Yritystä odottavat

[niemja]

Tervetuloa uusille!

Vausalle niin meillä myös mies ei halunnut puhua lastenteosta ja yrittämisestä kahta ekaa tehdes, ensimmäinen raskaus päättyä kkm, seuraava alkoi yk14 kkm jälkeen. Siinä kerkes kaikki ajatukset pyöriä jo pääs, olin kuitenkin 22v kun aloitettiin yritys ja 24v kun esikoinen syntyi. Molemmille oli selvää, että seuraava tulee kun tulee, ja ei keritty edes yrittämään, toinen tärppäs yk2 ja ikäeroa tuli 1v3kk. Sitten kolmas päätettiin koska yritys alkaa, siitäkin tuli vääntöä, kun mies halus myöhentää ja mun kouluunhaun takia tauottaa, ja tämä kolmas tärppäs ns. tauko kierrosta kun oli kahdesti seksiä ilman ehkäisyä :D mutta yritettiin 2kk ennen sitä, ja tässä mies oli mukana, ja sai vauvakuumeen jopa raskauden aikana :D
Nyt kun vauva on 2kk, niin on taas selvää, että ehkäisyä ei oteta, ja neljäs tulee kun tulee. Nyt ollaan jo yhdessä katottu, millä poppaskonsteilla saadaan tyttö, ja mies odottaa kauheasti että saadaan alkaa yrittämään sitä, miehellä on tyttökuume ja kaikesta puheesta huomaa, että kaipaa tyttöä näin 3 pojan jälkeen itte haluan vaan raskaaksi ja terveen vauvan.

 

[Vausa]

Mä näin pari yötä sitten aika järkyttävää vauvaunta...

Olin siinä synnyttämässä, ja auttamassa synnytyksessä oli vain mun äiti. Huoneessa oli myös karkuun päässyt pienen koiran kokoinen hämähäkki, joka oli livahtanut seinän rakoon, ja pelkäsin koko ajan, että hämähäkki tulee ilmastointiaukosta. Hämähäkki liittyi jotenkin mun äidin äitiin, oli häneltä karannut tms. (häneen liittyy aika vaikeita asioita meidän perheessä). Kun olin synnyttänyt, jäin yksin huoneeseen. Katsoin lasta, ja se oli todella ruma ja joidenkin hammasmaisten paiseiden peitossa. Kerkesin juuri ajatella, että voi ei, en tunne rakkauden/ilon tunteita lapsesta kun se on tämän näköinen, ja kokea syyllisyyttä siitä. Sitten lapsi alkoi "räjähdellä", ja siitä lensi päälleni sisälmyksiä jotka näyttivät mikrossa räjähtäneeltä spagettiannokselta. Aloin huutaa hysteerisesti ja äiti juoksi huoneeseen, mutta en pystynyt sanomaan mitään vaan ryntäsin suihkuun pesemään itseäni. Sitten heräsin.

Tässäpä olisi jollekin unianalysoijalle sisältöä. :D Näköjään lapsensaannin ajattelu nostaa kaikenlaista alitajuista pintaan.

 

[Edz]

Meillä lykätään yritystä vielä yhdellä kierrolla (ellen sitten raskautunut tästä kierrosta,kun touhuiltiin ihan niinku loppuun asti tuossa reilu viikko sitten); mulle piikitetään botoxia tän kuun lopussa leukoihin, kun puren öisin hampaita yhteen ja hampaani ovat ihan rappiolla. Botox on kaiketi se vihoviimeinen keino, jota tähän vaivaan kokeillaan. Sen piikittäjä ties kertoo, et raskaanaollessa hoitoa ei saa toteuttaa ja ilmeisesti kolme päivää on vielä varoaikaa tuohon päälle. Tietty jos nyt plussaan, niin tää hoito voidaan tehdä vasta sen jälkeen,kun oon lopettanut imeymtyksen..eli mielummin hoitaisin asian nyt pois alta samoin tein.

 

[Heitsu1996]

Poika pääsi tänään kotiin hyvin jakselee.

 

[Miitu]

Ihana juttu Heitsu :)
Teillä on tosiaan ollut kaikin puolin melko raskaan kuuloista. Toivottavasti paremmat ajat edessä päin. Kaikkea hyvää sinne!

Edz, Tsemppiä, toivottavasti operaatio toteutuu! (Vaikka toki plussakin iloinen asia mutta ehkä tän hoitaisi alta pois?) Mullakin on leuat ihan sökönä ja hampaat kun purenta on mitä on. Tuleeko sulla päänsärkyjä tms muita oireita tuosta johtuen?

Nyt mulle tarjoutui uramahdollisuus (vasta keskustelun tasolla tosin) alalle ja paikkaan jonne toivoinkin.
Sen lisäksi että joutuisin pohtia olisinko valmis laittamaan muksut hoitoon ja palaamaan täysillä työelämään, joudun pohtia miten kävisi kolmosen yrityksen ja haaveilun. Enkä mä enää tiedä sanoa juuta kumpaankaan asiaan.

Kolmannessa muutenkin mietityttää niin moni asia, nyt kun se alkaisi olla pian ajankohtaista.
Pelkään uutta km, pelkään raskausaikaa ja vuodelepoa, pelkään itse synnytystä (kakkosen huono kokemus) ja kaikkea sen jälkeistä (masennukset, kohtutulehdus, laskeumat (pelkään että tulisi), repeämät jne) Pohdin jaksaisinko arkea kolmen pienen lapsen kanssa, riittääkö meidän taloudellinen tilanne kasvattaa kolme.. Pohdinko liikaa? Vai onko tää panikointi nyt sitten mitä?
Mun piti pohtia myös sitä jos kolmannen synnytyksen yhteydessä olisi laitettu steri, koska lapsiluku olisi ainenkin varmasti siinä ja mulle ei mitkään ehkäisyt sovi. Tuskin tekevät näin kahden lapsen jälkeenkään..

 

[Heitsu1996]

Meillä on mennyt vähän ei tarkoituksella pupuilujen ajankohta just siihen kohtaan, että olisi ollut mahdollista raskaus. Edellinen Kierto oli noin Ei edes yritetä raskautta tällä hetkellä. Tämä kuluva Kierto on ollut sellainen ei ainoakaan pupuilu kertaa ja varmaan jossain 27-30kp kohdalla ollaan jo. Täällä kumpasellakin kauhea väsy, stressi ja haluttomuus. Varmasti vaikuttaa pojan heräilyt huono nukkumaan ja pojan sairaala jakso.

 

[Heitsu1996]

Miitu, Et mieti yhtään turhia. Ite mietin just samaa. Vaikeasti raskaaksi tulen kaikki raskaudet hoidoilla, keskosuus toistuisi, vuodelepo toistuisi, kohtutulehdus ja repeäminen myös mietittyttää+ verenmyrkytys, kun se jos toistuu myös miten kroppaa jaksaa ja jaksaako ollenkaan enää ollenkaan raskauksia. Toisaalta myös pelkää surua jos kaikki raskaudet on tässä ollut jo ja iän puolesta raskaaksi tulemiseen ei olisi kiire. Ajankohtaa paljon mietin myös vuoden päästä mies armeejassa ja hoitoihin täytyy jonottaa ja tuskin ihan luomuna onnistuu meillä kaikkien hoitojen ja komplikaatioiden jälkeen. Talous ei mietitytä meitä, mutta kaikki ennen vauvan syntymää ja yrittämiseen liittyen mietin ainakin minä jos en mies mieti.

 

[Heitsu1996]

Nyt, kun ihan vasta on alkanut koulut tulee mieleen omat opinnot mitkä on viime silausta vailla. Vanhempainvapaat alkoivat just ja kun se on täyttynyt meinaan jäädä minä edelleen kotiin. Poika täyttää maaliskuussa 1v kalenterissa, mutta kesäkuussa vasta 1v kehityksen mukaan. Mies lähtee heinäkuussa 11k siihen armeijaan ens syksyllä opinahjo ei vielä kutsu minua. 1.syy on se, että mies lähtee armeijaan ja 2.syy poika on pieni 1v5kk kalenterissa ja kehityksessä 1v2kk. Tottakai sitä miettii miten sitä pärjää taloudellisesti, koska kaupungin lisä kotihoidontuesta lähtee pois just silloin, kun mies menee armeijaan. Mies viipyy armeejasta max vuoden ja poika täyttänyt 2v jos aivan tiukkaa tulee niin silloin 2v5kk kohdalla poika menisi päiväkotiin vaikka itsellä aina ollut sellainen päämäärä, ettei lapset mene ennen 3v päiväkotiin jos ei aivan pakko ole. Kolmannen raskauden yrittäminen myös mietittyttää, että miehen armeejaan lomat ja jonotuksen ajan hoitoon voisi yrittää EHKÄ! Ja palata alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toinen vain menisi melkein 2v päiväkotiin. (jos kolmas raskaus edes alkaisi ja kiva oisi jos ensi tulevana keväällä voisi ainakin yhden hoidon tehdä ennen armeejaan menoa jos suostuvat edes ottamaan hoito jonoon tämän armeejan takia, kun hoidot voisivat keskeytyä joksikin aikaa tai peräti ei kerkeäisi edes alkaa.

 

[Niittipyssy]

Nyt ollaan jo yhdessä katottu, millä poppaskonsteilla saadaan tyttö, ja mies odottaa kauheasti että saadaan alkaa yrittämään sitä, miehellä on tyttökuume ja kaikesta puheesta huomaa, että kaipaa tyttöä näin 3 pojan jälkeen itte haluan vaan raskaaksi ja terveen vauvan.

Kerro mullekin ne poppaskonstit jos keksitte hyviä Mä oon myös leikkimielisesti googlettanut "ohjeita" mutta monet menee keskenään ristiin niin tiedä sitten mitä neuvoa noudattaisi

 

[Tips]

Ei vissiin pitäisi näin aikaisin suunnitella tai toivoa mitään. Eilen taas totesin miehelle kun se ihasteli meidän lapsia että kyllä mä sen kolmannenkin tuohon ottaisin. Miehellä on ollut koko kesä keikkaa niin että vaan viikonloput saanut olla kotona ja silloinkin on ollut kaikenlaisia projekteja, stressaa, on huono omatunto kun ei ole kotona ja hermot menee työhönsä. Sanoi että ei kai tähän nyt kolmatta tarvita vaikeuttamaan asioita, vie rahaa ja vaikeuttaa kaiken jne. Meillä oli aamullakin vielä riitaa ennen töihin lähtöä ihan tyhmistä asioista, tuli oikein paha mieli.

Itsekin olen tässä miettinyt että kolmas joo, mutta vähän tekisi mieli työelämäänkin palata ja tehdä uraa. Nyt olen palaamassa vasta vuoden päästä. Että pitäisikö sittenkään enää haluta lapsia. Ja toisaalta nyt kun sitä kolmatta on jo melkein vuoden kuumeillut niin tuleeko jossain vaiheessa katumus jos ei sitä kolmatta edes yritä.

Mua on koko päivän juilinut selästä ja joka paikasta ja nyt tuli mieleen että ehkä mulla alkaa menkat. Vauva tulee vuoden nyt syyskuun alussa eikä kierto ole vielä palautunut joten tää pohdinta ja tyhmät riidat voisi tietenkin olla pms:n aiheuttamaa... viime kerrasta on jo niin kauan etten muista miten inhottavaksi muutuin aina ennen menkkoja, taasko se alkaa... :)

 

[Vargynja]

Edz, huh toivottavasti saatte nuo hoidot tehtyä. Onhan se ikävä lykätä vauvan tekoa, mutta ehkä tuosta vaivasta eroon pääseminen kuitenkin on hyvä syy lykätä. Sen verran ikävältä kuulostaa. Itselläni on hammaskiskot sen seurauksena, kun purin hampaita yöllä niin paljon yhteen että tuli leuat todella kipeiksi. Osansa kyllä narskuttelullakin, mihin auttoi vähän kun hampaita hiottiin niin ettei purressa tule hampaiden muodon takia sivuttaisliikettä. Ihanat stressireagtiot. Onneksi nykyisin stressi kai vähentynyt sen verran että tuo ongelma parantunut osittain sitäkin kautta.

Ihanaa Heitsu, kun vauva pääsi kotiin.

Kyllä varmasti on normaalia miettiä ihan kaikkea mahdollista ja jännittää. Itse taas mietin kun lääkäriaika lähestyy että voidaanko nyt oikeasti niin hyvin että voidaan se toinen tehdä.

Tsemppiä Tips, toivottavasti saatte riidat pian sovittua ja mieskin alkaisi lämpenemään toiselle.

 

[Edz]

Edz, Tsemppiä, toivottavasti operaatio toteutuu! (Vaikka toki plussakin iloinen asia mutta ehkä tän hoitaisi alta pois?) Mullakin on leuat ihan sökönä ja hampaat kun purenta on mitä on. Tuleeko sulla päänsärkyjä tms muita oireita tuosta johtuen?

Joo, ehdottomasti alta pois, mulla on palanut hammaslääkäreihin tässä kuukauden sisään melkeen 1000€ (okei, 250€+290€+390€=melkein tonni) ku on tehty kahtee hampaasee juurihoidot. Molempii juurihoitoja edelsi sellanen yö,ku heräsin siihen että puren kiskoa niin kovaa, että leuat oli tunnottomat ja ku hellitin purennan,ni alko se jumalaton hermosärky,joka loppu vasta juurihoitoon. Tuo on kallista lystiä tälläselle hoitovapaalaiselle. :D kumma kyllä, mulla ei oo päänsärkyjä tai kasvokipuja, mut korva kutiaa oudosti ja leukanivel kutiaa myös sisältä. Ja hampaat murenee... Ja tietty nuo juuret on kovallla koetuksella samoin kuin pinnat. No, onneks päästään kokeileen nyt tuota botoxia, et onko siitä apua.

Tosi moni tuntuu oireilevan pääsäryllä ja niska/hartia-jäykkyytenä. Onneks ei tartte niist kärsii ku muuten kyl aiheuttaa päänvaivaa.

Edz, huh toivottavasti saatte nuo hoidot tehtyä. Onhan se ikävä lykätä vauvan tekoa, mutta ehkä tuosta vaivasta eroon pääseminen kuitenkin on hyvä syy lykätä. Sen verran ikävältä kuulostaa. Itselläni on hammaskiskot sen seurauksena, kun purin hampaita yöllä niin paljon yhteen että tuli leuat todella kipeiksi. Osansa kyllä narskuttelullakin, mihin auttoi vähän kun hampaita hiottiin niin ettei purressa tule hampaiden muodon takia sivuttaisliikettä. Ihanat stressireagtiot. Onneksi nykyisin stressi kai vähentynyt sen verran että tuo ongelma parantunut osittain sitäkin kautta.

Mullaki ongelma tuo pureminen, ei niiinkä narskutus. Aina oon purrut yhteen yöllö, mutta näin pahaks se äityi mun isän kuolemanjälkeen ja kun mulla työ on ihan kamalan stressaavaa niin jäi sitten päälle. Äitiysloman alettua ongelma poistui ja nyt kun aloin heittämään keikkaa, niin jo ennen ekaa työvuoroa meni eka hammas ja pari viikkoa siitä niin seuraava. Vaikka siis oon viihtynyt keikkapaikassa,niin varmaan alunalkaen stressasin pelkkää ajatusta työnteosta. :S

Kyllä vaan meitö pureksijoita mahtuu joukkoon.


Tulipas pitkä teksti.. piti ottaa kantas muihinkin kuin omiin teksteihin, mutta uni painaa silmiä senverran paljon, et taidan vaan tässä pyöriä nyy oman navan ympärillä :)

 

[Hems78]

kj

 

[Niittipyssy]

Äh, mies painaa jarrua. Ei tietenkään halua painostaa mutta luonnollisesti harmittaa kun itse tuntee olevansa jo valmis. Eipä auta muu kuin odotella ja keskittyä johonkin muuhun

 

[Miitu]

Äh, mies painaa jarrua. Ei tietenkään halua painostaa mutta luonnollisesti harmittaa kun itse tuntee olevansa jo valmis. Eipä auta muu kuin odotella ja keskittyä johonkin muuhun

Niittipyssy, Ihan totaalisesti jarrua vai vähän toppuuttelee?

Hems, hyvä kuitenkin että olet hakeutunut nyt tutkimuksiin! Toivotaan ettei olisi mitään endoon liittyvää. Olen itsekin joskus epäillyt tuota, mutta ehkä asiasta olisi jotain jo sanottu tai tullut ilmi tähän ikään. (30v)

Edz, No ihan riittämiin kyllä kuulostais sullakin oireilevan. Tosiaan toivottavasti löytyisi apu vihdoin! Itse epäilen että osa mun päänsäryistä/migreenistä ja niskajumeista johtuisi juurikin purennasta. Isompi hammasprojekti on tuloillaan ja viisureitakin poistellaan niin saa nähdä miten vaikuttaa sitten tilanteeseen.

Täällä vaan pohditaan yhä että mitä tässä nyt tekisi, oon ollut pari päivää pelkästään puhelimessa muutamankin koulutusvastaavan kanssa pohtien tulevaa. Olen myös myynyt nyt jonkin verran jopa vauvavaatteita kirpuilla.. Aivan kuin antaisin itseni luovuttaa nyt kolmannen suhteen. Mua on alkanut pelottaa niin paljon rehellisesti kun suunniteltu yrityksen ajankohta lähenee.
Toki mun mieleni sanoo että jos ei nyt aleta yrittään, niin sitten meidän lapsiluku jää tähän kahteen.
Mutta salaa mieli haaveilee kuitenkin siitä "iltatähdestä" sitten ehkä joskus.. Tiedän vaan etten haluaisi enää sitten vuosien päästä vauvarumbaan. Opinnot ja työt kyllä odottais..
Tää on vähän kuin päiväkirja mulle tää foorumi, niin älkää ihmetelkö kun aina pohdin täällä juurta jaksain eri vinkkelistä.
Jotenkin toivoisin että elämä puuttuis tähän ja tavallaan "päättäis" mun puolesta. Jos tietäisin että kaikki menisi hyvin lopulta, niin kyllä me se kolmas tehtäis.

 

[Tips]

Jotenkin toivoisin että elämä puuttuis tähän ja tavallaan "päättäis" mun puolesta. Jos tietäisin että kaikki menisi hyvin lopulta, niin kyllä me se kolmas tehtäis.

Tämä aikalailla summasi omat fiilikset. Vaikka ei siis yritys ole edes näköpiirissä vielä puoleen vuoteen...

Pakko muuten kommentoida tuota nickiä, Miitu oli mun lempinimeni koko teini-iän

Niittipyssy, meidän jarrumies pidättäytyy nyt täysin ettei vahingossakaan tärppäisi ennen aikojaan, on yltiövarovainen kun aiemmat on tärpänneet kerrasta. Vaikka pitäähän sitä tietty toisen fiiliksiäkin kunnioittaa kun samaa prokkista tehdään. Luuletko että antaa vielä pitkään odotella?

Heitsu, mä oon pitkään seurannut teidän taivalta ja välillä oikein kirpaisee kun ajattelee teidän vaikeuksia. Ihanaa että poika on parempaan päin!

Vargynja ja Eds, täällä yksi narskuttelija. Kisko pelasti mut ja kun lopetin sen käytön ei narskutus palannut. Nyt olen huolissani seurannut esikoista, 2-vuotiaasta lähtien on narskutellut unissaan - eihän sen ikäinen voi vielä stressata! Hänellä auttoi osteopatia, takaraivosta ja niskasta löytyi jännitteitä.

Eikä mulla mitkään menkat alkanut, jotain muuta kremppaa. Ei ole kyllä kiirekään, muutaman kk saisi pysyä poissa...

 

[Hems78]

Äh, mies painaa jarrua. Ei tietenkään halua painostaa mutta luonnollisesti harmittaa kun itse tuntee olevansa jo valmis. Eipä auta muu kuin odotella ja keskittyä johonkin muuhun

Tuttu tunne. Siks oon täälläki ollu aika hiljanen

 

[Miitu]

Tips, Onpas hauska sattuma! Mua on myös kutsuttu Miituksi, nuorempana ja se sitten jäi jotenkin nimimerkiksi.

Muuten, kyllä meille sanoi hammaslääkäri esim esikoisen narskutteluista että voi tulla päivän vaikeudet ja muu mieleen öisin. Esikoinen (pian 4v) ihan tosi kovaa joskus narskuttelee ja itse vaan pelkään josko saa saman kohtalon kuin mullakin. Narskutellut pienestä pitäen.
Hyvä tietää kuitenkin että esim osteopatiasta voisi olla tässäkin asiassa apua! :)

Ja harmittaa teidän puolesta miesten jarruttelut Niittipyssy ja Hems Meillä taas toisin päin ehkäpä, ja yritän miettiä miltä miehestä tuntuu kun yht äkkiä "peräännynkin".

Ajattelin nyt kuopuksen neuvolakäynnillä kysyä pääsisinkö pelkopolille puimaan jo ennen raskautta. Millainenkohan käytäntö näissä on, tietääkö kukaan?

 

[Niittipyssy]

Miitu ja Tips, sen kun tietäisi tuossa viime lauantaina kaljapäissään (oltiin häissä ilman lasta, mullakin oli sunnuntaina eka krapula yli kahteen vuoteen ) sanoi että hänenkin mielestään meidän perheessä olisi "yksi nurkka vapaana" ja muutenkin puhui kauniisti siitä miten näkee meidät nelihenkisenä perheenä, yhden pojan ja yhden tytön vanhempina. Nyt alkuviikosta sanoin että ovulaatio olisi lähestymässä niin vastaus oli jyrkkä ei, kuulemma tuossa yhdessäkin ihan tarpeeksi.

Muttei kuitenkaan halua käyttää kumia vaan pelkästään keskeytettyä, tämä mua hämmentää eniten Pojan syntymän jälkeen oli siis todella tarkka kumin käytöstä kunnes tuossa joskus keväällä se jäi jotenkin vaivihkaa pois ja ollaan menty keskeytetyllä. Eli ei halua lasta mutta ei ehkäise ns. Kunnolla? Ota tuosta sitten selvää :banghead:

Hems, onko kertonut mistä kiikastaa? Onko samat mistä olet aiemmin kertonut, että tuntuu murehtivan raha-asioita ja muita?

 

[Miitu]

Onpas kinkkistä Niittipyssy! Tosin, munkin mieheni oli alkuun vähän tuohon tyyliin kun ei vielä ollut valmis myöntämään että voitaisiin hankkia lapsi (esikoinen) Kyllä tasan tiesi että mahdollisuus oli aina olemassa! Mutta taustalla olikin sitten pelkoja isyydestä jne.
Ehkä sunkin mies pohtii mitä se sitten olisi jne. Ihan yhtälailla kun mekin välillä täällä foorumillakin emmitään ja nää tilanteethan muuttuu äkkiä, jotta kohta voi olla jo eri ääni kellossa kunhan on ajatuksiaan käsitellyt.
Selvästi kuitenkin mielessä kun siitä avautui, vaikkakin kaljapäissään. :)