että onko sitä raskaana sittenkään ja jopa tehnyt varmistustestejä pariinkin otteeseen ekan plussan jälkeen. Kyllä se vaan näyttää plusssaa edelleen.Pitäis varmaan jotkut vitamiinit käydä ostaa..

Ekan neuvolan varasin jo ja pienen puhelinrumban jälkeen löytyi vielä oikea neuvolakin. 30.7 olisi aika ja saada kaikelle varmistus. Just kun kesäloma on alkanut.
 
Sa-Ra: Mulla ihan sama fiilis ja onneks testit loppus kesken, niin en oo päässyt tekemään varmistustestiä. Sitä ku tarpeeks monta kuukautta odottaa (teillä tietty vielä enemmän), niin kummasti se usko raskauden todellisuudesta epäilyttää koko ajan ja pysyykö pikkunen todella siellä.. Varsinkin, kun ei itselläkään oo muita oireita. Pahoinvointi tekis tästä jotenkin todellisempaa (sori niille, kenellä on hirveesti oireita, niin tää kuulostaa varmaan hirveältä). Ultraan tuntuu olevan liian pitkä aika.
 
Itse en myöskään ole tuntenut pahoinvointia, muutamat kerrat hiukan etonut. Toivon todella, että minulle ei tule sitä jatkuvaa pahoinvointia ollenkaan, luotan näillä vähäisilläkin oireilla, että sisällä pysytään :) Välillä mitään ei oikein tekisi mieli, mutta jotain on syötävä. Rintoja särki enenmmän kaksi viikkoa sitten kuin nyt tai sitten siihen on jo tottunut. Koko ajan tuntuu pissattavan.
 
Nannai kiitti tiedosta! :) ja nyt multa on jäänyt jokin tieto huomaamatta! Mitä valmisruoissa on ettei saisi syödä? :eek: ite niitä töissä syöneenä, onneks on nyt loma :)
 
Mä olen kanssa kummastellut tuota valmisruokajuttua. En itse juuri ikinä niitä syö, paitsi eilen teki hirveästi mieli roiskeläppä pizzaa. Ja semmonen oli sitten pakko kaupasta hakea. Valmisruuassa pilee ainakin listeria varaa jos niitä ei lämmitä kunnolla, muuta en tiedä. Saako muuten raskaana ollessa syödä majoneesia? Ja mitä mieltä olette tuorejuuston syönnistä? Itse olen muutaman kerran vahingossa syönyt tuorejuustoa.
 
Minäkin ilmoittaudun mukaan joukkoon! :) Oon 21-vuotias ja elän avoliitossa jo kolmatta vuotta kihlattuni kanssa. Lasta alettiin yrittää vasta reilu kuukausi sitten, joten ensimmäisellä yrityksellä tärppäsi. Oon vaan lukenu kauhutarinoita alkuraskauden keskenmenoista sun muista, joten nyt vaan toivon enemmän kuin mitään muuta, että pienokainen pysyy mukana ihan loppuun asti. Pieniä raskausoireita on ollut havaittavissa jo :)

Laskureiden mukaan nyt mennään suunnilleen viikolla 5 ja plussasin tuossa toissapäivänä kun oli kp 32 ja tuli erittäin selkeä haamu (yleensä mun kierto heittelee tosi pahasti, eli en tiiä tarkalleen itekään missä vaiheessa nyt mennään.. :D) Oottelen vielä ensi viikkoon, josko se viiva siitä tummenisi entisestään ja sitten soittelen neuvolaan mikäli näin on.

Laskurin mukaan siis laskettu aika on joskus maaliskuun lopulla 26.3. tienoilla.. :)
 
Kyl vaan alkaa porukkaa tulee lisää tännekin :)

Mulla on nännit aivan super herkät/kipeät ja perus etominen ahdistaa. Mieskin jo oman osansa saanut turhista kiukutteluista! :wink
Valmisruokia mä en oo syönyt oikein koskaan muutenkaan mutta pikkuisen on rankkaa kokata. Alat tekee jotain ja ennen kuin se on valmista se saattaa jo yököttää :angel9

Tänään oli kokki kotona ja sain jauhelihakastiketta spagetilla :) mmm.. nam.
 
Söin juuri eilen vähän majoneesia kun sitä oli valmiiksi tehdyissä leivissä ja jäi jotenkin mietityttämään se listeriavaara-asia... jätin kuitenkin salmiakit ja graavilohileivät sekä homejuustot muille. Toisaalta jos uskoo ihan kaikkia juttuja (tyyliin "tätäkään ei ole voitu tieteellisesti todistaa haitattomaksi, joten voit aiheuttaa tällä harmia vauvallesi") niin jää ylipäänsä syöminen - ja yöunet - aika vähiin.

Miehen vanhemmat otti uutiset vastaan just niinkuin ajattelinkin, eli ilostuivat kovasti. Tuntui kivalta saada kertoa! Viikonlopun juhlinnasta selvittiin alkoholittoman siiderin voimin ja ilman suurempaa "ootsä raskaana" -sössötystä (päätettiin, että julkistetaan joskus elo-syyskuussa vasta ekan neuvolan jälkeen suurimmalle osalle ihmisistä, ja mieluummin jollain kivalla tavalla). Alkoholiton siideri (Spring, 1,5 l pullo) on ihan valkoviinin väristä lasissa, ja minusta myös tosi hyvän makuista.. Taitaa kuitenkin jäädä multa seuraavat juhlat väliin, kun on vähän tuskallista seurailla ihmisten kännisekoiluja. Ai nyt aletaan puhua ruotsia. Ai nyt kaaduttiin piknik-eväiden päälle. Ja saisinko ojentaa stögistä ettet heitä palavaa röökiä roskikseen. Onpa meillä tosiaan kivaa... Ei toisaalta tule ainakaan yhtään viinaa ikävä kun kännisten toimintaa selvin päin kattelee!

Mulla on myös nyt jotenkin sellainen vaihe niinkuin Sa-Ralla ja maukulla ja ehkä jollain muullakin, että onkohan tämä raskaus ihan oikeasti tottakaan. Hullu ajatus, tiedän! Toisaalta ei tässä vaiheessa vielä voi tämän "kummoisemmalta" kai näyttää/tuntuakaan vielä... Mutta joo, taidan mennä myös tekemään spagettikastiketta tästä :D
 
Tervetuloa mukaan Annie ! Eiköhän se haamu sieltä vahvistu ja vahvistaa epäilysi.

Ihana kuulla, etten ole ainoa, joka epäilee raskauttaan tai ei voi uskoa sitä vain todeksi, kun ei ole oireita. Nauratti langon häissä viikonloppuna, kun mummot innostuivat yhtäkkiä kertoilemaan kuinka heillä oli aamupahoinvointia ja miten he kokivat sen. He eivät siis tienneet, että meillä odotetaan nyt myös, vaikka yksi mummo sitä rupesi epäilemään, kun en ottanutkaan olutta. En viittinyt enempiä huomioita herättää ja liittyä ko. keskusteluun heittämällä, että eihän kaikilla välttämättä ole sitä pahoinvointia. :D

Ainoa, mikä on hiukan etonut (hetkellisesti) oli kermavaahto! Tosin tänään se ei ollut enää mikään ongelma, kun rääppiäisiä vietettiin :P
 
Oireitahan olin vailla juuri tuon takia ko tuntu, ettei tätä usko ennen todeksi. No sain ne oireet, mutta ei sitä vieläkään tajua, että mitä mussa tapahtuu. :D Jospa viimeistään sitte siinä eka neuvolassa iskostuu mieleen, että meille tulee vauva! :love2
Ja oireista puheen ollen: nyt kun olen ne kokenut niin nyt sais jo riittää. Voi tuska mikä aamu tänään taas oli! Piti herätä aamuvuoroon kl. 5.20 ja olo oli aivan kammottava. Etoi ihan hirveästi, vessanpönttöäkin piti käydä halailemassa, mutta mittää ei tullu. Puuroa en saanu alas ko ihan vain pari lusikallista. Eli uskon jo mitä se pahoinvointi on, kiitos riittää. :D
 
Kaetha, juuri tuo että kun niitä ensiksi "toivoo" ja kun oireet jysähtää päälle jäädäkseen.... niistä vois jo luopua! :wink osittain syytetään hormooneja :) koska just nyt tuntuu täällä joku tosi hyvälle mut huomenna se ei enää tunnukkaan :wink
 
Joo, perhanan hormonit! Myös henkinen puoli välillä vähän niin ja näin ainakin täällä. Pidän itseäni normaalisti ihan rationaalisena ihmisenä, mutta tänään oli vähän heikompi päivä: epäuskoa tilanteesta, stressiä, vuolasta itkua ja hammastenkiristystä. Mutta siis, kaikki vaikuttais kuitenkin olevan lopulta ihan hyvin. Toivoa sopii, että kun kaiken tämän jälkeen saadaan sen ihana vauva, palaan joskus omaksi, järkeväksi itsekseni... :rolleyes:
 
Mulle on iskeyty kans pahoinvointi, mutta se on vielä pysyny aisoissa, kerran päiväs oon oksentanu ja se on riittäny. Se on hyvä muistutus, että kaikki on hyvin ja pysyy vielä siedättävällä tasolla, ettei päivä ihan piloilla oo. Yks minkä oon täs huomannu, ni on lepo. Riittävästi jos saa nukuttua, ni voi paljo paremmin myös päivän aikana ja päivällä jos on mahdollista ottaa pienet unet, ni seki helpottaa kummasti taas oloa.
 
Moi vaan kaikki! Olen uusi täällä :) Ensimmäinen aika odottamaton raskauteni todettiin 15.7. Olin just päässyt kesälomilta kotiin ja valittelin kaverille rintakipuja.. Vaati mua heti tekemään raskaustestin joka oli positiivinen ja aikamoinen shokki! Ei kuulunut missään nimessä suunnitelmiin!! Seuraavana päivänä varmistettiin verikokeilla, totta se oli.

Olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä pitkään ja kuukautiset ovat olleet epäsäännölliset pitkään, joten en osannut odottaa tällaista..

Kuitenkin aika pian poikaystäväni kanssa tultiin siihen tulokseen että tämä yhteensattuma oli iloinen ja ihana asia, ja kaikki jatkui mukavasti viitisen päivää :p Viime perjantaina alkoi kovat vatsakivut ja mut vietiin terveysasemalta ambulanssilla sairaalaan, epäiltiin kohdunulkoista ja vaikka mitä - taju lähti muutaman kerran ja tippaan mut laitettiin. Siellä näkyi kuitenkin pieni alkio jolla sydän sykki reippaasti, 6+3 arvio annettiin :) Kipujen syy ei selvinnyt :sad001

Sunnuntai-iltana alkoi verinen kirkas vuoto jota jatkui aamuun saakka ja olin heittänyt jo hanskat kehiin, lähdin sairaalaan keskenmenon toteamista varten mutta vielä mitä :D Siellä se pikkuinen vilkkui iloisesti sydämen sykkeen tahtiin ja parissa päivässä näytti kummasti kasvaneen..

Pakko sanoa että viime viikko ja tämä nyt alkanut on ollut henkisesti aika rankkoja mutta luottavaisin mielin eteenpäin. Parin viikon päästä saan vielä tarvittaessa lähetteen yhteen ultraan ennen sitä ensimmäistä "oikeaa" :D Kaikesta päätellen näyttäis olevan aika kovapäinen pieni tulossa, ei näköjään paljon välitä ehkäisyistä eikä ambulansseista eikä kouristeluista eikä vuodoista :D

Mulla on ollut hieman pahaa oloa mutta ei mitään sen kummempaa, viime viikolla kuvotukset oli voimakkaat mutta nyt vain hieman heikko olo joka voi olla ihan siitäkin että menetin aika paljon verta.

Tsemppiä alkaneeseen viikkoon kaikille :)
 
rckitty onnea! Sulla on tosiaan aikamoinen sissi siellä masussa. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.
Itselläni oli eilen hirveitä vatsakipuja joiden vuoksi menin päivystykseen, kaikki oli kuitenkin masussa hyvin ja pikkuinen vastasi niitä viikkoja kuin pitikin. Minulla on taaksepäin kallistunut kohtu joka todennäköisesti aiheuttaa näitä kipuja, jotka meinavat viedä tajunkin. Onneksi niiden pitäisi piankin helpottaa kun kohtu alkaa työntymään enemmän eteenpäin. Nyt vaan mennään panadolin ja sisun voimalla.
 
Mä olen huomannut, että kuulun ehdottomasti näihin hysteerisiin esikoisen odottajiin. Ahdistun ja stressaannun pienemmistäkin asioista, paisuttelen päässäni kaikenlaisia mielikuvituksellisia ongelmia enkä millään voi uskoa, että kaikki menisi hyvin. Haluaisin vain nauttia tästä ihanasta tunteesta, raskaana olemisesta ja vanhemmaksi tulemisen huumasta, mutta koko ajan sitä iloa varjostaa huoli jostakin, milloin mistäkin. Tiedän, varmasti ihan normaalia, mutta välillä tuntuu, että olen suunnilleen tulossa vainoharhaiseksi ja luulosairaaksi. Onko teillä muilla samanlaisia tuntemuksia?
 
Kiitti Nannai :)

Hämeenneito se on varmaan aika yleistä ja varsinkin tässä alkuvaiheessa kun ainakin mulla on tieto raskaudesta ollut vain viikon ja hälyttävien oireiden kirjo niin laaja niin kyllä sitä, jos ei nyt joka hetki niin melkein kokoajan miettii.. Että onko kaikki hyvin :) Hassua 2 viikkoa sitten en voinut edes kuvitella itseäni äitinä ja nyt tuntuu että koko maailma on alkanut suuntautua tuonne vatsanseudulle - mitenköhän siellä menee, onkohan kaikki hyvin, haittaakohan tämä.. heehhee :D Stressikäyrät on korkealla mutta toisaalta hauska huomata minkälainen hössöttäjä minustakin voi tulla.. mutta jos ja toivottavasti kun pääsee pidemmälle niin olen varma että olo on rauhallisempi ja sellainen tietynlainen luottamus vahvistuu :)
 
Mulla alkaa pikkuhiljaa menemänn tuo stressi ohi. Huomaan että kun viikkoja tulee nii pystyy ottaa rennommin. Tuntuu että nyt vasta viikon on osannut nauttia raskaudesta, kaikista pienistäkin tunteista :) kyllä se varmasti helpottaa muillakin kun viikkoja tulee!

Tänään ikeaan pääsee ihailemaan vähän pinnasänkyjä sun muuta. ja ylihuomenna neuvola viimein!
 
Hei kaikille! Täällä taas ilmottautuu yksi ensiodottaja! Ikää löytyy 28 ja melkeinpä vuosi tuli yritettyä ennen kun plussattiin. Mä olin jo menettänyt toivoni ja olin ihan varma, että lapsettomuushoitoihin joudutaan. Syksyllä oltaisiin niihin hakeuduttu. Onneks kuitenkin kävi toisin! Hankittiin koira kesäkuussa ja kaks päivää koiran tulon jälkeen plussattiin! Ihan uskomaton fiilis. Aluks olin tosi pessimistinen ja olin varma, että raskaus on tuulimuna. Ette arvaakkaan kuinka ihanaa oli nähdä oma pikkuinen vauva varhaisultrassa! En voinut uskoa sitä todeksi :) nyt alan pikku hiljaa uskoa siihen, et meille oikeesti on tulossa vauva! Vauvan tulo tuo mieleen niin ihania, onnellisia tunteita mut tottakai myös pelottaa synnytys ja tuleva vauva arki ja miten sitä selviää lyhyillä yöunilla :D mulla oireita on ollut kaikenlaisia, nyt onneks kuvotus loppunut. Vahvin oire on ihan kamala väsymys, eilenki menin yöunille jo klo 17.30. Rinnat on myös kipeet ja arat, ollut ihan alusta lähtien. Lisäksi valkovuoto on aika runsasta, varsinkin lenkillä käydessä. Ja nää teini-iän iho-ongelmat! Ihan kamalaa miten paljon voi näppylöitä tulla tässä iässä! Ja noista vitamiinien syömisestä, ite syön multivitan mama-vitamiineja, oon syöny niitä siitä lähtien kun alettiin yrittämään.. Paljon onnea kaikille plussaneille! Kiva kun on tällänen palsta missä voidaan vaihtaa ajatuksia :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top