Mä just sanoin tänään miehelle, että tosi outoa kun normaalisti toivoo että tämmöset pyhät menis hitaasti, kun sitte alkaa taas työt, ja nyt toivoo että aika menis nopeammin.
Pitää yrittää unohtaa kiire ja elää vaan päivä kerrallaan. Nythän poika ei herätä itkemällä, saa ravintoa riittävästi ja oma olo on kohtuullinen.
Närästys on iskenyt tännekin. En ole vielä lääkettä tarvinnut, mutta ruokatorvessa samanlainen olo kuin jos syön tyhjään mahaan raakaa porkkanaa tai tosi hapanta omenaa.
Eilen käytiin kaverin kanssa pitkällä lenkillä koirien kanssa, 1,5 tuntia reipasta kävelyä + puoli tuntia seisoskelua ulkona. Kävelyn lopulla sitten iski ne alapääkivut ja alaselkäkivut ja supistukset. Hyvin pystyi kävelemään, mutta illalla kotona olikin aika raihnainen olo. Kävin vielä kaupassa ja tein aika kauan ruokaa, ja tuntui että kantapäät on muussina, selkäsärky säteili reisiin ja myöhemmin illalla saunassa oli vaikea löytää asentoa ja päästä sieltä sitten pois.
Uroskoira on vähän paukkuarka, ja kun kuudelta alkoi pamauttelu, koira hyppi syliin ja alkoi läähättää. Onneksi rauhoittui sitten, söi herkkuja eikä läähättänyt loppuiltana, mutta oli koko ajan jaloissa, tuli vessaan ja kaipasi läheisyyttä nimenomaan minulta, ei mieheltä. Tänään se ulisi unissaan, mihin heräsin omilta päikkäreiltä ja herätin sen, minkä jälkeen se yritti nuolla naamaa ainakin vartin verran. Tiedä sitten, mitä painajaista se näki. Narttu ei ole paukkuarka, joten se oli koko ajan ok.
Mietin kyllä, että jos noi supistukset ja alapään kivut jotain tekee, niin kävelemällä saan niitä näköjään aikaiseksi. Tänään ollut taas helppoa, pääsee sohvaltakin ylös ähkimättä.