Meille jos/kun toinen tulee, niin aivan varmasti mäkin vien esikoisen ihan hyvällä omallatunnolla päiväkotiin! Hänellä on omat tärkeät kaverit ja kuviot siellä. Tänään taas huomasin ihan konkreettisesti, mitä kaikkea hän siellä on oppinut. Juttelin yhden tutun terveydenhoitajan kanssa kolmevuotisneuvolasta ja kyselin, mitä siellä testataan. Pitäisi kuulemma osata piirtää suora viiva ja ympyrä. Me ei olla kotona mitään tällaista harjoiteltu, joten ajattelin, että harjoitellaan nyt, kun tarkastukseen on vielä muutama kuukausi aikaa. Annoin sitten lapselle liidut ja paperia ja kysyin, osaako piirtää ympyrän. Hämmästys oli suuri, kun hän piirsi koko paperin kokoisen ympyrän tuosta vaan, alku ja loppu jopa yhdistyivät lopussa. Suoran viivankin piirsi tuosta vaan!
Lapseni on alkanut ihastella pienempiään, saattaa spontaanisti sanoa vauvan (tai pienen taaperon) nähdessään ”katso äiti, miten ihana vauva!”
Jos tulisin nyt raskaaksi, tulisi lapsille ikäeroa 3,5v. Pienempää en olisi jaksanutkaan, en murehdi siitä. Minulla on itselläni sekä 2v. että 7v. nuoremmat veljet. 2v. nuorempaa en ole tavannut melkein kahteen vuoteen ja hän on tavannut lapseni vain kerran. Lapsenakaan emme olleet läheisiä. Uskon temperamentin ja kemioiden vaikuttavan enemmän kuin ikäeron, tällainen ainakin omakohtainen kokemukseni. Toisinaan minua surettaa, ettei lapsellani ole (eikä tule olemaankaan) suhteellisen samanikäistä sisarusta. Olen kuitenkin lohduttautunut sillä, että biologian kannalta 3-4v. ikäero on ihmiselle lajityypillinen, metsästäjä-keräilijäkulttuurissa synnytettiin suunnilleen 3-4v. välein.
Ehkäisy on nyt nakattu hiiteen, kp8. Ei yritetä vauvaa, muttei ehkä kauheasti estelläkään?