Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Mulla on 10v ja 15v ikäeroa nuorempiin sisaruksiin ja ei oo kyllä mitää yhteistä niitten kans, nyt tuon 10v nuoremman veljen kans on jotain ku se lähti vaihto-oppilaaksi. Sisko hoidin vauvana melkein ku omaa, olosuhteiden pakosta, joten jotenki se jäi ku muutin 200km päähän kotoa. Ja ny sillä on nii kaamee teiniangsti alkanu ettei mitää järkeä.
Ihmisen mieli on vaan niin kumma, vielä alkuraskauden väsymyksessä ja pahoinvoinneissa olin ihan varma, että kyllä nää kaks riittää, jahka tämä toinen täältä suvaitsee sitten aikanaan saapua, mutta nyt oon jotenkin kummasti saanut itseni kiinni miettimästä että entä jos sittenkin haluan sen kolmannen. 
toisaalta ois ehkä helpottavaa ajatella että tämä on minun viimeinen kerta raskaana nyt ja sitten saan kropan takaisin "itselleni" ja saan kuntoilla ja palautua rauhassa jne. jne. mutta jotenkin se kolmas siellä kummittelee. Tosin en tiedä jaksaisiko sitä kovin putkeen tähän ja kovin pitkäänkään ei voisi odottaa... No, onneksi näitä ei tarvitse tietää just tässä hetkessä! Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, jos saisi tämän tokan eka syliin 
huomio, 15+4
toisaalta ois ehkä helpottavaa ajatella että tämä on minun viimeinen kerta raskaana nyt ja sitten saan kropan takaisin "itselleni" ja saan kuntoilla ja palautua rauhassa jne. jne. mutta jotenkin se kolmas siellä kummittelee. Tosin en tiedä jaksaisiko sitä kovin putkeen tähän ja kovin pitkäänkään ei voisi odottaa... No, onneksi näitä ei tarvitse tietää just tässä hetkessä! Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, jos saisi tämän tokan eka syliin huomio, 15+4
Mulla myös 10v ikäero isoveljeen ja meillä ei oo koskaan ollut kovin läheiset välit, saatika mitään yhteistä. Nyt kuitenkin kun hänkin sai esikoisensa ollaan jotenkin lähennytty. :)
huomio, Miten olet voinut? Pitkällä olet jo! Tsemppiä!
Me juteltiin eilen miehen kanssa ja mies sanoi jotenkin tosi ihanasti, kun kysyin että mitäs jos tähän nyt suht pian tulisi kolmaskin ja hänellä alkaa kuitenkin nyt (unelmiensa)työt ja opinnot, vastasi että lapsi ja meidän lapset on aina tärkeimmät ja menee etusijalle ja että me pärjättäisiin kyllä
<3
huomio, Miten olet voinut? Pitkällä olet jo! Tsemppiä!
Me juteltiin eilen miehen kanssa ja mies sanoi jotenkin tosi ihanasti, kun kysyin että mitäs jos tähän nyt suht pian tulisi kolmaskin ja hänellä alkaa kuitenkin nyt (unelmiensa)työt ja opinnot, vastasi että lapsi ja meidän lapset on aina tärkeimmät ja menee etusijalle ja että me pärjättäisiin kyllä
<3
Towanda
Asioista perillä oleva
Mulla on 3 v. nuorempi pikkuveli jonka kanssa leikittiin koko ajan lapsena, mutta myös tapeltiin ihan hirveästi. Äidillä meni siihen totaalisesti hermot, muistelee sitä vieläkin. Lopetettiin vasta aikuisiässä, kun hän iski mut kanveesiin. Tajuttiin olevamme liian isoja tappelemaan. 
Isosiskon kanssa on 8 v. ikäeroa, hänen kanssaan ei leikitty ja olin lähinnä vain ärsyttävä pikkusisko, joka yritti aina tunkea mukaan. Hänen kanssaan ollaan kuitenkin nykyään enemmän tekemisissä kuin veljen, vaikkei asuta edes samassa maassa.
Kahdella ystävällä on vuotta nuorempi veli kuollut oman käden kautta, mikä on ollut ihan hirveän raskasta. Ei heillä ole ollut aavistustakaan siitä, miten synkissä vesissä pikkuveli on ollut.
Eli turha kai ottaa liikaa stressiä ikäerosta, kun ei elämä läheskään aina mene käsikirjoituksen mukaan. Pitää olla kiitollinen siitä mitä on, sen olen tähän mennessä oppinut kovimman kautta.
Isosiskon kanssa on 8 v. ikäeroa, hänen kanssaan ei leikitty ja olin lähinnä vain ärsyttävä pikkusisko, joka yritti aina tunkea mukaan. Hänen kanssaan ollaan kuitenkin nykyään enemmän tekemisissä kuin veljen, vaikkei asuta edes samassa maassa.
Kahdella ystävällä on vuotta nuorempi veli kuollut oman käden kautta, mikä on ollut ihan hirveän raskasta. Ei heillä ole ollut aavistustakaan siitä, miten synkissä vesissä pikkuveli on ollut.
Eli turha kai ottaa liikaa stressiä ikäerosta, kun ei elämä läheskään aina mene käsikirjoituksen mukaan. Pitää olla kiitollinen siitä mitä on, sen olen tähän mennessä oppinut kovimman kautta.
Meillä taas ikäeroa 1,5 v ja ei olla koskaan oltu läheisiä eikä olla vieläkään. Lapsena tietenkin leikittiin yhdessä, mut aina tapeltiin. Olisin aina toivonu, et se olis pienempi, jotta oltais eri kouluissa. Eikä olis aina tarvinnu olla vaan se Hannan sisko, vaan ois voinut olla ihan erillinen ihminen. Edelleenkin ollaan ihan erilaisia, tullaan toimeen samassa tilassa korkeintaan tunteja.
Mä en usko, että ikäeron määrällä on hirveästi vaikutusta siihen kuinka läheisiksi sisarukset kasvavat aikuisina. Enemmän luulisi vaikuttavan perheympäristö ja sisarusten väliset kemiat. Ei läheinenkään sukulaisuus tarkoita sitä, että viihtyisi toisen seurassa.
Juu eipä se ikäero mikään tae ole. Itse lähipiiriä seuranneena uskallan väittää että kyllä sillä silti merkitystä on.
Mutta toki kyse on aina kemioista. Esimerkiksi meidän pojat on kuin yö ja päivä. Voin hyvin kuvitella että tappelevat tuon tuosta tulevaisuudessa.
Mutta toki kyse on aina kemioista. Esimerkiksi meidän pojat on kuin yö ja päivä. Voin hyvin kuvitella että tappelevat tuon tuosta tulevaisuudessa.
Meillä pojat on kans aiva erilaiset, ja tappeluita on jatkuvasti. :D mutta joo, ei sillä ikäerolla lopulta väliä oo, miehellä on 4v ja 8v nuoremmat sisarukset ja ovat läheisiä keskenään, olleet aina. Sen sisko on käyny meillä 14v asti joka kesä ja nyt ku se on 20v pian nii se on esikoisen kummi ja paljo elämäs mukana, sen veli on kuopuksen kummi ja välimatkan takia vähä vähemmän mukana mutta soittelee jatkuvasti yms. Toki niillä on aktiivinen perhewhatsappryhmä, mistä tieto leviää kaikille. Mun perheellä on kans ryhmä mutta se ei aiva niin aktiivinen oo.
Kiva että tulit kertomaan kuulumisia huomio. :) Ootpa jo pitkällä, tuntuu että plussasit vasta.
Miitu, ihana suhtautuminen miehelläsi.
Ikäerokeskusteluun liityn kanssa. Mulla on 5- ja 7-vuotta vanhemmat veljet. 5-vuotta vanhemman kanssa leikin pienenä, vanhemman kanssa en niinkään. Nyt aikuisena ollaan läheisissä tekemisissä ja kumpikin on hoitaneet lastani ja sellaista.
Miitu, ihana suhtautuminen miehelläsi.
Ikäerokeskusteluun liityn kanssa. Mulla on 5- ja 7-vuotta vanhemmat veljet. 5-vuotta vanhemman kanssa leikin pienenä, vanhemman kanssa en niinkään. Nyt aikuisena ollaan läheisissä tekemisissä ja kumpikin on hoitaneet lastani ja sellaista.
Ihanasti kyllä Miitun mies ajattelee :)
Ikäeroista. Niitä on tullu mietittyä nyt kovasti, kun miettii minkälainen ikäero tulee jos/kun joskus toinen tulee ja lähemmäs 4v tulisi vähintäänki. Minä ja isoveljet ollaan synnytty juuri 4v välein. Nuoremman isoveljen kans on aina ollu jonkulainen sanaton side, vanhemman kanssa lähennyttiin vasta aikuisiän kynnyksellä. Nyt pidetään yhteyttä aktiivisesti kaikki keskenämme eikä ole ajatustakaan, että asioiden olis pitäny mennä toisin, että ois pitäny olla enemmän tai vähemmän ikäeroa, vaan meillä on hyvä näin. Sen puolesta en osaa itse pelätä useamman vuoden ikäeroa, mutta kyllähän se on paljon kiinni persoonista ja temperamenteista minkälaiset suhteet sisaruksiin syntyy.
Ikäeroista. Niitä on tullu mietittyä nyt kovasti, kun miettii minkälainen ikäero tulee jos/kun joskus toinen tulee ja lähemmäs 4v tulisi vähintäänki. Minä ja isoveljet ollaan synnytty juuri 4v välein. Nuoremman isoveljen kans on aina ollu jonkulainen sanaton side, vanhemman kanssa lähennyttiin vasta aikuisiän kynnyksellä. Nyt pidetään yhteyttä aktiivisesti kaikki keskenämme eikä ole ajatustakaan, että asioiden olis pitäny mennä toisin, että ois pitäny olla enemmän tai vähemmän ikäeroa, vaan meillä on hyvä näin. Sen puolesta en osaa itse pelätä useamman vuoden ikäeroa, mutta kyllähän se on paljon kiinni persoonista ja temperamenteista minkälaiset suhteet sisaruksiin syntyy.
Mulla itselläni on ikäeroa sisaruksiin 1,5v ja 5v 
molempien kanssa ollaan ihan läheisiä nykypäivänä, tuon 5v nuoremman kanssa ehkä aiemmin oltiin paremmissa väleissä. Ja 1,5v nuoremman kanssa vaan tapeltiin. 
Mä kyllä haaveilen että sais kaksi tehtyä pienellä ikäerolla, sit ne olis tehty :) ja sitten viiden vuoden päästä voisi sortua siihen kolmanteen
Kolme on kyllä hyvä määrä mielestäni. Olen tietysti puolueellinen
molempien kanssa ollaan ihan läheisiä nykypäivänä, tuon 5v nuoremman kanssa ehkä aiemmin oltiin paremmissa väleissä. Ja 1,5v nuoremman kanssa vaan tapeltiin. Mä kyllä haaveilen että sais kaksi tehtyä pienellä ikäerolla, sit ne olis tehty :) ja sitten viiden vuoden päästä voisi sortua siihen kolmanteen
Kolme on kyllä hyvä määrä mielestäni. Olen tietysti puolueellinen
Mulla on kokemusta pienestä, suuresta ja megasuuresta ikäerosta. Pieni ikäero toiminut parhaiten, seuraava toiminut aikuisiällä (ei nyt lapsenakaan huonosti, mutta ei samalla tavalla kaveruutta vielä) ja kolmas väli ei juurikaan ole toiminut :D
Omilla on nyt se pienen pieni ikäero ja ovat erottamattomat ja kyselevät heti toisen perään, kun toinen häviää näkyvistä. Samat touhut ja pitävät jo toistensa puolia, vaikka keskenään ottavat välillä yhteen. Musta niin suloista, miten jo tuossa iässä ovat niin kimpassa (hyvässä ja pahassa) :) Itse hiukan stressaan mahdollisen seuraavan pidempää ikäeroa, mutta voi olla, että pitää tehdä sitten sillekin kaveri :D Nyt olisi huono aika seuraavalle.
Omilla on nyt se pienen pieni ikäero ja ovat erottamattomat ja kyselevät heti toisen perään, kun toinen häviää näkyvistä. Samat touhut ja pitävät jo toistensa puolia, vaikka keskenään ottavat välillä yhteen. Musta niin suloista, miten jo tuossa iässä ovat niin kimpassa (hyvässä ja pahassa) :) Itse hiukan stressaan mahdollisen seuraavan pidempää ikäeroa, mutta voi olla, että pitää tehdä sitten sillekin kaveri :D Nyt olisi huono aika seuraavalle.
Ja vaikka vannon kaveruuden ja seuranpidon merkeissä pienen ikäeron puoleen omassa tilanteessa , niin ei se nyt mikään huono asia ole sekään, että kaveruuden sijaan on ihan rehellinen iso- ja pikkusisarusasetelma. Yhtä hyvä sisarussuhde sekin on, vaikka ei sitten samoja leikkejä välttämättä niin löydy. Mä ainakin kaipasin lapsena isoveljeä, joka olisi röykyttänyt kaikki pikkusiskon kiusaajat :D
Menninkäinen puki mun mielestä hienosti sanoiksi kuinka asioilla on aina puolensa! :)
Meillä mies pohti myös tuota että ajatteleppa jos vaikka kolmas olisikin pieni tyttö, se kaipaisi isoja veljiä pitämään puolia.
Olikohan se juuri tuolla plussa vai ei -ryhmässä kun oli samasta asiasta keskustelua ja joku siellä sanoikin miten oli ihana kun lapset jo isompia ja nyt raskaana saattoi käydä lepäämään kun siltä tuntui.
Sitä ei ihan pienien kanssa tehdäkään.
Ainenkin nyt kun on lukenut näitä tuli itsellekin sellainen olo että vaikka toivoisinkin lapset pienellä ikäerolla, ei se nyt välttämättä olisi lainkaan huono juttu vaikka sitten tulisikin vähän suuremmalla.
Kun ei tätä elämää voi oikein käsikirjoittaa muutenkaan.
Meillä mies pohti myös tuota että ajatteleppa jos vaikka kolmas olisikin pieni tyttö, se kaipaisi isoja veljiä pitämään puolia.
Olikohan se juuri tuolla plussa vai ei -ryhmässä kun oli samasta asiasta keskustelua ja joku siellä sanoikin miten oli ihana kun lapset jo isompia ja nyt raskaana saattoi käydä lepäämään kun siltä tuntui.
Sitä ei ihan pienien kanssa tehdäkään.
Ainenkin nyt kun on lukenut näitä tuli itsellekin sellainen olo että vaikka toivoisinkin lapset pienellä ikäerolla, ei se nyt välttämättä olisi lainkaan huono juttu vaikka sitten tulisikin vähän suuremmalla.
Kun ei tätä elämää voi oikein käsikirjoittaa muutenkaan.
Menninkäinen ja Miitu puhuu asiaa! Toki mä olin töis esikoisen jälkeen ennen uutta äitiyslomaa jolloin esikoinen oli hoidos ja olin huono äiti ja vein esikoisen 3-5krt/vk hoitoon koko äitiysloman ajan, että esikoinen sai kaverien kans leikkiä ja itte sain keskittyä vauvaan ja levätä. Toki meillä oli pph:lla esikoinen ja ovat edelleen että päiväkotiin en ikää olis vieny.
Tuokin kyllä totta että ne isoveljetkin on kivoja jo kun ne on isoja. :D Tiedä sitten kuinka fiksua oli äidiltäni neuvoa minua sanomaan kiusaajille että veljeni tulee kostamaan jos ne kiusaa... Tarpeeksi isot sisarukset voi kanssa olla hoitoapuna. Minuakin taisi isoveljeni joskus vahtia ja leikittää niin pääsi vanhemmat helpommalla.
Et ollut niemja huono äiti vaikka veit lapsen hoitoon ollessasi kotona. :) Niin meidänkin lapsi käy 4 päivää viikossa hoidossa ihan vain meidän jaksamisen ja leikkikavereiden takia.
Et ollut niemja huono äiti vaikka veit lapsen hoitoon ollessasi kotona. :) Niin meidänkin lapsi käy 4 päivää viikossa hoidossa ihan vain meidän jaksamisen ja leikkikavereiden takia.
niemja, Pöh mitään huono äiti ole! Ensinnäkin musta on hyvä ettei lasta revitä irti tutuista kaveriporukoista ja arjesta, johon varmasti päiväkoti mukautunut osaksi. Toisekseen, siinä äitiysloman korvilla pitäisi ollakin jokin drive in -päiväkoti, jonne voisi lapsen/lapset viedä joskus jos tuntuu siltä että nyt täytyisi hetki hengähtää ja ihan hyvällä omallatunnolla.
Joo, mäki aattelin että esikoiselle parempi mennä hoitoon sillon ku sai oikeasti huomiota ku ittellä oli kädet täynnä vauvas, vielä ku oli vaativa vauva. Kolmannen kohdalla oon miettiny että haluaisin pitää kotona, mutta en tiedä. Sen näkee sitte.