Yritystä odottavat

[huomio]

Kiitos Sindy Jos se kolmas tuntuu tosi tärkeältä sinulle vielä myöhemminkin, niin suosittelen lämpimästi yrittämään vielä keskustelua miehen kanssa ilman riitaa. Jospa se mies jossain vaiheessa ymmärtäisi asian tärkeyden sinulle eikä pysyisi omalla ehdottomalla linjallaan. Kuulostaa nimittäin tuo teidän tilanne aika tutulta.

 

[Sindy]

Kiitos Sindy Jos se kolmas tuntuu tosi tärkeältä sinulle vielä myöhemminkin, niin suosittelen lämpimästi yrittämään vielä keskustelua miehen kanssa ilman riitaa. Jospa se mies jossain vaiheessa ymmärtäisi asian tärkeyden sinulle eikä pysyisi omalla ehdottomalla linjallaan. Kuulostaa nimittäin tuo teidän tilanne aika tutulta.

Toivotaan näin

 

[Mimosakukka]

Moikka! päädyin tänne yllättäin alkaneen vauvakuumeeni vuoksi, joka tuntuu vaan voimistuvan. Taustaa sen verran, että meillä on kaksi lasta ja miehen kanssa ollaan oltu aiemmin samaa mieltä siitä, ettei haluta enempää lapsia. Nyt mun mieli on kuitenkin muuttunut, ja mies ei sitä tiedä. Meillä on kondomiehkäisy ja satunnaisesti viime aikoina keskeytetty. Meillä on molemmat lapset saaneet alkunsa helposti, mutta nyt mulla on ikääkin enemmän ja voi olla ettei enää onnistuisi yhtä helpolla, tosin mulla on säännöllinen kierto jonka tunnen tarkkaan.

Tarkoitus olisi ottaa vauva-asia puheeksi kun on hyvä hetki, onko vinkkejä mahdollisesti vastahakoisen miekkosen suostutteluun? Kovin pitkälle en vielä ketjua kerinnyt lueskella, löytyykö täältä muilta kolmannesta haaveilevia?

 

[huomio]

Moikka! päädyin tänne yllättäin alkaneen vauvakuumeeni vuoksi, joka tuntuu vaan voimistuvan. Taustaa sen verran, että meillä on kaksi lasta ja miehen kanssa ollaan oltu aiemmin samaa mieltä siitä, ettei haluta enempää lapsia. Nyt mun mieli on kuitenkin muuttunut, ja mies ei sitä tiedä. Meillä on kondomiehkäisy ja satunnaisesti viime aikoina keskeytetty. Meillä on molemmat lapset saaneet alkunsa helposti, mutta nyt mulla on ikääkin enemmän ja voi olla ettei enää onnistuisi yhtä helpolla, tosin mulla on säännöllinen kierto jonka tunnen tarkkaan.

Tarkoitus olisi ottaa vauva-asia puheeksi kun on hyvä hetki, onko vinkkejä mahdollisesti vastahakoisen miekkosen suostutteluun? Kovin pitkälle en vielä ketjua kerinnyt lueskella, löytyykö täältä muilta kolmannesta haaveilevia?

Tervetuloa, minä roikun täällä vielä vaikka periaatteessa ollaan siirrytty yrittämään kolmatta ja kyllä, taustalla vastahakoisen miehen suostuttelu

Muuta vinkkiä ei oikeastaan ole kuin pyrkiä keskustelemaan asiallisesti, rauhallisesti ja ilman riitaa ja kertoa toiselle rehellisesti omista tuntemuksista asian suhteen. Meilläkin asia on ollut puheissa jo yli vuoden ja matkalle on mahtunut monenlaista.

Ja no, ehkä se että vihjailua tehokkaampaa on tosiaan puhua ihan suoraan omista tunteistaan ja haaveistaan mutta myös ymmärtää ja kuunnella sitä toista, että mitkä ehkä ovat hänen syynsä olla sitä mieltä, että nykyinen lapsimäärä riittäisi.

Tosin jos et ole vielä miehen kanssa ehtinyt asiasta puhua, niin voihan olla että mies ei olekaan edes juurikaan vastaan kolmatta. Tsemppiä asian puheeksi ottamiseen!

 

[Haukikanto]

Mä roikun myös täällä edelleen. Ei olla tuon vimpan km jälkeen aloitettu yrittämistä uudelleen. Näemmä vie muut huolet miehen mielenkiinnon ja jaksamisen että just ja just halauksen saan... eipä tähän hätään mitään aamupahoinvointia kaipaisikaan. Esikoinen on nyt 1.5v ja aivan hurmaava ja yllättävänkin selkosanainen salakielensä kanssa (puuro on poopoo ja uikkarit on rikka jne...) Harmittaa vaan kun haluaisin järkevän ikäeron lapsille. Ja kaksi olisi kiva että olisi seuraa toisilleen mutta toisaalta yksi on täyttänyt mun sydämen niin kokonaan että mahtuuko toista...

 

[dimou]

Kierto ei sitten kuitenkaan startannut. Kaikenlaista limailua ollut nyt useamman viikon ja saman ajan on maitoa tullut tosi nihkeästi (pumppaan kaikki paitsi yömaidot, joten määrän näkee aika tarkkaan). Vielä ei toki ole mikään kiire, mutta hämmentää taas tän kropan touhuilut.

Ajatus kolmannesta on kirkastunut, että eiköhän me sitä jossain vaiheessa lähdetä yrittämään. Viime aikoina ollut tosi hyvä fiilis omasta äitiydestä, että en mä ihan toivoton tässä kuitenkaan ole lapset on myös aivan mahdottoman ihania, ollut tosi onnistuneita kokemuksia ja sellaista "elämä kantaa" -mentaliteettia. Esikoisenkin tilanne näyttää tällä hetkellä tosi valoisalta. Kaiken kaikkiaan sellainen tunne, että ei tarvitse olla ns. täydellinen, että "saa" toivoa isompaa perhettä. Me tavan pulliaisetkin voidaan lisääntyä ja kasvattaa ihan normaaleja lapsia.

Olen alkanut jo katselemaan isompia taloja :angelic: Mun mielestä toki tarvitaan isompi jo tälläkin kokoonpanolla, mies vaan jostain syystä on tosi kiintynyt tähän nykyiseen ja haraa vastaan.

 

[huomio]

Tulen jakamaan tälle porukallekin vielä tänne kun niin pitkään täällä pyörinyt jakamassa ilot ja surut; meillä sitten tärppäsi ennen kuin yritys ehti kunnolla alkaakaan

Tosin homma alkoi sellaisella vuotelulla että ehdin jo luulla menkkojen alkaneen (vuoto kylläkin onneksi nyt loppu) että ihan rauhassa täytyy ottaa ja katsoa päivä kerrallaan. Toivon tännekin kaikille plussaa sitten kun sen aika on

 

[Poistettu]

.

 

[Foreverfever]

Tulen jakamaan tälle porukallekin vielä tänne kun niin pitkään täällä pyörinyt jakamassa ilot ja surut; meillä sitten tärppäsi ennen kuin yritys ehti kunnolla alkaakaan

Tosin homma alkoi sellaisella vuotelulla että ehdin jo luulla menkkojen alkaneen (vuoto kylläkin onneksi nyt loppu) että ihan rauhassa täytyy ottaa ja katsoa päivä kerrallaan. Toivon tännekin kaikille plussaa sitten kun sen aika on

Onnea!

Mulla menkat pari viikkoa myöhässä, testi oli kuitenkin nega. Taitaa imetys vaan alkaa sotkea kiertoa. Ainakin tuli itselle selväksi, että kovasti toivoin plussaa testin näyttävän, joten voi olla että yrittäjiin tästä kohta siirrytään.

 

[dimou]

Tulen jakamaan tälle porukallekin vielä tänne kun niin pitkään täällä pyörinyt jakamassa ilot ja surut; meillä sitten tärppäsi ennen kuin yritys ehti kunnolla alkaakaan

Tosin homma alkoi sellaisella vuotelulla että ehdin jo luulla menkkojen alkaneen (vuoto kylläkin onneksi nyt loppu) että ihan rauhassa täytyy ottaa ja katsoa päivä kerrallaan. Toivon tännekin kaikille plussaa sitten kun sen aika on

Mahtavaa, paljon onnea! Toivottavasti kaikki on hyvin ja vuoto on vain harmitonta.

 

[huomio]

Onnea!

Mulla menkat pari viikkoa myöhässä, testi oli kuitenkin nega. Taitaa imetys vaan alkaa sotkea kiertoa. Ainakin tuli itselle selväksi, että kovasti toivoin plussaa testin näyttävän, joten voi olla että yrittäjiin tästä kohta siirrytään.

Toivon pikaista tärppiä teille sitten kun yrittäminen tulee ajankohtaiseksi

 

[Vargynja]

Tulen jakamaan tälle porukallekin vielä tänne kun niin pitkään täällä pyörinyt jakamassa ilot ja surut; meillä sitten tärppäsi ennen kuin yritys ehti kunnolla alkaakaan

Tosin homma alkoi sellaisella vuotelulla että ehdin jo luulla menkkojen alkaneen (vuoto kylläkin onneksi nyt loppu) että ihan rauhassa täytyy ottaa ja katsoa päivä kerrallaan. Toivon tännekin kaikille plussaa sitten kun sen aika on

Onnea! Toivottavasti vuoto on vaaratonta.

 

[Jigi]

Tulen jakamaan tälle porukallekin vielä tänne kun niin pitkään täällä pyörinyt jakamassa ilot ja surut; meillä sitten tärppäsi ennen kuin yritys ehti kunnolla alkaakaan

Tosin homma alkoi sellaisella vuotelulla että ehdin jo luulla menkkojen alkaneen (vuoto kylläkin onneksi nyt loppu) että ihan rauhassa täytyy ottaa ja katsoa päivä kerrallaan. Toivon tännekin kaikille plussaa sitten kun sen aika on

Oi, ihanaa!

 

[Miitu]

Tulen jakamaan tälle porukallekin vielä tänne kun niin pitkään täällä pyörinyt jakamassa ilot ja surut; meillä sitten tärppäsi ennen kuin yritys ehti kunnolla alkaakaan

Tosin homma alkoi sellaisella vuotelulla että ehdin jo luulla menkkojen alkaneen (vuoto kylläkin onneksi nyt loppu) että ihan rauhassa täytyy ottaa ja katsoa päivä kerrallaan. Toivon tännekin kaikille plussaa sitten kun sen aika on

Ihanaa!
Paljon onnea huomio

 

[Pikku3]

Moikka! päädyin tänne yllättäin alkaneen vauvakuumeeni vuoksi, joka tuntuu vaan voimistuvan. Taustaa sen verran, että meillä on kaksi lasta ja miehen kanssa ollaan oltu aiemmin samaa mieltä siitä, ettei haluta enempää lapsia. Nyt mun mieli on kuitenkin muuttunut, ja mies ei sitä tiedä. Meillä on kondomiehkäisy ja satunnaisesti viime aikoina keskeytetty. Meillä on molemmat lapset saaneet alkunsa helposti, mutta nyt mulla on ikääkin enemmän ja voi olla ettei enää onnistuisi yhtä helpolla, tosin mulla on säännöllinen kierto jonka tunnen tarkkaan.

Tarkoitus olisi ottaa vauva-asia puheeksi kun on hyvä hetki, onko vinkkejä mahdollisesti vastahakoisen miekkosen suostutteluun? Kovin pitkälle en vielä ketjua kerinnyt lueskella, löytyykö täältä muilta kolmannesta haaveilevia?

Meillä vähän samanlainen tilanne, tai juuri tämä että olimme ehdottomasti sitä mieltä että 2 lasta on täydellistä mutta jo viime raskaudessa aloin empiä ja jatkuvasti mietin sitä. Kierukka on joten ei mitään äkkinäisiä ratkaisuja voi edes tehdä. Mistä ihmeestä tämä mielen muutos on edes tullut!
Miehen kanssa en ole suuremmin jutellut asiasta, joissain tilanteissa asia on tullut esiin eikä hän ole ikinä tyrmännyt asiaa. Täystyrmäys tekisikin helpommaksi vain luopua ja järkeillä lapsikuume pois. Ehkä sitä pitäisi jossain vaiheessa ottaa puheeksi

 

[Mimosakukka]

Meillä vähän samanlainen tilanne, tai juuri tämä että olimme ehdottomasti sitä mieltä että 2 lasta on täydellistä mutta jo viime raskaudessa aloin empiä ja jatkuvasti mietin sitä. Kierukka on joten ei mitään äkkinäisiä ratkaisuja voi edes tehdä. Mistä ihmeestä tämä mielen muutos on edes tullut!
Miehen kanssa en ole suuremmin jutellut asiasta, joissain tilanteissa asia on tullut esiin eikä hän ole ikinä tyrmännyt asiaa. Täystyrmäys tekisikin helpommaksi vain luopua ja järkeillä lapsikuume pois. Ehkä sitä pitäisi jossain vaiheessa ottaa puheeksi

Kiva kuulla, että täällä on muita samassa tilanteessa kuumeilevia!

Meillä tosin niin, että ottaessani asian puheeksi mies tyrmäsi ajatuksen TÄYSIN. Ei mitään epäselvyyksiä. Mutta tämä tuli tosin niin yllätyksenä hänelle, että annan ajan vähän kulua ja keskustellaan sitten uudestaan lapsiluvusta. Pahin kuumeilu tässä nyt tämän myötä katosi, mutta en nyt kuitenkaan vielä luovu toivosta. Minulla on niin vahva tunne siitä, että meidän perhe ei ole vielä tässä! Tosin helpottavaa ja huojentavaa, että mieskin nyt tietää tämän toiveeni.

 

[dimou]

Me ollaan nyt vähän päädytty tjottailuun. Ensimmäiset menkat synnytyksen jälkeen oli ja meni. Ehkäisyä ei ole otettu käyttöön, mutta ei tosiaan mitenkään aktiivisesti yritetä. Kumpikaan meistä ei pientä ikäeroa halua, mutta meillä on myös niin pieni usko onnistumiseen, että tällä on nyt toistaiseksi menty. Ehkä jossain vaiheessa jotain muuta. Itse haluaisin ainakin käydä ihan jollain pco-spesialistilla kyselemässä omasta tilanteesta ja siitä, tekisikö e-pillerit mahdollisesti jopa hyvää munasarjoille ja hormonitasoille.

 

[Miitu]

Tänään juuri ilmoitin töihin jatkavani hoitovapaalla nuorimmaisen kanssa 1/23. Todellisuudessa varmastikin sinne 12/23 asti kunnes täyttää 3v.
Ilmoittauduin kuitenkin opiskelemaan, kun ajattelin hyödyntää kotiäidin arkea, jossa miehen työt mahdollistaa mun opinnot iltaisin ja välillä päivisinkin, ilman että se oli lasten kanssa ajasta milläänlailla pois. :)

Ristiriitaiset fiilikset, kun neljännestä on haaveiltu kovastikin mutta yht äkkiä mut valtasi kamala tarve tehdä jotain itselleni, ja tulevaisuutta silmällä pitäen.
Haluan että mulla on ovet auki, kun täältä kotoa palaan takaisin työelämään.

Mahtuuko meidän arkeen tai tulevaan enää neljäs? Ja toisaalta nyt ajatukset on olleet todella rauhaisat sen suhteen että ainenkaan seuraavaan 2 vuoteen meille ei uutta nyyttiä ole tilauksessa. (Ellei elämä päätä toisin ja yllätä!)
Ja tuntuu ekaa kertaa myös pitkästä aikaa siltä että meidän perhe on kokonainen.

Jättäydyn siis täältä tosiaan hetkeksi taka-alalle mutta toivottelen kaikille tsemppiä omiin elämäntilanteisiin, pohdintoihin lapsiluvun ja -arjen suhteen sekä ennen kaikkea plussaa toivoville niitä plussatuulia puhkuen!

 

[Lilileilaa]

Vähän höpsö olo kun kirjotan tänne muttamutta...

Mullahan alko vauvakuume jo synnärillä En oo tavallaan tajunnu että se on ihan oikeesti mahollista, mutta nytpä tiijän ihan omasta kokemuksesta. En haluu alkaa tukottaa tuota huhtikuisten ryhmää raskaushaavepölinöillä, niin tulinpa sitten tänne. Itsellä raskaus sekä synnytys oli "helppo" ja hyviä kokemuksia

Esikoisemme tosiaan syntyi tän vuoden huhtikuussa ja ikää nyt se 3,5kk. Vauvan kanssa on mennyt oikein mainiosti ja itse oon viihtyny kotosalla. Ihan ookoosti saan myös omia juttujani tehtyä kun lapsen isäkin osaa lasta oikein hyvin hoitaa tietysti.

Kuukautiset ei ole alkaneet ja täysimetyksellä mennään. Tavotteena olisi täysimettää sinne 6kk ikään asti ja sit jatkaa kiinteiden ohessa niin kauan kui hyvältä tuntuu ja onnistuu. Saapa nähdä millon alkaa, joten mitään realistista raskautumista tässä ei nyt ole tiedossa vähään aikaan. Eipä ole ollut seksiäkään raskauden jälkeen:bag:

Puolison kanssa puhuttu, että lapsia halutaan kyllä lisää ja kolme pyörinyt mielessä semmosena mahollisena lapsilukuna... tänä vuonna täytin 30v, joten hurjan pitkiä ikäeroja ei kannata odotella. Esikoinen tärppäsi nopeasti, joten toivon, että seuraavankin kanssa onnistuisi luomuna. Ehkäisyksi halutaan ihan vaan kondomi(siis sit kun tässä joskus saisin tuon miehen seksiin innostettua) mutta nyt mietinkin jo, että tulisiko vaan tjottailla menemään sit kuitenkin. Pienehkö mahollisuus raskauteen, mutta silti tulisi olla valmiina vauva vastaanottamaan jos kävisikin semmonen mäihä että raskautuisi imetyksestä huolimatta. Sitten kun kierto alkaa vois ajatella luottavansa "varmoihin päiviin". No joo... pitää ton paremman puoliskon kanssa vielä puida tätä asiaa. Alunperin oltii aateltu, että venattaisiin siihen asti kun tämä esikoinen ois 2v.

Mitä alaa sä Miitu ilmottauduit opiskelemaan? Ite kans pyörittelen opiskelumahollisuuksia päässäni aika usein.

 

[dimou]

Vähän höpsö olo kun kirjotan tänne muttamutta...

Mullahan alko vauvakuume jo synnärillä En oo tavallaan tajunnu että se on ihan oikeesti mahollista, mutta nytpä tiijän ihan omasta kokemuksesta. En haluu alkaa tukottaa tuota huhtikuisten ryhmää raskaushaavepölinöillä, niin tulinpa sitten tänne. Itsellä raskaus sekä synnytys oli "helppo" ja hyviä kokemuksia

Esikoisemme tosiaan syntyi tän vuoden huhtikuussa ja ikää nyt se 3,5kk. Vauvan kanssa on mennyt oikein mainiosti ja itse oon viihtyny kotosalla. Ihan ookoosti saan myös omia juttujani tehtyä kun lapsen isäkin osaa lasta oikein hyvin hoitaa tietysti.

Kuukautiset ei ole alkaneet ja täysimetyksellä mennään. Tavotteena olisi täysimettää sinne 6kk ikään asti ja sit jatkaa kiinteiden ohessa niin kauan kui hyvältä tuntuu ja onnistuu. Saapa nähdä millon alkaa, joten mitään realistista raskautumista tässä ei nyt ole tiedossa vähään aikaan. Eipä ole ollut seksiäkään raskauden jälkeen:bag:

Puolison kanssa puhuttu, että lapsia halutaan kyllä lisää ja kolme pyörinyt mielessä semmosena mahollisena lapsilukuna... tänä vuonna täytin 30v, joten hurjan pitkiä ikäeroja ei kannata odotella. Esikoinen tärppäsi nopeasti, joten toivon, että seuraavankin kanssa onnistuisi luomuna. Ehkäisyksi halutaan ihan vaan kondomi(siis sit kun tässä joskus saisin tuon miehen seksiin innostettua) mutta nyt mietinkin jo, että tulisiko vaan tjottailla menemään sit kuitenkin. Pienehkö mahollisuus raskauteen, mutta silti tulisi olla valmiina vauva vastaanottamaan jos kävisikin semmonen mäihä että raskautuisi imetyksestä huolimatta. Sitten kun kierto alkaa vois ajatella luottavansa "varmoihin päiviin". No joo... pitää ton paremman puoliskon kanssa vielä puida tätä asiaa. Alunperin oltii aateltu, että venattaisiin siihen asti kun tämä esikoinen ois 2v.

Mitä alaa sä Miitu ilmottauduit opiskelemaan? Ite kans pyörittelen opiskelumahollisuuksia päässäni aika usein.

Hyvä tietää ettei ole ainut, musta välillä tuntui että oli vauvakuume jo raskausaikana mikä oli kyllä tosi omituinen fiilis, toinen lapsi ei ollut edes syntynyt ja silti toivoi että saisipa joskus kolmannenkin...

Välillä tää tjottailukin tuntuu aika edesvastuuttomalta, vaikka usko luomuraskautumiseen minimaalinen onkin. Ei pienessä ikäerossa sinänsä mitään vikaa ole, en vain usko että oma (tai miehenkään sen puoleen) jaksaminen riittäisi siihen. Toki jos ihme kävisi niin lapsi tietysti otettaisiin vastaan, mutta eipä taida ne ihmeet meidän kohdalle osua.