★The Tammikuu!★

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TaTaa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulle osastolla esikolta yks vanhempi kätilö kohdun supistumista tarkistaessaan tarttui väkisin housun kaulukseen ja kurkkasi sisään, sanoi "eikö täällä tosiaan ole mitään" tarkoitti tikkejä siis..olin just sanonut että ei ole mutta silti näki asiakseen riuhtoa housujani. Mutisi sitten että nykypäivän synnyttäjät pääsevät aivan liian helpolla kaikki. Myös huonetoverini sai osansa mutinasta kun ei hälläkään ollut kursittavaa. Kyllä näitä riittää juu..:rolleyes:

Sama kätilö vei esikon väkisin sylistäni ja häipyi huoneesta vauva käsivarsillaan kun en suostunut syöttämään esikkoa pullosta vaan ruutalla ettei tottuisi pulloon..imetys sujui hienosti mutta maidot ei vielä olleet nousseet, olin niin yllättynyt etten osannut toimia mitenkään ja tietenkin epävarmakin kun ensimmäistä kertaa asialla. Toinen hoitaja toi esikon naama punasena häpeillen takasin ja pyysi anteeksi, sanoi että voimme lähteä kotiin kun kerran olemme täälläkin hoitaneet asiamme täysin itsenäisesti. Huh..
 
Kamala minkälaisia kätilöitä :eek: Tosin juuri sellaisia joita odotan osuvaksi omalle kohdalle :grin
On niitä sitten vieläkin joka näköistä.. Omakohtaista kokemusta ei vielä ole, mutta tähän paikkaan sopii äitini tarina 40 vuoden takaa kun veljeni oli syntymässä.. Tai jo syntynyt eikä samantien tietysti sujunut imetys niinkuin elokuvissa.. Kätilö oli napannut veljeä alaleuasta molemmin puolin kiinni ja vääntänyt lujaa väkisin tissille ja koittanut tällä keinoin saada lapsen syömään :eek: Veljellä on ollut aina nyt sitten ongelmia leukojen kanssa, edelleen nelikymppisenä.. Ja äitiä on harmittanut, ettei tuolloin osannut ja uskaltanut ottaa asiaa käsittelyyn.. Ja paha tietysti varmaksi sanoakaan, että tuosta varmasti johtuisi, mutta tuskin asiaa on auttanutkaan..

Kuvittelisi, että ammattitaito kehittyy kuitenkin positiivisempaan suuntaan, mutta eipä taida mennä.. Eikä ainakaan ihmisten käytös parempaan muutu.. Itsellä toive, että saisi rauhassa tutustua lapseensa ja koittaa rauhassa saada syömään, mutta pelko on, että tulee kätilö joka sitten ei sitä hyväksykään..
 
Huh!
Ilmeisesti osa vanhemmista kätilöistä (ei kaikki!) toimii vielä vanhojen kaavojen mukaan.
Olen miettinyt tosi paljon sitäkin, miten tarinan mukaan itse synnyin syöksysynnytyksellä, ponnistusvaihe oli kuulemma sekunteja, mutta papereihin merkattiin minuutti.
Nopeasta synnytyksestä johtuen en heti huutanut, ja taisin saada läpsäyksen, että alkaisin huutaa. Sitten minut näytettiin äidille kätilön sylissä ja vietiin pois.
Kolmantena päivänä äitini sai vihdoin nähdä minut osastolla. Puklasin kuulemma sokeriliuosta, jota oli syötetty.

Positiivista oli, että vaikken osannut imeä, äidilleni ei pakotettu tuttipullon käyttöä vaan sain maitoa ruiskulla/lusikalla.

Varhainen vuorovaikutus oli siis jotain aivan tuntematonta... Ilmankos olen kehittynyt tällaiseksi :woot:
Onneksi nykyään pyritään kontaktiin jo varhain. Siihen nähden tuntuu naurettavalta, että noita toukkapusseja on kritisoitu, kun eivät tue äidin ja lapsen ihokontaktia.
 
Tuo em. kätilö oli kohta kuusissakymmenissä..eli saattoipa olla kyse omista vanhoista tavoista ja kokemuksista mitkä ohjasi tota käytöstä. Sen olen päättänyt kyllä että tällä kertaa puutun heti jos tällasta kohtelua joku meinaa antaa mulle..
 
Mies on yrittäny kanssa huhuilla että täällä on tilaa ja täällä ois myös tissiä tarjolla! :D

Mä tein vielä marianne-kuivakakun ja sämpylöitä. Kunnon leivontapäivä!
 
Nämä vireystilan vaihtelut on muuten tosi kummallisia.. Aamupäivän koomasin sohvalla torkkuen ja äsken sit oli pakko tarttua imuriin ja riehua koko talo läpi :-) Komensin ukon hakeen kebabia, kun tuli sellanen ihme roskaruokahimo siinä imurin huutaessa.. Mies kysykin jo, et nytkö tehdään lähtöä synnärille. Tuskinpa vaan, katotaan tuossa viikon päästä sitte :-)
 
Mulla on aamut kans sellasta puoliksi hereillä oloa, mutta päivää kohden piristyn kummasti kunnes taas illalla oon ihan koomassa.

Tänään taas iltapäivän ja illan supistellu säännöllisesti mutta eipä liioin kipeästi. Tää mun kroppa on nyt käsittänyt jotain aivan väärin kun ne pitäs tulla samaan aikaan ne kipeät ja säännölliset eikä aina jompikumpi :confused::p
 
Torkahtelin taas sohvalla ja oli ennen sitä pieni sanaharkka miehen kans. Näin unenpätkän, et lähdin synnyttään, ja jätin miehen sen riidanpoikasen takia kotiin. Ilmoitin sitten tekstiviestillä sairaalasta, et meille on syntynyt nelikiloinen poika! Heräsin aika mittavaan supistukseen ja olin aika pihalla. Mitä ihmettä, eiks mulla ookkaan vauvaa vieressä?! Mieskin istuu ihan rauhassa tietokoneen vieressä.. Eikä meille pitäny mitään poikaa tulla, kun tyttö! Ihan sekasin koko pää-parka! Enään maks. 2 viikkoa, mikäli en tuu jo ihan höperöks ennen :-)
 
Aaah. Onpa hyvä ja rento olo. Sain äsken vyöhyketerapiaa, akupunktiota ja guasha kampausta. Oon niin rentolötköpötkö että nyt pötkähdän päikkäreille.
Tälläsissä fiiliksissä sitä jaksaakin vielä odottaa.
 
Käynnistys meni hyvin, aamulla osastolle ja alkuillasta vauhdilla osastolta suoraan saliin ponnistamaan. Meinasi isälle tulla vähän kiire, mutta ehti kuin ehtikin mukaan ennen kuin vauva oli ulkona. :grin Pieni ja siro tyttö solahti maailmaan muutamalla ponnistuksella ja olen todella tyytyväinen, että halusin synnyttää alateitse perätilasta huolimatta.
 
Kuulostaapa miellyttävältä kokemukselta. Onnea pienestä <3

Täällä on raatoiltu sohvalla koko päivä :P hyvä niin koska lapsilla on huomenna vapaapvä ja pitää lähteä muskariin ja perhekerhoon että pysyy järjissään.
 
Onnea Yönseutu!
Kivaa kuulla positiivisia synnytyskokemuksia ja varsinkin perätilasynnytyksistä.

Just kun ehdin todeta, ettei multa ole pahemmin mitään kyselty, niin pitää todeta että kaksi päivää sitten yksi kaveri kyseli messengerin kautta tilannetta, eilen yksi kaveri soitti ja tänään kaksi kaveria lähetti tekstiviestiä ja isä (!) soitti sekä anoppi kyseli mieheltä tilannetta. Miehen töissä on kyselty, jännittääkö sitä.

Kaikki kolmen päivän sisään...
 
Aika uskomattomaltahan se tuntuu, että kaikki meni lopulta niin sutjakkaasti. Kannatti seurata vaistoaan synnytystavan suhteen, vaikka monet sitä ihmetteli ja lääkärit varmistelivat moneen kertaan olenko aivan varma. Synnytyskertomuksessakin oli erikseen mainittu, että "potilas halusi itse alatiesynnytyksen". :p
 
Lilalle kuuluu hyvää! ♡♡

Olin maanantain aika tokkurassa kun painelin epähuomiossa kipupumpusta melkein maksimit, mutta en kuitenkaan pystyny nukkumaan. Väsyny olin vielä tiistainakin, mutta sitkeesti kampesin sängystä ylös moneen otteeseen niin sai toipuminenkin oikeesti alkaa.

Eilen sitten päästiin tänne potilashotelliin ja täällä on elelty ihan eristyksissä vauvakuplassa kalsarit jalassa. Huomenna kotiin ja kohti uudenlaista arkea! ♡♡
 

Liitteet

  • 1421359584134.jpg
    1421359584134.jpg
    39.6 KB · Katsottu: 44
Näin unta että sairaalasta soitettiin ja kysyttiin että onko mitään synnytyksen merkkejä :P sanoin että ei oo ja se kätilö sitten sano että no tuu käymään. Ihmettelin et onkohan tää nyt varmasti syy tulla kun vasta nyt 39 vk täynnä. Sano että tuu vaan niin voidaan alkaa käynnistämään kun siellä ei oo nyt yhtään synnyttäjää ja ihan hiljasta koska kaikki muut tammikuiset on jo käyny synnyttämässä :P
 
Oi kauheee...... luin noita kertomuksia noista kätilöistä ja tuota olen juuri pelännyt, et mun kohdalle sattuu varmasti jotain. On nimittäin sattunut jo ennen tätä raskautta ja tän aikana vaikka mitä jo. :confused: toivottavasti ees se kätilö olis kiva joka on siis syntymähetkellä paikalla. :)
 
Mä vähän päätin että tänä yönä vois lähtee synnyttämään. Voisin skipata huomisen neuvolan. KUULITKO VAUVA? <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top