Yritystä odottavat

Vausa oon myös kertonut osalle ystävistä että pian alettaisiin yrittämään, ja muutama ystävä juuri tullut myös raskaaksi. Oon myös miettinyt, että sitten kun aloitetaan yrittäminen, niin jos ei hetkeen onnistu, onko hyvä että oon tuosta yrittämisen aloittamisesta puhunut..

Täällä edelleen painaa se, että viitsiikö alkaa yrittämään vielä, kun oon ollut uudessa vakkarityössä vasta muutaman kuukauden, ja jotenkin ajattelen, että jos tulisin raskaaksi heti, niin olisin ollut liian vähän aikaa töissä tuolla, ja että tuottaisin esimiehelle "pettymyksen". Kuitenkin tiedostan, että yrittämiseen voi mennä kauankin, ja sen takia se olisi hyvä aloittaa jo pian... Tottakai perhe menee edelle, mutta jotenkin vaan koen että olisi velvollisuus olla ensin töissä hiukan kauemmin..

Kauheaa jahkailua mulla... Mutta tsemppiä kaikkien tilanteisiin ja kuumeiluihin :happy:
 
Tervetuloa Dory! :) Toivottavasti mies tulee myös vauvantekokannalle ennen kun tulee liikaa ikää. :/ Epävarmuus on oman kokemukseni mukaan usein pahinta, niin varmaan myös sen suhteen, kun ei tiedä pääseekö koskaan kolmannen yritykseen.

Onnea yritykseen Vausa! :happy:
 
Me saadaan alkaa ensviikolla yrittämään, kunhan saan botoxit leukaperiin,ni kolme päivää pitäs sen jälkee odotella, ennenku saahaan alkaa yrittämään, ja ollaan nyt siis ns. varmoilla päivillä, menkkojen pitäs alkaa ensviikon perjantaina. Oon ihan täpinöissäni, et vihdoinkin päästään tositoimiin.

Meiän molempien ajatus on, et lapsiluku jäis kahteen. Ukko meinas et laittais piuhat solmuun sitten, jos meille vielä yksi lapsi siunaantuisi. Yllätti minut kuitenkin tänään niin, että kertoi miettineensä sijaisvanhemmuutta ajalle, jolloin omat lapset olisivat vähän isompia. :)
 
Tuntuu, että monella on yritys jo ihan lähipäivinä ja viikkoina alkamassa kuitenkin, joten odotus jää sitten onneksi lyhyeen.

Tips, teillä tilanne kuulostaa kyllä hyvin samanlaiselta. Ja toki itsekin välillä mietin, kun on täysi kaaos kotona ja lapset käy hermoille ja kukaan ei nuku, että oikeastiko vielä yksi :BangHead Mutta kyllä mä vakaasti uskon, että meilä olisi jaksamista ja muutenkin olosuhteet kunnossa vielä yhden lapsen osalta. Mä myös tykkään työstäni ja kyllähän se urakehitys väistämättä kärsii poissaoloista, mutta yritän myös miettiä sen niin että onhan niitä työvuosia kuitenkin jäljellä ja lapsi on ehdottomasti sen arvoinen, että töissä tulee vähän takkiin. Ja olen kyllä tykännyt myös kotona olosta ja haluaisin saada kokea vielä yhden kotiäitipätkän.

Vargynja, joo, itse koen myös epävarmuuden vaikeimmaksi. Omanlaisensa suo ja vitutus se pitkä ja vaikea yritys on myös, kokemusta on, mutta tämä on toisaalta vielä vaikeampaa, kun ei ole edes onnistumisen mahdollisuutta. Ja siinä yrittämisessä koen, että ollaan oltu miehen kanssa kuitenkin samassa veneessä, vaikka varmaan itse enemmän stressasinkin asiasta. Tässä kuitenkaan ei saa edes toisesta tukea, kun mielipiteet on erit :arghh:

Joo, ei se auta kuin toivoa, että miehen mieli kypsyy ajatukseen. Mun optimiajoitus olisi töiden ja muun kannalta tällä hetkellä joko heti raskautuminen tai sitten joskus suunnilleen vuoden kuluttua. Tuo heti ei näytä kovin todennäköiseltä, joten pitää keskittää toivo siihen vuoden kuluttua -vaihtoehtoon. Sekin vaan tosiaan mun kohdalla tarkoittaisi sitä, että hormonaalinen ehkäisy pitäisi pian jättää pois. Muistelen, että mulla on reseptillä pillereitä jäljellä 6kk. Ja sen olen päättänyt, että uutta en ole hakemassa. Hoitakoot sitten mies ehkäisyn, jos ehkäistä välttämättä haluaa. Pidätän toki oikeuden muuttaa mieltäni, sillä jos miehen näkemys ehkäisystä on tuossa kohtaa piuhat poikki, niin sitä en voi kannattaa :stop: Onneksi se on sen verran lääkäri- ja toimenpidekammoinen, että en usko että se vaihtoehto houkuttaa :yuck:

Ystäville puhumisesta oli puhetta. Olen kertonut tilanteestani tasan yhdelle ystävälle, joka asuu maapallon toisella puolella. Luotan häneen täysin, eikä myöskään ole kyselevää tai utelevaa tyyppiä. Ehkä pitää tästä vielä avautua jollekin muullekin, koska asia on mielen päällä nyt jostain syystä päivin öin. Vaihtoehdot mahdollisten uskottujen suhteen vaan ovat vähissä, sillä en jotenkaan usko, että aivan eri tilanteessa olevat tätä asiaa pystyvät ymmärtämään. Tyydyn siis paasaamaan netissä ainakin toistaiseksi.
 
Mitäs ihmisille kuuluu tänne ? Meillä ollaa siirrytty keskeytettyyn :hungry: oon ihan intopiukeena :happy:

Miksi keskeytätte aina vai eikö miehesi halua lapsia? Vai leikitkö tulella. Mietin vain, oletko valmis suureen vastuuseen, jos toinen ei ole. Ja ennen kaikkea, onko se oikein lapselle ja miehellesi, jos itsekkyytesi vuoksi leikit toisten elämällä.
 
Olikos täällä muita samassa tilanteessa olevia, joilla ei olla samaa mieltä yrityksestä miehen kanssa?

Olin, kävi niin että luonto hoiti päätöksen meidän puolesta ja raskauduin ihan yrittämättä kondomiehkäisystä ja oikuttelevasta kierrosta huolimatta :angelic: ikää 36, joten itelläki alko tulla aikaraja vastaan ja en usko et mies olisi mieltään muuttanu ilman ylläriä :bag: poden taas horroroireita, joten ymmärrän oikein hyvin miksi mies oli raskautta vastaan kun olen kohta kuukauden vain maannut, oksentanut ja nukkunut ja mies pyörittäny uhmis+taaperoarjen :oops: mitään vinkkejä ei ole kyllä antaa ja melko montakertaa on tässä kuluneiden viikkojen aikana omakin kolmoshaave tullut pönttöä halaillessa kyseenalaistettua :facepalm: mut päivä ja viikko kerrallaan selvemmillä vesillä! Mieskin on onneksi ajatuksen kanssa jo sinut vaikka minun oloihin onki leipääntynyt :lurking:
 
Miksi keskeytätte aina vai eikö miehesi halua lapsia? Vai leikitkö tulella. Mietin vain, oletko valmis suureen vastuuseen, jos toinen ei ole. Ja ennen kaikkea, onko se oikein lapselle ja miehellesi, jos itsekkyytesi vuoksi leikit toisten elämällä.

Ei oo mitää leikkimistä. Miehelle olen sanonut haluan lapsia ja hän haluaa keskeytetyn. Eipä siinä oo sen epäselvempää :D
 
Ei oo mitää leikkimistä. Miehelle olen sanonut haluan lapsia ja hän haluaa keskeytetyn. Eipä siinä oo sen epäselvempää :D


Ajattelin vain, kun olen seurannut viestejäsi, joissa aiemmin kerroit olevasi 22-vuotias ja haluavasi lapsen, mutta poikaystäväsi ei tahdo. Jätit sitten pillerit pois vedoten migreeniin, vaikka Cerazettet nimenomaan sopivat migreenikoille. Sanoit, ettei ole nyt varaa lapseen, kun kissa on sairas. Poikaystäväsi om soimannut sinua, kun haluat lasta ja hän ei. Nyt hän suostuu keskeytettyyn yhdyntään, jos hän toivoisi lasta, tiedätkö hän menisi loppuun asti keskeyttämättä. Sinä hihkut ilosta toivoessasi vahingon käyvän. Entä jos tulet raskaaksi ja poikaystäväsi lähtee? Valvot ensimmäiset kaksi kuukautta vauvan kanssa yksin. Itket väsymystä yksin. 3-vuotiaana lapsesi kysyy, missä isi on - vastaat, että isiä ei ole. 18-vuotiaana vastaat samaan kysymykseen - äiti tahtoi sinut niin kovasti, vastoin isäsi tahtoa - lapsesi tahtoo etsiä isänsä eikä välitä sinusta enää. Sitäkö tahdot? Olet niin nuori, että kehtaat vielä väittää, ettet leiki - selvä asia. Mieti ja tule järkiisi. Myös poikaystäväsi on liian nuori vastuuseen keskeytetyn yhdynnän varjolla.
 
Ajattelin vain, kun olen seurannut viestejäsi, joissa aiemmin kerroit olevasi 22-vuotias ja haluavasi lapsen, mutta poikaystäväsi ei tahdo. Jätit sitten pillerit pois vedoten migreeniin, vaikka Cerazettet nimenomaan sopivat migreenikoille. Sanoit, ettei ole nyt varaa lapseen, kun kissa on sairas. Poikaystäväsi om soimannut sinua, kun haluat lasta ja hän ei. Nyt hän suostuu keskeytettyyn yhdyntään, jos hän toivoisi lasta, tiedätkö hän menisi loppuun asti keskeyttämättä. Sinä hihkut ilosta toivoessasi vahingon käyvän. Entä jos tulet raskaaksi ja poikaystäväsi lähtee? Valvot ensimmäiset kaksi kuukautta vauvan kanssa yksin. Itket väsymystä yksin. 3-vuotiaana lapsesi kysyy, missä isi on - vastaat, että isiä ei ole. 18-vuotiaana vastaat samaan kysymykseen - äiti tahtoi sinut niin kovasti, vastoin isäsi tahtoa - lapsesi tahtoo etsiä isänsä eikä välitä sinusta enää. Sitäkö tahdot? Olet niin nuori, että kehtaat vielä väittää, ettet leiki - selvä asia. Mieti ja tule järkiisi. Myös poikaystäväsi on liian nuori vastuuseen keskeytetyn yhdynnän varjolla.

Mikä ihmeen hyökkäys tämä nyt on? Täällä keskustellaan asiallisesti, jos ei sitä taitoa löydy niin muita foorumeita on netti pullollaan :bored:
 
Olikos täällä muita samassa tilanteessa olevia, joilla ei olla samaa mieltä yrityksestä miehen kanssa?

Tavallaan. Mies on monesti sanonut että kaksi lasta olisi hyvä, nyt kuitenkin kun oli sovittu yrityksen alkavan niin jarrua painoi oikein urakalla. Ehkäisynä kuitenkin keskeytetty eikä peiton heiluttelua estä edes mun ovulaatiotuntemukset. En siis oikein tiedä mikä on tilanne, odottaako "vahingon" käyvän ettei tarvitsisi itse varsinaisesti päättää asiasta :rolleyes: Ja meillä siis 1v5kk esikoinen, hyvien äitiyspäivärahojen takia tähdätään alle 3v ikäeroon :grin
 
Mikä ihmeen hyökkäys tämä nyt on? Täällä keskustellaan asiallisesti, jos ei sitä taitoa löydy niin muita foorumeita on netti pullollaan :bored:

Asiallinen viestini olikin. Jos kirjoittaisin, mitä todella ajattelen suorin sanoin, se ei enää olisi asiallista. Tahdoin ilmoittaa pointtini ja jos se ei miellytä tai forumilaiset ovat eri mieltä, niin keskustelu jatkukoon. Sallikaamme ihmisten olla eri mieltä ja vanhempien neuvoa nuorempia.
 
Tavallaan. Mies on monesti sanonut että kaksi lasta olisi hyvä, nyt kuitenkin kun oli sovittu yrityksen alkavan niin jarrua painoi oikein urakalla. Ehkäisynä kuitenkin keskeytetty eikä peiton heiluttelua estä edes mun ovulaatiotuntemukset. En siis oikein tiedä mikä on tilanne, odottaako "vahingon" käyvän ettei tarvitsisi itse varsinaisesti päättää asiasta :rolleyes: Ja meillä siis 1v5kk esikoinen, hyvien äitiyspäivärahojen takia tähdätään alle 3v ikäeroon :grin


Tämän ymmärrän hyvin, koska teillä on jo kokemusta ja viisautta lapsiarjesta. Ja totta kai ajatus lapsesta ja yrittämisestä voikin alkaa jännittämään. Alkuperäisellä viestillä pureuduin vain mielestäni nuoruuden ajattelemattomuuteen, jolloin podetaan helpommin ruusunpunaista vauvakuumetta ei väliä, tahtooko poikaystävä vai ei. Enkä yleistä nuoria ja heidän ajatusmaailmaansa. Ko. käyttäjä oli vain todennut aiemmin parhaan ystävänsäkin olevan nyt raskaana eikä kokenut itsekään miehen jyrkästä vastustelusta huolimatta tarvitsemansa ehkäisyä.
 
Asiallinen viestini olikin. Jos kirjoittaisin, mitä todella ajattelen suorin sanoin, se ei enää olisi asiallista. Tahdoin ilmoittaa pointtini ja jos se ei miellytä tai forumilaiset ovat eri mieltä, niin keskustelu jatkukoon. Sallikaamme ihmisten olla eri mieltä ja vanhempien neuvoa nuorempia.

Tosi asiallinen joo. Muuten vaan suurennuslasin kanssa olet läpikäynyt käyttäjän jokaisen viestin ja arvotat sanomisiaan tämän iän perusteella. Monet, monet muutkin täällä sanovat samansuuntaisia juttuja mitä tuolla listasit "nuoruuden idiotismiksi", käytkö heillekin heristämässä sormea? Sä kun vaikutat olevan niin vanha ja viisas niin varmaan kannattaisi. Ei kato me tyhmät muuten opita että miten kannattaa olla ja toimia.
 
Ajattelin vain, kun olen seurannut viestejäsi, joissa aiemmin kerroit olevasi 22-vuotias ja haluavasi lapsen, mutta poikaystäväsi ei tahdo. Jätit sitten pillerit pois vedoten migreeniin, vaikka Cerazettet nimenomaan sopivat migreenikoille. Sanoit, ettei ole nyt varaa lapseen, kun kissa on sairas. Poikaystäväsi om soimannut sinua, kun haluat lasta ja hän ei. Nyt hän suostuu keskeytettyyn yhdyntään, jos hän toivoisi lasta, tiedätkö hän menisi loppuun asti keskeyttämättä. Sinä hihkut ilosta toivoessasi vahingon käyvän. Entä jos tulet raskaaksi ja poikaystäväsi lähtee? Valvot ensimmäiset kaksi kuukautta vauvan kanssa yksin. Itket väsymystä yksin. 3-vuotiaana lapsesi kysyy, missä isi on - vastaat, että isiä ei ole. 18-vuotiaana vastaat samaan kysymykseen - äiti tahtoi sinut niin kovasti, vastoin isäsi tahtoa - lapsesi tahtoo etsiä isänsä eikä välitä sinusta enää. Sitäkö tahdot? Olet niin nuori, että kehtaat vielä väittää, ettet leiki - selvä asia. Mieti ja tule järkiisi. Myös poikaystäväsi on liian nuori vastuuseen keskeytetyn yhdynnän varjolla.

Asiat on pikkusen muuttunu xd en oo jokasta yksityiskohtaa tänne kertonut. Kyllä ihan aikusena ihmisenä tiedän mitä teen. Olen pahoillani jos sinulla on huono päivä mutta älä pura sitä muihin vaikka täällä ollaankin ns anonyyminä.
 
Taisi ne "kiinnittymistunteet" pitää kutinsa, tässä jokunen yö sitten.
Nyt olisi olettu dpo 8. Ja sain haamun babyplan testiin. Jopa mieskin näki. :nailbiting:
 

Liitteet

  • IMG_20190827_225830__01.jpg
    IMG_20190827_225830__01.jpg
    24.2 KB · Katsottu: 192
Ja tosiaan, täällä keskustellaan asiallisesti ja hyvässä hengessä. Mielipiteitä saa toki olla ja onkin.
Mutta toit Adele mielipiteesi mielestäni hieman asiattomasti julki.
Kun ei ole meidän kenenkään tehtävä oikein ruotia toisten elämää täällä. Loppuen lopuksi se on vain pieni siivu omasta elämästä, mitä tänne jaetaan.
 
Ja tosiaan, täällä keskustellaan asiallisesti ja hyvässä hengessä. Mielipiteitä saa toki olla ja onkin.
Mutta toit Adele mielipiteesi mielestäni hieman asiattomasti julki.
Kun ei ole meidän kenenkään tehtävä oikein ruotia toisten elämää täällä. Loppuen lopuksi se on vain pieni siivu omasta elämästä, mitä tänne jaetaan.

Oon samaa mieltä. Hienoa että joku jaksaa kattoa koko palstan låpi mitå oon kirjottanu ja minkå ikänen oon.
 
Se mut tänne toiki kun tää on ollut ainut paikka missä on saanu omia ajatuksia tuoda. Sitten mun elämän päätöksistä aletaan soimaamaan. Tuli todella hyvä mieli tästä, kiitos paljon.
 
Takaisin
Top