Tervetuloa mukaan! Pelot ja epäilykset on varmaan tuttuja kaikille täällä tähän aiheeseen liittyen, että täältä varmaan löytyy hyvin vertaistukea
Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa mukaan! Pelot ja epäilykset on varmaan tuttuja kaikille täällä tähän aiheeseen liittyen, että täältä varmaan löytyy hyvin vertaistukea
Palailen tänne. Käväsin jo tuolla raskaaksi2021 ryhmässä vaan siellä viesti tahti niin hirvee ettei kerkiä lukeen ja keskittyyn tässä arjessa.
Meillä oli tammikuusta asti tjot, ei tuottanut tulosta ja nyt ensi menkoista aloitan minipillerit (eli viikon sisään) kun parisuhde sillä tolalla, että ei tähän lasta kannata "tehdä". Ehkäpä syksyllä uudestaan palaillaan yrittämään.
Meillä oli tammikuusta asti tjot, ei tuottanut tulosta ja nyt ensi menkoista aloitan minipillerit (eli viikon sisään) kun parisuhde sillä tolalla, että ei tähän lasta kannata "tehdä". Ehkäpä syksyllä uudestaan palaillaan yrittämään.
Tervetuloa takaisin ja pahoittelut, mutta toisaalta aina hatunnoston arvoinen asia sekin, jos tiedostaa että elämässä ei vaan just nyt ole hyvä sauma yrittämiselle. Tsemppiä ja parempia aikoja
@huomio teillä on kyllä paljon samaa kuin meillä. Meilläkin ollaan mietitty miehen jaksamista, just samoista syistä. Onpa jotenkin huojentavaa kuulla että muillakin samoja juttuja. Sun kirjoitusten perusteella menin lukemaan vähän refluksista. Kuvaus osui kuin nenä päähän esikoiselle joten olin heti yhteydessä neuvolaan. Kävi niin hienosti, että sain peruutusajan neuvolalääkärille ja nyt meillä on lähete lastenlääkärille.
Mulla alkoi ekat menkat synnytyksen jälkeen tänään, vauva täyttää vuoden parin viikon päästä. Eli nyt on sitten ainakin kierto herännyt. Haluaisin kuitenkin vähäksi ajaksi takaisin työelämään kunnolla ennen seuraavaa. Näin tosi kivan työilmoituksen. Se olisi aika kivanpituinen pätkä ja sen jälkeen voisikin jo miettiä että jäisi äippälomalle jos oikeasti saisin sen työn. Eli alkaisi elokuussa ja loppuisi huhtikuussa... Jos oikeasti saisin sitä työpaikkaa uskaltaisi varmaan kolmosta hrkita vakavissaan.
Sun kirjoitusten perusteella menin lukemaan vähän refluksista. Kuvaus osui kuin nenä päähän esikoiselle joten olin heti yhteydessä neuvolaan. Kävi niin hienosti, että sain peruutusajan neuvolalääkärille ja nyt meillä on lähete lastenlääkärille.Mulla alkoi ekat menkat synnytyksen jälkeen tänään, vauva täyttää vuoden parin viikon päästä. Eli nyt on sitten ainakin kierto herännyt. Haluaisin kuitenkin vähäksi ajaksi takaisin työelämään kunnolla ennen seuraavaa. Näin tosi kivan työilmoituksen. Se olisi aika kivanpituinen pätkä ja sen jälkeen voisikin jo miettiä että jäisi äippälomalle jos oikeasti saisin sen työn. Eli alkaisi elokuussa ja loppuisi huhtikuussa... Jos oikeasti saisin sitä työpaikkaa uskaltaisi varmaan kolmosta hrkita vakavissaan.
@huomio teillä on kyllä paljon samaa kuin meillä. Meilläkin ollaan mietitty miehen jaksamista, just samoista syistä. Onpa jotenkin huojentavaa kuulla että muillakin samoja juttuja.
Mulla alkoi ekat menkat synnytyksen jälkeen tänään, vauva täyttää vuoden parin viikon päästä. Eli nyt on sitten ainakin kierto herännyt. Haluaisin kuitenkin vähäksi ajaksi takaisin työelämään kunnolla ennen seuraavaa. Näin tosi kivan työilmoituksen. Se olisi aika kivanpituinen pätkä ja sen jälkeen voisikin jo miettiä että jäisi äippälomalle jos oikeasti saisin sen työn. Eli alkaisi elokuussa ja loppuisi huhtikuussa... Jos oikeasti saisin sitä työpaikkaa uskaltaisi varmaan kolmosta hrkita vakavissaan.
No on kyllä itsestäkin "kiva" kuulla että muutkin painii samojen asioiden kanssa! Toivottavasti saatte apuja refluksiasiaan mutta älä lannistu jos vastaanotto onkin sellainen että ei voi olla refluksia, me ei ainakaan julkiselta saatu aikanaan mitään apuja
Mutta toivottavasti sattuisi pätevä lastenlääkäri! Jos päädyt työtä hakemaan niin toivottavasti tärppää! Minä olen kyllä viime aikoina stressannut vähän siitäkin että mitenhän sitä sitten jos raskaaksi tulisi pärjäisi töissä sitten sen mahdollisen pahoinvoinnin kanssa
Mitenköhän luotettava "ehkäisy" keskeytetty yhdyntä on
Mies luottaa siihen 100%, mut ite en kyllä. Mua ei haittais vaikka tulisin raskaaksi, mut en tiedä miten mies suhtautuis siihen.
Meillä toimi ja toiminut vuosia. Silloin kun vauvaa tekemällä tehtiin niin sitten tärppäsi! :) Mutta en kyllä menisi ikinä sanomaan että on kovin luotettava jos raskaus olisi jotenkin paha asia. Kun eihän se oikeasti sillä tavalla ole. (mutta en kyllä tiedä onko moni muukaan ehkäisymuoto)
Meille oli aina selvää että vauva tervetullut ja ajankohdalle ei niin väliä, mutta yllättävän hyvin se toimi niin halutessaan. :)
ijomeo
Vauhtiin päässyt keskustelija
Vähän tossa lueskelin ja olikohan, että vuoden sisällä sadasta naisesta 27 tuli raskaaksi, kun ainoa "ehkäisykeino" oli keskeytetty. Eli noin joka viides. Ei siis kovin luotettava.
Saa sit ite aina kuukautisten aikoihin jännittää, että mitäs jos
ei tee hyvää vauvakuumeelle.
[/QUOTE="ijomeo, post: 4137554, member: 105506"]Vähän tossa lueskelin ja olikohan, että vuoden sisällä sadasta naisesta 27 tuli raskaaksi, kun ainoa "ehkäisykeino" oli keskeytetty. Eli noin joka viides. Ei siis kovin luotettava.
Saa sit ite aina kuukautisten aikoihin jännittää, että mitäs jos ei tee hyvää vauvakuumeelle.[/QUOTE]
Siihen kuinka hyvin toimii vaikuttaa mm. se että tuleeko mieheltä touhutippoja koska ne voi sisältää siittiöitä ihan samoin kuin loppuhuipennuksenkin tavara Ja tietysti sekin että kuinka hyvin tunnistaa ja pystyy säätelemään oman tulemisensa.
Omalla ukolla ei esim. noita touhutippoja tule. Ja jos oma kierto pelaa normaalisti niin se on niin oppikirjamainen ja kellontarkka että alkukierrosta ja ovulaation jälkeen loppukierrosta "uskaltaa" harrastaa ihan suojaamatonta seksiä (tämä toki tilanteessa että mahdollinen raskaus ei olisi täysi katastrofi)
Ja ilmeisesti ei siis nytkään meillä ole koska mies jätti alkukierrossa ehkäisyn käyttämättä
Saa sit ite aina kuukautisten aikoihin jännittää, että mitäs jos
ei tee hyvää vauvakuumeelle.[/QUOTE]Siihen kuinka hyvin toimii vaikuttaa mm. se että tuleeko mieheltä touhutippoja koska ne voi sisältää siittiöitä ihan samoin kuin loppuhuipennuksenkin tavara
Ja tietysti sekin että kuinka hyvin tunnistaa ja pystyy säätelemään oman tulemisensa.Omalla ukolla ei esim. noita touhutippoja tule. Ja jos oma kierto pelaa normaalisti niin se on niin oppikirjamainen ja kellontarkka että alkukierrosta ja ovulaation jälkeen loppukierrosta "uskaltaa" harrastaa ihan suojaamatonta seksiä (tämä toki tilanteessa että mahdollinen raskaus ei olisi täysi katastrofi)
Ja ilmeisesti ei siis nytkään meillä ole koska mies jätti alkukierrossa ehkäisyn käyttämättä
ijomeo
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla on kyllä säännöllinen kierto, mutta en oo kiertopäiviä enää ns. Pitäny silmällä yrityksen jäätyä tauolle. Miehen kanssa on keskusteltu ja totesin ehkäisyn olevan täysin hänen vastuullaan, koska hän haluaa luottaa keskeytettyyn ja tämä sopi hänelle
Pms oireet mulla on niin samankaltaisia alkuraskauden oireiden kanssa, että vähän kyllä jännittää, mutta toisaalta yrittäessäkään ei tärpänny, nii aika epätodennäköistä.
Pms oireet mulla on niin samankaltaisia alkuraskauden oireiden kanssa, että vähän kyllä jännittää, mutta toisaalta yrittäessäkään ei tärpänny, nii aika epätodennäköistä.
Heippa vaan kaikille uusillekin. Täälläpä ollut vilkastakin keskustelua. Ite pompin täällä ja toisaalla vuorotellen syystä jos toisesta. Päätettiin odotella km jälkeen vähän kauemmin kuin se 1 kierto. Tässä on niin kaikkea nyt taas. Työolot sallisi raskauden mutta päädyttiin remppaamaan tupa kuntoon ensiksi koska mies ei halua että jään kotiin tällaiseen taas. Ja lisäksi sain kortisonilääkityksen ja menin tietty lukemaan että se lääke aiheuttaa kohonnutta vaaraa suu-ja kitalakihalkioille :arghh: . Pitääkö aina googlata kaikki... Tässä on muutoinkin ne kolme km takana että en yhtään halua mitään lisäriskejä seuraavaankaan raskauteen vaikka oma terveys sitä vaatiskin. Mielenkiinnolla odotan verikokeiden tuloksia nyt ihan ensiksi kuitenkin. Neuvolasta laittoivat mut kaikenmaailman verikokeisiin vaikka tämä 3.km oli onnistuneen jälkeen. Onneks ei ollut 3 peräkkäistä km, helpotti yllättävän paljon surua.
Mites muilla menee? Meillä on nyt alkukierto menty ilman ehkäisyä että en tiedä pitäisikö siirtää itsensä tuonne yrittäjiin 
jotenkin oon niin pitkään roikkunut täällä etten oikein osaa enää lähteäkään enkä edelleenkään ihan sataprosenttisesti tiedä miehen kantaa muuten kuin että eipä se ole kortsuakaan esiin kaivanut ja tuumaili jo ensimmäisestä suojamattomasta kerrasta että sehän nyt varmaan riittää (ei tiennyt kierron vaihetta ) kai tämä nyt on se kuuluisa "tulee jos on tullakseen"
No, nämä kerrat tuskin vielä raskauteen asti riittää ja ensi viikolla oviksen aikoihin olen menossa sinne tähystykseen joten ei tälle kierrolle vielä mitään kovin suuria odotuksia ole. Eikä toki haittaakaan vaikkei heti nyt tärppäisi, lähinnä vaan pelottaa että miehellä on joku tilapäinen mielenhäiriö ja se muuttaa mielensä
jotenkin oon niin pitkään roikkunut täällä etten oikein osaa enää lähteäkään enkä edelleenkään ihan sataprosenttisesti tiedä miehen kantaa muuten kuin että eipä se ole kortsuakaan esiin kaivanut ja tuumaili jo ensimmäisestä suojamattomasta kerrasta että sehän nyt varmaan riittää (ei tiennyt kierron vaihetta ) kai tämä nyt on se kuuluisa "tulee jos on tullakseen" No, nämä kerrat tuskin vielä raskauteen asti riittää ja ensi viikolla oviksen aikoihin olen menossa sinne tähystykseen joten ei tälle kierrolle vielä mitään kovin suuria odotuksia ole. Eikä toki haittaakaan vaikkei heti nyt tärppäisi, lähinnä vaan pelottaa että miehellä on joku tilapäinen mielenhäiriö ja se muuttaa mielensä
Kiva kuulla huomio, että teillä vähän niinkuin yritetään :) toivon pikaista tärppiä, ainakin ennen kuin mies toipuu mielenhäiriöstään
Mulla on ehkä kierto alkamassa synnytyksen jälkeen. Välillä kovasti limailee, mutta ei varsinaista ovislimaa. Ei sillä että mulla sitä muutenkaan usein olisi, mutta ei ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, että synnytys olisi saanut hormonitasoja ja kiertoa järkevämmäksi.
Mulla on ehkä kierto alkamassa synnytyksen jälkeen. Välillä kovasti limailee, mutta ei varsinaista ovislimaa. Ei sillä että mulla sitä muutenkaan usein olisi, mutta ei ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, että synnytys olisi saanut hormonitasoja ja kiertoa järkevämmäksi.
Mä en oikein tiedä mikä meidän suunnitelma on. Edelleenkään ei yritetä, mutta ei ehkäistäkkään. Mies ainakin jatkuvasti vitsailee seuraavasta vauvasta. Kaipa se täytyisi jotain päätöksiä tehdä johonkin suuntaan. Vauvakin alkanut yöllä olemaan 6-7h syömättä, joten saattaa kiertoonkin vaikuttaa.
Kiva kuulla huomio, että teillä vähän niinkuin yritetään :) toivon pikaista tärppiä, ainakin ennen kuin mies toipuu mielenhäiriöstään
Mulla on ehkä kierto alkamassa synnytyksen jälkeen. Välillä kovasti limailee, mutta ei varsinaista ovislimaa. Ei sillä että mulla sitä muutenkaan usein olisi, mutta ei ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, että synnytys olisi saanut hormonitasoja ja kiertoa järkevämmäksi.
Kiitos! Minä en oikeastaan edes itsekään nyt tiedä että mitä toivon, olin ajatellut että alettaisiin yrittää joskus elokuussa ehkä mutta en nyt viitsi miehellekään alkaa sanoa että ota kortsut jos se ei niitä itsekään oo hakemassa
Oon vähän kontrollifriikki niin päässä alkoi pyöriä kaikenlaiset skenaariot mutta ehkä nyt vaan päätän mennä rennosti tämän asian kanssa ja turhia stressaamatta. Vähän vaan pelottaa että toimiiko kroppa nyt edes kunnolla. Eka kierto ehkäisystä luopumisen jälkeen oli luultavasti ovuloimaton ja edellisessä kierrossakaan ei tullut selkeää ovisoireilua niin kuin yleensä vaan kasa oireita kp 14-18 ja vuotokin oli melko niukkaa 
Sinulla on vielä sen verran vähän aikaa kuitenkin synnytyksestä että kierto voi kyllä ihan huolella elää vielä täysin omaa elämäänsä tuossa vaiheessa, eli voi olla että se saattaa siitä vaikka löytää vielä uusiinkin uomiin. :) Tai olla löytämättä, yhdellä ystävällä jolla kierto normaalisti sen +40 päivää, oli jonkin aikaa ihan normaalimittaiset kierrot, mutta sitten alkaneet hiljalleen taas pidentyä kun imetys on vähentynyt. Että mene ja tiedä näistä
En ole täällä pitkiin aikoihin käynyt kun mies teki todella selväksi ettei hän enää lapsia tee, että jos haluan lisää lapsia niin sitten pitää laittaa ukko vaihtoon.. Joten tähän on nyt tyytyminen.
Mutta syy miksi tulin foorumilla pyörähtämään oli tulla tsekkaamaan miten huomiolla menee ja täällähän oli mahtavia uutisia
Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja Ihanaa kesää
Täytyy varmaankin itsensä kiusaaminen lopettaa ja vetäytyä pois täältä haaveilijoiden puolelta kokonaan ja nauttia näistä kahdesta ihanasta pienestä jotka on
Mutta syy miksi tulin foorumilla pyörähtämään oli tulla tsekkaamaan miten huomiolla menee ja täällähän oli mahtavia uutisia
Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja Ihanaa kesää
Täytyy varmaankin itsensä kiusaaminen lopettaa ja vetäytyä pois täältä haaveilijoiden puolelta kokonaan ja nauttia näistä kahdesta ihanasta pienestä jotka on
En ole täällä pitkiin aikoihin käynyt kun mies teki todella selväksi ettei hän enää lapsia tee, että jos haluan lisää lapsia niin sitten pitää laittaa ukko vaihtoon.. Joten tähän on nyt tyytyminen.
Mutta syy miksi tulin foorumilla pyörähtämään oli tulla tsekkaamaan miten huomiolla menee ja täällähän oli mahtavia uutisia
Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja Ihanaa kesää
Täytyy varmaankin itsensä kiusaaminen lopettaa ja vetäytyä pois täältä haaveilijoiden puolelta kokonaan ja nauttia näistä kahdesta ihanasta pienestä jotka on
Voi Sindy
Kauheasti olisin toivonut sinulta toisenlaisia uutisia, oonkin miettinyt että miten siellä menee. Minäkin olin jo ihan lyömässä hanskat tiskiin ja lopettamassa foorumin mutta niin se nyt näyttäisi sitten kuitenkin siltä että mies on kääntänyt kelkkansa, vaikka aika sama viesti tuli täälläkin vielä hetki sitten. Kaikkea hyvää sinne jos tämä nyt tosiaan on miehen lopullinen kanta ja kiitos kaikesta vertaistuesta
Tämän kierron ovis on mitä todnnäköisemmin huomenna ja pitää iltäpäivästä aloittaa suolen tyhjennys tähystystä varten ja tiistaina paksusuolen tähystys niin tuskin ollaan lähipäivinä kovin lemmekkäällä tuulella :bag:
En saa unta taas vaihteeksi ja on kaikin puolin sellainen olo että on kyllä nämä omat terveysongelmatkin tai niiden tutkiminen hoidettu taas niin surkeasti
Oon kaksi viikkoa sitten käynyt verikokeissakin ja ilmeisesti niitä ei aio kukaan katsoa ennen tiistaita vaikka niiden tuloksesta riippuen koko tähystyskin voi olla ihan turha 
Hirmu kaksijakoinen fiilis, toisaalta en tiedä haluaisinko edes just nyt heti yrittää raskaaksi ja toisaalta ei haluttaisi "tuhlata" yhtään potentiaalista ovista
En ole täällä pitkiin aikoihin käynyt kun mies teki todella selväksi ettei hän enää lapsia tee, että jos haluan lisää lapsia niin sitten pitää laittaa ukko vaihtoon.. Joten tähän on nyt tyytyminen.
Mutta syy miksi tulin foorumilla pyörähtämään oli tulla tsekkaamaan miten huomiolla menee ja täällähän oli mahtavia uutisia
Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja Ihanaa kesää
Täytyy varmaankin itsensä kiusaaminen lopettaa ja vetäytyä pois täältä haaveilijoiden puolelta kokonaan ja nauttia näistä kahdesta ihanasta pienestä jotka on
Voi ei Sindy!
Onko miehesi kuinka ehdoton tapaus, vai voisikohan vielä mieli joskus muuttua? Vai onko sekin sitten vähän sellainen asia ettet uskalla enää odottaa ja pettyä?
Itse mietin juuri tuota surutyötä, tehdä joku päätös luopua jostain. Meillä toki tietysti hieman eri tilanne kun on kolme lasta.. Mutta tavallaan neljännen kohdalla joutuu jo miettimään kenestä sitä mahdollisesti luopuu. Ja hautaanko haaveeni ikuisesti siitä että mitä JOS neljäs olisi ollut tyttö. Ja myös se että ylipäätään KUKA tämä neljäs mahdollisesti olisi, millainen pieni hänestä tulisi ja millaiseksi hän kasvaisi, millaisen roolin hän ottaisi perheessämme. (Oli poika tai tyttö)
Olen täällä puhunutkin vuosien aikana että olen kyllä täysin poikien äiti ja se tuntuu itsellekin ihan luonnon osoittamalla roolilta, mutta minut on yllättänyt nyt äkkiä tytön kaipuu. Siihen on monia syitä ja ei mitenkään etten olisi maailman kiitollisin ja onnellisiin rakkaasta poikatriostani!
Tulipas nyt sekava avautuminen mutta lähinnä summaisin sitä että kun on se tietty ajatus ja sen joutuu hautaamaan, se voi olla oma prosessinsa ja työnsä ja niin raskasta.
Iso tsemppihali vielä !!
Voi ei Sindy!
Onko miehesi kuinka ehdoton tapaus, vai voisikohan vielä mieli joskus muuttua? Vai onko sekin sitten vähän sellainen asia ettet uskalla enää odottaa ja pettyä?
Itse mietin juuri tuota surutyötä, tehdä joku päätös luopua jostain. Meillä toki tietysti hieman eri tilanne kun on kolme lasta.. Mutta tavallaan neljännen kohdalla joutuu jo miettimään kenestä sitä mahdollisesti luopuu. Ja hautaanko haaveeni ikuisesti siitä että mitä JOS neljäs olisi ollut tyttö. Ja myös se että ylipäätään KUKA tämä neljäs mahdollisesti olisi, millainen pieni hänestä tulisi ja millaiseksi hän kasvaisi, millaisen roolin hän ottaisi perheessämme. (Oli poika tai tyttö)
Olen täällä puhunutkin vuosien aikana että olen kyllä täysin poikien äiti ja se tuntuu itsellekin ihan luonnon osoittamalla roolilta, mutta minut on yllättänyt nyt äkkiä tytön kaipuu. Siihen on monia syitä ja ei mitenkään etten olisi maailman kiitollisin ja onnellisiin rakkaasta poikatriostani!
Tulipas nyt sekava avautuminen mutta lähinnä summaisin sitä että kun on se tietty ajatus ja sen joutuu hautaamaan, se voi olla oma prosessinsa ja työnsä ja niin raskasta.
Iso tsemppihali vielä !!
Minä ainakin ymmärrän tuon surutyöajatuksen. Nyt tähän mahdolliseen kolmanteen liittyen halusinkin käydä miehen kanssa sen keskustelun että joko nyt tai ei sitten enää ja pääsee tarvittaessa itse aloittamaan sen asian prosessoinnin ettei sitä kolmatta enää tulisi. Kyllä minulle se ainakin olisi ollut surutyö vaikka näitä kahta olemassa olevaa jo rakastaa ja on heistä eniten onnellinen ikinä.
No, onneksi nyt näyttää siltä että jos vain muuten natsaa niin se kolmas kuitenkin saisi tulla
Kiitos myös sinulle vertaistuestaVoi Sindy
Minäkin olin jo ihan lyömässä hanskat tiskiin ja lopettamassa foorumin mutta niin se nyt näyttäisi sitten kuitenkin siltä että mies on kääntänyt kelkkansa, vaikka aika sama viesti tuli täälläkin vielä hetki sitten. Kaikkea hyvää sinne jos tämä nyt tosiaan on miehen lopullinen kanta ja kiitos kaikesta vertaistuesta
Tämän kierron ovis on mitä todnnäköisemmin huomenna ja pitää iltäpäivästä aloittaa suolen tyhjennys tähystystä varten ja tiistaina paksusuolen tähystys niin tuskin ollaan lähipäivinä kovin lemmekkäällä tuulella :bag:
En saa unta taas vaihteeksi ja on kaikin puolin sellainen olo että on kyllä nämä omat terveysongelmatkin tai niiden tutkiminen hoidettu taas niin surkeasti
Hirmu kaksijakoinen fiilis, toisaalta en tiedä haluaisinko edes just nyt heti yrittää raskaaksi ja toisaalta ei haluttaisi "tuhlata" yhtään potentiaalista ovista
Kovasti toivon, että tää ei miehen lopullinen kanta olisi, mut nyt just tällä hetkellä on niin ehdottoman vastaan ajatusta
Tsemppiä terveyden kanssa oleviin haasteisiin, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin
Ja toivon pikaista plussaa teille, oon niin iloinen sun puolesta kun miehesi muutti vihdoin mielensäKiitosVoi ei Sindy!
Onko miehesi kuinka ehdoton tapaus, vai voisikohan vielä mieli joskus muuttua? Vai onko sekin sitten vähän sellainen asia ettet uskalla enää odottaa ja pettyä?
Itse mietin juuri tuota surutyötä, tehdä joku päätös luopua jostain. Meillä toki tietysti hieman eri tilanne kun on kolme lasta.. Mutta tavallaan neljännen kohdalla joutuu jo miettimään kenestä sitä mahdollisesti luopuu. Ja hautaanko haaveeni ikuisesti siitä että mitä JOS neljäs olisi ollut tyttö. Ja myös se että ylipäätään KUKA tämä neljäs mahdollisesti olisi, millainen pieni hänestä tulisi ja millaiseksi hän kasvaisi, millaisen roolin hän ottaisi perheessämme. (Oli poika tai tyttö)
Olen täällä puhunutkin vuosien aikana että olen kyllä täysin poikien äiti ja se tuntuu itsellekin ihan luonnon osoittamalla roolilta, mutta minut on yllättänyt nyt äkkiä tytön kaipuu. Siihen on monia syitä ja ei mitenkään etten olisi maailman kiitollisin ja onnellisiin rakkaasta poikatriostani!
Tulipas nyt sekava avautuminen mutta lähinnä summaisin sitä että kun on se tietty ajatus ja sen joutuu hautaamaan, se voi olla oma prosessinsa ja työnsä ja niin raskasta.
Iso tsemppihali vielä !!
Eihän sitä koskaan tiedä muuttuuko mieli, mutta nyt jotenkin sellainen ajatus Itselläni, ettei vaan jaksa odotella ja odotella ja kuitenkin lopulta pettyä. Kolmannesta puhumisesta saatu aina melkein riitä aikaiseksi tai vähintään minä pahoittanut mieleni.
Huomaan kyllä edelleen vauvan kaipuu olevan hirmuinen ja juuri tuo, että minkälainen kaveri sieltä tulisi on mielessä. Ei siis kovin hyvin tämä ajatusten hautaaminen ja surutyön aloittaminen ole vielä sujunut
