Oon alkanut vakavasti pohtiin, et mahdetaanko me ehtiä erota ennenku tämä lapsi ymmärtää ulostautua.. Tänä aamuna viimeks mies sanoi, et 'kyl sun tarvis nyt alkaa hei oikeesti synnyttään jo'. Mä meinasin silmille räjähtää! Me ollaan vielä molemmat aika tulisia luonteeltamme, et vaikea tässä on kyllä olla 'ihmisiksi' ja käyttäytyä tasapainoisesti. Minkäs teet kun toinen ärsyttää jostain ihme syystä pelkällä olemassaolollaan?! Eikä se kyl tajua, miten väsynyt alan itse olla tähän jatkuvaan supisteluun ja kipuiluun. Mä en jaksais muuta tehdä kun nukkua. Mä niin mielelläni jo liittyisin Marielin seuraks tyksiin, et pääsisin tästä jatkuvasta ärtymys- ja riidanhalutilasta eroon. En mä oikeesti oo tällanen..