Esikoista odottavat

Oho, kylläpäs kaksoisvauvojen kehitystä seurataan tiuhaan. Onnea kuitenkin kovasti kaksoslastista, Eeva+2! Varmasti jännittävää saada heti aluksi kaksi kerralla. :)

Jossain vaiheessa täällä kyselin siitä liikunnasta. Zallieh kommentoikin mm. vatsalihasliikkeistä, että niitä suoriakin vatsalihaksia saisi treenata vielä tässä vaiheessa. Itsekin olen ollut siinä uskossa, että vain vinoja saisi tehdä. No, onpa tuo kuntosalilla käynti jäänyt muutenkin aika minimiin, vaikka tarkoitus oli sitäkin harrastaa. Mietin, tulisko jumpattua kotona, jos tilaisi esim. tällaisen kohta ilmestyvän jumppavideon: http://www.sportmama.fi/. Muitakin vastaavia varmaan löytyy, mutta satuin törmäämään tuohon sportmaman blogiin äskettäin ja bongasin tuon. Harmi, ettei mitään mammajumppia tunnu muuten olevan tarjolla.

Hassua tuo karvan kasvun kiihtyminen. Ite en oo moista vielä havainnut, mutta karvaa kasvaa kyllä normaalistikin ihan riittävän nopsaan. :grin Hiukset tuntuu kuitenkin tässä vaiheessa tosi hyviltä ja myös kynnet kasvaa reippaasti. Aluksi hiukset ja iho tuppasi rasvoittumaan nopeasti, mutta nyt tilanne siltäkin osin parempi.
 
Moi! Täällä mä vaan luen kaikkien kirjotuksia, enkä ite oikein ota osaa keskusteluihin.. :/ ja harmistelen miks mun kynnet lohkeaa ja hiukset on huonossa kunnossa, Naama kukkii ja karvat kasvaa. Olo on ko pullataikina eikä vaatteet mahdu päälle.rv18+1 menossa.. Mitään liikkeitäkään ei oo kuulunut, muttta eipä tuota varmaan vielä tunnekkaan ko esikoista ootan. Huomenna ois neuvola, ja jänskättää ko neljään viikkoon ei oo pikkusta nähnyt/kuullut. Ja 2viikon päästä ois rakenne.. apua!! Se vasta jännittääkin.. toivottavasti mies pääsee mukaan. on kuulemma hieno kokemus miehellekkintuo :)
JA apua, multa on jääny kaikki jumpat ja vatsat. Ei vain oo saanu aikaseks koko raskauden aikana tehtyä mitään liikkeitä. Täytyy varmaan tilata tuo mamajumppis, jos innostuis :D Ja jumppapallon ostoon...

Hyviä vointeja mamat :)
 
Minulla on 18+5 tänään ja olen jo tuntenut ainakin reilun viikon ihan pientä liikettä kun oikein tunnustelemalla odottelen. :) Tänään tajusin, että rytmikäs rummutus on sitä kun pienellä on hikka!

Finnejä on ihan järkyttävästi kasvoissa ja toisaalta taas atoopikon iho ihan rutisee kuivuuttaan. :D Jumpat on jääneet täälläkin ensin pahoinvoinnin takia ja nyt sitten kun pitää ottaa aika varovaisesti tuon istukan sijainnin takia.

Kaksi viikkoa täälläkin ultraan. :)
 
Voi miten kiva olikaan taas lukea kuulumisianne. Itsekin olen pitkästä sairastelusta nyt selvinnyt, toivottavasti. Poskiontelotulehdus ja korvatulehdus oli, 4 kertaa punkteerattiin ja 2 antibioottikuuria jouduin syömään. :sad001

Jumpat ja liikunta jäi sairastelun ajalla minimiin, joten nyt taas yritän hieman jotain aloitella..joogaa ja kevyttä jumppaa. Raskausviikkoja 20+0 ja ylihuomenna olisi rakenneultra, vähän jännittää kyllä.

Liikkeistä en tiedä, mutta varmaan möyriminen sitä jokseenkin on. Maha alkanut vasta viime päivinä kasvaa, niin että huomaa, joten nyt alkaa tapahtua ilmeisesti. :)

Hyvää odotuksen jatkoa kaikille, nopeastihan tämä aika tuntuu menevän.
 
Tänään töissä tuli taas verenvuotoa ja hitto että se säikäyttää, vaikka todennäköisesti istukka onkin vain hangannut kohdunsuuta. Samalla tuli joko pieni supistus, joita ei tässä tilanteessa saisi kuulemma tulla yhtään, tai jokin tosi kestävä kohdun kasvukipukramppi.

Miten sitä nyt saa itselleen aina järjellä hoettua ja ajateltua, että luultavasti noissa kyse ei ole mistään vakavasta kun muistan vaan ottaa varovaisesti! Ne kauheat hetket kun pelkään menettäväni meidän pienen ovat vaan jotenkin niin... musertavia, että alan aina itkeä. Tosi ärsyttää nyyhkiä esimiehen edessä ja palvella asiakkaita silmät punaisina. Tunnen itseni niin heikoksi ja hysteeriseksi, argh!
 
Voi Louhi!
Tiedän niin tuon sinun pelkosi. Välillä on vaikea olla onnellisesti raskaana, kun huolettaa niin paljon. Mun vauvelit kasvaa kyllä ihan normisti nyt, mutta ovat hirveän tiiviissä tehotarkkailussa, kun ovat eri kokoisia ja aina jotain pientä löytyy.. Pahimmassa tapauksessa lennättävät mut Hampuriin istukan laserleikkaukseen... Jos kohtu tuntuu mulla vähänkin kovalta tai oudolta (koko ajan, koska on niin uusi juttu, että kaikki on outoa), niin kenenkään työkaverin ei tarvitse kysyä mitä kuuluu, heti alkaa itku tulla ja pitää vaihtaa puheenaihetta. Henkisesti heikko olo. Jaksaisivat nyt pienokaiset kasvaa ja kehittyä rauhassa, ei tähän maailmaan ole niin kiire...
Voimia ja toivottavasti vuodot ja muut loppuvat sulla pian!
 
Minäkin sairastin flunssan ja vieläkin on vähän oireita jäljellä. Ehkä pahinta tuossa oli se tukkoinen olo, kun ei pystynyt kunnolla hengittämään. Sitä pelkää, ettei pikkuinen saa tarpeeksi happea. Tämän takia olen taas alkanut miettimään sitä influenssarokotusta. Näillä näkymin todennäköisesti otan sen. Siinähän ei pitäisi olla eläviä viruksia, joten vauvalle ei kait ole haittaa rokotuksesta? Sen sijaan oikeasta influenssasta voisi olla?

Kurjaa, kun äiti joutuu pelkäämään pikkuisen puolesta. Kyllä tässä tilassa on aika herkkänä tällaisille asioille. Helposti itku tulee, jos jokin asia säikäyttää tai pelottaa. Tsemppiä meille kaikille!
 
Komppaan edellisiä! Tosi kurjaa, kun toiset joutuu kärsimään vuodoista. Minulla ei mitään huolestuttavia oireita ole ollut, mutta olen huolissani siitä huolimatta, varsinkin jos en pitkään aikaan ole tuntenut liikkeitä. Ja itkeskelen nykyään aika herkästi mitä erinäisimmistä syistä ja ilman syytäkin!

Olen myös miettinyt tuota influenssarokotusta, ja nyt olen ehkä kallistumassa enemmän sille kannalle, että otan rokotuksen, kun sen kerran riskiryhmään kuuluvana saa. Kuulostaa kauhean vakavalta "kuulua riskiryhmään". Mulla oli ihan alkusyksystä flunssa, mutta muuten olen nyt ollut terveenä.

Pikkuinen möyrii ja potkuttelee tyytyväisen oloisesti. Potkaisi isäänsä korvaan maanantaina, kun tämä kokeili, kuuluuko mahasta mitään :p
 
Minäkin olen ajatellut ottaa ehdottomasti nyt sen flunssarokotuksen kun muutenkin on pelkona, ettei pikkuinen saa välttämättä kunnolla tuon himskutan istukan takia happea. Ei riskeerata lisää. :)

Tsemppiä ihan kaikille huolehtijoille ja erityisesti Eeva+2 joka joutuu huolehtimaan kahden pienen edestä! Kaikki varmasti menee hyvin, *halaus*. :)
 
Itse olin rakenneultrassa tänään (tai eileen kun on jo vuorokausikin vaihtunut). Muuten kaikki näytti hyvältä ja oli kunnossa, mutta napanuorassa oli vain kaksi suonta kolmen sijaan ja kuten olinkin epäillyt, istukka on edessä ja kaiken lisäksi se on vielä tuolla kohdunsuulla asti eli todella matalalla. Sain kontrolliajan viikolle 28 jossa tarkastetaan onko istukka noussut ylemmäs ettei tartte keisarinleikkauksella pihalle tulla ja että pirpana kasvaa normaalisti.

Eilen ihan ensimmäistä tuli hieman veristä vuotoa yhdynnän jälkeen, kyllä säikäyttikin. Ultrassa käskettiin seurailla asiaa ja jos alkaa tulla enemmänkin niin soittoa synnärille sitten.
 
Voi olla, että joudutte hetkeksi yhdyntäkieltoonkin istukan vuoksi. Kannattaa seurailla tilannetta. Jos istukka ei ole vielä noussut kontrollissa niin ei huolta, voi nousta vielä viikolla 34 ja onpa osalla siirynyt jopa viikolla 36:kin. :) Joudut vain sitten ramppaamaan ultrissa parin viikon välein.
 
Joo niin siellä ultrassakin meinattiin, että seurailla juuri tämän vuoksi. Ei haittaa mua ainakaan jos siellä ultrassa "joutuu"/saa :) ravata, näkeepä että kaikki on kunnossa
 
Terve kaikille! Elikkäs 25 wee ensikertalainen täällä :) kuukausi kerettiin yrittää kun sitten tärppäsi. Itsehän en ensimmäistä testiä uskonut, mutta kolmannen testin ja viikon jälkeen soitin itselleni ajan äitiysneuvolaan :D
Kun tehtiin päätös yrittämisestä niin aloitin Minisunin raskausajan vitamiinit ja sen seuraksi omega-kalaöljyä. Rautakuurin olen kanssa joutunut aloittamaan, kun hb lähti kovaan laskuun ja väsymys oli hirveä.

Jotenkin vasta nyt uskaltaa alkaa vasta sisäistään näitä hommia kun koko alkuajan pelkäsi ettei ole kestävä tapaus. Mutta, eiköhän se jo nyt ala olla varmaa :D
 
Moikka kaikki!

Ajattelin liittyä tänne foorumille ja laittaa viestiä tähän ryhmään kun odotan esikoistani joka syntyy maaliskuussa 1014.

Olemme muuttaneet Helsingistä Kuopioon muutama kuukausi sitten eikä täältä seuduilta ole löytynyt minulle ketään tuttuja vielä. Kysymys kuuluukin sattuuko täällä olemaan muita KUOPIOlaisia odottajia linjoilla? :)

Mutta tosiaan niin olen 26-vuotias ensiodottaja juuri nyt rv23! Muutamme tämän viikon perjantaina isompaan asuntoon ja olen erittäin innoissani kun pääsen vihdoin kasaamaan sängyn alla lojuneen pinnasängyn ja laittelemaan muutenkin kotia kuntoon vauvelin tuloa varten. Olispa jo PE! :) :Heartred
 
Tervehdys!

Olen monta kertaa käynyt lukemassa ketjua, mutta jospa nyt itsekkin tänne liittyisin :)

Olen tosiaan kohta 30 vuotias, ensimmäistä odottava. Naimisiin menin kesäkuun lopulla ja raskaustesti näytti plussaa heinäkuun puolessa välissä. Kyllähän tuota oli tietysti keretty jo tammikuusta asti yrittääkkin :) Vielä pari vuotta sitten sanoin että en ikinä mene naimisiin saatika hanki lapsia, niin tässä sitä nyt ollaan, heh.

Raskaus ei ole ollut ihan siitä "hehkeimmästä" päästä minulla, mutta silti olen ollut kyllä onnellinen tästä tulokkaasta ja kovasti odotan että saan otettua toisen syliini :)
 
Tervetuloa, Angina, Babylove ja Mammu! :) Mukavaa, että meitä ensikertalaisia ilmaantuu vielä lisää.

Meillä jo 25. viikko menossa ja pikkuinen muksii päivittäin, mutta vieläkin meinaa tuntua epätodelliselta. Ollaan miehen kanssa alettu katselemaan isompaa asuntoa. Miehelle se tuntui olevan aluksi tärkeämpää, mutta on nyt vähän tarttunut minuunkin.

Joko olette laittaneet papereita Kelaan? Itse odottelen varmaan joulukuulle, kun mun tulot on vähän poikkeukselliset. Ja menen toimistoon jonkun oikean ihmisen kanssa selvittämään kaiken, neuvolassakin niin suosittelivat minulle :)
 
Meillä on viikko 22. menossa. Saan neuvolasta vasta seuraavalla kerralla todistuksen jota tarvitsen kelalle. Pitäisi itsekkin käydä Kelan toimistossa, kun olen opiskelija ja pitäisi käydä vähän muistakin asioista kyselemässä :)

Meillähän on muutenkin vähän poikkeuksellinen tämä tilanne, kun asumme aviomieheni kanssa eripaikkakunnilla ja näemme ainoastaa kahden viikon välein viikonlopun verran. Joten odotan kyllä kovasti kevättä saapuvaksi että päästään koko perhe muuttamaan yhteen saman katon alle :)

Onhan tämä sellainen asia ettei meinaa vieläkään oikein uskoa, vaikka onkin käynyt kolmessa ultrassa katsomassa tulokasta. Ja on tuntenut liikeet jo muutaman viikon, sekä vahva raskausaikanen pahoinvointi vaivaa vieläkin. Nämä kaikkihan tästä todellista pitäisi tehdä, mutta jospa sen viimeistään uskoisi kun toinen olis tulossa pihalle :D

Miten teillä muilla on raskaus sujunut?
 
Tervetuloa uusille! :)

Täällä on hirveän seesteiset tunnelmat, joskin parisen viikkoa sitten olin tosi stressaantunut töistä. Siitä pääsin silloin yli nukkumalla ja ihan vaan kääntämällä huomiota muualle, vaikka olinkin jo kovasti lääkärille menossa. Äitiysjoogassa oppimani hengitystekniikka onneksi oikeasti auttoi esim. viime yönä kun heräsin kesken kaiken ja aloin vatvoa työjuttuja. Välillä pitää vähän "manipuloida" itseään :wink Etsin jo itselleni sijaista ja kyllä helpottaa kun hänet on pian valittu. Vapaalla vauhti on hiukan hidastunut ja vietän paljon iltoja kotona esimerkiksi kirjoja lueskellen (nyt menossa Anu Silfverbergin Äitikortti).

Mä laitan Kelan paperit heti eteenpäin kun ensi maanantaina saan raskaustodistuksen. Kelan toiminnasta on huonoja kokemuksia opiskeluajoilta, joten haluan varmistaa, että saan päätöksen ajoissa.

Isi on hyvin orientoitunut tulevaan ja oli ihan liikuttunut kun annoin isyyspakkauksen isänpäivänä :) Itseäni kyllä vähän jännittää tuleva ja yritän vaan unohtaa kaikki pelottelupuheet. Vaikka olen kierrellyt maailmaa ja tehnyt kaikkea muutakin ikimuistoista, vauvan saaminen on joka tapauksessa ihan varmasti elämäni hienoin kokemus, enkä anna minkään kauhutarinoiden turhaan varjostaa sitä!
 
Muokattu viimeksi:
heippa kaikille! tääläkin pentu touhuaa kovasti massussa,pieniä ja väh'än isompiakin potkuja voi jo nähä mahan "pomppaamisena" :D :Heartred ja äitiys paketti tuli eilen! jippii ja tänään avaan sen yhessä ukonkaa,jänskättää et mitäs ja minkälaista sielt löytyykään! kaikki muuten mennyt ok.tosin kauhee närästys uhkailee välillä ja kun ne tulee niin ne on aika hirveet semmoset, yx yö valvoin pari tuntia kunnes sen verran helpotti et pääs unten maille... rv 24 + 6 menossa.
mua pelottaa tosin tää mun selkä ...olin keväällä jo 3 päivää sairaalas kun mulla oli välilevyn pullistuma,voin kertoo et helkkarin kipee se oli! hakivat mut ambulanssilla sairaalaan kun en enään päässyt edes itse istumaan makuultani. välillä on selkää jomottanut mutta oon koittanu nukkua tyyny jalkojen välissa (suoristaa selän) ja muutenkin välttää liikaa sellasia asentoja mikä on selälle myrkkyä... tehokkaimmat venytys/jumppa liikkeet mitkä auttoivat kevään aikana olivatkin sitten suurinosa vatsallaan ollessa,vaan eipä auta tässä nyt mahallaan pyöriä :P :D muutaman kivan niksin oon kuitenkin löytänyt vähän helpottaa jos kipuja tulee :)
 
Heipä hei! Pitkästä aikaa käyn kurkkaamassa kuulumisia. Viimein alkaa tämä raskaus olla todellisuutta, alussa se meinasi välistä ihan unohtua. Liikkeet on alkaneet nyt vasta pikku hiljaa tuntua selvästi ja maha kasvaa ihan kunnolla.Tänään oli neuvola ja sain raskaustodistuksen, joten tilanne on siis mustaa valkoisellakin, muistutukseksi :) Matka on nyt viikolla 22+0.

Hyviä päiviä on, mutta tämä niitä huonompia. Tarinaa: muutamia viikkoja sitten sain ensimmäiset supistukset kävellessä, kyllä tunsin itseni ylirasittuneeksi, ja seuraavana yönä vatsa kovettui kovaksi palloksi pidemmäksi aikaa. Koitin maata eri asennoissa sängyssä, kävellä, maata olohuoneen lattialla... Viimein olo laukesi supistuksiin, jotka tuntuivat päälaelta sääriin. Tuntuivat, eivät siis varsinaisesti kuitenkaan sattuneet. Olin ihan paniikissa ja itkuinen, valmis jo lähtemään päivytykseen. Rakas puolisoni sai hoivata ja rauhoitella, katsoa netistä mistä mahdollisesti on kysymys. Päätimme jäädä kotiin. Siitä lähtien näitä on silloin tällöin tullut, ei kuitenkaan noin pitkällisenä tai noin voimakkailla supistuksilla.

Viime yön taas valvoin, kun maha kovettui. Koitin vaan etsiä sopivaa asentoa, haudoin sitä lämpimällä vehnätyynyllä. Tosi kireä maha on ollut koko päivän ja silloin tällöin se kovettuu.

Neuvolasta ja ultran lääkäriltä olen saanut rauhoittavia kommentteja ja kehoituksen ottaa vaan rauhallisesti. Meillä on viikolla 28 ylimääräinen ultra, siellä tarkistetaan tämä tilanne ja sikiön munuaiset, jotka olivat kooltaan normaalin ylärajoilla. Mielialaan tämä on vaikuttanut, varsinkin heti tuon ensimmäisen episodin jälkeen, syksy ja pimeä on joka vuotinen alakulon paikka minulle aina. Tässä itkeä tihrustan, kieltämättä sitä tekee nykyään mistä syystä vain (kantoliina-sivusto voi olla kova paikka...), väsyttää ihan tajuttomasti ja mahaa kivistää...

Mutta, joka päivä ei ole tällainen!

Parempaa viikonloppua kaikille :)
 
Takaisin
Top