Ensikertalaiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä ilmoittautuu kans yks ekakertalainen, 13.9 ois laskureiden mukaan la :)
29v olen, 30 tulee kesällä täyteen. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 13 vuotta, naimisissa 8,5v :)) Lukioajan rakkauteni, ja vieläkin ollaan yhdessä :) Aika lailla lähes ekalla yrittämällä nyt sitten nappasi.
Rintoja pakottaa koko ajan, mahassa nippailee, paleltaa ja väsyttää. Eka neuvola on 31.1 :) Onko Turun seudulta muita ekakertalaisia?
 
Hauska blogilinkki Rikuliinalta! Kiitos siitä, piristi päivän!

Perheestä: Meillä asuu kaikki lähimmät sukulaiset (mun vanhemmat ja veli perheineen ja miehen vanhemmat ja sisko perheineen) samassa kaupungissa, ja kohtalaisen tiiviisti ollaan myös tekemisissä – etenkin mun vanhempien ja miehen siskon kanssa. Asuttiin miehen kanssa muutamia vuosia muualla, mutta musta oli ihana tulla takaisin tänne, missä on tukiverkot ja hyviä ystäviä lähellä.

Kertomisesta: Me ei olla vielä kerrottu kenellekään. Asia tuntuu vieläkin osittain niin epätodelliselta, että haluan saada ensin oman pääni järjestykseen. :) Ja toisaalta en yhtään tykkää sellaisesta itseeni kohdistuvasta hössöttämisestä, mitä oletettavasti ei voi välttää, ja siitäkin syystä haluaisin kertoa vasta vähän myöhemmin. Vaikka toki tiedän, että perhe ja ystävät olisivat vain iloissaan asiasta. Myös pomolle kertomista yritän vielä pitkittää. Mulla on ihan maailman paras pomo, joka varmasti ottaa asian hyvin, mutta myös siltä suunnalta pelkään turhaa huolehtimista.

Varhaisultrasta: En osaa päättää, menisinkö vai en. Koska raskauden kestosta ei epäsäännöllisen kierron takia ole selkoa, ultra pitäisi kai varata vähän myöhemmäksi, että siellä sitten varmasti näkyisi jotain, ja sitten se menee jo kohtalaisen lähelle nt-ultraa. Myös töistä on vähän hankala olla poissa, ja ilta-aikoja ei oikein täälläpäin ole tarjolla. Päätän asian ehkä tämänpäiväisen ekan neuvolan jälkeen.
 
Kirjoittelin jo tuonne toiseen keskusteluun, mutta kertaushan on opintojen äiti:)

Eli täällä 30-v. ensikertalainen. Ekasta kierrosta pillereiden lopetuksen jälkeen tärppäsi, ja laskurin mukaan LA olisi syyskuun puolessavälissä. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja naimisiin mentiin muutama kuukausi sitten.

Tämän hetken oireina hillitöntä väsymystä, palelua, välillä nippailee mahasta, koko ajan nälkä, mutta ei kuitenkaan tee oikein mieli syödä. Kaiken kaikkiaan on turvonnut ja painava olo. Pahoinvoiva en ole ollut (parina aamuna ihan alussa etoi), eli sitä odotellessa. Rinnatkaan eivät ole juurikaan reagoineet, mitä nyt nännit olivat todella arat pari viikkoa sitten. Oireethan tietty ovat yksilöllisiä, mutta tulee sitä välillä mieleen, että kun jotain oiretta ei ole, onkohan kaikki kunnossa. Mutta en pistäisi pahakseni, vaikka olisin niitä onnellisia, jotka oksentelulta välttyisivät :)

Onnellista odotusta kaikille muillekin ekakertalaisille!
 
Mulla on "uutena oireena" ollut nyt muutamana päivänä/iltana ihan järkyttävä suun kuivuminen! Päivät menee ihan kohtuullisesti mutta illalla alkaa kuivumaan ja sitä jatkuu sitten aamuun saakka. 
 Ja eilen tuli eka itkukohtaus.... olen herkkä tirauttamaan muutaman kyynelen muutenkin, mutta eilen kun isännän vieressä makoilin ja se rupesi sanomaan että on iloinen tastä raskaudesta mutta vähän huolissaan tulevasta kesästä, josta nyt sitten tulee erityisen kiireinen (on suunnitellut remonttia ja tallin rakennusta ja vaikka ja mitä...) tuli oikein kunnon itkunpuuska. Puhui myös siitä, että kun hän tietää mitä tuleman pitää, kun kaksi lasta jo aikasemmasta parisuhteesta. Sanoi vielä lopuksi että että minullehan tämä on ensikertalaisena tosi iso juttu, mutta että niin on hänellekin, koska tässä vakaasti kuitenkin ollaan loppuelämää yhdessä viettämässä...  

Nyt on valmistauduttava töihin lähtöön, ei olisi kuin 1,5 viikkoa niin olisi pieni loma! 
 
Välillä minä kanssa mietin, että onko esimerkiksi kuvottava olo vähentynyt siitä ihan alusta. Mutta eipä noita varmaan niin tarkkaan kannata miettiä. Oireita tuntuu olevan jos minkälaisia, mutta ne menevät ja tulevat ja toisaalta kaikki tuntuvat aika lieviltä vielä. Tosin tänä iltapäivänä väsyttää ihan kamalasti! Ja palelua on ollut kans aina välillä. Ei mulla kyllä ihan normaalikaan olo oo...

Kertomisista: mä oon kertonut nyt itseasiassa jo 4lle ystävälle, mutta he ovat kaikki sellaisia, joille on tullut jossain vaiheessa kerrottua vauvatoiveista ja aiemmasta keskenmenosta. Kenellekään "uudelle" en ole vielä kertonut. Kannattaa kertoa tässä alussa vain sellaisille, joille on valmis kertomaan mahdollisesta keskenmenostakin. Mun mielestä oli kuitenkin km tullessa hyvä, kun olin kertonut. Sit oli tukea valmiina vain tekstiviestin päässä. Mun vanhemmat asuvat hieman kauempana (tietävät myös aiemmasta) ja heille ajattelin tällä kertaa kertoa vasta, kun on jotain todistusaineistoa ultrasta :) Eivät sitten rupea huolehtimaan uudesta keskenmenosta turhan päiten. Itselläni on nyt aika hyvin luottamusta siihen, että tällä kertaa tämä raskaus onnistuu :)

puapru, ihana kun sinun mies puhuu tuommoisia :) Tai siis on mukana noin hyvin. Minunkin mies kyllä sanoi olevansa iloinen silloin kun ne testit tein, mutta sitten ollaan oltu ihan normaalisti. Luulen että molemmilla on vähän odottava fiilis. Mutta eilen mies vitsaili jotain siitä, että hän ei kerkiä ultraan mukaan (vaikka kyllä se oikeasti on tulossa). Ei se tosissaan ollut, mut silti se tuntui vähän kurjalle. Ehkä hän on vähän hämmentynyt tästä tilanteesta. Onneksi se kuitenkin silleen asennoituu tosi mukavasti, että kannatti varhaisultran varaamista, ja sitä ei häiritse kun oon halunnut kertoa tästä raskaudesta muutamalle ystävälle.

Eena, tosiaan jos menee liian aikaisin eikä näykään mitään, niin se olisi varmasti kaikista kamalinta! Mulla on aika 6+4, ja silloin kuulemma näkyy jo. Mutta mä oon melko varma, että on just nuo päivät silloin, kun tiedän ovulaatiopäivän. Toisaalta jos soitat sinne yksityiselle niin ne kysyy milloin sulla on ollut kuukautiset ja osaavat kyllä varmasti neuvoa sen sopivan päivän valinnassa!

Tuiti, kannattaako niitä häitä kamalan pitkään lykätä :) Ettei jäis pitämättä kokonaan... ;) Mutta itse tiedätte, tsemppiä päätöksentekoon.

Nyytti13, joo kyllä sinäkin tänne mahdut :) Millaista on keskiraskaudessa?

Tervetuloa kaikille uusille! Ja tsemppiä kaikille. Nää ekat viikot on niin jänniä. Pistäkäähän tiedot myös tuohon LASKETUT AJAT-ketjuun niin saadaan kiva lista :)
 
Elenna: Mukavasti on mennyt tässä keskiraskaudessa :) Tänään viikkoja kasassa tasan 17. En voi puhua välttämättä monenkaan keskiraskauslaisen puolesta, koska olen päässyt alusta alkaen tosi helpolla: ei oireita vaihtelevaa vatsan turvotusta lukuun ottamatta :) Ja pissalla juokseminen alkoi ehkä pari vkoa sitten. Vaikka olenkin ensikertalainen, niin luulen tunteneeni jo vaavin liikkeitä <3
 
Varhaisultrasta:
Mä olin silloin alussa varhaisultrassa viikoilla 7+1, ja siellä se 9 mm:n nappula näkyi! <3 
 
Minä nyt esittäydyn täälläkin, vaikka ihan tuore tapaus tällä Syyskuisten palstalla olen. Tänään nimittäin tein testin ja kaikki on vielä niin alussa, ettei ihan tohdi vielä kovin paljon hurrata, etenkin kun takana on viime vuodelta sekä spontaani km että tuulimunaraskaus. Vajaan viikon on ollu henkisesti sellainen olo, että oiskohan nyt tärpänny, joku sellainen selittämättömän toiveikas olo. Yleensä kun menkkojen lähestyessä mulla alkaa tulemaan sellainen "masennus"/valmistautuminen henkisesti uusiin kuukautisiin ja uuteen yrityskiertoon. Nyt sitä ei tullut ja itteäkin vähän huoletti, että tippuuko sitten tosi korkealta kun menkat alkaa.

LA ois siellä lähempänä kuun loppua, ilmeisesti 20. päivän päällä ovulaatiosta päätellen. Viikkoja siis taitaa olla nyt just se 4 kasassa.

Elennan nimi on tuttu tuolta muilta palstoilta täällä.

Kertomisesta: Me ei olla ajateltu ihan heti edes perheille kertoa. Noiden epäonnistuneidenkin raskauksien takia. Varmaan odoteltais ennemmin sinne ekan kolmanneksen loppuun tai toisen kolmanneksen alkuun ennen kuin kerrotaan. Siinä vaiheessa olis ohitettu näiden kahden aikaisemman keskenmeno/tyhjennyspäivätkin, niin jotenkin ajattelee, että sen jälkeen tuntuu itestä turvallisemmalta.
 
Elenna: me on kovasti pyöritelty sitä hääasiaa, toisaalta tekis mieli kovasti pitää häät jo nyt kun niitä on jo suunniteltukin, ja tuntuu pahalta ns. "hylätä" häät johonkin hamaan tulevaisuuteen. Mutta toisaalta... Mä oon esim. ostanut jo hääpuvun, joka tuskin tulee mahtumaan enää noilla viikoilla, vaikka toisaalta, ehkei se mahdu raskauden jälkeenkään... Mutta saa nyt sitten nähdä, mihin päädytään. Toisaalta olis kiva nyt vaan nauttia tästä raskaudesta ja miettiä häitä myöhemmin. :)

Me ei olla kerrottu vielä kenellekään, vaikka mieli kovasti tekisi jo. Jotenkin ei vaan vielä itsekään usko asiaa todeksi ja ehkä halutaan vähän odottaa, että vauva pysyy varmemmin matkassa. :)

Mulla oli jo ennen plussaa hirmu kylmä koko ajan, vihloi alavatsaa ja väsytti. Edelleen vihloo välillä kovastikin alavatsaa ja on sellaisia kuukautiskipumaisia kipuja, muttei niin kovia. Tänä aamuna oli vähän huono olo, mutta se meni onneksi ohi. Oon ollut tosi voimaton ja uupunut, mutta voi johtua ihan siitäkin, että olin juuri muutaman päivän flunssassa.
 
Huutelen täältä taustalta Tuitille:
Me mentiin naimisiin, kun olin 7:llä kuulla raskaana. Kaikki muut olivat täysin jurrissa, paitsi minä. Muut myös halusivat juhlia kovasti yömyöhään, ja itse olin torkahtaa pöytään. (enhän voinut ensimmäisenä pois lähteä, omista häistäni )
MUTTA, kun vauva on mahan tälläpuolen, aika vierähtää hyvin äkkiä vuoden, kaksi. Mikäli vauva on vaativa, häät todella jää vaan haaveeksi hetkeksi. (Tosin helpon vauvan kanssahan juhlii vaikka kuinka :) )

Tässä tulikin varmaan ne kaikki miinukset mitä voi olla :D Ainiin, pukuahan mulle ei meinanut löytyä sitten millään tuon mahan takia..
Eli parastahan SAATTAISI olla häiden pitäimen jossain keskiraskauudella, jolloin pahin on mennyt ja edessä.
Pienen vauvan kanssa juhlat saattaa mennä sivusuun.
Nyt vielä ehdit ja voit nautia juhlistasi! :)

Empä tiedä, oliko tässä viestissä mitään ideaa, heh.
 
Kiitos Schoko vinkeistä ja ihanaa kuulla kokemuksia samanlaisesta tilanteesta!

Hääasian päättäminen onkin vaikeaa juuri siksi, kun molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Tulevaisuuteen siirtämistä kyllä puoltaa myös se, ettei yksi bestmaneista ole Suomessa, eli ilman häntä ainakin joutuisimme sitten juhlimaan. Ja niin typerää kuin se onkin, harmittaa myös se mun puku, joka on täydellinen (ja kallis...)! Vaikka oon jo ehkä hyväksynyt, että pidettiinpä häät raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen, en ehkä pääse käyttämään tätä unelmieni pukua. Häiden pitämisessa raskausaikana pelottaa, että entä jos ne osuvatkin sellaiseen aikaan, että olen itse todella väsynyt tai huonovointinen tms... Huoh. Tuntuu niin tyhmältä kun nyt stressaan tätä hääasiaa, vaikka haluaisin vain nauttia niin häistä kuin raskaudestakin. Pitää nyt vaan päättää jompikumpi vaihtoehto ja pysyä siinä, kai se siitä sitten helpottaa.

Ja anteeksi kun hössötän täällä vain häistä, vaikkei tämä ollutkaan mikään hää-foorumi... :)
 
Hih, kiva juttu että meille ekoja odottaville on oma palsta. :)

Itellä raskausviikkoja kuukautisten mukaan kasassa nyt 7+6, tosin maanantaina kävin ultrassa kun tätä raskautta nyt seurataan aluksi ultralla. Uudenvuoden aatonaattona menin siis päivystykseen äärimmäisten kovien vatsakipujen takia, ja siellä samaisessa päivystyksessä sitten uudenvuoden aattona ottivat verikokeista positiivisen testin. :) Ja ultraan passittivat.
Maanantaina ultrassa siis näkyi 2mm pikkanen papu, joista lääkäri arvioi viikkoja olevan 5+5 eli nyt tänään 6+1

Jotenkin oon hämilläni noista ultran viikoista koska laskujeni mukaan ei voi oikeen mitenkään olla mahdollista, kun noi vatsakivut alko jo jouluna... Mulla on kyllä ollu epäsäännöllinen kierto mutta... No viikon päästä on taas ultra joten eikait se auta ku oottaa siihen asti stressailematta. :)

Tuiti meillä myös häät suunnitteilla heinäkuun puolessa välissä. Ja tässä nyt tosissaan mietitty että mitäs niille tehdään, kun ne ei ole ees tässä meiän kotipaikkakunnalla vaan tuolla mun syntyseudulla pohjosessa reilun 700km päässä. :D Neuvolan tätiki oli silleen et kannattaa miettiä ku sillon olis viikkoja jo jokseenki sen verran että jos lapsi haluais maailmaan tulla niin ei sitä pidätellä. Mut jos teillä on mahollista pitää häät sillon ku suunniteltu nii pitäkää vaan, ainahan sä voit mennä sen puvun kans ompelijalle, ne kyl keksii et miten saat mahan siihen mahtumaan, elä sitä huoli, kyl taatusti saat unelmiesi puvun päälle. :)


Daenerys mä oon Turusta.:)

Tsemppiä kaikille!
 
Älä Hilutus huoli, kyllä se ikä sieltä tarkentuu kun eteenpäin mennään. Voisin kuvitella että tässä vaiheessa se pituuden arviointi, mittaaminen ja kaikki muu ei välttämättä ole ihan helppoa kauraa!

Nyrre, sulla on nyt aikaa tässä sulatella ajatusta äidiksi tulemisesta. Meidänkään raskaus ei ole suunniteltu, mutta toisaalta ei siinä määrin vahinkokaan kun pillerit ei ole olleet käytössä. Meillä siis ehkä enemmän tietoinen riski? ;) Eiköhän luonto hoida asian niin että olet valmis äidiksi kun sen aika koittaa!
Mulla on myös koiria, ja siihen lisäksi muutama hevonen päälle. Välillä meinaan jo tässä vaiheessa vajota epätoivoon, kuinka niiden ja lapsen kanssa sitten oikein pärjää. Mutta sitten taas muistan, ettei me varmastikaan olla maailmankaikkeuden ensimmäinen perhe jolla on enemmän kuin yksi eläin, että kyllä kai tässä selviää! Ja ei meillä sentään lehmiä täällä enää ole!

Tuo hääasia onkin varsin kinkkinen. Itse en kyllä tarvitse sitä miettiä, vaikka kihloihin mentiinkin viime marraskuussa. Meillä oli siis heti selvää että kihlausaika tulee olemaan vähän pidempi, ja häitä ei suunniteltukaan ensi kesälle. Enpä osaa sanoa mitä Tuitin tilanteessa tekin. 

Tsemppiä kovasti Eleanoralle! Ja tietysti kaikille muillekin! 
 
Heippa kaikille!

Täällä ilmoittautuu myös ensikertalainen ja viikot mahdollisesti 6+3. Itse olen ehtinyt 26v ikään ja aviomies neljä vuotta vanhempi. Yhteiseloa ollut jo kahdeksan vuotta ja naimisiin mentiin viime kesänä.. Turun seudulla asutaan.

Raskausoireet alkoi jo varhain. Kunnon pahoinvoinnit ja oksentaminen alkoi viime viikolla ja niitä vastaan nyt taistellaan pahoinvointirannekkeiden avulla. Hyvin ovat onneksi tehonneet. Iltaisin väsyttää ja öisin valvon. Jatkuva kylmyys ja nälkä piinaavat. Rinnat turposivat kuin olisi käynyt ottamassa silikoonit ja maha taitaa alkaa hieman näkyä..

Muutama ihminen tietää asiasta, mutta molempien perheet saavat asiasta kuulla viimeistään ekan ultran jälkeen eli parin viikon päästä.
Vauva on kovin toivottu, mutta asia siitä huolimatta jännittää ja mietityttää..
 
Mieheni taisi sitten atkaista tämän hääongelman. Hän oli nyt sitä mieltä, että jos häitä kiirehditään ja siirretään tälle keväälle, tulee siitä hirveä stressi. Ja niinhän siinä varmasti käiviskin. Eli kai nyt sitten päätettiin siirtää ne johonkin tulevaisuuteen, toivotaan sitten vaan että oikeasti saadaan ne aikaiseksi pitää lähivuosien aikana... Mutta sinänsä varmasti ihan hyvä ratkaisu, kun ei tiedä mitä kaikkea raskaus tuo tullessaan, niin saapahan nyt ainakin keskittyä siihen. :)

Tänään on ollut aivan järkyttävä väsymys! Töissäkin meinasin nukahtaa tietokoneen ääreen ja nyt ei millään jaksaisi tehdä yhtikäs mitään. Onneksi ei kai tarvitsekaan, vaikka vähän huono omatunto on koirien puolesta, kun flunssan takia ei olla viikkoon päästy oikein kunnon lenkille. No, viikonloppuna viimeistään! Välillä on myös ollut huono olo, muttei kuitenkaan pahasti oksettanut, eli aika helpolla vielä päässyt. Edelleen alavatsaa nippailee ja on KYLMÄ! Mutta niin vaan laittaa hymyilyttämään, kun ajattelee sitä pikkuista, joka toivon mukaan kasvaa tuolla masussa. :)
 

minä olen 29-vuotta tänä vuonna täyttävä Pirkanmaalla asuva nainen. Ensimmäistä lasta tässä odotellaan mieheni (30v) kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 12 vuotta joista naimisissa vuodesta 2007. Vajaa pari vuotta olemme antaneet lapselle mahdollisuuden tulla, mutta ensi kertaa tärppäsi viime heinäkuussa, joka tosin meni pian plussan jälkeen kesken.


Käsittääkseni nyt mentäisiin 5+5viikoilla. Laskettu aika siis olisi syyskuun puolessavälissä. Ensimmäisen neuvolan varasin ma 4.2. Nyt mietinnässä menisinkö varhaisultraan, tuntuu niin epätodelliselta tämä odotus, kun ei ole mitään oireita, ainakaan selkeitä.. Tietääkö joku muuten esim. Tampereelta/Akaasta hyvää yksityistä joka tuota ultraa tekisi?

Niin haluaisin tämän raskauden olevan totta ja että kaikki olisi kunnossa ja saisimme syyskuussa lapsen elämäämme. Mutta kuten aiemmin totesin, tuntuu epätodelliselta. Ja keskenmenon pelko on valtava, tai pelko siitä että kaikki ei ole kunnossa.

 

 
Täällä olisi myös yksi ensikertalainen :) itse olen 27-vuotias ja mies 29. Olemme olleet yhdessä 2 vuotta, naimisiin mentiin elokuussa -12. Miehellä on aikaisemmasta suhteesta 2 lasta, jotka ovat luonamme viikonloppuisin. Myös 3 koiraa kuuluu perheeseemme :D Viime vuoden alussa alkoi vauvakuume nousta ja jätin pillerit toukokuussa. Plussan sain joululahjaksi <3 jälkikäteen ajateltuna oli hyvä että ehdimme juhlia häät ja nauttia häämatkasta ennen raskautta. vaikka olisikin ollut valmis naimisiin ja matkalle raskaanakin niin olisihan siitä ollut ylimääräistä huolenaihetta kaiken muun keskellä. kun piti talokin ostaa ja muuttaa viikkoa ennen häitä ettei kävisi elämä tylsäksi :p. olemme kertoneet molempien perheille ja muutamalle läheiselle ystävälle olen ilouutisen jakanut. itse pidän tärkeänä että voin puhua asiasta. aika paljon tulee kuitenkin mietittyä että onhan kaikki pikkuisella hyvin. mutta, eihän tässä auta kuin odottaa ja toivoa parasta! oireet vaihtelevat päivän mukaan. välillä kuvottaa,välillä taas ihan normaali olo. nälkä on koko ajan, mutta mitään ei tekisi mieli syödä. olen kyllä huomannut, että vähän väliä hiukan syömällä paha olo pysyy parhaiten kurissa. hedelmiä ja hapankorppuja vaan siis joka välissä :) tänään oli ensimmäinen aamu, kun aamupala ei pysynyt sisällä vaikka yököttänyt on aiemminkin. neuvolaan olisi tarkoitus mennä ensi viikolla. mutta ultraan olisi vielä 4 piiiiiitkää viikkoa. siellä kun olisi kaikki hyvin niin uskaltaisi kunnolla iloita ja nauttia tästä ajasta :d>
 
En ymmärrä vaikka kuinka laitan viesteihini rivivälejä niin kaikki tekstit tulevat yhteen pötköön :/ todella hankala lukea sellaista :/
 
Nyt kun tosiaan tämä raskaus ei aivan ollut suuniteltua ja en ole paljoa ehtinyt ennen tätä tutkia mitäs sitä raskauteen tarkalleen kuuluukaan.. Niin pakko sanoa, että todella yllättynyt olen kaikesta mitä ei saa syödä ym. kun on raskaana.
Pitää jatkossa näemmä tarkistaa kaikki ennen kuin mitään laittaa naamaansa.. eniten yllätyin, että kun ostimme rasvaprosenttia mittaavan vaa-an niin eikö sieläkin lukenut, että ei raskaana oleville ;)
Sitten kaikki mahdolliset lääkkeet pitää ensin tutkia, että voinko nyt varmasti vai en.. näemmä käyttämääni allergialääkettä (kestine) ei ainakaan voi joten ehkä sitten zyrtec jos tulee pakollinen tarve.

Tälläisiä pohdintoja nyt siis ensikertalaisella ;) Mites muilla?
 

On tosiaan muistamista, että mitä kaikkea ei saa syödä. Välillä ihan naurattaa, kun kaikki on niin tarkkaa. Vaikka vauvan hyväksihän ne kaikki on, että pitää nyt vaan yrittää noudattaa ohjetta. Meillä oli just raskaustestin tekemisen aikoihin ostettuna kaappiin mozzarellaa ja maksamakkaraa, ja kyllä mä niistä molemmista vähän söin. Ei tää homma nyt siihen voi kaatua. Toivottavasti.

Kävin keskiviikkona ekaa kertaa neuvolassa, jossa oli oikein mukava, nuori terveydenhoitaja. Hän oli kuitenkin hyvin varovainen vähän kaiken suhteen (ehkä siellä on viran puolesta varoiteltava kaikesta). Ei kuulemma saisi vihanneksia syödä keittämättä lainkaan, eli ei myöskään esim. mitään raasteita. Tämä oli mulle kyllä ihan uutinen. Ja margariini olisi kuulemma hyvä vaihtaa sellaiseen, jossa ei ole A-vitamiinia. Tällaisestakaan mä en ollut kuullut.

Ja kolmas juttu, josta olen hämilläni: terkkarin mukaan edes alkuraskaudessa ei ole suositeltavaa juosta tai hyppiä. Myös kahvakuulaharrastukseni joutui pannaan. Mä oon ollut ihan siinä uskossa, että alkuraskaudessa voisi liikkua ihan normaalisti. Pieneksi lievennykseksi terkkari sitten totesi, että kyllä toiset juoksee ja hyppii, mutta pitää tiedostaa, että se on riskialtista. Mitä mieltä ootte tästä? Pitää ehkä käydä tuolla ”kaikkien pinossa” kyselemässä kokeneempien mielipidettä. Vaikka kyllä mä oikeastaan oon jo päättänyt, että jatkan ryhmäliikuntatunneilla käyntiä, mutta otan hypyt sitten vähän kevyemmin. Kahvakuulaakin olin ajatellut jatkaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä, mutta sitä en taida nyt sitten enää uskaltaa heiluttaa. Harmi, sillä se on niin hyvä sekä aerobisen että lihaskunnon ylläpitämisessä.

puapru: Mulla kuivuu kanssa suu. Koko ajan on suussa sellainen olo ja maku kuin aamulla herätessä. Ei auta, vaikka kuinka juo.

Tervetuloa uusille! :)

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top