Ensikertalaiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Liikunta: En mäkään kyllä tuollaista ole kuullut, että ei saisi juosta tms :O Ennemminkin niin, että melkein mitä vaan liikuntaa voi harrastaa tässä alkuvaiheessa. Tietysti niitä iskuja mahaan nyt haluaa varmaan välttää. Mä ajattelin esimerkiks pelata sulkkista nelinpelinä edelleen. Tuleehan siinä välillä otettua juoksuaskeleita. Ja ehkä on pieni riski saada mailasta päähän, mutta että joku huitaisisi mua mahaan niin se tuntuu melko epätodennäköiseltä.

Ruoka: Ja ostin kyllä porkkanoita, jotka olin aatellut pestä ja kuoria ja syödä. Minä katson ruokaohjeet tästä meidän neuvolan lapusta enkä välitä muista mitä netistä löytyy. Tosin tuonkin tulkinta tuottaa pientä päänvaivaa. Mut mitä oon jutellut lapsia omaavien ystävien kanssa, niin tuntuvat olevan sitä mieltä, että ei näistä kannata liikaa huolehtia. Ja Eena, ei varmaan kannata murehtia mitä oot siinä alussa syönyt :) Mä söin kanssa siinä alussa tyrniöljykapseleita mut sit lopetin ne melko pian plussauksen jälkeen (ravintolisiä ei suositella, paitsi multitabs/multivita raskausmonivitamiinit, sanottiin neuvolasta).

Lääkkeet: Niiden kanssa kannattaa kyllä varmaan olla tarkkana. Esim. ibuprofeenia sisältävät särkylääkkeet on kielletty, panadolia voi ottaa...

Kaarina84, onnea raskaudesta! Ja pahoittelut keskenmenosta :( Meillä oli kanssa keskeytynyt keskenmeno viime kesänä ja tämä olis toinen raskaus. Mä oon varannut ultran ens viikon torstaille. Kyllä se varmasti on sen rahan arvoista etenkin tässä tilanteessa, kun tuo keskenmeno on taustalla. Jos siellä näkyy asukas, niin odotus muuttuu varmaan todellisemmaksi ja osaa iloitakin enemmän!

Tuiti, no olihan tuo varmaan jaksamisen ja raskauden kannalta parempi vaihtoehto :) Joten nyt teidän ei sit tarvi miettiä niitä häitä enää.

Hilutus, tsemppiä siihen ultran odotteluun! Helpottuiko ne vatsakivut sitten jossain vaiheessa?

Uusille tervetuloa!

Tämä työviikko meinasi ottaa vähän koville, mutta onneks nyt tuli viikonloppu. En kyllä tiiä miten jaksan tehä 8h työpäiviä tässä tulevina viikkoina... Parina edellisenä aamuna oon kans meinannut yökätä matkalla töihin kylmässä ulkoilmassa! Mut ei ihan. Tänään tuntuu olevan vähän parempi olo kuin eilen (eilen oli lievää huonoa oloa koko päivän), ei kyllä haittaa yhtään. On mullakin pari kertaa tullut tota suun kuivumista, öisin. Yöllä herätessä tuntuu ehkä eniten raskaana olevalta, sen verran epämääräinen olo on usein.
 
Nonni, neuvola-aika varattu, kuukauden päästä olis ensimmäinen käynti. En vieläkään kyllä tajua tilannetta ihan kokonaan, varmaan ensimmäisessä ultrassa vasta...

Suhteellisen oireeton olo on edelleen, väsymys ja palelu ja esim. aivastaessa repäisyt munasarjojen tienoilla (ja tuntuu, ettei pää oikein pelitä normaaliin tapaan). Muuten, olen huomannut aivastelleeni poikkeuksellisen paljon viime viikkoina, sen kummempia flunssaoireita ei ole ollut, mutta yhtäkkiä tulee aivastuspuuskia. Kellään muulla samaa?


 
Minäkin varasin tänään ekan neuvolan, mutta sain jo kahden viikon päähän. En tiiä mistä johtuu että niin pian, kun omien laskujen mukaan en oo vasta kun viidennellä viikolla (taitaa olla 4+2 tai jotain). Varmaan osittain johtuu siitä, että kun on pitempi kierto, niin neuvolan laskutavan mukaan oisin jo viikon edempänä ja kahden viikon päästä siis niiden näkökulman mukaan oisin jo 8+ viikoilla, jollon ne usein ensikertalaiselle täällä päin neuvola-aikoja antaa. Ja en tiiä oisko sillä vaikutusta että kaks aikaisempaa raskautta on loppuneet ennen aikojaan. No, en valita että on jo kahen viikon päästä.

Muakin on palellu aika lailla, toki täälläpäin oli tänään tosi paljo pakkastakin. Mutta eilen itse asiassa paleli vielä enemmän ko tänään.


Mitenkäs onko tämä teidän tuleva esikoisenne myös teidän vanhemmille ensimmäinen lastenlapsi, vai onko sisarukset jo ehtineet ennen? Minä olen kuopus ja molemmilla vanhemmilla sisaruksilla on jo lapsia. Ihan yhtä innoissaan minun vanhemmat varmasti ovat tästäkin tulokkaasta, kunhan uskallamme kertoa. Mieheni on ainokainen ja hänen vanhempansa tulevat varmasti olemaan todella vauhdissa ensimmäisestä lapsenlapsestaan.
 
AinoS:

Mulla alkaa aivastelupuuska aamulla (joka päivä) juuri noustessa tai kun on saanut sängyssä silmänsä auki ja kestää sitten hetken. Samoin aivastelen päivän mittaan silloin tällöin pikku puuskia. Tätä on jatkunut jo pitkään. Flunssasta ei ole ollut kuitenkaan kyse. Mutta en ole kummemmin yhdistänyt sitä raskauteenkaan, vaan ajatellut, että jokin vaan ärsyttää nokkaa jne. :> Esim. makkarin perusteellisempi joulusiivous ei helpottanut aamuista aivastelua.
 
Elenna kyllä ne kivut siitä hellitti sitten, vielä toisinaan tulee jotain pientä kipuilua mut menevät hetkessä ohi.

AinoS mä oon kans huomannu aivastelevani normaalia enemmän, ja palelee myös jonkin verran enemmän,  minkä kyllä tosiaan huomaa ku yleensä mulla on aina kuuma..

Noista allergialääkkeistä sen verran että ite soitin sinne teratologiseen tietopalveluun ja kysyin niistä. Histeckiä sattu oleen kaapissa ja sitä kuulemma saa käyttää. :)

Mun veljillä on ennestään lapsia, 9 ja 8 vuotiaat vanhimmalla, ja toiseks vanhimman esikoinen huomenna viikon vanha. :) Eli ei tuu mun isukista ekaa kertaa pappaa. :) Miehen vanhemmista tosin meiän myötä tulee ekaa kertaa isovanhemmat joten varmasti ovat innoissaan. :) Meillä tosin ainakin toistaiseksi ollaan myös neljässä sukupolvessa eli lapsella tulee olemaan myös isomummi ja isopappa :)
 
Mä en ole vielä saanut soitettua astmaani hoitavalle taholle noista käytössä olevista lääkkeistä. Mutta mitä nyt selosteita luin, niin ei niissä ehdottomasti kielletty, paitsi vissiin Ventolinessa, sanotaan vaan että on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Ehkä ensi viikolla saan aikaiseksi soittaa noista muista. 

Isovanhemmista..  Oma isäni ei ehtinyt yhtään lastenlasta näkemään, mutta äitini on nyt 3-kertainen mummi, ja tosiaan huhtikuussa syntyy neljäs. Eli viides lapsenlapsi on tämä meille syntyvä, jos siis sinne saakka selvitään. Ja olen siis sisarusparven nuorin. Isäntä on myös sisaruksistaan nuorin, ja hänen vanhemmillaan on yhteensä jo 8 lastenlasta! Eli meillä on vain kokeneita mummeja ja vaareja. =) Yhtään isoisovanhempaa ei myöskään ole elossa. 

Huokaisen helpotuksesta, edessä vapaa viikonloppu! Vaikka ei minulla väsymystä siinä määrin ole että haittaisi työntekoa, mutta kun on hyvin iltavoittoinen työ, niin on mukava kun nyt viikonloppuna on sitten vähän enemmän yhteistä aikaa isännän kanssa... <3
 
Vai ei muka tuoreita vihanneksiakaan saisi syödä.. ja juuri tänään olin aivan onnesta soikeena kun kulta toi miniporkkanoita pussillisen ja pesemättä syötiin ne koiran kanssa koko pussi (koira sai vain ne vähemmän maukkaimman puolikkaat) ;)
Ja minulle terkkari sanoi kissoistakin, että jos mulla koko ikäni kerran kissoja ollut niin ei huolestuisi siitä Toksoplasmoosista. Kehoitti vain normaalia hygieeniaa käyttämään, eli pestä käsiä.

Liikunta: Itse harrastin paljonkin (melkein päivittäin) tanssimatolla tanssimista ja se kyl jäi ennen plussaamista jo kun tuntui ettei vain kykene (se älytön väsymys ja paleleva kipeä olo iski) niin se pomppiminen on kyllä nyt jäänyt... mun keho sanoo etten moista pomppimista jaksa. Joten nyt on lähinnä kävely ja potkukelkkailu koiran kera.
Silti painoa on nyt jo tullut mielestäni liikaa kun kauhea nälkä iskee kokoajan.. (ukko pelottelee jo kaksosilla... todella odotan ensimmäistä ultraa!)

Monella tuntuu olevan varsin samoja oireita kuin täällä :) Palelua, kuivaa suuta ja jatkuva jano.. aivastelua kuin olisi flunssa, mutta kuitenkaan ei ole.
Väsymys on onneksi hieman jo hellittänyt <3 Välillä jopa niin oireeton olo, että pohtii onko sitä edes raskaana, mutta kyllä se aina se raskas olo sitten iskee..

Ja lapsi ei olisi ensimmäinen isovanhemmille ^^ Silti äitini kädet jo syyhyää ostella vauvanvaatteita ja olen jo monasti sanonut, että ei vielä.. vaikka mitä voi vielä tulla eteen. Katsotaan sitten 12-13 viikon jälkeen

Kyllä se tästä kaikilla hiljalleen :) Voimia jokaiselle!
 
Täälläkin ilmoittautuu ensikertalainen. Testin tein 2 päivää sitten ja plussaahan se näytti, laskurin mukaan viikkoja 7+, laskettu aika 6.9. :) Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, ite olen kohta 31 ja mies 4 vuotta vanhempi. Turun seudulla asustellaan.

Kauhiasti mua jännittää, mutta samalla innostuttaa :) 
 
36 v. ensikertalainen ilmoittautuu mukaan keskusteluun. LA 20.9. Mies samanikäinen ja yhdessä ollaan oltu n. 2,5 v josta n. 1,5 v kihloissa. Lapsi on molemmille ensimmäinen. Nyt menossa rv 5+1. Viime viikolla oireita olivat palvelu, mahan nippailu ja vessassa juokseminen. Nyt nuo ovat selvästi vähentyneet ja oireena oikeastaan vain pientä mahan nippailua ja ällötystä jos ei muista tai kärkeä syödä n. 3 h välein. Tänään kävin ostamassa ensimmäiset äitiyshousut jo kaappiin odottamaan. Aamuisin on alkanut tuntumaan, että vanhat housut painavat ikävästi istuessa joten veikkaan, että aika nopeasti joudun siirtymään noihin äitiyshousuihin. Onnea kaikille plussanneille!
 
Täällä myös ensimmäistä lastaan odottava. Olen 33-vuotias, ja raskaudesta kovin hämmentynyt, mutta iloinen. Plussasin maanantaina ja tiistain uudelleen, jolloin myös soitin neuvolaan, kun en testistä selvää saanut. Eli olivat ns. haamuja. Tosin mies jälkeenpäin testin nähtyään sanoi, että selvä plussahan toi on (vahvuus ei muuttunut testiajan jälkeen). Ensimmäinen neuvola siis 4.2. Menkoista laskettuna viidennellä viikolla eli onko se sitten 4+6 tänään? Sepä varmasti selviää ajan myötä.

Kovasti mietin tekisinkö vielä digitestin, jotain konkretiaa tässä kaipaisi. Vaikkakin palelee ja kahtena aamuna olen oksentanut sekä tänään koko ajan etova olo sekä tietty vielä alavatsaa kivistelee välillä, niin ei vaan jotenkin tajua, että raskaana ollaan. Koko sanan käyttö tuntuu vieraalta. Pelkään myös, että vatsassa ei olisikaan elämää ja sen vuoksi myös alkuraskauden ultraa olen harkinnut. Mutta ajattelin, jos odottaisi neuvolaan asti ja sitten selviää muut ultrat yms. Mies tuntuu olevan huomattavan rauhallisempi. Huomaan myös, että epävarmuutta on vaikea sietää. Luonteeltani olen toimen nainen ja jos asiat eivät järjesty niin ne järjestetään. Mutta tämäpä taitaa olla asia joka hoituu omalla painollaan, ja sitä on vaikea sietää. Opin paikka näemmä meikäläiselle.

Lueskelin koko ketjun ennen kirjoittamista, ja mukava saada vertaistukea. Me emme ole kertoneet kenellekään, emmekä kerro kuin vasta neuvolan/ultran jälkeen. Kummankin vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi, joten riemua riittänee...
 
Täälläpäin myös yksi ensikertalainen. Minä olen 20v, mies 25v ja yhdessä ollaan oltu 2,5 vuotta. Yritystä on kesäkuusta asti ja viimein tärppäsi! :) Positiivisen testin tein 31.12 ja nyt menee 7+2, mutta uskaltauduin vasta nyt mukaan tänne.
Oireita ei ole hirveästi, todella kovaa väsymystä ja rintojen kivuliaisuutta oikeastaan sekä turvotusta. Pahoinvointia ei ihme kyllä ole ollut ollenkaan. 4-5 vk:lla oli ehkä hieman mahassa kipua, mutta sekin katosi. Välillä sitä epäileekin että onkohan sitä ollenkaan raskaana.
Ensimmäinen neuvolakäynti on 30.1, että jännityksellä odotetaan sitä :) Mieheni on onneksi ollut innoissaan tästä raskaudesta. Molemmat olemme "lapsirakkaita" ihmisiä, että tulokas on enemmän kuin tervetullut.
 
Liikunnasta: Jaa että alussa ei saisi hyppiä, juosta ja pomppia...? Tässäkin tuntuu olevan montaa eri koulukuntaa. Itsellä liikunta on elämäntapa, ohjaan myös itse jumppia ja salilla tulee tehtyä rankempaakin treeniä joten saas nähdä mitä neuvolassa sanovat...Varmaan nämäkin jutut ovat niin yksilöllisiä (ja tietyistä jutuista on pakko luopua ainakin jossain vaiheessa raskautta). Mikäli ei ole tottunut esim. salitreeniin, niin hillitöntä fitnessprojektia ei tietenkään kannata raskauden aikana aloittaa. Ja toisaalta jos on tottunut paljon liikkumaan, kannattaa sitä varmasti jatkaa. Hyvässä kunnossa oleville synnytyskin on (kuulemma ainakin) helpompi.

Ihan mielenkiintoinen kevät tulee olemaan, nimittäin ohjattavissani on naisia, jotka pudottavat raskauskilojaan tai ovat raskaana ja monesti ovat kyselleet neuvoa esim. sallituista liikkeistä, jne. Nyt ainakin saa omaa perspektiiviä asiaan :) Ja olenpa muuten kerran ollut spinningtunnilla, jonka ohjaajalla oli laskettu aika 8 päivän päästä :D  
 
No nyt me sitten kuitenkin päätettiin siirtää ne häät keväälle, ja tämän takia ollaan jo kerrottu yhdelle bestmaneista. Ensi viikon aikana tullaan myös kertomaan muille läheisimmille ihmiselle, mm. molempien vanhemmille, jotta osaavat sitten varautua noihin aikaistettuihin häihin. Tuntuu kyllä niin hullulta jo kertoa, kun ei itsekään oikein usko koko asiaa vielä todeksi.

Eilen ja tänään on olleet rinnat hieman kipeät. Pari päivää sitten nostin meidän n. 20 kiloisen koiran lattialta syliini, jonka jälkeen vatsaani rupesi vihlomaan aika kovastikin. Kivut olivat kuitenkin kestoltaan lyhyitä ja menivät kokonaan ohi noin puolessa tunnissa, mutta kyllä hieman säikäytti... Täytyy siis ehkä olla hieman varovaisempi jatkossa.

Mies on ainoa lapsi, eli hänen vanhemmilleen on ensimmäinen lapsenlapsi nyt tulossa. Myös minun vanhemmille tämä on ensimmäinen, vaikka itse olenkin kolmesta sisaruksesta keskimmäinen. Miehen vanhemmat ainakin tulevat todennäköisesti "sekoamaan" uutisesta, ovat sen verran kauan sitä jo odotelleen, ja omatkin vanhempani ovat varmasti iloisia.
 
Mun vanhemmille lapsenlapsi olisi ensimmäinen, mutta osaavat jo vähän odotella hyviä uutisia, kun keskenmenneestä raskaudestakin kerettiin heille kertoa. Tosin ehkä he miettivät sitä että onnistutaanko me koskaan :) Ajattelin kumminkin kertoa vasta vähän myöhemmin tällä kertaa, niin heidän ei tarvi alkaa pelkäämään toista keskenmenoa. Miehen vanhemmat varmaan ilahtuvat, eivät tiedä meidän vaiheista mitään, vaikka muita lapsenlapsia heillä kyllä on. Ovat jo vähän kyselleet mitä me aiotaan.

Eilen näkyi vessapaperissa ihan pikkuisen jotain vaaleenruskeeta, mistä huolestuin kovastikin, mutta sitten sitä ei tullut enempää. Joten eipä hätää. En vaan haluaisi nähdä paperissa yhtään mitään. Sen verran huono olo on kyllä koko ajan, että ei tässä unohda raskaana olevansa. Mutta, onneksi pahoinvoinnille on hyvä syy :) (Mulla on sitä ollut raskauksien välillä ajoittain aivan tarpeeksi vaikka en raskaana ollutkaan, ja se oli kurjaa.)

Tervetuloa uusille ja tsemppiä kaikille!
 
Tuiti hienoa että ootte löytäny ratkaisun häiden suhteen. :) Meillä edelleen sitä vaan mietitään..

On ollu kyl ihan kamalat pari päivää. Hirveen heikko ja ällö olo kokoajan. Ruoka on lakannu maistumasta. Pakolla tulee syötyä.
Lähinnä oon vaan nukkunu kaks päivää. Nyt aamuyöllä heräsin ja yritin vaan saada unta uudelleen mutta eihän se onnistunu, tein sit tortilloja mitkä on ihan ehoton lempiruoka nii ei nekää oikeen maistunu enää. Sit taas on kokopäivä menny nukkuessa, sen että on vessassa välillä käyny..
Mies tekee tosi aikasia aamuvuoroja joten seki on vähän väsyny, nii voitte vaan yrittää kuvitella miltä meiän kämppä näyttää kun on noita elukoitaki.. Toivossa et jossai kohtaa piristyis et jaksais siivota tai et sais jonku kaverin avuks..
 
Enpä ole minäkään kuullut että ei saisi normaalisti liikkua raskauden alkuvaiheessa.... Nyt näiden teidän kertomusten valossa alkaa mietityttää että kannattaako tuosta omasta ratsastusharrastuksesta neuvolassa kertoa ollenkaan, sekun lukemani ja kuulemani perusteella on lajina sellainen että jakaa rajusti kahteen tuon terveydenhoitohenkilökunnan. No, jotain muutakin liikuntaa on tiedossa kun meinasin hakea keskiviikkona cross trainerin. =) Ja tietty noi koirat edelleen liikuttaa! 

Omasta olosta... Edelleen noi rinnat on kipeät ja suu kuivuu. Nyt viikonlopun aikana olen iltaisin ollut tosi turvoksissa, isäntä eilen täydensi lauseeni kun valittelin turvotusta, että "sulla on varmaan olo kuin oisit raskaana..!" Pahaaoloa ei edelleenkään ole ja mielikin on nyt muutaman päivän ollut aika tasainen. 

Onko teillä muilla ilmaantunut mahantoiminnassa muutoksia? Minusta se on ehkä inhottavinta toistaiseksi, kun on tottunut että maha toimii kerran päivässä, ja nyt sitten toimii miten sattuu. Toisinaan on löysällä ja heti perään ihan kovana...

Pakko nyt tähän kertoa, että tästä lähtee kolmas kokonainen päivä tupakoimatta!
 
Voi elenna! Ymmärrän kyllä että näiden meidän kokemusten jälkeen tuollainen hätkäyttää, mutta aika monellahan tulee jonkinlaista vuotoa jossain kohtaa raskautta ilman että se tarkoittaa mitään vakavampaa. Uskotaan näin!! :)

Minäkin vähän googlettelin tuota liikkumista, eikä missään mun näkemällä sivulla kielletty tai varsinaisesti varoiteltukaan liikunnasta. Ja ihan asiantuntevilta vaikuttivat, ei mitään vauva.fi tai kaksplus.fi-foorumeita. Että oman tunnon mukaan vaan. Itelläkin tänä iltana jumppa tiedossa, niin piti alkaa vielä tarkistamaan.

Neuvolasta tuli tänään postissa esitietolomakkeita ja muita täytettäviä lappusia :) Ens viikolla pääsee sitten paikan päällekin! :)
 
Että sitä sai kauhistua kun tuli runsasta ruskeaa vuotoa... ja tietty heti kaikki netistä ja lapuilta lukea onko normaali.. Vaikuttaa siltä, että täysin normaalia ja varsin yleistäkin monella juuri Rv 7-8 tienoilla.
Huomenna pitäisi soitella ja varata ultraa.. yhtä odottamista kaikki :D

Kysyisin onko monella paino kauheasti jo muuttunut? Itse painoin 58kg ennen raskautta eli tuo siinä joulun aikoihin ja nyt paino pyörii jo 61,5kg paikkeilla.. Aijemmin nälkä piinasi jatkuvasti ja väsymyksen/huonon olon takia ei juuri päässyt liikkumaan. Nyt nälkä ei ole aivan niin usein ja koettanut syödä kevyemmkin. Pyrin myös liikuntaan vähintään 1h päivässä.

puapru Hienoa, että tupakoinnin lopettaminen onnistuu! :) Pidä tiukasti kiinni päätöksestäsi. Itse muistan miten vaikeaa se aikoinaan oli mutta oma mieli tiukkana vaan sillä nikotiini riippuvuus ei ole oikeastaan kovin pitkäkestonen ja loput mielihalut on sitten vain siinä omassa päässä eikä itsestää johtuvaa (luin että jos 3 päivää ilman nikotiiniä niin se riippuvuus ois pitänyt häipyä ja sen mukaan elin :D )
 
Hei!

Täällä ilmoittautuu mukaan yksi ensikertalainen, joka sai maailman parhaita uutisia muovitikulta viime torstaina.

Olen 28-vuotias, mies ehti juuri täyttää 30 ja yhteistä taivalta takana 7,5 vuotta. Lasta suunniteltu ja "yritetty" helmikuusta 2010 alkaen, mutta nyt ensimmäistä kertaa plussasin.
Viime keväänä aloitettiin jo lapsettomuustutkimukset, mutta niissä ei päästy nyt sitten loppuun asti.

Uutinen on siis enemmän kuin odotettu ja joitakin ihmisiä on, kuten molempien äidit ja pari ystävää, jotka asiasta tietävät, vaikka tosiaan nyt 6+0 tai 5+4. :) Pelottaa paljon kuinka tässä käy tai onko mitään ilonaihetta, mutta tosiaan tässä kohtaa jo tuo plussa oli niiiiin iso asia, ettei sitä käsitä itsekään vielä.

Tänään ollut onneksi hieman jo huono, etova olo lähes koko päivän. Tajuttoman väsynyt olen ollut, mutta toisaalta en oikein oo malttanut nukkua ja flunssaakin on, joten vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin.

Neuvola on viikon päästä tiistaina ja sitä kovasti odotan, vaikka tiedän, ettei siellä ihmeitä tapahdu. Ollaan pohdittu myös, että pitäiskö käydä yksityisellä varhaisultrassa, mutta toistaiseksi ajateltu, ettei mentäis. Taas iltaa kohden oma mieli kallistui vähän sihen suuntaan, että jos sitten kuitenkin..:)

On tää kyllä hurjaa. Toisaalta suunnittelee jo todella pitkälle tulevaisuuteen kaikkea ja toisaalta pelkää huomista.

Onnea kaikille ja voimia odotukseen! :)
 
Kiitos Zyr tsemppauksesta!

Ja onnea macudahakki!

Mulla ei näyttäisi paino vaakan mukaan nousseen, itseasiassa kilon verran olen keventynyt tuolta vuoden vaihteesta. Mutta olo on sellainen että luulisi painoa tulleen useampi kilo lisää! En olisi uskonut että näin voi turvottaa... Ja turvotukseen liittyvät ilmavaivat, voi hyvä tavaton..! Ihan sama mitä syö tai on syömättä. Hurjaa, mutta toivon että tämä on ohimenevää? 

Vaikka toisaalta tuntuu että aika kuluu hitaasti, niin kuluuhan se kuitenkin. Minulla ei ole enää kuin 6 päivää varhaisultraan yksityisellä. Sitä edelleen kovasti odotan! 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top