Ensikertalaiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tervetuloa kaikille uusille!

Minäkin olen miettinyt tuota varhaisultraa välillä, mutta ainakaan vielä en ole varannut. Keskiviikkona menen ekaan neuvolaan ja ajattelin vähän siellä kysellä olisiko sitä kautta mahdollista päästä ylimääräiseen ultraan kun on kaksi peräkkäistä keskenmenoa alla. Onko joku käynyt Tampereen seudulla varhaisultrassa ja jos on, niin missä? En ole vielä sitäkään vaihtoehtoa sulkenut pois.

Mulla tuntuu oireet vaihtelevan päivästä toiseen. Perjantaina oli ihan tolkuton turvotus ja pientä närästystä varmaan siitä johtuen, Mutta lauantaina ja eilen ei sitten turvottanut oikeastaan ollenkaan. Välillä on kamala nälkä, välillä on sellainen vähän etova olo, eikä tee mieli syödä mitään. Yhtenä sellaisena päivänä kun ei tehnyt mieli syödä ja olin saanut pienen annoksen nieltyä alas ja join maitolasin tyhjäksi, niin tajusin että hitsi, maitohan maistui siinä tilanteessa vielä normaalia paljon paremmalta! Väsymys on sellainen kohtuu vakituinen vierailija, vaikka toiset päivät on siinäkin pahempia. Rinnat on vähän arat ja isommat, mutta ei oo ollut sellaista tosi herkkää vielä. No, pysyypä ainakin varpaillaan kun on melkein joka päivä eri oire ihmeteltävänä. Onko muilla ollut tällasta vaihtelevuutta?
 
Eleonora, mulla on myös vaihdellut oireet. Hieman ollut pahoinvointia, välillä etova olo sen verran että pistää maaten. Välillä ihan ok olo. Muutaman päivän rinnat olivat arat, nyt ei niinkään. Väsymys on ja pysyy :) Kympin jälkeen saa tosissaan pitää silmiä auki, jos aikoo vielä valvoa. Ja jostain syystä olen ruvennut heräämään aamulla ilman kelloa siinä seiskan hujakoilla, mikä on minulle varsin poikkeuksillista.

Zyr ja Hilutus, tekemättömien hommien lista on pitkä täälläkin. Välillä ottaa päähän, että mä oon se joka raskausoireista kärsii, sillä se vaikuttaa kyllä siihen mitä saan aikaiseksi. Ja meillä mä oon se, jolla ois tekemistä 24/7, ja isoja projekteja pitää saada valmiiksi ennen vauvaa.

Välillä koko raskaus tuntuu epätodelliselta. Ehkä sen sitten vasta konkreettisesti tajuaa, kun ultrassa näkee. En siis yhtään ihmettele, jos miehet ei oikein asiaa tajua ;)
 
Helpottavaa kuulla, että muillakin oireet vaihtevat lähes päivittäin. Olen ollut ihmeissäni kun välillä tuntuu, että on lähes normaali olo. Alkaa epäilyttämään onko kaikki hyvin? Sitten hetkenpäästä alkaa taas ällöttämään joten kai sitä edelleen raskaana ollaan. Tällä hetkellä oireina on pientä nännien herkkyyttä ja ällöolo tulee aina jos ei muista syödä. Jotkun ruoat ovat alkaneet ällöttämään, jopa pelkkä ajatus joistain ruoka-aineista ällöttää. Koko raskauden ajan on myös ollut selvästi vaikeampaa nukahtaa iltaisin. Nukun kyllä hyvin ja aamulla väsyttäisi kun pitää herätä, mutta nukahtaminen on vaikeampaa. Lisäksi selkään tuli jotain ihottumaa heti plussauutisen jälkeen.

Hormoonit ovat myös nousseet nyt 7. raskausviikolla pintaan. Luin eilen aamiaisella kuolinilmoituksia lehdestä ja aloin itkemään kun siinä oli nuoria ja samanikäisiä kuolleita. Normaalistikin asia olisi minua liikuttanut, mutta nyt aloin itkemään vaikken henkilöitä tuntenutkaan. Eilen myös kaverin 4-vuotias tytär oli tehnyt minulle rannekorun. Liikutuin siitä niin, että taas tuli kyynel silmään. Ihana asia, mutta normaalisti ei olisi kyyneltä tullut.

Toissa vikonloppuna olimme mieheni kanssa ruokakaupassa ja pitkässä kassajonossa alkoi niin paljon ällöttämään, että minun oli pakko lähteä ulos. Tästä syystä en toistaiseksi halua mennä yksin isoon ruokakauppaan isoille ruokaostoksille... pienissä voin nopeasti piipahtaa. Jonkinmoinen ruokakauppakammo siis tuli. Vaatekaupoissa tätä kammoa ei tule :) Niissä taas oli todellä kiusallista olla äitiysvaateostoksilla kun ei vielä näy mahaa eikä kukaan ulkopuolinen tiedä raskaudesta. Koko ajan jännitin jos joku tuttu sattuu näkemään minut äitiysvaateosastolla etsimässä sopivia vaatteita. En vielä kuitenkaan haluaisi asiaa kaikille kylänmiehille kertoa kun sen verran alussa ollaan. Eilen pääsin vähän hiplaamaan vauvanvaatteita kun olimme kaverini ja hänen tyttärensä kanssa lastenvaateostoksilla (vaatteita kaverin tyttärelle).
 
Ai niin, unohdin aiemmin mainita, että unet on olleet TODELLA sekavia viime aikoina ja yleensä muistankin ainaskin osan unesta aamulla herätessäni, tai viimeistään päivän aikana se tulee mieleen. Esim. viime yönä ilmeisesti olin synnyttänyt lapsemme ja sitten uni alkoi siitä, kun unohdin alkaa imettämään vauvaa! Aina välillä tuli mieleen, että niin joo pitäisköhän syöttää lapsi. Ihme hommaa. Muitakin todella omituisia unia on tullut viime aikoina katseltua.
 
No nyt on ultrassa käyty ja kivi putosi ainakin hetkeksi rinnasta! 
9,4mm mitta ja syke! Koko vastaa viikkoja päivälleen ja alkio sijaitsee oikeassa paikassa, 
Kaikki juuri niin kuin nyt kuuluukin olla. 
 
Helpottavaa kuulla että pahoinvoinnin poisjääminen on normaalia, kiitos tiedosta Puapru! :) Toivottavasti ultrassa meni kaikki kivasti. Omalla äidilläni kuulemma mennyt raskauksien alussa toimintakyky kokonaan, 3-4kk vessassa asustelua.
 
Minäkin tänne uutena kirjoittelen. Näin ensikertalaisena ihmettelen kaikkia oireita ja niiden vaihtelua. Ensimmäiset oireet mulla oli se tunne, että menkat ois kipuineen kaikkineen alkamassa, mutta se menkkahomma jäi muutamaan tippaan paperissa. Sitten teinkin testin ja siinä vaiheessa jo arvasin, että plussahan se siellä. :)

Nyt olis omien laskujen mukaan menossa rv 6+5. Varhaisultra meillä on 4.2 ja sitä kuumeisesti ootellaan. Vaikea uskoa vielä, että kaikki ois ok. Oireita on ollu järkyttävästä nälästä, lievään pahoinvoitiin ja turvotukseen. Mieli on myös ollu nyt herkkänä ja itkeä tuhertelin viikonloppunakin aikas pienestä. Mies-parka koittaa siinä sitten pärjäillä menossa mukana. ;) Tissit on kans kipeet ja välillä on ollu menkkamaisia kipuja alavattassa.

Sitten mulla on lisäks yks outo oire, josta kiinnostaiskin tietää, onko kellään muulla tämmöstä. Välillä mua jotenkin juilii eri puolilta kroppaa. Vähän vaikea sanoa, oisko se suonenvetoa vai jotain sinne päin. Näitä kipuja tuntuu esim. jaloissa, kyljessä ja _päässä_. Vähän ahistavaa. Istumatyötä kun teen, niin yhtenä päivänä iski myös semmonen jomotus reiteen, että oli vaikea istua aloillaan. Onneks sai taas viikonlopun relata!

Huomenna olis työmatka ja pitäis lentää Helsinkiin. Sekin vähän jännittää, että miltä tuo lentäminen tässä vaiheessa raskautta tuntuu, vaikka sen pitäs kai olla turvallista. On kyllä hyvä, kun on tällanen paikka, missä voi purkaa tuntojaan.
 
Täällä myös Ensikertalainen Turun seudulta..
LA olis näillä näkymin 18.9 rv 7+5 meneillään.. Ylihuomenna olis varhaisultra, ja eilen oli eka neuvola aika :)
Mulla ja miehelläni tulee tänä vuonna ikää 25v ja ollaan oltu yhdessä 3v. mut ystäviä ollaan oltu 14v. :)
Meillä tällä hetkellä oikeen kunnolla heitetty elämä sekaisin, ensin tein parin vuoden yrittämisen jälkeen plussa testin tammikuun alussa ja nyt löydettiin vielä meille unelmien omakotitalo josta saatiin tarjous menemään läpi :) Eli tämän kaiken pahanolon, kuvotuksen, närätysken, alvariinsa vessassa käynnin ja mielialan heittelyiden lomassa ollaan alkamassa mitä todennäköisemmin vielä muuttopuuhiin :D Tästä vuodesta tulee siis kaikin puolin uudenlainen ja erilainen :D
 
Tervetuloa uusille ja onnittelut plussasta!

Akaatti, en tiiä vastaako tämä yhtään kysymykseen, mutta mulla on yöllä välillä ns. levottomat jalat. Ja nyt kun ajattelee, niin saattaa sitä välillä muutenkin ilmaantua, mutta ei siihen kiinnitä niin paljon huomiota muulloin. Ja sitten mulla on vasemman polven takana sellanen tosi outo kipeänarka kohta, josta en tiiä mistä johtuu, joka välillä tuntuu voimakkaampana ja välillä ei juuri lainkaan.
 
Akaatti: Juuri laskeuduin Helsinki-Vantaalle tunnin lennon jälkeen. Lennän työni puolesta kuukausittain ja jos vertaa äskeistä lentoa edellisiin lentoihin, niin nousussa ja laskussa tuntui mahassa kun kone heittelehti. Yläilmoissa oli muuten ok, mutta katse oli syytä pitää ulos ettei huono-olo päässyt yllättämään.

Viikkoja mulla nyt 6+4 ja 4.2. varhaisultra meilläkin :)
 
Tervetuloa uusille ja onnea hyviä uutisia ultrassa saaneille!

Eipä ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua, vaikka lueskelemassa käynkin. Väsymys ja saamattomuus painaa. Viime viikolla oli muutama energinen päivä. Oli kivaa vaihtelua, kun jaksoi yksien päiväunien voimalla pirteänä koko päivän ja sai siivottua ym. Mutta nyt uuvuttaa taas. Ehkä tällainen jaksamisen ailahtelu kuuluu asiaan, kun sitä muillakin oli ollut.

Onneksi pahaa oloa ei juurikaan ole. Lähinnä iltaisin ja joskus öisin hieman kuvottaa – etenkin jos olen kovin väsynyt. Ruoka maistuu entiseen malliin, mutta jos syön vähänkin jotain makeaa, tulee huono olo.

Ilmavaivat oli ollut riesana ainakin puaprulla. Sama täällä! Etenkin liikkuessa jostain syystä kertyy hirveästi ilmaa mahaan. Hieman haastavaa käydä ryhmäliikuntatunneilla, kun kymmenen minuutin jälkeen pitäisi jo päästä vessaan.

Matkustamisesta raskausaikana kyseli mamakinyo ja muutenkin oli lentämisestä puhetta. Meillä on varattuna lennot Thaimaaseen maaliskuun puolivälissä, jolloin olen ehkä jossain raskausviikolla 15. Olen miettinyt pääni puhki, uskallanko lähteä reissuun, vai perutaanko matka. Reissaaminen on mun ja miehen rakas yhteinen harrastus, minkä vuoksi tuntuisi pahalta perua matka, mutta toisaalta en missään nimessä halua asettaa lasta tai itseäni vaaraan. Lähinnä huolettaa syöminen, kun se nyt vaan on niin, että reissun päällä ei mitenkään voi valvoa syömistensä hygieenisyyttä niin kuin kotona. Ravintoloista kun ei aina ulospäin näe, mikä on ruuan taso. Myös pitkän lennon aiheuttama mahdollinen veritulppariski huolettaa.

Varhaisultran tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että matkalle voi lähteä, kunhan huolehtii käsihygieniasta ja syö vain kunnolla kypsennettyjä ruokia. Hänen mielestään veritulppariski ei vielä tässä vaiheessa raskautta ole suuri, kun ei ole mitään erityisiä riskiä kasvattavia tekijöitä.

Mutta sitten huolettaa vielä oma jaksaminen. Meillä olisi tarkoituksena reissata kaksi viikkoa rinkkojen kanssa saaristossa. Mietin kahta asiaa: A) Jaksanko vielä tuolloin kantaa rinkkaa? ja B) Jaksanko ylipäänsä tehdä yhtään mitään, jos olen vielä silloinkin yhtä väsynyt kuin nyt?

Näistä kaikista pähkäilyistä huolimatta olen tällä hetkellä sitä mieltä, että reissuun lähdetään. Eipä siellä pikkusaarilla paljon aktiviteettejä ole tarjolla, joten löhöilyä pääasiassa on tiedossa, ja se on sitten huonoa tuuria, jos sieltä jonkun pöpön onnistuu saamaan. Aika monessa paikassa on reissattu (Thaimaassakin), ja ainoa tauti, joka on koskaan saatu, on mahatauti Italiasta. (Tässä vaiheessa pitää kai koputtaa puuta.)
 
Eena: Itse juuri tunnin lennolta tuleena en lähtisi pitkälle Thaimaan lennolle. Mutta olotilahan voi olla raskausviikolla 15 täysin eri kuin nyt viikolla 6+4. Suosittelisin, että kävisit tuolla heinä- tai elokuun ryhmässä kyselemässä miltä heistä tuntuu... suosittelisivatko lentoa Thaimaahan viikolla 15.

Ymmärrän kyllä, että Thaimaan loma kiehtoo... mielelläni minäkin lähtisin sinne. Mutta tosiaan ajattelin tänään tunnin lennolla, että yhtään pidempää lentoa en olisi kunnialla kestänyt ja lisäksi nousu ja lasku otti vähän mahaan... tosin ehkä eniten henkisellä puolella kun pelkäsin, että onhan "katkaravulla" kaikki hyvin.
 
Hei!

Täällä myös yksi uusi, ensikertalainen. Tänä vuonna ikää tulee 30 vuotta täyteen ja miehellä vuosi enemmän. Yhdessä ollaan oltu noin 3,5 vuotta.

Saimme juuri edellisenä päivänä tietää raskaudesta. Tätä ei voi yllätykseksi sanoa (koska olen aikuinen ja ymmärrän mitä voi tapahtua jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä), mutta ei tätä raskautta olla myöskään "yritetty" tai "tehty".

Mulla on ollut ihme väsymystä pidempään. Ajattelin jo että olen masentunut, kun mikään unimäärä ei tuntunut riittävän. Sen lisäksi rinnat olivat jo pidempään arat. Kaiken kruunasi ihme turvotus ja närästys. Töissä pomo alkoikin vitsailla että olen raskaana. Sitten tajusinkin ettei mulla ole kuukautisia tammikuussa tullut. Siinä menikin sitten viikonloppu ihmetellessä. Miehelle en mitään puhunut, kun ei meillä tämä "vauva-asia" ollut mitenkään suunnitelmissa, vaikka ehkäsy oli pois jätetty.

Maanantaina en sitten enää kestänyt epätietoisuutta ja aattelin testin tehdä. Lähinnä sulkea pois se raskauden mahdollisuus ja ihan "kokemuksena" kun ei ole ennen ollut tarvetta testille. Mä taisin saada pienen paniikkikohtauksen kun siihen näyttöön ilmestyi "raskaana + 3". Lähinnä hyperventiloin saunassa ja koirat pyöri ihmeissään mun jaloissa.

Joten kuten onnistuin kertomaan itkun ja naurun seasta miehelle uutisesta kun hän tuli kotiin. Mies oli aivan innoissaan. Hän oli salaa odottanut tätä paljon enemmän kuin minä.

Nyt uutisesta on mennyt 1,5 vuorokautta ja fiilikset ovat muuttuneet täysin. Vaikka alkuun olin epävarma, niin nyt odotan tuota pientä masuasukkia kuin kuuta nousevaa! Raskausviikkoja on nyt noin 7+1. Ensimmäinen neuvola varattu 13.2 ja kohta kerrotaan isovanhemmille.

Ihana "yllätys" tämä on ollut! Toivotaan että kaikki menee hyvin. Ja mielenkiinnolla seuraan miten minä kasvan tähän äitiyteen. Ainakin tänään jo vauvojen kuvatkin sai hymyilemään, vaikka en ennen niihin huomiota kiinnittänyt.
 
Kannattaa tosiaan lennoista kysellä kokeneemmilta, mutta ainakin yksi kaverini, joka saa lapsen lähiaikoina, lenteli paljonkin raskausaikana, eikä kokenut niitä erityisen hankalina. Tosin lennot eivät olleen Eurooppaa kauemmaksi. Eli saattaa riippua täysin ihmisestäkin, mutta tosiaan tuo Thaimaan lento on melko pitkä. Minulla on aina jalat turvonnut älyttömästi pitkillä lennoilla ilman raskauttakin, niin voi olo tulla melko tukalaksi pitkällä lennolla. Varmasti googlaamalla kokemuksia löytyy kyllä siitäkin.

Minua kiinnostaa, miten olette selvinneet pahoinvoinnista ja työssäkäynnistä? Minulla on nyt vasta viikonloppuna alkanut pahoinvointi. Nyt siis rv 5+5. Pahoinvointini ei edes ole mitään kovin pahaa, mutta aamupäivät kuvottaa ja erityisesti tämän hetkinen yskä laukaisee sitten oksennusreaktion. Töissä on välillä todella vaikea olla, sillä teen töitä koulukuraattorina yläkoululla ja joko minulla on oppilas huoneessani keskustelemassa tai sitten istun palavereissa. Ja kuten arvata saattaa, oksentaminen haittaa hirvittävästi kumpaistakin toimintaa. Huoneestani on vessaan sen verran matkaa, etten ehtisi sinne saakka ja muutenkin kesken palaverin tai tapaamisen on ehkä hieman hämmentävää lähteä juoksemaan ulos. Huoneessani on myös lavuaari, johon jo tänään kävin oksentamassa (mutta onneksi siis luonani ei ollut ketään). Olen yrittänyt pitää ensimmäisen tunnin vapaana klo8-9, jonka käytän sähköposteihin ym. viesteihin vastailuun, mutta se ei oikein auta, sillä heikko olo jatkuu ainakin koko aamupäivän. Ja toisinaan en pysty tuota ensimmäistäkään tuntia pitämään vapaana. Ja vaikka vessaan ehtisi, eikä tarvitsisi lähteä edes kesken palaverin sinne juoksemaan, niin varmasti täällä yläkoulussa herättäisi paljon huomiota vessaan juokseva kuraattori ja sitten vielä vessasta kuuluu läpi yökkäilyä. Miten ihmeessä siis te pystytte yhdistämään työn ja pahoinvoinnin? Tai tuottaako tämä asia muille ongelmia?
 
Täällä ilmottautuu kohta 20v odottaja, mieheni on kaksi vuotta vanhempi. Laskettu aika 23.9.
Plussa tuli aamulla, kiertopäiviä olikin jo 44. Yritystä on 9kk, ja lapsi on kyllä odotettu!
Ei muuta kuin neuvolaan soittelemaan, kunhan ne vaan vastaisivat sieltä joskus..
 
Matkustamisesta vielä: Oon tosiaan selannut netistä yhden jos toisenkin keskustelun aiheesta. Mielipiteitä tuntuu tässäkin asiassa olevan yhtä monta kuin kirjoittajiakin. Tällä hetkellä ajattelen niin, että jos vointi on ennen matkaa hyvä, lähden reissuun. Eri asia sitten jos vointi on huono tai jos ultrassa tai sokerirasituskokeessa (johon joudun jo alkuraskaudesta PCO:n vuoksi) ilmenee jotain hälyttävää.
 
Pistaasi; minulla on hieman samankaltainen haaste. Ja kun olen vasta viikolla 6, en viitsisi asiasta kauheasti huudella. Töihin lähteminen on todella tukalaa kun huono olo on niin voimakas ettei edes suorassa pysty seisomaan. Olen erään suuren It-ketjun esimies, ja teen pitkää päivää niin, että minun tulee koko ajan olla esillä ja pitää esitelmiä yms. Olen toistaiseksi saanut välteltyä oksentamista muiden nähden mutta saa nähdä miten käy kun tämä tästä etenee. Sairaslomaakaan en viitsisi tämän takia pyytää :/
 
Kannattaa sitä sairaslomaa pyytää, jos pahoinvointi haittaa työntekoa. Neuvolasta kyselin sitä, että voisiko saada lyhennettyä työpäivää, mutta sitä ei kuulemma yleensä tehdä, vaan tulee vaikka parin viikon sairasloma. Neuvolan täti oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa ehdottomasti mennä juttelemaan lääkärille, jos tuntuu, ettei töissä jaksa. Raskaus menee kuulemma kaiken edelle. Mun vauvakirja myös sanoi, että sairaslomaa pitää pyytää viimeistään sitten, jos oksentaa 5-10 kertaa päivässä. Mutta sitä nyt ei mun mielestä voi pelkästään oksentelun määrästä katsoa, voi se olla tarpeen vaikkei oksentaisikaan.

Mulla itselläni oli paha olo aamusta iltaan 2 viikkoa (n. viikoilla 5-7), mutta nyt olo on ruvennut vähän muuttumaan. Oon alkanut oksentamaan välillä (aika harvoin kuitenkin), mutta ei olekaan koko ajan huono olo. Jos jatkuu tällaisena, niin jaksan varmaan paremmin. Viime päivinä oon oksentanut aamulla, mutta sitten sellainen yleinen huono olo ollut pahin illalla. Tänään 7+2. Niin ja kerroin jonkin aikaa sitten esimiehellekin tästä, juuri tuon olon takia. Suhtautui ymmärtävästi. Haluaisin itse tehdä hieman lyhyempiä työpäiviä, ja esimiehellekin se sopis, mutta talon säännöt ei taida noin vaan sallia sitä. Pitää nyt sitten seurailla tilannetta. Lomapäiviä meinaan kuitenkin käyttää, että saan pidempiä viikonloppuja. Uskon senkin auttavan.

Eilen näin pikkuisen ultralla toisen kerran, ja nyt minä ehkä osaan alkaa paremmin iloita tästä raskaudesta ja uskon, että tämä onnistuu :) Vihdoinkin.

Lennoista: Mulla on yksi ystävä, joka lensi joskus ehkä 17. rv:llä Amerikkaan. Sanoi, että meni hyvin, vaikka vähän epämukavaa olikin. Se on varmaan aika yksilöllistä. Eniten olisin itse ehkä huolissaan siitä määränpäässä selviämisestä. Se on tosiaan hankala, kun kuntoa ei voi varmaksi tietää etukäteen. Useimmilla kai keskiraskaus on reipasta aikaa. Kannattaa varmasti jutella myös lääkärin kanssa, ja matkakohteen sairaaloita/hoitomahdollisuuksia voi selvittää etukäteen. Tietää sitten, mihin menee, jos jotain tulisi.
 
Hei

Ajattelin nyt minäkin liittyä kirjottelemaan tänne. Olen siis 23-vuotias ja ensikertalainen. Raskaus ei ollut mitenkään suunniteltu ja tuli vähän sekavaan elämään tilanteeseen muutenkin. Olen täysipäiväinen opiskelija ja lapsen tulevan isän kanssa ollaan tapailtu vasta vajaa puoli vuotta. Tilanne oli muutenki sekava, koska kyseinen mies sattuu olemaan vielä minun exän parhaimpia kavereita. (Tosin nyt välit on vielä aika jäätävät) 
Mutta ei elämää koskaan voi suunnitella loputtomasti, ja oon tullut siihen tulokseen etten voisi tehdä aborttia ja rakastan jo nyt tulevaa vauvaa kaikkein eniten. Tuleva isäkin on ollut siitä päivästä lähtien ku testi näytti plussaa ihan onnessaan ja nyt se suunnittelee yhteistä kodin hankkimista. 
Olen nyt siis viikolla 6+5 ja eka neuvola on 14.2. Jännittää kyllä paljon kaikki tää, en vieläkään oikeen pysty ajattelemaan, että tää kaikki on oikeesti totta. 

Kiva lukea täältä muittenki kokemuksia, ettei ole yksin tässä tilanteessa.  Onnea kaikille odotukseen, toivottavasti kaikki sujuu hyvin! :)
 
Moikka! Olenkin aiemmin kirjoittanut tuonne ihan ekaan keskusteluun mutta tänne ensikertalaisiin en siis vielä, joten muutama sananen itsestäni tännekin aluksi :) Olen 25-vuotias ensikertalainen ja mieheni 30v. kanssa päätettiin tuossa elokuussa että yritetään vauvaa, jolloin jätin pillerit pois ja nyt sitten tärppäsi ja viikkoja onkin nyt ekan neuvolakäynnin mukaan 7+6 :) ja LA 12.9. Raskaus oireita on ollut melko vähän, mutta kuitenkin sen verran että pikkuinen muistuttaa aina tasaisesti olemassa olostaan (toivottavasti) :) nyt olen ollut kaksi päivää töistä pois sairaslomalla, koska maanantaina iski aivan hirveä vatsatauti ja ehkäpä se oli norovirusta. Kuumeen kera. Eli tässä on sitten parin päivän aikana raskaus oireetkin jäänyt olemattomiksi kun olo ja tauti ollut kauhea. Mutta voiton puolella ollaan ja huomenna töihin! tänään sain sitten kokea vähän raskaus oireita taas kun olen pari kertaa itkenyt tänään olemattomille asioille täällä kotona eli hormoonit tuntuu hyrräävän! Meilläkin täällä kotona tuntuu hommat kasaantuvan, tänään sain onneksi astianpesukoneen pyörimään ja vähän laitettua paikkoja kuntoon kun olo on jo kohentunut. Isäntä kun ei ole kauhean noheva noita kotihommia tekemään jos ei erikseen vaadi :) saa kyllä rueta tekee, ois kiva ku tekis oma-aloitteisestikin. Meillä eka ultra 8.2 ja sitä mä ootan ku kuuta nousevaa! Ollaan miehen kans päätetty et sen jälkeen kerrotaan ainakin työpaikoillamme, jotta tulevat neuvola/ultra käynnit ois helpommin sovittavissa. Ja sillon pitäis olla just 9+1 vko jo, tokihan se voi muuttuakin vielä. Molempien meidän vanhemmat tietää jo mutta muille ei olla viel kerrottu, eli ehkäpä sisaruksillemme ainakin sen ultran jälkeen vois kertoa :) kaikkea hyvää teille kaikille alkuraskauteen!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top