Vauvauutisten kertominen

Niemja meillä vähän sama ongelma. Äitini asuu 250km päässä. Hän on katsonut asuntoa ihan muutaman kilometrin päästä meistä. Ihana hän on ja rakastan häntä yli kaiken mutta hän on liian tunkeileva. Hän olisi kokoajan meillä. Hän on ehdottanut jopa jos ostettas yhdessä paritalon puolikkaat hän asusi toisessa päässä ja me toisessa. Ettei lapsien tarvitsisi olla hoidossa vaan hän hoitaisi.. kyllä miun lapset päikkäriin menee tutustumaan toisiin lapsiin ja saavat vähän aktiviteettejä.
 
Me kerrottiin mun rakkaalle tädille nyt reissussa kun oltiin siellä yötä. Halusin kertoa kasvotusten, koska sitten kun kerrotaan mun äidille nii se kertoo kaikille :D muutama ystävä tietää myös ja pari ihmistä töissä. Muuten odotellaan kertomista vielä, saappa nähdä miten kauan maltetaan :)
 
Meillä tietää tällä hetkellä pari ystävää ja mun vanhemmat ja sisko. Ensimmäinen ystävä arvas heti, oli käymässä meillä samana päivänä, kun olin plussan tehnyt ja tuli puhetta töihin palaamisesta ja olin vaikeena niin oli heti, et jaa teille on kolmas tulossa. Toisenen ystävä oli käymässä meillä ja huomas mun odotusvitamiinit. Toinen ystävä kyllä tiesikin, että meillä on haaveissa kolmas ja hän kertoi minulle heti plussattuaan, joten senkin puolesta halusin hänelle kertoa.

Mun isä taas kuuli vahingossa, eikä tietenkään osannut olla hiljaa ja oli heti äiteelle kans puhunut ja samalla reissulla möläytti myös mun siskolle. Veljen perhe ei vielä asiasta tiedä, heille kyllä kerrotaan vasta myöhemmin. Myös vanhempien lasten odotusryhmissä asiasta tiedetään. Muille kerron sitten, jos kysyvät, kun en halua alkaa valehtelemaankaan. Ihan varma en oo anopista et tietääkö. Mies oli siellä käymässä ja puhuttiin puhelimessa ja sanoin, koska on ensimmäinen neuvola-aika ja puhelin olikin just silloin kaiuttimella ja miehen äiti tietenkin vieressä. Omat lapset ei vielä asiasta tiedä. Pienempi tosin ei vielä ymmärrä (1v4kk) ja isompi ei varmaan ees osais olla hiljaa (3v7kk).
 
Mun tekis mieli kertoa vaikka kelle kun oon niin yksinäinen. Kuitenkin oon pitäytynyt että vain toinen sisko tietää ja kaksi ystävää ja he kaikki kyllä ihanasti kyselevät kuulumisia. Mutta ei joka päivä ja nää yksinäiset päivät tuntuu hirveen pitkiltä kun kukaan ei kysele tai juttele aiheesta.

Äitini reaktio tulee olemaan sellainen, että siskokin suositteli jättämään tuonnemmaksi, että "on sitten vahvempi olo jo niin jaksaa kuunnella". Sieltä tulee äidiltä suuttumus (menin tälleen hälle tekemään), epäuskon valaminen (miten luulet pärjääväsi, tämähän tästä vielä puuttui, nyt on elämä pilalla, myös hänen) ja "kannustuksen sanoja" (siinähän sit huolehdit, ei tuu helppoa olemaan, kannattaa harkita annatko suosiolla adoptioon) jne.

Viimeisen vuoden aikana tosin, äitini on kasvanut henkisesti ja ollut mulle välillä aivan kuin äiti. Joten voihan se ihmekin tapahtua ja äiti kyetä nielemään henk koht pelkonsa.

Mutta pitkittää yritän nyt ettei tarvii sitä jännitysnäytelmää vielä kokea :) myös toisen siskon reaktiota pelkään ja en hänellekään vielä uskalla sanoa mitään.
 
Pii toi siun äitis mahdollinen reaktio kuulostaa niin tutulta! Mie pitkitän kans mahdollisimman pitkään ennen ku kerron äitille. Sielt tulee kans "miten työ muka pärjäätte", " ette työ pärjää", "kyl teil on viel aikaa lapsia tehä myöhemminki", "noin pienellä ikäerolla toinen!?", "noin nuorena!!". Siis huoh. Ihan ku äitille kuuluis millään lailla montako lasta myö halutaan ja millä ikäerolla..Suhtautuminen oli tämä esikoisen kans ja todennäkösesti ei paljoa muutu nytkään. Tai no kaikista purputuksista pahin oli ekassa raskaudessa, se meni (äitin mielestä onneks) kesken..

Muoks. Ja varmasti myös pilaamme elämämme, tämä kuultiin ekan raskauden aikana..
 
Mulla äiti sai tietää vahingossa oli aluksi hyvin pettynyt koska minulla jää koulu kesken... Meni sitten vähän aikaa ja nyt on ihan innoissaan kertoo kaikkea hyödyllistä.. Äitini valmistuu kohta kätilöksi ja tukee nykyään minua parhaansa mukaan :)

Isä sai tietää siitä että alettiin koulussa kuraattorin kanssa puhumaan siitä että keskeyttäisin koulun masennuksen ja yleisen jaksamattomuuden vuoksi.. Minun viimeisellä psykiatri käynnillä sitten isä kertoi että tietää minun olevan raskaana kertoi myös olevansa hyvin pettynyt minuun ja vihainen miehelleni.. Nyt asiat on edistynyt ja isä parhaansa mukaan yrittää sopeutua asiaan äitipuolen kanssa jolle asia oli myös järkytys...

Kavereille kerrottiin miehen kanssa heti kun sain tietää olevani raskaana.. Kaikki kaverit suhtautuivat hyvin ja ovat tukeneet minua tämän asian kanssa...

Kaikille sukulaisille en uskalla vielä kertoa nuoren ikäni vuoksi, mutta kaikki aikanaan...

Miehen suvussa kukaan ei vielä tiedä koska emme tiedä milloin olisi hyvä kertoa...

Kuitenkin menossa jo rv 16
 
Pii, Nannuska ja appletyts, kurjia kommentteja :sad001 Tosi ikävää, kun omat sukulaiset ei osaa olla onnellisia teidän puolesta. Mä pelkäsin itsekin tollaista reaktiota erityisesti äidiltäni, mutta se malttoi viikon verran uutisten jälkeen ennen kuin kysyi, miten mä olen opintojeni jatkoa suunnitellut (sellaisellä äänensävyllä että oletti mun suunnitelleen asiaa).

appletyts, mikä koulu sulta on jäämässä kesken? Tietysti riippuu ihan omasta jaksamisesta, mutta eihän pikkuinen välttämättä tarkoita opintojen kesken jäämistä. Mun on tietysti paha sanoa, kun pystyn 90% opinnoistani tekemään kotona, mutta jotkut sitkeät sissit istuu luentosalissa vauva sylissä.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Opiskelen nyt leipuri-kondiittoriksi olen vasta noin puolessa välissä opintoja... Muutenkin luultavasti väärä ala ja epäillään jauhopöly allergiaa :sad001
 
appletyts, voi kökkö, mikä tilanne. Mutta eikös tuollaisen syyn takia saa melko vaivattomasti vaihdettua alaa? Siis ettei tarvi selitellä jos jättää kesken vaan voi jopa saada jotain apua siinä, että vaihtaa linjalta aivan toiseen?
 
Sen näkkee vasta syksyllä kun saa oikeat allergiatestit tehdä mulle... Linjan vaihtoa olen miettinyt jo aikasemmin mutta mikään ei oikein kiinnosta :/
 
Onpas tosiaan kurja tilanne. Tiedän tosin tuon tunteen, ettei mikään oikein tunnu kiinnostavan. Oman alan löytäminen on muutenkin joskus vaikeaa, saati sitten jos allergiat vielä hankaloittaa entisestään.
 
Hitsi, kun tekis mieli kertoo kaikille tutuille, mutta ei vielä oo todellakaan aika siihen, kun ei oo mitään varmuutta, et tuolla ees ketään tyyppiä on matkassa
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Onko teiltä kysytty että ootteko raskaana? Multa tänään kysyi eräs meidän kylän pappa :D ja vastasin vaan että "mitä sä mahdat selittää".
 
Me ei olla vielä oikeastaan kerrottu kenellekkään. Paitsi mies kertoi parhaalle kaverilleen kun voi luottaa ettei hän kerro asiaa eteenpäin. Omille vamhemmillemme aiomme kertoa nyt viikonloppuna. Muuten varmaan panttaisimme uutista vielä tovin, mutta mulla on ensi viikolla eka neuvola ja on pakko viedä esikoinen mun äidille hoitoon siksi aikaa kun mies on reissussa. En vaan jaksa alkaa keksimään mitään valkoisia valheita siitä mihin oon menossa joten helpompi vaan kertoa vaikka hirmuinen epävarmuushan tässä vielä koko raskaudesta on.

Työkaverille aion kertoa jos pahoinvointi tästä yltyy. Helpompi sitten taas vaan kertoa kun yrittää salailla pahoinvointia ja keksiä tekosyitä huonovointisuudelle. Muuten odotellaan varmaan nt-ultraan asti ennen kun aletaan uutista kertomaan.
 
Tänään kerrottiin miehen siskolle kun käytiin poikkeemassa kahvilla. Hänellä on kuukauden ikäinen vauva, joten viettää kotiaikaa. Ei oltaisi kerrottu vielä, kun viikkoja on niin vähän, mutta oli puhe ristiäisistä ja miekkonen sitten fiksuna meni puhumaan uuden paikkakuntamme kirkosta ja sisko tarttui siihen heti. Kysyi että mitäs me kirkossa aijotaan viettää ja mies takelteli, että ehkä joskus ristiäisitä tai muita. Ja sen jälkeen sitten olikin pakko kertoa kun sisko alkoi niin paljon kyselemään ja epäilemään. Miehen vanhemmille kerrotaan tänään myöhemmin, kun mennään käymään kylässä. Omista vanhemmista en tiedä vielä. Jossain vaiheessa kun sopiva hetki tulee. Äiti on jo kysellyt, että koska seuraava tulee ja olen kierrellyt ja kaarellut, että joskus 5 vuoden päästä ehkä. Alunperin piti kertoa vasta kun viikkoja on kasassa se +12 ja nt ultrassa käyty. Mutta kyllä tämä varhaisultrakin asian ajaa..
 
Meil on kerrottu nyt kummankin vanhemmille ja sisaruksille. Kavereille kerron sitten rv 12 kun on ultrassa käyty :cat:

En malttais odottaa enää yhtään.. 20pv on ultra :thumright
 
Meillä tietää molempien perheet ja useampi läheinen ystävä, niin ilossa kun surussakin halutaan jakaa läheisten kanssa isot hetket. Omille lapsille ei vielä olla kuitenkaan kerrottu, heidän kohdalla päätettiin odotella kunnolla "turva" viikoille.
 
Kerrottiin tänään mun vanhemmille. Olivat molemmat oikein mielissään. Äitini sanoikin, että oli aatellu jossain vaiheessa kysyä meiltä aiotaanko yrittää toista lasta. Huomenna kerrotaan miehen vanhemmille ja uskon, että ovat myös innoissaan uutisista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top