Samoja keloja... tjottailuun haluun itekkin suhtautua sillain, että siinä tekee jo ihan selvän päätöksen siitä, että vauva voi syntyä pienelläkin ikäerolla. Meillä kans suvussa (siskolla ja mummolla) kaksosia, joten semmonenki mahollisuus on pienenä takaraivossa.Hyvä tietää ettei ole ainut, musta välillä tuntui että oli vauvakuume jo raskausaikanamikä oli kyllä tosi omituinen fiilis, toinen lapsi ei ollut edes syntynyt ja silti toivoi että saisipa joskus kolmannenkin...
Välillä tää tjottailukin tuntuu aika edesvastuuttomalta, vaikka usko luomuraskautumiseen minimaalinen onkin. Ei pienessä ikäerossa sinänsä mitään vikaa ole, en vain usko että oma (tai miehenkään sen puoleen) jaksaminen riittäisi siihen. Toki jos ihme kävisi niin lapsi tietysti otettaisiin vastaan, mutta eipä taida ne ihmeet meidän kohdalle osua.
Esikoisen kannalta kun asiaa miettii, uskon että hän ihan mielellään olisi pieni vähän pidempään myös, ettei joutuis ihan heti jakamaan huomiota. Uskon että mun vauvakuume on vielä osittain hormonaalista, mutta "järki-syynä" sit kuitenkin miettii, että jos raskautuminen ei ookkaan enää niin helppoo ku esikoisen kohalla, että tuleeko vahingossa odotettua sit liian kauan... 2,5-3,5 vuoden ikäeron kuvittelen jotenkin kätevimmäksi, mutta uskoisin että me aletaan tjottailla jo tässä reilun vuoden sisään.
tunsin ovulaation kivuista, menkat alkoivat tasan 14 päivää sen jälkeen, osasin niitäkin jo jomojen perusteella odottaa ja kierto oli kokonaisuudessaan erittäin inhimillinen 35 päivää pitkä. Ei mulla ole tällaista koskaan! En jaksa muistaa koska olisin tätä ennen oikeasti tuntenut mitään kiertoon liittyviä oireita (ainakaan niin että ne satavarmasti tunnistan) saati että useampia saman kierron aikana. Toista lasta yrittäessä ei ollut ainuttakaan näin lyhyttä luomukiertoa, esikoista yrittäessä taisi olla yksi tai kaksi. Yhteensä lapsen yritystä kuitenkin takana lähes kolme vuotta.
toivottavasti pikkuinen pysyy sitkeästi matkassa mukana.
