Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Riikkaso sanoi:
Miitu Totta puhut, ei saisi asiaa kyllä liikaa järkeillä koeaikaa on muutama kuukausi vielä. :)Jospa tässä muutaman kuukauden sisällä pääsis yrityksen makuun. Ihmeellistä, että miten tämä vauvakuume voikaan olla niin vahva kun se oikein päälle putkahtaa:Heartred
Click to expand...

Riikkaso, Se kyllä on! :Heartpink Ja tämä odotuksenkin odotus on jollainlailla kutkuttava ja ihana vaihe myös.
 
Hentta88 tervetuloa! Mullakin oli aluksi tuota ahdistusta ja itkua, mutta ne onneksi lieveni ajan myötä, kun aloin saada mieheltä vastakaikua vauvahaaveisiin. Ollaan siis suunniteltu yrittämisen aloitusta 2020 alkuvuodelle. Toivottavasti ammattiavusta on sulle hyötyä! Ja ehkäpä se mieskin lopulta suostuu siihen kolmanteen. :angelic:

Tervetuloa myös Riikkaso! Kuten Miitu tuossa aiemmin sanoi, niin minustakaan ei kannata liiaksi miettiä tuota työpaikka-asiaa, vaikka ymmärrän noita mietteitäsi. Kyllä kaikki lopulta järjestyy. :happy:
 
Tervetuloa Riikkaso. :) Komppailen muita tuossa ettei kannata liikoja miettiä tuota työasiaa. Jos liikaa rupeaa miettimään ei koskaan ole sopiva aika vauvalle. Ja on tässä sekin pointti että vaikka nyt heti rupeaisitte yrittämään ja vauva tarttuisi ensimmäisestä yrityksestä ei siitä heti ensimmäisillä kuukausilla tarvitse töissä kertoa. ;)
 
Pieni "kevennys", filosofointia tuttöjen illasta:

Schrödingerin raskaus. Jos raskausviikot lasketaan edellisistä kuukautisista, mutta hedelmöittyminen tapahtuu oikeasti vasta noin rv2, niin jokainen nainen (joka on harrastanut seksiä) on potentiaalisesti raskaana kuukautisten jälkeen. Eli Schrödingerin raskaus, on samaan aikaan raskaana ja ei raskaana.

Pari pulloa kuohuvaa tosin helpottaa tämän paradigman ymmärtämistä :grin
 
Kiitos tuesta teille! Yritän olla liikaa miettimättä. Nyt täytyy odotella postista saapuvaksi ovistikut ja raskaustestit :wink pääsee tikuttelemaan ovista ja vähän katsoa missä vaiheessa ja tuleeko sitä
 
Minä sain nyt tietooni sen verran että työ/kouluasiat selkiytyisivät mahdollisesti loka- marraskuussa.
Mikäli ne eivät toteudu toivotulla tavalla, niin kyllä me varmaan yritys aloitetaan, jihuu! :happy:
Ja lisäksi, sain nyt apua myös kilpirauhasen vajaatoimintaan eli tässä aikaa saada arvotkin tasapainoon myös raskauden kannalta.
Gynellä käyn vielä tsekkaamassa syyskuussa ettei ole mitään fyysisiä esteitä ja koitan neuvolasta pyytää keskusteluapua käydäkseni aiempaa synnytyskokemusta ja sen traumoja läpi.
Lisäksi multa poistetaan nyt vihoin nää viisuritkin, kun nekin aina aiheuttivat harmia raskauksien aikaan. :facepalm:
Jos lähden opiskelemaan, niin sitten haluan uskoa että tilanne tarjoutui syystä ja ehkä kolmas ei ole meidän tähtiin kirjoitettu, ainenkaan tässä hetkessä. :shy:
 
Hienoa että teillä alkaa asiat ja ajatukset järjestyä Miitu. :) Kuulostaa siltä että voit olla ainakin osittain tyytyväinen kävi miten kävi.

Mua jännittää tuleva lääkäri. :nailbiting: Entä jos lääkitys estää vauvan teon? Entä jos se ei estä? Kun tää oikeesti lähestyy alkaa entistä enemmän mietityttää että jaksetaanko me nyt oikeasti sitten jos vauva tulee. Toisaalta tuntuu että jaksetaan, toisaalta hirvittää.
 
Tervetuloa uudet!

Ei oo paljoa kerennyt täällä turista kun meillä alkoi kuun alusta uus arki, lapset aloittivat hoidon ja ite palasikin työelämään, keikkailemaan. Tänään tosin selvisi, että sain töitä kesään asti joten vauvahaaveet siirretään nyt ainakin sinne ensi vuoden loppukesään!

Tsemppiä vargynjan lääkärikäynnille! Ja jännä tilanne miitulla myös! Sekä ihan yhteisesti kaikille tsemppiä omiin tilanteisiin ja pohdintoihin.
 
Tips sanoi:
Pieni "kevennys", filosofointia tuttöjen illasta:

Schrödingerin raskaus. Jos raskausviikot lasketaan edellisistä kuukautisista, mutta hedelmöittyminen tapahtuu oikeasti vasta noin rv2, niin jokainen nainen (joka on harrastanut seksiä) on potentiaalisesti raskaana kuukautisten jälkeen. Eli Schrödingerin raskaus, on samaan aikaan raskaana ja ei raskaana.

Pari pulloa kuohuvaa tosin helpottaa tämän paradigman ymmärtämistä :grin
Click to expand...

Otan tämän ehdottomasti puheeksi huomenna kun meillä on tyttöjen viini-ilta! :p

Vargynjalle tsempit, on ihan ok jännittää molempia skenaarioita. Koita kuitenkin olla menettämättä yöuniasi asian tähden, kohta olette ainakin teoreettisesti viisaampia asian suhteen :angelic:
 
Kiitos tiuhtimus ja Niittipyssy. :) Enköhän kuitenkin nukuttua saa. (Se lääkitys on nukuttava, vaikka sitä ei sen ominaisuuden takia olekaan määrätty.)
 
Täältä kans tilanne katsaus. Ei yritetä ja yritetäänkö lähi tulevaisuudessa on vielä avoinna, mutta kaikesta huolimatta ei ehkäisyä käytössä. En imetä imetys loppui pojan ollessa 3kk ja kierrot palautui vaikka osittain imetin kierrot pyörinyt 10-37kp kohdalla nyt menossa jo 40kp ja finnejä naamaan ilmestynyt, mutta ei kuukautisia. En olisi huolissaan vielä, kun ennen raskautta Kierto pysty olemaan jopa 60kp ja ensimmäisenä vuotena synnytyksen jälkeen kierto voi heitellä härän pyllysti miten sattuu.
 
Vargynja sanoi:
Hienoa että teillä alkaa asiat ja ajatukset järjestyä Miitu. :) Kuulostaa siltä että voit olla ainakin osittain tyytyväinen kävi miten kävi.
Click to expand...

Juurikin näin! :Heartpink

Tsemppiä tulevaan lääkäriin Vargynja. Mieli on varmasti kevyempi jälkeen päin! :)
 
Mun on pakko tänne kirjoittaa ylös (kun kirjoitan foorumille vähän päiväkirjatyylisesti)
että nyt olisi jotain dpo 5-6 arviolta, ja eilen yöllä tuli sellainen menkkamainen kipukohtaus. Kieltämättä kävi hetken mielessä että olisko voinut olla kiinnittymiskipuja?
Tiedän vaan että eilen oli kp 21, ja viimeksi raskautuessani tunsin kiinnittymisen (kamala vihlonta) kp 21 ja kp 24 sain haamun testiin.
Menipäs jännäksi kun antaa itselleen luvan haihatella tällä tavalla. :grin

Toivon nyt kumminkin niitä menkkoja alkavaksi, ois meinaan viisurinleikkaus ihan parin viikon päästä ja toinen suunnitteilla myöhemmin syksyllä, jotta sais nyt pois alta. :nailbiting:
 
Hyppään joukkoon mukaan. Meillä siis tilanne se, että kovasti toivoisin kolmatta lasta kotiin ja mies ei tiedä, että haluaako enää enempää lapsia. Olen yrittänyt antaa hänelle aikaa ja tilaa asian miettimiseen, mutta on edelleen epätietoinen. Itsellä taas olisi kova toive vielä yhdestä. Alunperin oltiin kyllä molemmat samaa mieltä kolmesta lapsesta, mutta taival on ollut pitkä ja kahden elävän lisäksi meille on syntynyt myös enkeli.

En nyt ole heti yrityksen aloitusta vaatimassa, itsekin palasin vasta hiljattain töihin ja hetken voisin täällä ollakin ennen kotiin jäämistä. Kuitenkin haluaisin tietää, että vauvaa vielä joskus yritetään ja vähitellen jättää hormonaalisen ehkäisyn pois, koska mulla kroppa toipuu siitä hitaasti. Ja kaikkien raskauksien alkuun on tarvittu lääkityskin, joten mitään hups oho -sikiämistä en odota. Mutta toivon, että täältä löytyisi vähän vertaistukea tilanteeseeni.
 
Tervetuloa Dory! Toivottavasti tilanne selkiytyy. Ehkä miehesi vain tarvitsee aikaa.
Minkä ikäiset lapset teillä on? :)
 
Kiitos Miitu! Joo, eihän se auta kuin toivoa, että tilanne selkiytyisi. Mielellään sitä antaisin miehelle aikaa, mutta itsellä on ikää kuitenkin jo 35, niin ihan kovin montaa vuotta en haluaisi asian kanssa odotella kuitenkaan. Pitää ottaa huomioon, että raskaudet ei ole mitenkään helposti alkaneet aiemminkaan, eikä ikä varmaan asiaa edistä.

Meidän lapset on nyt 5v ja 1v 9kk. Toki tuo pienempi on vielä sen verran nuori, että univelkaa on molemmilla. Yöt on jo aika rauhallisia, eikä pääasiassa herätä enää, mutta aamuisin herätys onkin sitten aina 5.30. Että joo, toki ymmärrän jos tuntuu että tähän pakettiin ei jaksa enää enempää valvomisia ym. Mutta onhan raskausaikakin kuitenkin pitkä, ja siihen päälle vielä yritys ja kaikenmaailman jahkailut ja odottelut, niin kasvaahan nuo lapset koko ajan kovaa vauhtia kuitenkin.

Olikos täällä muita samassa tilanteessa olevia, joilla ei olla samaa mieltä yrityksestä miehen kanssa?
 
Ymmärrän hyvin miksi tuntuu siltä että kello käy..
Meillä on ollut hieman samoja pohdintoja, itse olen "vasta" 30v, mutta hirveästi yli 30 en enää lapsia halua tehdä. Se on vain oma sellainen tunne!
Ja nyt pohdimme että aloitammeko yrityksen syksyllä, vai tarjoutuuko työ/opiskelu mahdollisuudet, joka tarkoittaisi että olisin lähemmäs 35v kun olisi lapsen aika ja se tuntuu jo siltä ettene tähän rumbaan lähtisi..
Meidänkin nuorin 1v10kk.

Toivottavasti löydät täältä vertaistukea! :)
Ja ehkä jotain tukea myös siihen miten voisit ottaa miehen kanssa puheeksi tämän mikä sinua juuri nyt mietityttää.
 
Mulla pitäs alkaa viikon päästä menkat, ja siitä se yritys sitten lähtee! Ollaan jo jonkun aikaa oltu keskeytetyllä yhdynnällä, ja viikonloppuna oltiin ihan keskeyttämättäkin, koska olin tikuttanut sen oviksen josta oli jo viikko aikaa, ja koska "kohtahan se yritys kuitenkin alkaa". Nyt mieli tietty tekee temppuja ja alan miettiä et jos olisinkin kuitenkin jo vahingossa tullut raskaaksi. :D Mutta järki tietty sanoo että ei ainakaan tuosta viikko oviksen jälkeen oo mahdollista, ja tuskin keskeytetystäkään. Huoh. Aika menee hitaasti.

Viikonloppuna sain myös kaverilta vauvauutisia! <3 Nyt tietty entistä enemmän (jos mahdollista, ehkä ei :D) toivon, että tulisin nopeasti raskaaksi, niin meille syntyisi aika pienellä ikäerolla vauvat. Mulla on lähipiirissä tosi monta sellaista, jotka on tullut heti ekasta yrityksestä raskaaksi (tosin joistakin heistä epäilen, että oikeasti yritystä on ollut enemmän mutta syystä tai toisesta haluavat sanoa että ei yritetty ennen tärppiä). Jotenkin ajattelen että kyllähän minäkin, toisaalta joku epälooginen pessimisti minussa sanoo, että todennäöisyyksien mukaan jonkun pitää olla se, joka ei raskaudu kerrasta, ja se joku olen minä. Tiedän kyllä, ettei todennäköisyys ihan niin toimi, mutta joo...

Olen aika monelle ystävälle puhunut tästä että aletaan yrittää. Vähän mietin, että alkaakohan kaduttaa sitten, jos raskautumisessa kestää. :/ En tiedä kertoisinko raskaudesta kuitenkaan ennen ekan kolmanneksen loppua. Miten paljon te muut olette puhuneet yrityksestänne? Ja onko vastaavaa tilannetta, että lähipiirin raskautumiset lisäävät "paineita"? Ja pelkoa siitä, että jos jommalla kummalla ei menisikään hyvin, niin toisen onni ehkä lisäisi surua...
 
Dory, meillä on vähän samanlainen tilanne. Mä olen 35 ja lapset on 4v ja 1v. Kahden lapsen piti riittää mutta nyt olen koko vauvavuoden kuumeillut kolmatta. Mies on ollut vaihtelevasti mukana, ei ole tyrmännyt ideaa mutta kun töissä on stressiä ja lapset riehuu niin on kyllä kysynyt miksi ihmeessä tähän vielä kolmas tarvitaan. Hyvinä päivinä on mittaillut auton takapenkkiä kolmelle turvaistuimelle ja puhunut ihan positiiviseen sävyyn. No, yritystä ei ole vielä tarkoitus aloittaa, saa tuo pienempi kasvaa ihan kunnolla, mutta ensi keväänä voisi kokeilla. Molemmat lapset on kerrasta tärpänneet mutta toki onnistuminen ei ole mitenkään varmaa kun ikää tulee.

Toivottavasti teillä mies myöntyy vielä kolmanteen, se on hassu ja raastavakin tunne kun tietää ettei perhe ole vielä täydellinen. Itselle on tullut välillä toisia ajatuksia kun mietin mistä kaikesta jään työelämässä paitsi mutta yritän kertoa itselleni että ehtiihän sitä töitä tehdä koko loppuelämän. Mä vaan tykkään työstäni ja nyt mietin ehtisinkö mennä takaisin töihin näiden kahden lapsen välillä - tai kehtaisinko mennä vain muutamaksi kuukaudeksi.

On nää pohdinnat vaikeita. Onneksi on vertaistuki! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top