Ensikertalaiset

puapru

puapru

Kommentoinnin ninja
Tässäpä meille ensimmäistä lasta odottaville oma keskustelu!

Mä olen siis 30-vuotias ekakertalainen. Miehen kanssa on kohtuullisen tuore suhde, mutta ehdittiin kihloihin viime marraskuussa jo kuitenkin. Miehellä on aikaisemmasta parisuhteesta kaksi tytärtä. Oltiin kyllä ehditty lapsista vähän jo puhua, mutta ajatus oli että vasta loppuvuodesta tai ensi vuonna olisi yritetty. Mutta nyt kävi näin, ja yhdessä tässä ollaan ja odotetaan! Mies mukana siis ihan iloisena pienen alkujärkytyksen jälkeen. 
 
Minä ja mieheni odotamme myös esikoista. Yhteistä matkaa meillä on takana jo 8 vuotta ja naimisissa kohta vuoden verran. Olemme molemmat kovin tohkeissaan uudesta tulokkaasta vaikka luulen että miehelle asian tajuaminen vie hieman pidemmän aikaa kun muutoksen tuulet eivät hänen kropassaan jyllää :D

Odotan 12 viikon täyttyvän kuin kuuta nousevaa, tuntuu että vasta sitten uskaltaa hengähtää ja voi aloittaa hössöttämisen ihan tosissaan. Vaikka pakko kai se on myöntää että olen kyllä jo hairahtanut ja ostanut ensimmäisen bodyn, en vaan millään voinut vastustaa kiusausta. Hullu mikä hullu :D
 
Samoin me! Minä olen 30, mies 34 ja ollaan oltu kohta 10v naimisissa, mutta lapsista ajateltiin aina, että "ehkä joskus". Sitten päätettiin, että ei me nyt ilmankaan haluta jäädä. Ja kun yrityksistä huolimatta vauvaa ei alkanutkaan heti kuulumaan, niin vauvakuume kerkisi nousta tuossa yritysaikana välillä tosi korkeallekin! Melkein puolitoista vuotta meni aikaa ja yksi pieleen mennyt alkuraskaus kerittiin kokea, ja nyt sitten toivottavasti onnistuu! Fiilikset on olleet aika ihmettelevät. Mutta nyt sitten ilmeisesti vaan odotellaan ultraa....

puapru, kiva kun teit ketjun :) Ja hyvä kun miehesi on hyvin mukana :)

Rikuliina, voithan sinä nyt jo ostaa ainakin yhden, kun muistaakseni te olitte jo nähneet pikkuisen ultrassakin :) Mun vauvakirja sanoo, että sen jälkeen keskenmenoriski on enää 0,5% ja että silloin voi alkaa hengittää, tai jotakin sinnepäin :)
 
Mä oon 31-vuotias ensikertalainen ja kummatkin miehen kanssa ollaan innoissamme. Malttamattomina odotetaa ekaa ultraa. Ei olla asuttu ees vuotta yhdessä mutta onnellisempia tuskin voisi olla.
 
Kiitos puapru hyvän threadin aloittamisesta :-)

Itse olen nyt seitsemännellä viikolla raskaana, ja edelleen hiukan pökerryksissä tästä "ylläristä". Omalla kohdallani selvät raskausoireet ja kehon muutokset alkoivat jo kolmannella viikolla, mutta silti yllätyimme mieheni kanssa totaalisesti. Olimme jo lakanneet yrittämästä kesän vauvakuumeen jälkeen.
Sinänsä olosuhteet ovat kuitenkin todella hyvät lapsen tulla, niin parisuhteen kuin muutenkin vakaan tilanteen osalta. Parisuhdetta on takana kohta kymmenisen vuotta, ja vieläkin onni kukoistaa.

Tuntuu mukavalta että on myös muita kolmekymppisiä ensi-odottajia. Omassa tuttavapiirissä kun suurin osa perheistä on saanut lisäyksensä jo varhemmalla iällä.

 

Mä olen 27-vuotias esikoisen odottaja. Miehen kanssa yhteistä matkaa on kuljettu jo kohta kymmenen vuotta, naimisissa ollaan oltu puolitoista vuotta. Koska oltiin tosi nuoria, kun alettiin seurustella, niin lapset ei moniin vuosiin ollut edes puheissa. Haluttiin matkustella, opiskella, hankkia koti yms. Oikeastaan vasta viimeisen vuoden ajan mulla on ollut sellainen olo, että lasten hankinta voisi alkaa olla ajankohtaista.

Mulla on muutama vuosi sitten todettu PCO, eli monirakkulaiset munasarjat, joka voi aiheuttaa lapsettomuutta tai ainakin hankaloittaa lasten saamista. Siksi raskaus, joka alkoi jo kolmannesta yrityskerrasta, oli meille molemmille todella suuri positiivinen yllätys. Olin nimittäin jo osittain psyykannut itseäni siihen, etten ehkä saa lapsia ollenkaan.

Ensimmäiset viikot on mennyt lähinnä hämmennyksen ja piinaavan odotuksen vallassa, mutta vähitellen mieli on alkanut tulla seesteisemmäksi. Jotenkin naivisti ajattelen, että kyllä tässä kaikki hyvin menee.

Neuvolan laskujen mukaan tänään pitäisi olla viikkoja kasassa 7+1. Epäsäännöllisen kierron vuoksi luulen, että 6+1 voisi kuitenkin osua enemmän oikeaan. Ensimmäinen neuvola-aika on jo nyt keskiviikkona. Toivon, että siellä varattaisiin aika nt-ultraan, jotta voisin päättää, jaksanko odottaa sinne asti, vai haluanko käydä varhaisultrassakin.

Ootteko te muut menossa varhaisultraan?

(P.S. En tajua, miksi nämä mun viestit tulee aina näin pienellä fontilla. Pistekoko on 12, eikä systeemi suostu muuttamaan sitä. Toivottavasti näätte lukea. :)

 
Olen 23-vuotias esikoista odottava. Miehen kanssa mentiin kihloihin syyskuussa ja onni kukoistaa. Jos vaan mahdollista, mieheni on uudesta tulokkaasta jopa enemmän innoissaan kuin itse oon (vaikka omakin into hipoo kattoa). 
Eilen kerroimme muutamalle läheisille ja vastaanotto oli mitä loistavin. Nyt vaan peukut pystyyn, että 12 viikko tulisi pian. Nyt olen 8.viikolla. 
Kiva, että ensikertalaisille alotettiin oma keskustelu!
 
Mä olen pähkäillyt tuota varhaisultraa tässä jo useampana päivänä, ja niinpä mä sellaisen tänään itselleni varasin. Aika on tasan kahden viikon päästä. Raskauslaskurin mukaan mulla on silloin 6+6, Tickeri ilmoittaa jostain syystä päivän enemmän eli sen mukaan olisi tasan 7. No, joka tapauksessa, menossa ollaan! Ja viikko siitä eteenpäin on sitten ensimmäinen neuvolakäynti. 
Eilen puhuttiin isännän kanssa, että hän tulisi sitten ensimmäiseen oikeaan ultraan mukaan, ei aikaisemmin. Tämä oli siis hänen oma ajatuksensa, ja minulle se passaa. 

Mites te muut, joko olette kertoneet raskaudesta? Mä jouduin omille läheisille eli äiti ja kaksi siskoa perheineen kertomaan jo viikko sitten ensi syksylle suunnitellun ulkomaanmatkan ja siihen liittyvän varausmaksun takia. Lokakuulle oli matka ajateltu ja jos syyskuun puolessa välin on LA niin ei siinä varmaan tarvitse Turkkiin lähteä.. ;)

Perheestä tuli mieleen vielä, että kuinka tiiviisti te olette omien sukujenne kanssa tekemisissä? Me asutaan useamman sadan kilometrin päässä kaikista minun sukulaisista, joskin  miehen suku on tässä noin 50kilometrin säteellä. Keskimmäiseltä siskoltani saan varmaan parhaan henkisen tuen, koska hänellä on 1,5-vuotias poika ja toisen laskettu aika huhtikuun alussa. 
 
Moi!

Liityn joukkoon :) Olen 31-vuotias ensikertalainen. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vajaat 11 v. ja naimisissa n. 3,5 v. Useampi vuosi ehdittiin pienokaista yrittää, ja nyt on vihdoin hartaasti odotettu esikoinen tulossa :) Ollaan tietysti innoissamme! Mutta suhtaudutaan myös tietyllä varovaisuudella, kun ei ollut helppo päästä tähän tulokseen. Viikkoja on kasassa 16+5, ja rakenneultraa odotellaan jo kovasti <3

Perheenjäsenten tukiverkosto on sopivasti lähellä, että ei ole liian pitkiä välimatkoja. Ja ns. tunkeilevaa tms. suhtautumista ei ole kummankaan perheen taholta :) Ja koska olen jo lähempänä puolta väliä, niin perheenjäsenet tietävät raskaudesta ja joitakin muitakin ihmisiä, mutta muuten ei olla kuulutettu asiaa turuilla ja toreilla ;) Ulkoisen olemuksen perusteella ei ole kukaan pystynyt/osannut vielä kysellä tai päätellä :>
 
Paljon on meitä ensikertalaisia +-30 paikkeilla :)
Itse olen 27v. Nykyisen mieheni tapasin 12 vuotta sitten ja kihloissa ollaan oltu 9.5v.

En ole koskaan osannut kuvitella itselleni lasta, viimeisen puolen vuoden aikana kuitenkin olen huomannut kasvavaa vauvakuumetta, mutta silti ajattelin että katsotaan sitten vuoden tai kahden päästä. Kuitenkin hieman toisin kävi. ;)
Olo on ollut varsin sekava sillä vasta hieman yli viikko sitten sain tietää raskaudestani. Onnellisia ollaan toki molemmat (avokkini varmasti minua enemmänkin). Silti niin monta kysymystä ja pohdintaa pyörii mielessä kokoajan ja toivo, että kaikki menisi vain hyvin.

Olemme jo kertoneet tästä raskaudesta joillekkin sillä emme nähneet mitään syytä salailuun. Erikseen ns. mainostamaan emme ole ruvenneet.

Keskiviikkona ensimmäinen neuvola käynti, ehkä sen jälkeen viisastuisi jälleen hieman.
 
Minulla on ollut vaikeuksia olla kertomatta tulevasta vauvasta kaikille vastaantuleville, niin tohkeissani olen asiasta :D Mieheni taas haluaisi odottaa että 12 viikkoa tulee täyteen ennen kun kerromme asiasta. Lopputulema on se että molempien perheille olemme kertoneet ja ystäville kerromme hieman myöhemmin. Molempien perheet ovat olleet aivan onnesta sekaisin joten kertominen on ollut todella hauskaa :)

Olemme myös hyvin aktiivisesti tekemisissä molempien perheiden kanssa sillä välimatkaa ei ole paljoa. Eniten näen pikkusiskoani joka asuu ihan muutaman sadan metrin päässä. Hänestä saankin varmasti seuraa vaunulenkille piiskaamaan minua liikkumaan, sitä nimittäin todennäköisesti tullaan tarviimaan ;)
 
Hih, huomasin nyt vasta, että tämä viestiketju on teidän Laskettu aika syyskuussa 2013-ryhmäläisten osastolla ja itse kuulun kesakoihin :> Noh, mutta täällä on ainakin paljon samanikäisiä kohtalotovereita :) Eikä kesäkuulaisten puolella vielä ole tällaista aihetta.
 
Kuule Nyytti13, ei se varmaan haittaa jos täälläkin kirjoitat! Ja osaat vähän jo pidemmällä olevana kertoille meille alkuraskauden kanssa painiskeleville, mitä tuleman pitää! 
 
Kiva juttu! :) Ja ensikertalaisena olen kuitenkin yhtä untuvikko kaiken edessä olevan suhteen :D
 
Minä täällä myös :)

Eli ensimmäistä odotellaan miehen kanssa. Aika tuore pari ollaan, vuosi vasta asuttu yhdessä mutta kaikki oli niin selvää alusta lähtien. Lasta ei varsinaisesti edes vielä yritetty, mutta olihan tuo ehkäisyn käyttö vähän sellaista uhkapeliä. Mutta molemmilla sellainen ajatus, että tulee jos on tullakseen. Tässä vaiheessa olisi tuntunut hassulta tehdä "virallinen päätös" yrittää lasta. Mutta ihanaa että se meni juuri näin :) Ollaan molemmat aika fiiliksissä.

Minulla ikää 26 ja miehellä 10 vuotta enemmän. Päätimme, että mitään emme kerro ennen ensimmäistä ultraa. Seurauksena se, että äidilleni soitin kuitenkin heti plussauksesta seuraavana päivänä ja siskolle pari päivää sitten (raukka purskahti onnesta itkuun <3 ). Mutta muu suku ja ystävät saavat tietää myöhemmin.
 
Rikuliina Tuo laittamasi linkki oli loistava ;) Varsinkin kun on todella tää vaihe: " 6. Nuppineulanpään kokoinen solurykelmä aiheuttaa kestokrapulan. Kusettaa, viluttaa, väsyttää, yrjöttää. Pidä siinä sitten jostain foolihapon saannista huoli."
Onneksi ei yrjötä, mutta tuo väsytys ja outo olo... ja sitten koetan tosiaan vaan muistaa joka päivä ottaa d-vitamiiniä, multivitaa ja b-vitamiinia joissa sitä foolihappoa tosiaan on vielä lisänä ;D
 
Minäkin kävin tuon linkin lukasemassa, aika hulvaton! =)

Mä olin eilen aivan järkyttävän väsynyt! Kävin aamulla fysioterapeutilla noita niskoja hoidattamassa. Kauppareissun jälkeen olinkin jo niin puhki että nukuin melkein 3 tunnin päikkärit. Ja illalla meinasin kattoa elokuvan telkkarista, ja ajattelin että helposti sen jaksaa, niin varmaan toisella mainoskatkolla jo nukahdin.... mulla on siis ollut enempi ongelmia nukahtamisen kanssa tähän saakka kuin väsymyksen. No, tänään mennyt ilman päikkäreitä. 
 
Täälläkin yksi ensikertalainen! :) Ollaan miehen kanssa molemmat 25-vuotiaita (tai tänä vuonna 26). Yhdessä ollaan oltu kaksi vuotta, viime kesänä menimme kihloihin. Vajaa vuosi sitten jo yritettiin lasta, mutta se ei tuottanut tulosta. Kun sitten loppukesästä päätimme mennä naimisiin vuonna 2013, lopetimme yrittämisen toistaiseksi. Ehkäisyä emmem kuitenkaan alkaneet uudelleen käyttää, vaan lähinnä loptetettiin oikeaan aikaan yrittäminen ja ajateltiin, että jos on tullakseen niin saa tulla. :) Ja niinhän siinä sitten kävi, että raskaana ollaan. Nyt vain pitäisi päättää, mitä niiden häiden kanssa tehdään... Alunperin häät oli siis tarkoitus pitää elokuussa, mutta nyt mietimme, siirrämmekö ne huhti-toukokuulle vai vähintään vuodella eteenpäin. Molemmissa on puolensa.

Mutta se hääsuunnitelmista! :) Kovin innoissaan ollaan molemman vauvasta, vaikkei sitä toki vielä oikein osaa käsittääkkään... Eka neuvolakin on jo varattu, mutta miten sitä malttaa odottaa melkein helmikuun puoliväliin..?!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top