Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos Gemma! :)

Tosi tympeetä kirputar että sopparia ei uusita raskauden takia. :\ Onneksi rakennusalalla varmaan riittää töitä sitten kun se on taas ajankohtaista. :)

Kuinka kauan muuten te joilla on jo lapsi/lapsia kesti yritys? Me yritettiin vähän reilu vuosi ennen kuin poika sai alkunsa. Vähän sekin harmittaa, kun jos taas menee yrittämisessä pidempään sitten kun päästään asiaan. Vaikka ei se ainakaan etukäteen murehtimalla parane.
 
Meillä esikoista tehtiin 1.5v, toinen tuli yk2 ku ei ollu ehkäsyä, nyt ehkäsyn jälkeen 2 kiertoa eikä onnistunu, jatko epäselvä. Mä juttelin tytön kans joka on poliisikoulus ja kyselin kaikesta niin oon sitä mieltä että yritys sais jatkua mutta miehestä en tiedä..
 
Että tämä yrityksen odotus on pitkäveteistä hommaa! Tiedän, että jälkikäteen katsottuna aika on mennyt tosi nopeasti, mutta jotenkin tämä on ihan yhtä tahmaista hidasta etenemistä. Tykkään työstä ja vapaa-ajallakin on kaikki oikein hyvin, puuhaa riittää, mut ajatukset on niin vauvakuumeiset, että ei malta odottaa! Viikonloppuna näin yhden aivan ihanan aurinkoisen pikkuisen ihmisen alun ja kyllä oli vaikea olo, kun tuntuu niin luonnottomalta tämä, ettei omaa ole...

Jännä muuten, kun sitä jotenkin pitää itseään nuorena (vaikka samaan aikaan tiedostan ajan rajallisuuden näissä vauvajutuissa), ja yllätyn aina, kun moni tässäkin ketjussa on itseä nuorempi. Ikää on siis päälle kolmenkymmenen, mutta näissä vauvajutuissa pidän itseäni niin aloittelijana, etten osaa ajatella, että saatan olla vanhempi kuin osa enemmän kokeneista.
 
Vargynja: Juu, eiköhän sitä töitä löydy kun on taas ajankohtaista :) voi olla, että useampi vuosi tulee nyt oltua pois, että sitten joko käydään jotain tietojen päivitystä kurssimuotoisesti (omalla alalla asennusstandardit muuttuvat jonkun verran jatkuvasti) tai sitten yrittää saada sumplittua inssikoulutuksen ja siirtyy toisenlaisiin hommiin vaikka asennustöistä kauheasti tykkäänkin.

Meillä tosiaan esikoinen tärppäsi yllättäen yk2. Välillä jopa olen kokenut huonoa omaatuntoa tästä ja saanut asiasta kuullakin, että miten meillä "asiat sujuivat liian helposti" ..
 
Meillä esikoista odoteltiin noin kolme kk siitä kun poistin ehkäisykapselin, ensin kierto tasaantui aikansa ja sitten olisiko ollut ehkä toinen vakaa kierto kun osui selkeä ovis ja miehen työkierto yhteen. :happy: tai alunperin kierron mukaan oviksen olisi pitänyt olla vasta viikonloppuna kun olisin ollut reissussa, mutta se päätti aikaistua muutamalla päivällä.

Ja tämä meidän sissihän sai alkunsa virallisesta yk1, vaikka ovis päätti tulla vasta neljä-viisi päivää talletteluiden jälkeen :hilarious: pääsi meidät kyllä vähän yllättämään, tässä on vitsailtu ettei näköjään enää miehen boksereita kestä samassa koneessa omien alushousujen kanssa pestä tai että riittää kun isäntä katsoo tietyllä tavalla:oops: ei toki ollut tiedossa mitään syytä miksi ei voisi nopeasti raskautua, mutta kyllä tämä silti tosiaan yllätti halullaan tulla tähän maailmaan. Tätä raskautta onkin vähän leimannut sellainen pelko, että voiko kaikki mennä näin helposti ja täysin hyvin vielä toisenkin kerran... Ja juu, varmasti moni miettii että toisilla se on niin helppoa, mutta ei tosiaan tiedossa mitään haittatekijöitä, melko kellontarkka ja imetyksen jälkeen hyvin palautunut kierto ja ei hormonaalista ehkäisyä nyt sekottamassa pakkaa. Enkä silti todellakaan ajattele, että näitä lapsia nyt tästä vaan tehdään, sanoinkuvaamattoman onnellinen olen jos tästäkin raskaudesta terve lapsi syliin saadaan :Heartred

huomio ja sissi, 17+3
 
Meillä tärppäsi esikoinen muistaakseni yk4, tosin en yhdessä kierrossa ovuloinut ja yhdessä kierrossa mies oli reissussa just siinä oviksen aikaan.

Me ollaan nyt menty keskeytetyllä ja hormonaalisen ehkäisyn jälkeen on ollut ihanaa seksiä päivittäin! :) Tavallaan en edes toivoisi tärppiä vielä, koska meillä on niin kauhean kivaa näin :grin
 
Majalis, ehkä tänne on kerääntynyt keskimääräistä nuorempia äitejä ja yrittäjiä. :D Ensisynnyttäjien keski-ikä kun kuitenkin käsittääkseni on yli kolmenkymmenen eli et missään nimessä ole vanha. :)

Kirputar, vähän tylsä asenne tuo ettei jokin asia saisi mennä hyvin. :\ Varsinkin kun sen sanojat ei kuitenkaan näe kokonaiskuvaa. Voisin melkein kuvitella että kaikilla on jossain vaiheessa jostain syystä raskasta ja vaikeaa. Siis tyhmää kadehtia toisen onnea, kun sillä toisellakin todennäköisesti on ei niin kadehdittavia asioita. Jos ei nyt niin sitten menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Ja muutenkin tylsää että yritetään pilata toisen ilo, jos asiat onkin hyvin.

Nannu, ihanaa että teillä on kivaa. :)
 
Meidän poika päätti tulla ekasta kerrasta, ihan tuoreeseen suhteeseen siis. Silti pitää varmaan sanoa, että takana oli enemmän ja vähemmän yrittämistä 20 v., koska pitkissäkään parisuhteissa en tullut raskaaksi. Siksipä tämä tuli ihan puskista. Olen erittäin tietoinen, että tämä saattoi olla vain poikkeama, eikä tapahdu toista kertaa. Mutta niin vain sitä pääsee vieläkin elämä yllättämään nelikymppisen! :angelic:
 
Moi kaikki,

tuun vaan itkeen et ei varmaan ois pitänyt alkaa yrittääkään, kp 41/30 ja kaikki testit negoja ja täti on häipynyt ulkoavaruuteen. Masentaa muuten ihan helvetisti.
 
Mä oon niin tippunut kärryiltä :D enkä tiedä koska kerkeen kunnolla mukaan..

Tosta kuinka nopeesti pikkunen on tartannut matkaan niin esikoinen nappasi 4 kk ,keskimmäinen 13 kk ja kuopus 8 kk yrittämisellä. Tosin ekan ja tokan välissä oli yks keskenmeno.

Meillä mä ja kaks isointa lasta ollaan oltu kipeinä.. Tuntuu et energiat on aivan nollassa kun kuopus kitisee yöt vaikka ei oo ees kipeenä mut tätä nyt jatkunut enemmän tai vähemmän 2kk.. Kai tää pian helpottaa.
 
Nannu, olen ehkä vähän kateellinen :D

Tsemppiä Opiaattina!

Eka tuli jostain yk70 (laskin päässä, en pitänyt enää kirjaa) ja toinen sitten yk 1-2, miten sen nyt ottaa :) Olen niin onnellinen molemmista <3
 
Opiaattina ompa kurjaa :( toivottavasti nyt alkaisi edes menkat että pääsis uuteen yritykseen! Ymmärrän turhautumisen hyvin.

Nannu kuulostaa hyvältä, vähän sama ku meillä! :)
 
Hurjasti tullut tekstiä tänne, huh :p
Kiitos kaikille tsemppi viesteistä! <3 Itse oon joutunut noita syöpäasioita enemmänkin työstämään ja vähän niinkuin hyväksynyt sen osaksi kohtaloani (löytyi tuota geeniä tai ei) Avoimin mielin kohti tulevaa!
Mutta tuli olo ettei ainenkaan tarvitse lastentekoa toppuutella, pisti hieman asioita taas uudestaan tärkeysjärjetykseen. :rolleyes:

kp 32 meneillään ja pms raget löytyy :mad: sekä akne + eilen oli päänsärkyä, joka mulla enteilee nykyään aina menkkoja muutaman päivän sisään. Eivätköhän siis pamahda sieltä.

Tsempit Vargynjalle alkavaan terapiaan, tosi hieno juttu että nyt järjestyi viimein! Se on suuri askel :rolleyes:

kirputar, Varmasti pätevälle tekijälle aina töitä löytyy, sitä tuskin tarvitsee murehtia. Ja jos tosiaan aloittaisitkin vaikka ihan uudet kuviot sitten työelämään palattua. :wink Meilläkin kun molemmat lapset saaneet alkunsa yk 1, oon ollut aikas hiljaa asiasta, kun tuntuu että se herättää useilla tunteita. (Mitkä täysin ymmärrän myös)
Meillä on sitten taas omat ongelmamme, kuten varmasti jokaisella. Joten olen samaa mieltä kuin Vargynja että turha on kadehtia toisen "onnea".

looralle Tsempit sinne sairastupaan! Toivottavasti pienin säästyisi. Meilläkin lokakuinen kuopus on jotenkin nyt ollut öisin levoton. Kai tääkin on joku vaihe taas. :shifty:

Nannu, Teillä on varsin ihana tilanne! :p Mutta eihän sen huuman toki tarvitse raskauteen loppua. Vai häviääkö sitten se tietty jännitys siitä touhusta? :grin Musta ainenkin tuli ihan kyltymätön odotusaikana. :p

niemja, Minusta tuo kuulosti hyvältä suunnitelmalta että sitten koulusi saat rauhassa käytyä. Koska varmasti sen oman jaksamisensa ja rajansa jokainen suurin piirtein tuntee. Kauanko tuo koulu sitten kaiken kaikkiaan kestäisi?
 
Tsemppiä Miitu! Multa oli ihan livahtanut ohi silmien tuo, varnasti ahdistava asia.
 
Miitu toivottavasti tärppäis pian, koska tulokset tulee?

Koulu kestäis opiskelua sen 1.5v ja sitte vajaa vuoden työharjoittelu palkallisena. Ja opinnäytetyö samalla. Että se vauva vois olla rahallisesti kiva tuohon puoleen väliin koulua tehdä, ja sit ei olis enää paljoa käytävää. Mietin myös, että jos pääsen, niin ottaisin asuntolakämpän, missä olisin pari yötä viikossa, ja muuten kulkisin kotoa. Mies ei oikeen sano mitää mihinkää.
 
Meillä kesti esikoisen yritys 13 kk.

Täälläkin oltiin lapsen kans yli viikon kipeinä, kyllä oli kurjaa.
 
Niemja Asutteko kaukana Tampereelta?

Enni Lapsen kanssa sairastaminen on kurjaa. Ja kun ei kehtaisi kauheasti valittaa kun se ei ole mitään vakavaa, mutta kurjaa se silti on. :confused:

Miitu ja Loora84 Täällä taitaa olla samanmoinen vaihe menossa. Yöt on levottomia ja iltaisinkaan ei onnistu tv:n katsominen ollenkaan, kun poika heräilee viiden minuutin välein, jos en ole vieressä. Mies taas kaipaisi parisuhdeaikaa. Ymmärrän, mutta en pysty repeämään kaikkialle. Toisaalta varmaan pitäisi pystyä, nyt kun olen äiti. :rolleyes: Pää on täynnä sumua ja koko ajan väsyttää. Mutta hei, olen ruvennut käymään salilla monen vuoden tauon jälkeen. Sen verran saan revittyä omaa aikaa ja se tekee niiiiin hyvää! :smiley-angelic002
 
Towanda 90km :) reipas tunti ajaa. Ja tutulta kuulostaa tuo arki, meillä oli samaa vauva-aikana. Parisuhdeaikaa saatiin aina sillon, ku oltiin isovanhemmilla, jollon ne hoitito ja sylitti ja me päästiin yhdes saunaan/syömään yms, ja niillä taas jaksettiin. Heti ku ikää alkoi lapsille tulla niin ne meni yökylään isovanhemmille jolloin saatiin vielä enempi yhteistä aikaa. Niitä taas ootelles, viimeks oltiin heinäkuus kahden yön yli...
 
Voimia Opiaattina! Kurjaa että täti noin karkasi. :/ Toivottavasti pääsisit pian uuteen kiertoon. Kiva kuitenkin että tulit kertomaan kuulumisia.

Pikaista paranemista loora ja lapset! Se on kyllä tosi raskasta, kun saa hoitaa kipeänä kipeää lasta. Ennille myös sympatiat tästä. <3

Kiitos Miitu <3

Me saatiin vauva-aikana parisuhdeaikaa nukkumalla liian vähän. :rolleyes: Valvottiin siis illalla lapsen mentyä nukkumaan pidempään kuin ehkä oli terveellistä. Vauva oli onneksi suurimman osan ajasta hyvä nukkuja. Ja sitten oli ne kitinäkaudet, kun sitä sai nukuttaa ison osan yötä. Tosi hienoa Towanda että saat omaa aikaa salilla käymiseen. :)

Tsemppiä niemja miehen kanssa keskusteluun.

Me juteltiin miehen kanssa vauvajuttuja ja se oli sitä mieltä että ehkä kahden vuoden päästä oltaisi simmosessa kunnossa että voitaisi antaa vauvalle lupa tulla. Tiedä sitten onko se pessimistinen vai realistinen näkökulma. Itse ainakin toivon että oltaisi aiemmin. Kaksi vuotta on kamalan pitkä aika. Vastahan tässä on yritys ollut tauolla ~kaksi ja puoli vuotta. :(
 
Eilen keskustelin miehen kans, ja hän hakua yrityksen tauolle, pituudesta ei puhunu mitää. Totesin sitte että pitää laittaa kaukalo myyntiin ku vielä on pari vuotta käyttöikää, ja samalla sanoin et vois vauvavaatteet viedä säilöön muualle että vie turhaa tilaa. No, miehen mielestä oon liian negatiivinen. Hitto mä jaksa tämmöstä edestakas huopaamista siltä, yritetään, sit ei, sit se ei ees kerro koska alkais sen puolesta yritys, ku sanoin et mä haluan vauvan silti koulusta huolimatta. Argh. Tekis mieli heivata mies vittuun joksiki aikaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top