Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Huikeaa Tiada, onnittelut! 
Tervetuloa Vausa :) Komppaan täysin Tipsin kommenttia, meilläkin oli mies hieman vastahankainen ennen ensimmäistä yritystä, suostui ehkä vähän "mun mieliksi" mutta on tosiaan aivan hullaantunut esikoiseemme. Itsekin tein jo naimisiinmennessä selväksi että mun tulevaisuudenhaaveisiin kuuluu lapset, jos ei ole samaa visiota niin saa vielä perääntyä.
Onneksi miehellä "vauvavastaisuus" oli lähinnä ärsyyntymistä sukulaislasten kiukutteluun/kiljumiseen ja pelko siitä että kaverit häviävät ympäriltä, joten aika helpolla sitten tajusi itsekin ettei elämä nyt ihan kokonaan lopu lasten myötä. Ja nyt tosiaan kun poika on jo taapero niin miehen kaveritkin ovat kilpaa leikittämässä ja lahjomassa tuota meidän ipanaa
Tervetuloa Vausa :) Komppaan täysin Tipsin kommenttia, meilläkin oli mies hieman vastahankainen ennen ensimmäistä yritystä, suostui ehkä vähän "mun mieliksi" mutta on tosiaan aivan hullaantunut esikoiseemme. Itsekin tein jo naimisiinmennessä selväksi että mun tulevaisuudenhaaveisiin kuuluu lapset, jos ei ole samaa visiota niin saa vielä perääntyä.
Onneksi miehellä "vauvavastaisuus" oli lähinnä ärsyyntymistä sukulaislasten kiukutteluun/kiljumiseen ja pelko siitä että kaverit häviävät ympäriltä, joten aika helpolla sitten tajusi itsekin ettei elämä nyt ihan kokonaan lopu lasten myötä. Ja nyt tosiaan kun poika on jo taapero niin miehen kaveritkin ovat kilpaa leikittämässä ja lahjomassa tuota meidän ipanaa
Kiitos Tips, Turvonnut, Hems78 ja Niittipyssy kommenteista ja vertaistuesta! 
Helpottavaa kuulla, että muita on/on ollut samassa tilanteessa.
Meillä se päätös on erittäin suuressa määrin jo tehty, ei pelkästään siksi että aloittamispäivä sovittiin kauan sitten, vaan myös siksi että ostettiin omistusasunto (jossa "ylimääräinen" huone lapselle) yhdessä. Eli mies kyllä tietää ihan hyvin, mihin on tavallaan jo ryhtynyt vaikka ei ole vielä yrittämistä aloitettukaan. Siksi mulle tulikin niin paha mieli siitä, että yhä vielä hänen asenteensa on niin vastahakoinen. Minusta aikuismaista olisi ottaa päätös päätöksenä ja olla tässä minun kanssani samalla puolella... En halua olla mikään tämän projektin vetäjä, vaan yhdessä tekemässä meille lasta. Mutta ehkä olen itsekäs - eihän toinen peloilleen mitään voi.
Mies on kyllä kaikin puolin muutospelkoinen, esim. ahdistui tosi paljon työpaikan vaihtamisesta ja vatuloi siitäkin et "olisko pitänyt jäädä", vaikka minusta oli 100% selvää, että muutos oli kaikin puolin parempaan suuntaan. Eikä ole kyllä nyt enää haikaillut vanhaan takaisin. :D Siksi yritän sanoa itselleni, että tässäkin on kyse samasta ilmiöstä, että uusi pelottaa. Ja onhan lasten tekeminen pelottava asia, siinä muuttuu tosi moni asia, eikä niitä muutoksia voi perua.
Mulla oli muuten ihan sama ku sulla Turvonnut, että ajattelin aina että olen äiti ennen kuin täytän 30. Sehän ei nyt tule toteutumaan, joustin siitä antaakseni miehelle hänen tarvitsemaansa aikaa. Mielestäni olen siis joustanut itse paljon toiveistani ja myös tehnyt hyvin selväksi, että hänen on tehtävä itse päätös haluaako lapsia, ja sitten seisottava sen takana. Siksi nyt kun minun näkökulmastani VIHDOIN yritys alkaa, niin haluaisin että mies olis siinä mukana.
Mutta ehkä sit parempi on purkaa vauvaenergiaani täällä ja muutamile ystäville, ja rajoittaa sitä miehen seurassa. Samoin kuin sulla Hems78, hän kyllä nykyisin välillä puhuu ihan oma-aloitteisesti noita "sit kun meillä on lapsia" -juttuja. Joskus hän on myös kommentoinut, että jos puhuisin hänelle enemmän omista lapsiajatuksistani, niin ehkä asia konkretisoituisi hänelle paremmin. Mutta silti heti kun itse mainitsen lapset, oikein näen pelon nousevan hänen kasvoilleen. Ja sitten hän kommentoi jotain tyhmää "läpällä".
Ehkä sit tosiaan keskityn vaan siihen tekopuoleen, mikä miestäkin varmasti miellyttää, ja jätän puheet vähemmälle kunnes on plussa plakkarissa. :D Pelottaa tää muakin, ei sillä, mutta silti haluan tätä niin hirveän paljon... Sekin miestä kuulemma ahdistaa, että miksei hänellä ole vauvakuumetta niin kuin minulla.
Helpottavaa kuulla, että muita on/on ollut samassa tilanteessa.Meillä se päätös on erittäin suuressa määrin jo tehty, ei pelkästään siksi että aloittamispäivä sovittiin kauan sitten, vaan myös siksi että ostettiin omistusasunto (jossa "ylimääräinen" huone lapselle) yhdessä. Eli mies kyllä tietää ihan hyvin, mihin on tavallaan jo ryhtynyt vaikka ei ole vielä yrittämistä aloitettukaan. Siksi mulle tulikin niin paha mieli siitä, että yhä vielä hänen asenteensa on niin vastahakoinen. Minusta aikuismaista olisi ottaa päätös päätöksenä ja olla tässä minun kanssani samalla puolella... En halua olla mikään tämän projektin vetäjä, vaan yhdessä tekemässä meille lasta. Mutta ehkä olen itsekäs - eihän toinen peloilleen mitään voi.
Mies on kyllä kaikin puolin muutospelkoinen, esim. ahdistui tosi paljon työpaikan vaihtamisesta ja vatuloi siitäkin et "olisko pitänyt jäädä", vaikka minusta oli 100% selvää, että muutos oli kaikin puolin parempaan suuntaan. Eikä ole kyllä nyt enää haikaillut vanhaan takaisin. :D Siksi yritän sanoa itselleni, että tässäkin on kyse samasta ilmiöstä, että uusi pelottaa. Ja onhan lasten tekeminen pelottava asia, siinä muuttuu tosi moni asia, eikä niitä muutoksia voi perua.
Mulla oli muuten ihan sama ku sulla Turvonnut, että ajattelin aina että olen äiti ennen kuin täytän 30. Sehän ei nyt tule toteutumaan, joustin siitä antaakseni miehelle hänen tarvitsemaansa aikaa. Mielestäni olen siis joustanut itse paljon toiveistani ja myös tehnyt hyvin selväksi, että hänen on tehtävä itse päätös haluaako lapsia, ja sitten seisottava sen takana. Siksi nyt kun minun näkökulmastani VIHDOIN yritys alkaa, niin haluaisin että mies olis siinä mukana.
Mutta ehkä sit parempi on purkaa vauvaenergiaani täällä ja muutamile ystäville, ja rajoittaa sitä miehen seurassa. Samoin kuin sulla Hems78, hän kyllä nykyisin välillä puhuu ihan oma-aloitteisesti noita "sit kun meillä on lapsia" -juttuja. Joskus hän on myös kommentoinut, että jos puhuisin hänelle enemmän omista lapsiajatuksistani, niin ehkä asia konkretisoituisi hänelle paremmin. Mutta silti heti kun itse mainitsen lapset, oikein näen pelon nousevan hänen kasvoilleen. Ja sitten hän kommentoi jotain tyhmää "läpällä".
Ehkä sit tosiaan keskityn vaan siihen tekopuoleen, mikä miestäkin varmasti miellyttää, ja jätän puheet vähemmälle kunnes on plussa plakkarissa. :D Pelottaa tää muakin, ei sillä, mutta silti haluan tätä niin hirveän paljon... Sekin miestä kuulemma ahdistaa, että miksei hänellä ole vauvakuumetta niin kuin minulla.
Puhdasta biologiaa
Useimmilla naisilla se on sisäänrakennettua, miehillä harvemmin. Oma mies kuvasi hyvin että hänellä ei ole vauvakuumetta vaan hetkittäistä vauva-lämmönnousua ja sitäkin lähinnä kun vaikka katsotaan esikoisen vauvakuvia tai nähdään kaupassa joku mini-ihminen vaunuissa tuhisemassa. Sanoi että ennen omaa lasta ei oikein tajunnut vauvajuttuja vaikka lähipiirissä vauvoja ja lapsia on ollut jo pitkään, nyt vasta esikoisen vauvavuoden koettuaan hahmottaa mitä tarkoitan vauvakuumeella Meillä mies kans empi, tosin suhteen alusta asti oli selvää et lapsia halutaan, lähinnä se empi siis aikataulua, mut mulla oli ikää 30 ja edellisen suhteen aikana olin vuotohäirköitä jo selvitelly ja epäily oli et tarvisin ovulaation tueksi jotain hoitoja ni halusin alottaa ennemmin ku myöhemmin. Yllätys oli suuri kun yk2 tärppäs, mut onneksi raskausaika kestää sen 40vkoa niin oli molemmilla aikaa tottua ajatukseen
Jep, onneks raskausaika antaa aikaa totutella ajatukseen. Tosin mun mies pelkää sitäkin, joku kaverinsa on ilmeisesti kertonut kauhujuttuja siitä kuinka raskaana oleva nainen on kaulimen kanssa heiluva hullu. :D
Pelkään kyllä tulevani vähän toisella lailla hulluksi, oon just sellainen, että kun joku asia valtaa ajatukset niin huomiota on vaikea suunnata muihin asioihin. Yritys ei oo edes alkanut vielä ja nyt jo palloilen ympäriinsä netissä lukien ja etsien raskausjuttuja. Tästä tulee pitkä kuukausi, puhumattakaan siitä miten kivinen tie on mahdollisesti edessä ennen ku koko raskaus edes pääsee alkamaan.
Pakko yrittää keskittyä muihin juttuihin. :D
Pelkään kyllä tulevani vähän toisella lailla hulluksi, oon just sellainen, että kun joku asia valtaa ajatukset niin huomiota on vaikea suunnata muihin asioihin. Yritys ei oo edes alkanut vielä ja nyt jo palloilen ympäriinsä netissä lukien ja etsien raskausjuttuja. Tästä tulee pitkä kuukausi, puhumattakaan siitä miten kivinen tie on mahdollisesti edessä ennen ku koko raskaus edes pääsee alkamaan.
Pakko yrittää keskittyä muihin juttuihin. :D
Nää on näitä. Mulle mies sanoi ekaa odottaessa että saisin olla aina raskaana kun olin lauhkea kuin lammas. Tokan kohdalla en ihan niin lempeä ollut, mutta raskaudet oli muutenkin tosi erilaiset. Miehesi voi silti yllättyä positiivisesti, ei kannata kaikkia juttuja uskoa... :)
näinpä! ja monet naiset tiedostaa tämän myytin ja on sitten ihanempia kuin koskaan itse olin ainakin myös niin onneni kukkuloilla etten kyl valittanu mistään. toinen voi olla sit vähän vaikeampi kun on jo tämä taapero täällä huollettavanaan ja ei pääse lepäilemään.
Tervetuloa Vausa! :) Tsemppiä viimemetreille yrityksen odottelussa ja onnea yritykseen. Ikävää tuollainen, kun mies ei oikein ole mukana. Onhan se ymmärrettävää että uusi pelottaa ja vauvassa on paljon uutta, mutta pitäisi sitä silti seistä sanojensa takana.
Voi kurja, kun jouduit palaamaan ikävissä merkeissä tänne tiada
Voi kurja, kun jouduit palaamaan ikävissä merkeissä tänne tiada
Tiada, voimia ja sympatiaa.
Terveiset täältä. Hengityskoneesta päästiin pois viime viikon perjantaina ja cpap ylipainehoitoon siirryimme. Lauantaina siirryimme valvonta osastolle ja tänään normaalille lasten kirurgian vuodeosastolle. Antibiootit loppuu huomenna ja tulehdusarvot oli tänään 12 korkeimmillaan on ollut 400. Keuhkoissa oli tulehdusta tuon nukutusvaiheen vääräänkurkkuun yskimisen johdosta plus kun jouduttiin suolta leikkaamaan kun tyrä oli kietoitunut suoleen, suolitukos ja suoli pinkeä kaiken tyrä leikkauksen lisäksi tälläistä extraa plus saimme tietää, että toinen kivespussi mennyt kuolioon kokonaan käteen jää myös muistomerkki tästä tapahtumasta, kun kudokseen oli mennyt lääkeaine kanyyli mennyt huonosti. Kädessä nyt rupi ja kuulema arpi jää käteen.
käteen jää myös muistomerkki tästä tapahtumasta, kun kudokseen oli mennyt lääkeaine kanyyli mennyt huonosti. Kädessä nyt rupi ja kuulema arpi jää käteen.
Onnea yritykseen Enni, tulehan välillä kertomaan kuulumisia kuitenkin. :)
Ei taida olla ihan helppo alku teidän vauvalla Heitsu. Ihanaa että pieni kuitenkin toipuu noin hienosti leikkauksesta. Lähetän sinne paljon voimia!
En muista onko tästä ollut puhetta aiemmin, mutta näettekö muut vauva/raskausaiheisia unia? Tuli mieleen, kun näin viime yönä unta, jossa olin raskaana. Olin jostain syystä sairaalassa ja siellä oli sängyssäni hiekkaa. Mulla taisi olla pica mielitekoja, kun söin sitä hiekkaa ja mietin samalla että pitäisikö sanoa hoitajille että siirtäisivät mut siistimpään huoneeseen.
Ei taida olla ihan helppo alku teidän vauvalla Heitsu. Ihanaa että pieni kuitenkin toipuu noin hienosti leikkauksesta. Lähetän sinne paljon voimia!
En muista onko tästä ollut puhetta aiemmin, mutta näettekö muut vauva/raskausaiheisia unia? Tuli mieleen, kun näin viime yönä unta, jossa olin raskaana. Olin jostain syystä sairaalassa ja siellä oli sängyssäni hiekkaa. Mulla taisi olla pica mielitekoja, kun söin sitä hiekkaa ja mietin samalla että pitäisikö sanoa hoitajille että siirtäisivät mut siistimpään huoneeseen.
Ei niin ole kyllä ollut helppo tämä meidän alkuOnnea yritykseen Enni, tulehan välillä kertomaan kuulumisia kuitenkin. :)
Ei taida olla ihan helppo alku teidän vauvalla Heitsu. Ihanaa että pieni kuitenkin toipuu noin hienosti leikkauksesta. Lähetän sinne paljon voimia!
En muista onko tästä ollut puhetta aiemmin, mutta näettekö muut vauva/raskausaiheisia unia? Tuli mieleen, kun näin viime yönä unta, jossa olin raskaana. Olin jostain syystä sairaalassa ja siellä oli sängyssäni hiekkaa. Mulla taisi olla pica mielitekoja, kun söin sitä hiekkaa ja mietin samalla että pitäisikö sanoa hoitajille että siirtäisivät mut siistimpään huoneeseen.
Poika jakselee hyvin ja ensi viikolla pääsee kotiin jo :) maito määrät nousee kokoajan normaaliin luokkaan ja vatsa alkaa toipumaan ja toimimaan leikkauksesta. Tänään hoitaja vain mokan teki hoitaja antoi toiselle lapselle tarkoitetut antibiootit meidän pojalle. Pojalla ei mene yhtään antibioottia enää. Onni onnettomuudessa oli se, että tämä annos mikä piti olla toiselle lapselle oli tarkoitettu myös vauvalle ja meidän huone toverille. Hoitaja soitti lääkärille asiasta lääkäri sanoi, että annos on ollut meidän pojan kokoiselle mini annos ja samaa antibioottia hän oli saanut viimeksi sunnuntaina. Meille vain näitä mokia on sattunut täällä Uudessa lastensairaalassa ollessa eka moka oli se, että liian paljon vuorokausinesteitä kanyylista oltiin tiputettu pojalle ja tokan virhe tämä antibiootti sekoilu.
hoitaja antoi toiselle lapselle tarkoitetut antibiootit meidän pojalle. Pojalla ei mene yhtään antibioottia enää. Onni onnettomuudessa oli se, että tämä annos mikä piti olla toiselle lapselle oli tarkoitettu myös vauvalle ja meidän huone toverille. Hoitaja soitti lääkärille asiasta lääkäri sanoi, että annos on ollut meidän pojan kokoiselle mini annos ja samaa antibioottia hän oli saanut viimeksi sunnuntaina. Meille vain näitä mokia on sattunut täällä Uudessa lastensairaalassa ollessa eka moka oli se, että liian paljon vuorokausinesteitä kanyylista oltiin tiputettu pojalle ja tokan virhe tämä antibiootti sekoilu.
Mut ihanaa että vauva jaksaa hyvin ja pääsee pian kotiin. :)
Heitsu, teillä on tosiaan ollut raskas alku pojan kanssa. Ihan uskomatonta, miten siellä sairaalassa on tuolla tavalla mokailtu mutta ihana kuulla, että pieni on paranemaan päin!
Mä olen tasan kerran nähnyt unta, jossa olin raskaana saamassa poikavauvan. En ollut tuolloin raskaana eikä tainnut olla vielä edes vauvahaaveita tuolloin sen koomin en ole unia nähnyt raskaudesta tai pahemmin vauva-aiheista.
Mä varasin ajan gynelle, että saataisiin lähete lapsettomuuspolille. Ei tässä taida olla aikaa enää aikailla asian kanssa, kun ei tuo ensimmäisenkään alulle saattaminen ollut helppoa ja ikääkin on jo mittarissa....
mutta ihana kuulla, että pieni on paranemaan päin!Mä olen tasan kerran nähnyt unta, jossa olin raskaana saamassa poikavauvan. En ollut tuolloin raskaana eikä tainnut olla vielä edes vauvahaaveita tuolloin sen koomin en ole unia nähnyt raskaudesta tai pahemmin vauva-aiheista.
Mä varasin ajan gynelle, että saataisiin lähete lapsettomuuspolille. Ei tässä taida olla aikaa enää aikailla asian kanssa, kun ei tuo ensimmäisenkään alulle saattaminen ollut helppoa ja ikääkin on jo mittarissa....
Ei niin meillä on ollut Kivinen alku meidän pojan kanssa niin raskaus ja raskauden alkaminen myös. Luulisi, että ei sairaala mokaa kun kuitenkin kyse sairaalasta ja pääkaupunkiseudulla ollaan missä hoidetaan suomen vaativimpia tapauksia ja tullaan Lapista asti.
Muokattu viimeksi:
Frigg
Oman äänensä löytänyt
Hirveästi tsemppiä Heitsu Kuulostaa todella raskaalta. Toivon teille parempaa jatkoa
Hyvin vähän olen nähnyt vauva/raskausunia.
Teininä muistan nähneeni enemmänkin, mutta silloin ne oli painajaisia.
Laskeskelin tuossa että epillerit riittää jouluun asti. Jotenkin kun kaikki kuukaudet oli samalla kertaa naaman edessä, niin se aika tuntui todella lyhyeltä. Ihan piti tarkistaa moneen kertaan, enkä ole vieläkään varma laskinko oikein. Kai se pikkuhiljaa muuttuu haaveilusta todeksi ja iskee päin näköä. 
Aiotaan kyllä käyttää ehkäisyä vielä jonkin aikaa pillereiden jälkeen... Jännittää miten kroppa lähtee toimimaan, kun olen noita pillereitä sen 10v popsinut.
Tutkailin tuossa noita vitamiineja ja löysin kaappia siivotessa B12 vitamiinilisää jossa on myös follaattia. Napsin ne sitten loppuvuodesta pois ja ajattelin ostaa Minisunin Multivitamin Mamaa, josko ei sitten tarvitsisi muistaa useampaa nappia.
Kuulostaa todella raskaalta. Toivon teille parempaa jatkoaHyvin vähän olen nähnyt vauva/raskausunia.
Teininä muistan nähneeni enemmänkin, mutta silloin ne oli painajaisia.
Laskeskelin tuossa että epillerit riittää jouluun asti. Jotenkin kun kaikki kuukaudet oli samalla kertaa naaman edessä, niin se aika tuntui todella lyhyeltä. Ihan piti tarkistaa moneen kertaan, enkä ole vieläkään varma laskinko oikein.
Kai se pikkuhiljaa muuttuu haaveilusta todeksi ja iskee päin näköä. Aiotaan kyllä käyttää ehkäisyä vielä jonkin aikaa pillereiden jälkeen... Jännittää miten kroppa lähtee toimimaan, kun olen noita pillereitä sen 10v popsinut.Tutkailin tuossa noita vitamiineja ja löysin kaappia siivotessa B12 vitamiinilisää jossa on myös follaattia. Napsin ne sitten loppuvuodesta pois ja ajattelin ostaa Minisunin Multivitamin Mamaa, josko ei sitten tarvitsisi muistaa useampaa nappia.