Samoja keloja... tjottailuun haluun itekkin suhtautua sillain, että siinä tekee jo ihan selvän päätöksen siitä, että vauva voi syntyä pienelläkin ikäerolla. Meillä kans suvussa (siskolla ja mummolla) kaksosia, joten semmonenki mahollisuus on pienenä takaraivossa.Hyvä tietää ettei ole ainut, musta välillä tuntui että oli vauvakuume jo raskausaikana mikä oli kyllä tosi omituinen fiilis, toinen lapsi ei ollut edes syntynyt ja silti toivoi että saisipa joskus kolmannenkin...
Välillä tää tjottailukin tuntuu aika edesvastuuttomalta, vaikka usko luomuraskautumiseen minimaalinen onkin. Ei pienessä ikäerossa sinänsä mitään vikaa ole, en vain usko että oma (tai miehenkään sen puoleen) jaksaminen riittäisi siihen. Toki jos ihme kävisi niin lapsi tietysti otettaisiin vastaan, mutta eipä taida ne ihmeet meidän kohdalle osua.
Esikoisen kannalta kun asiaa miettii, uskon että hän ihan mielellään olisi pieni vähän pidempään myös, ettei joutuis ihan heti jakamaan huomiota. Uskon että mun vauvakuume on vielä osittain hormonaalista, mutta "järki-syynä" sit kuitenkin miettii, että jos raskautuminen ei ookkaan enää niin helppoo ku esikoisen kohalla, että tuleeko vahingossa odotettua sit liian kauan... 2,5-3,5 vuoden ikäeron kuvittelen jotenkin kätevimmäksi, mutta uskoisin että me aletaan tjottailla jo tässä reilun vuoden sisään.