Yritystä odottavat

Pääsinkö mä just valittamasta, et Raskaaksi ryhmät tuntuu mulle vierailta kun sielä ihmiset tuntuu plussaavan nanosekunnissa? :hilarious:

Tiddidii plussa! Toka testi tehty tänään, kyl se vaan edelleen näyttää kahta viivaa :Heartred Ehkä mullekin oli tarkoitettu sit tällänen nopeemmalla kaavalla saatu plussa.

Tsemppaukset kaikille yrityksen odotukseen ja jo yrityksen aloittaneille :)

Ja toivottavasti löysin uusimman listan - poistin sieltä itseni:

Niittypyssy, esikoinen 03/18, toisen yritys alkanee loppu kesästä

Miitu, esikoinen 11/15, kakkonen 10/17, kolmosen yritys alkanee loppuvuodesta 2019

tiada92, esikoinen 2/15 ,toisen yritys alkaa 04/19

tiuhtimus, lapset 11/15 & 10/17, kolmosen yritys alkanee 8/20

Vargynja, esikoinen 9/14, yritys saattaa alkaa syksyllä

Unisieppari, ensimmäisen yritys alkaa alkusyksystä 2019

Enni, Esikoinen 3/17, toisen yritys alkanut 07/18.

Tips, Lapset 5/15 ja 9/18, kolmosta voisi kokeilla aikaisintaan 3/20.

Raparpaari, esikoinen 8/17, yritys alkanee joskus loppukesästä/alkusyksystä 2019.

Coda, ensimmäisen yritys loppuvuodesta 2019

Heitsu1996, esikoinen 1/2016(kohtukuolema) ja 3/2019, kolmosen yritys joskus ehkä tulevaisuudessa
 
Pääsinkö mä just valittamasta, et Raskaaksi ryhmät tuntuu mulle vierailta kun sielä ihmiset tuntuu plussaavan nanosekunnissa? :hilarious:

Tiddidii plussa! Toka testi tehty tänään, kyl se vaan edelleen näyttää kahta viivaa :Heartred Ehkä mullekin oli tarkoitettu sit tällänen nopeemmalla kaavalla saatu plussa.

Tsemppaukset kaikille yrityksen odotukseen ja jo yrityksen aloittaneille :)

Ja toivottavasti löysin uusimman listan - poistin sieltä itseni:

Niittypyssy, esikoinen 03/18, toisen yritys alkanee loppu kesästä

Miitu, esikoinen 11/15, kakkonen 10/17, kolmosen yritys alkanee loppuvuodesta 2019

tiada92, esikoinen 2/15 ,toisen yritys alkaa 04/19

tiuhtimus, lapset 11/15 & 10/17, kolmosen yritys alkanee 8/20

Vargynja, esikoinen 9/14, yritys saattaa alkaa syksyllä

Unisieppari, ensimmäisen yritys alkaa alkusyksystä 2019

Enni, Esikoinen 3/17, toisen yritys alkanut 07/18.

Tips, Lapset 5/15 ja 9/18, kolmosta voisi kokeilla aikaisintaan 3/20.

Raparpaari, esikoinen 8/17, yritys alkanee joskus loppukesästä/alkusyksystä 2019.

Coda, ensimmäisen yritys loppuvuodesta 2019

Heitsu1996, esikoinen 1/2016(kohtukuolema) ja 3/2019, kolmosen yritys joskus ehkä tulevaisuudessa

Paljon onnea :smiley-bounce016
 
Pääsinkö mä just valittamasta, et Raskaaksi ryhmät tuntuu mulle vierailta kun sielä ihmiset tuntuu plussaavan nanosekunnissa? :hilarious:

Tiddidii plussa! Toka testi tehty tänään, kyl se vaan edelleen näyttää kahta viivaa :Heartred Ehkä mullekin oli tarkoitettu sit tällänen nopeemmalla kaavalla saatu plussa.

Tsemppaukset kaikille yrityksen odotukseen ja jo yrityksen aloittaneille :)

Ja toivottavasti löysin uusimman listan - poistin sieltä itseni:

Niittypyssy, esikoinen 03/18, toisen yritys alkanee loppu kesästä

Miitu, esikoinen 11/15, kakkonen 10/17, kolmosen yritys alkanee loppuvuodesta 2019

tiada92, esikoinen 2/15 ,toisen yritys alkaa 04/19

tiuhtimus, lapset 11/15 & 10/17, kolmosen yritys alkanee 8/20

Vargynja, esikoinen 9/14, yritys saattaa alkaa syksyllä

Unisieppari, ensimmäisen yritys alkaa alkusyksystä 2019

Enni, Esikoinen 3/17, toisen yritys alkanut 07/18.

Tips, Lapset 5/15 ja 9/18, kolmosta voisi kokeilla aikaisintaan 3/20.

Raparpaari, esikoinen 8/17, yritys alkanee joskus loppukesästä/alkusyksystä 2019.

Coda, ensimmäisen yritys loppuvuodesta 2019

Heitsu1996, esikoinen 1/2016(kohtukuolema) ja 3/2019, kolmosen yritys joskus ehkä tulevaisuudessa
Onnea!
 
Jee mahtavaa siska! :happy:

Itsellä taas täti on hiukan myöhässä, vähän hövelisti on tässä ehkäisty mutta suuria todennäköisyyksiä ei kuitenkaan taida olla :bored: mutta ainakin mies näytti vihreää valoa että tässä kuussa jätetään se vähäkin ehkäisy pois, totesi että olisihan tässä muutama syy (tuleva etelänmatka esim.) lykätä vielä kuukauden tai pari mutta niitä syitä tulisi kuitenkin aina taas uusia niin mitäs turhia :p
 
Tällänen tänä aamuna..
 

Liitteet

  • 7162A229-AE53-4571-AF40-A8024CF25725.jpeg
    7162A229-AE53-4571-AF40-A8024CF25725.jpeg
    13.2 KB · Katsottu: 202
Niittypyssy, esikoinen 03/18, toisen yritys alkanee loppu kesästä

Miitu, esikoinen 11/15, kakkonen 10/17, kolmosen yritys alkanee loppuvuodesta 2019

tiuhtimus, lapset 11/15 & 10/17, kolmosen yritys alkanee 8/20

Vargynja, esikoinen 9/14, yritys saattaa alkaa syksyllä

Unisieppari, ensimmäisen yritys alkaa alkusyksystä 2019

Enni, Esikoinen 3/17, toisen yritys alkanut 07/18.

Tips, Lapset 5/15 ja 9/18, kolmosta voisi kokeilla aikaisintaan 3/20.

Raparpaari, esikoinen 8/17, yritys alkanee joskus loppukesästä/alkusyksystä 2019.

Coda, ensimmäisen yritys loppuvuodesta 2019

Heitsu1996, esikoinen 1/2016(kohtukuolema) ja 3/2019, kolmosen yritys joskus ehkä tulevaisuudessa

Poistin itseni listalta saa nähdä tulenkontakaisin :)
 
Niittypyssy, esikoinen 03/18, toisen yritys alkanee loppu kesästä

Miitu, esikoinen 11/15, kakkonen 10/17, kolmosen yritys alkanee loppuvuodesta 2019

tiuhtimus, lapset 11/15 & 10/17, kolmosen yritys alkanee 8/20

Vargynja, esikoinen 9/14, yritys saattaa alkaa syksyllä

Unisieppari, ensimmäisen yritys alkaa alkusyksystä 2019

Enni, Esikoinen 3/17, toisen yritys alkanut 07/18.

Tips, Lapset 5/15 ja 9/18, kolmosta voisi kokeilla aikaisintaan 3/20.

Coda, ensimmäisen yritys loppuvuodesta 2019

Heitsu1996, esikoinen 1/2016(kohtukuolema) ja 3/2019, kolmosen yritys joskus ehkä tulevaisuudessa

Ajattelin minäkin poistaa itseni listasta vaikken aktiivisin yrittäjä olekaan. Tsemppiä kaikille odotukseen! Jään taustalle seuraamaan. (:
 
Moi!

Haluaisin liittyä joukkoon, vauvayritykset alkanee meillä ensi kuussa. Tällä hetkellä kaipaisin eniten vertaistukea miehen suhtautumisesta.

Me ollaan jo seurustelun alkuaikoina (yli 4 vuotta sitten) puhuttu siitä et molemmat haluaa lapsia, ja aikataulustakin puhuttiin. Mutta sitten kun asia alkoi olla ajankohtainen, niin mies veti jarrut pohjaan, alkoi puhua että häntä epäilyttää ja pelottaa koko vauvahomma ylipäätään. Tai sanoi, ettei hänellä ole mitään erityisen negatiivisia fiiliksiä lapsista ja perhe-elämästä, mutta ei erityisen positiivisiakaan ja muutos pelottaa häntä (häntä pelottaa ihan kaikki muutokset).

Oltiin sitten hetki pattitilanteessa, koska tein selväksi, että minulle vauvahaave on tärkeä, ja koska täytän kohta 30 en voi olla suhteessa jossa mies ei tiedä haluaako lapsia vai ei. Hän pohti asiaa kauan ja hartaasti ja käytiin pariterapiassakin, jonka seurauksena mies teki päätöksen, että kyllä perheen perustaminen on oikea päätös, ja päätettiin alkaa yrittää syyskuussa 2019.

No nyt kun alku lähenee ja menin miehelle intoilemaan asiasta, niin tuttu jarruttelu alkoi. :/ Ei siis sanonut etteikö päätös pitäisi, mutta ilmaisi, ettei edelleenkään ole asiasta erityisen innoissaan. Että se pelottaa. Ymmärrän kyllä pelon. Mutta itseäni ahdistaa ryhtyä projektiin ihmisen kanssa, joka ei ole siinä 100% sydämellä mukana. Silti haluan siihen ryhtyä, asiasta on yhdessä päätetty, suhteemme ja ylipäätään elämäntilanteemme on hyvä. Tosiaan itse olen kohta 30 ja mies vielä tästä huomattavasti vanhempi.

Onko muilla tilannetta, että mies ei ole yhtä innoissaan kuin itse? Onko teillä jo lapsia saaneilla kokemusta, että miehen suhtautuminen olisi muuttunut sitten kun raskaus/vauva on todellisuutta? Miten suhtautuisitte miehen pelkoon?
 
Moi!

Haluaisin liittyä joukkoon, vauvayritykset alkanee meillä ensi kuussa. Tällä hetkellä kaipaisin eniten vertaistukea miehen suhtautumisesta.

Me ollaan jo seurustelun alkuaikoina (yli 4 vuotta sitten) puhuttu siitä et molemmat haluaa lapsia, ja aikataulustakin puhuttiin. Mutta sitten kun asia alkoi olla ajankohtainen, niin mies veti jarrut pohjaan, alkoi puhua että häntä epäilyttää ja pelottaa koko vauvahomma ylipäätään. Tai sanoi, ettei hänellä ole mitään erityisen negatiivisia fiiliksiä lapsista ja perhe-elämästä, mutta ei erityisen positiivisiakaan ja muutos pelottaa häntä (häntä pelottaa ihan kaikki muutokset).

Oltiin sitten hetki pattitilanteessa, koska tein selväksi, että minulle vauvahaave on tärkeä, ja koska täytän kohta 30 en voi olla suhteessa jossa mies ei tiedä haluaako lapsia vai ei. Hän pohti asiaa kauan ja hartaasti ja käytiin pariterapiassakin, jonka seurauksena mies teki päätöksen, että kyllä perheen perustaminen on oikea päätös, ja päätettiin alkaa yrittää syyskuussa 2019.

No nyt kun alku lähenee ja menin miehelle intoilemaan asiasta, niin tuttu jarruttelu alkoi. :/ Ei siis sanonut etteikö päätös pitäisi, mutta ilmaisi, ettei edelleenkään ole asiasta erityisen innoissaan. Että se pelottaa. Ymmärrän kyllä pelon. Mutta itseäni ahdistaa ryhtyä projektiin ihmisen kanssa, joka ei ole siinä 100% sydämellä mukana. Silti haluan siihen ryhtyä, asiasta on yhdessä päätetty, suhteemme ja ylipäätään elämäntilanteemme on hyvä. Tosiaan itse olen kohta 30 ja mies vielä tästä huomattavasti vanhempi.

Onko muilla tilannetta, että mies ei ole yhtä innoissaan kuin itse? Onko teillä jo lapsia saaneilla kokemusta, että miehen suhtautuminen olisi muuttunut sitten kun raskaus/vauva on todellisuutta? Miten suhtautuisitte miehen pelkoon?

Mä oon täällä joskus kertonutkin että mun mies ei halunnut lapsia ja suhde oli avioeron partaallakin tästä syystä (koska itsellä läheni tuo 30v ikä ja samoin en minäkään halunnut olla suhteessa jos mies ei halunnut lapsia). No, mies ei kuitenkaan halunnut että lähden joten antoi periksi ja nyt, kuutisen vuotta myöhemmin, meillä on 2 ihanaa lasta. Mies on aivan myyty ja rakastaa heitä vaikkakin tukalissa tilanteissa joskus muistuttaa ettei hän tätä halunnut (lähinnä läpällä silloin kun itse valitan lasten käytöksestä tms). Hän ei siis ollut lapsia vastaan mutta ei varsinaisesti niitä koskaan halunnut, mutta suhteemme oli hänelle tärkeämpi. Muutamaan otteeseen on jopa kiittänyt minua tähän patistamisesta, enää ei osaa kuvitellakaan elämää ilman rakkaita tyttäriämme (ja on jopa suostunut optioon kolmannesta).

Karu neuvoni onkin, että lopullinen ukaasi auttaa miestä laittamaan asiansa tärkeysjärjestykseen. Itse sanoin että tiedän haluavani lapsia ja 30-vuotiaana minun tulisi jo seurustella tulevien lasteni isän kanssa. Korostin myös että jäämällä suhteeseen minusta voisi kuoriutua katkera 45-vuotias joka ei koskaan saanut mahdollisuutta saada lapsia jolloin suhde viimeistään kariutuisi. Asuttiin vuosi erillään, vietettiin lähes kaikki viikonloput yhdessä, ja mies totesi että haluaa minut, lapsilla tai ilman.

Lykkyä tykö, ei ole helppo tuo vaihe mutta eiköhän mies tule tolkkuihinsa! Usein niitä vain jänistää muutos (kuten sanoitkin)...
 
Moi!

Haluaisin liittyä joukkoon, vauvayritykset alkanee meillä ensi kuussa. Tällä hetkellä kaipaisin eniten vertaistukea miehen suhtautumisesta.

Me ollaan jo seurustelun alkuaikoina (yli 4 vuotta sitten) puhuttu siitä et molemmat haluaa lapsia, ja aikataulustakin puhuttiin. Mutta sitten kun asia alkoi olla ajankohtainen, niin mies veti jarrut pohjaan, alkoi puhua että häntä epäilyttää ja pelottaa koko vauvahomma ylipäätään. Tai sanoi, ettei hänellä ole mitään erityisen negatiivisia fiiliksiä lapsista ja perhe-elämästä, mutta ei erityisen positiivisiakaan ja muutos pelottaa häntä (häntä pelottaa ihan kaikki muutokset).

Oltiin sitten hetki pattitilanteessa, koska tein selväksi, että minulle vauvahaave on tärkeä, ja koska täytän kohta 30 en voi olla suhteessa jossa mies ei tiedä haluaako lapsia vai ei. Hän pohti asiaa kauan ja hartaasti ja käytiin pariterapiassakin, jonka seurauksena mies teki päätöksen, että kyllä perheen perustaminen on oikea päätös, ja päätettiin alkaa yrittää syyskuussa 2019.

No nyt kun alku lähenee ja menin miehelle intoilemaan asiasta, niin tuttu jarruttelu alkoi. :/ Ei siis sanonut etteikö päätös pitäisi, mutta ilmaisi, ettei edelleenkään ole asiasta erityisen innoissaan. Että se pelottaa. Ymmärrän kyllä pelon. Mutta itseäni ahdistaa ryhtyä projektiin ihmisen kanssa, joka ei ole siinä 100% sydämellä mukana. Silti haluan siihen ryhtyä, asiasta on yhdessä päätetty, suhteemme ja ylipäätään elämäntilanteemme on hyvä. Tosiaan itse olen kohta 30 ja mies vielä tästä huomattavasti vanhempi.

Onko muilla tilannetta, että mies ei ole yhtä innoissaan kuin itse? Onko teillä jo lapsia saaneilla kokemusta, että miehen suhtautuminen olisi muuttunut sitten kun raskaus/vauva on todellisuutta? Miten suhtautuisitte miehen pelkoon?


meillä miehen kanssa oli takana 12 yhteistä vuotta. Koko suhteen ajan olin sanonut, että minulla on yksi lapsi ennenkuin olen 30v.
29v (v.2017) rupesin sitten ihan tosissaan sanomaan että se on ero (toki lempeämmin ilmaistuna) jos hän ei siihen nyt rupea lämpenemään (ikinä kun ei voi tietää kuinka kauan se yritys kestää). Mies on minua 5v vanhempi ja koko suhteen tuon ajan hän ei osannut koskaan sanoa varmaksi haluaako koskaan lapsia. tätä kesti ihan loppuun saakka ennenkuin mun oli tosiaan alettava lyömään kovia kortteja pöytään.

no, lapsi syntyi toukokuussa 2018 ja synnytysosastolta saakka monta päivää tuli sanat ”onneksi sait mun pää käännettyä/tämä oli juuri oikea ratkaisu”. nyt odotan plussaavani ehkä jo huomenaamulla toisen kerran

en tiedä sitten mikä miehellä tuo tuota, että ”kaikki pelottaa”, hyvä että olette käyneet pariterapiassa keskustelemassa niin josko miehesi tähän olisi valmis vaikkei sitä välttämättä ilmaise innostuneella tavalla. mä varmaan vaan ryhtyisin hommiin ja jättäisin vauvapuheet pois.
 
Moi!

Haluaisin liittyä joukkoon, vauvayritykset alkanee meillä ensi kuussa. Tällä hetkellä kaipaisin eniten vertaistukea miehen suhtautumisesta.

Me ollaan jo seurustelun alkuaikoina (yli 4 vuotta sitten) puhuttu siitä et molemmat haluaa lapsia, ja aikataulustakin puhuttiin. Mutta sitten kun asia alkoi olla ajankohtainen, niin mies veti jarrut pohjaan, alkoi puhua että häntä epäilyttää ja pelottaa koko vauvahomma ylipäätään. Tai sanoi, ettei hänellä ole mitään erityisen negatiivisia fiiliksiä lapsista ja perhe-elämästä, mutta ei erityisen positiivisiakaan ja muutos pelottaa häntä (häntä pelottaa ihan kaikki muutokset).

Oltiin sitten hetki pattitilanteessa, koska tein selväksi, että minulle vauvahaave on tärkeä, ja koska täytän kohta 30 en voi olla suhteessa jossa mies ei tiedä haluaako lapsia vai ei. Hän pohti asiaa kauan ja hartaasti ja käytiin pariterapiassakin, jonka seurauksena mies teki päätöksen, että kyllä perheen perustaminen on oikea päätös, ja päätettiin alkaa yrittää syyskuussa 2019.

No nyt kun alku lähenee ja menin miehelle intoilemaan asiasta, niin tuttu jarruttelu alkoi. :/ Ei siis sanonut etteikö päätös pitäisi, mutta ilmaisi, ettei edelleenkään ole asiasta erityisen innoissaan. Että se pelottaa. Ymmärrän kyllä pelon. Mutta itseäni ahdistaa ryhtyä projektiin ihmisen kanssa, joka ei ole siinä 100% sydämellä mukana. Silti haluan siihen ryhtyä, asiasta on yhdessä päätetty, suhteemme ja ylipäätään elämäntilanteemme on hyvä. Tosiaan itse olen kohta 30 ja mies vielä tästä huomattavasti vanhempi.

Onko muilla tilannetta, että mies ei ole yhtä innoissaan kuin itse? Onko teillä jo lapsia saaneilla kokemusta, että miehen suhtautuminen olisi muuttunut sitten kun raskaus/vauva on todellisuutta? Miten
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top