Esikoista odottavat

Juu ei ole kassia pakattu täälläkään, mutta ehkäpä sen ehtii vielä. Ja toisaalta, kyllähän tuo mies niitä tavaroita kai saa tuotua sitten, jos niin käy ettei sitä kassia ehtisi pakata. Raskausviikkoja 37+1 ja aika tuntuu menevän edelleenkin lian nopeasti. Viime viikot olleet aikamoista tunnemyllerrystä, onko muilla ollut tunteet pinnassa? Tuntuu siltä, että mikään ei onnistu, ja kaikki itkettää...mutta sitten taas tosi hyvä olo välillä.
Oli aika jännittävää kuulla lääkärin arvio vauvan painosta, alkoi vähän ehkä mietityttämään synnytyskin sitten enemmän, vaikka suht normaalikokoinen ois tulossa, jos ei kovasti yliaikaiseksi mene.
Hyviä vointeja taas kaikille ja kovasti onnea loppusuoralle.. :)
 
Mulla ainakin on välillä ihan kunnon mielensäpahoittaja päiviä ja silloin tuntuu kaikki menevän pieleen/olevan minua vastaan (silloin tyhjentyneellä rasvatuubillakin on henkilökohtaisesti jotain minua vastaan). Erikoisesti ne keskittyy tiettyihin päiviin, muuten olen suht hyvällä ja "tasaisella" tuulella. Eilen oli juuri sellainen ja tänäänkin on vähän alakulopäivä mutta ei niin paha kuin eilen (luultavasti eilisen jälkimaininkeja kun meni kunnolla itkeskelyks). Siitä se sitten lähtee nousuun ja on taas onnellinen kaikkine outouksineen. Minä en ole muulla tavoin mielestäni hirveästi herkistynyt, en loukkaannu muiden puheista tai rupea kyynelehtimään jos telkassa on jotain herkkää, mistä taas oli joka paikassa ollut puhetta "että sitten raskaana käy näin".

Eilen nimenomaan otin herkut nekkaan (taas, rupeaa olemaan tiistain rutiini), kun en saa lähetettä pelkopolille enkä minkäänlaista arviota vauvan koosta (siihen ajatukseen on nyt vaan totuttava). Siksi tällä hetkellä en nauti neuvolakäynneistä yhtään, koen ne turhaksi kun ei kuunnella. Onneksi rv 37+1, joten ei kai tässä enää kuin max viis viikkoa mene ja sitten viimeistään käynnistyksellä jos ei aikaisemmin pikkutyyppi tajua tulla ulos.

Btw. Pakkasin vihdoinkin oman kassini. Lääkkeet ja rasvat puuttuu, mutta ne heitetään päällimmäiseks kun lähtö koittaa,ovat kuitenkin käytössä joka päivä ja mitä puuttuu niin mies saa tuoda perästä.
 
Täällä on kans mielialassa notkahduksia ja sitten isoja kiukkupuuskia jotka ei kohdistu mihinkään eikä oikeastaan keneenkään :) sitten möllöttää oikeastaan vain sellainen tyhmä hymy naamalla ja fiilistelee vauvan liikkeitä. Sänky on petattu, lipasto ladattu, kaikki pesty, vaunut valmiina, telakka ja kaukalo autossa vauvan kotiutumisvaatteiden kanssa ja oma sairaalalaukku puolivalmis muistilappun kans huoneen nurkassa :D vähiin käy ennenkuin loppuu tämä aika! Koko huusholli on siivottu lattiasta kattoon ja tehty vauvaystävälliseksi.
Hei! Millaisia peittoja käytätte ensi-/pinnasängyissä?! Vai suositteko nukkumispusseja? Olen saanu viis peittoa lahjotuksena, mutta kaikki on vähintäänkin taaperoikäisen kokoluokkaa...
 
Itekkin olen saanu vihdoin pakattua vauvan kotiutumisvaatteet ja oman sairaalakassinkin puoliks :) Tämän sain aikaan viime viikonlopulla kun th sanoi että sen kassinhan voisi jo pakata varuiks kun on ollut niitä supistuksiakin. Hygienia välineet ja imetysliivit siellä jo on, muut kerkeää laittaa myöhemmin tai laittaa sit miehen tuomaan tullessa :)

Itellä on peitto mikä tuli äitiyspakkauksessa ja sitten sellanen ohuempi huopa. Sitä äitiyspakkauksen peittoa silti ajattelin käyttää vaikka se onkin hivenen iso, mutta kääntää sitä sinne patjan alle osaks niin hyvin toimii ainaskin meillä :)

Täällä olis vauvan tuloon kaikki aika valmista kanssa :) Osa lakanoista tekemättä, mutta eiköhän tässä ole vielä aikaa niitä ommella. Maksaa nuo vauvan lakanat niin hirmusesti, niin pengoin vanhempia omia lakanoita mitä ei enään niin käytä ja aloin niistä väsäämään aluslakanoita, tyynyliinoja ja pussilakanoita. Saapahan sit niitä joka paikkaan; vaunuihin, pinnikseen ja sit vielä mummolaankin :)
 
Meillä on pikakapalo ja yksi kapaloliina vauvaa varten sekä pieni fleecepeitto. Unipussi löytyy myös. Itse oon niin hysteerikko, että en uskaltaisi mitään paksua peittoa käyttää, enkä varmaan alussa uskalla käyttää edes tota fleecepeittoa. Pelkäisin varmaan koko ajan että vauva tukehtuisi siihen. Suosin siis alkuun varmasti tota kapalointia ja varmaan vauvakin rauhoittuu paremmin kapaloituna.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Noniin. Samoilla linjoilla olen kyllä kanssasi Nannai :) mutta enpä ollut tajunnu hormonihuuruissani myöskään Mammu83:n kikkaa :) saahan sen tosin sen peiton loppuosan sinne patjan alle pois tieltä :D taidan käyttää sitä sitten pinnasängyn kanssa, mutta kapaloin nyytin kyllä tuohon ensisänkyyn, kun ei ole tilaa siinä isoa peittoa pitää. Kiitos kovasti tyttäret! :)
 
Pakkauksen täkki oli kyllä ihan jäätävän suuri, itekin mahtuisi sinne alle! o_O Mutta mulla pelastuksena oli äitin säilömät mun ja sisarusten petikamppeet mitkä ei ole menneet miksikään! Päin vastoin kuosit on ihania ja lakanat käyneet pesussa lutusen pehmeiksi ja aina säilytetty sisällä muiden liinavaatteiden kanssa. Tässä tapauksessa rikkaus tuommonen hamsteriäiti! :grin
 
Nonikn esikoisenne jo saaneet. Miltä äitiys tuntuu? :) Onko mikään ollut sellaista kuin odotitteki? Vai onko kaikki mennyt just niinku aattelitte?

Onnea vielä kerran kaikille jo esikoisen syliinsä saaneille :) Täällä ootellaan vielä sitä hetkeä, rv 40+1.
 
Mä oon ainakin niin täynnä jotain endorfiinia, että tätä hyvän olon tunnetta ei edes voi selittää! Poika on niin suloinen ja kiltti! Ja joo, tiedän, tulee varmasti vaikeitakin hetkiä, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Tää on just sellaista kun toivoin! Toki mietin että osaanko olla äiti ja ottaa kaiken huomioon, mutta se tulee ihan itsestään ja jokainen varmasti oppii. Nauttikaa :Heartred
 
Mies nauroi aamulla mun pienistä elämän iloista kun kaivoin kaapista vaatteita mitkä mahtuu päälle. Ja takit! Ai että :smiley-bounce016
 
Se olisi sitten päivälleen kaksi viikkoa äitinä täynnä. Mihin aika häviää? Tuntuu että aamulla herätään ja sitten onkin jo ilta? Ihmetystä herättää rytmin luominen tähänastiseen rytmittömään elämään, koska pitäisi herätä ja koska mennä yöpuulle. Mitä vauva haluaa kun se itkee tai ääntelee, kamalan kiltti ja rauhallinen ollut tähän asti tosin. Mitä sen kanssa touhutaan, kun yhtäkkiä vietetäänkin enemmän aikaa hereillä ja ihan vaan tyytyväisesti ihmetellen maailmanmenoa?

Miehellekin tulee enemmän syliaikaa, kun vauva alkaa pikkuhiljaa tehdä muutakin kuin vain syödä ja nukkua.
 
Täällä samat ihmettelyt menossa. Lisäksi ensi viikon alussa eka neuvolakeikka pikku tytsyn kanssa ja kovasti ihmettelen miten sinne onnistuu pääsemään oikeaan aikaan säällisesti pukeutuneena ja lapsi tyytyväisenä.. Muuten elää täysin aikataulutta ja tekee asioita kun pystyy/huvittaa, mutta mitä sitten kun on sovittuja aikataulutettuja menoja? Miten ne hanskataan?
 
Täällä melkein 6 viikkoa nyt oltu äippänä tytöllä joka sitten tuli 2,5 vkoa laskettua aikaa aiemmin, tosin synnytys käynnisteltiin, kun oli lapsivettä tihkunut useamman päivän. Hyvin on mennyt ja äippänä on ihan kiva olla ja kun vielä miehestäkin on kovasti apua, niin olen jo päässyt liikkumaankin muuallekin kuin vaunukävelyille. :)
Aikataulutetut menot ovat kyllä hankalia, aina tulee kiire ja ahdistaa, mutta kai niihin tottuu ja oppii vähitellen valmistautumaan tarpeeksi ajoissa :wink
 
Takaisin
Top