Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä en oo oikeastaan koskaan suunnitellut kovin paljon.
Mutta oon aina halunnut naimisiin ja lapsia. Sen tasaisen perhearjen. Sen olen tähän pian 30v ikään saanut.
Ammattia ei vielä ole, omaa taloa ei hetkeen tule, mutta kun mietin niin juuri ne tärkeimmät asiat ovat toteutuneetkin. Eikä se elämä tosiaan menekkään aina kuten suunnittelee, niin ehkä tää mun go with the flow -filosofia toimii :grin

Majalis, No hui todellakin sitten jännäiltävää :nailbiting:

Tervetuloa Nannu, toivotaan pikaista tärppiä! Ja aivan ihanaa että pääsette tjottailemaan ja jännäilemään. Jospa näitkin enneunen :wink

Niemjalle myös pidän peukkuja! :happy:

Tsemppiä hurjasti Vargynja!
Meinaa oma pääkin toisinaan lahota noiden kahden kanssa :banghead: Nää vuodet on lyhyitä, mutta tuntuvat pitkiltä. Täytyy vaan muistaa että aikansa kutakin, vielä hellittää. :happy:
 
Kiitos tsempeistä <3

Mekään ei hirveästi suunniteltu etukäteen. Annettiin vauvalle lupa tulla sillon kun se tuntui hyvältä vaikka mitään muuta ei ollut mallillaan kuin rakkaus ja avioliitto. Ei omakotitaloa tai omistusasuntoa, ei kokopäivätyötä ja mies opiskeli. No terveys oli tuota esikoista tehdessä paremmalla tolalla kuin nyt.
 
Vargynja sanoi:
Raparpaari, harmi että joudut noin pitkään odottamaan yrityksen alkua. :/

Heippa Nannu, kiva kun tulit kertomaan välillä kuulumisia. :) Ja oi, ihanaa kun pääset eroon ehkäisystä. Pidäthän meidät ajantasalla vähintään plussauksesta.

Huijui, Majalis! Siellähän on jännä kierto.

niemja, pidän peukut pystyssä että nyt tärppäisi. :)

Mä oon taas viimeaikoina muistanut oikein hyvin, miksi ei ole hyvä aika toiselle. Ei meinaa jaksaa tuota yhtäkään. :meh:
Click to expand...

Mulla on vähän samat fiilikset. Ehkä eri syistä, mutta kuitenkin.

Muutettiin nyt tänne toiselle puolelle Suomea tosi pienelle paikkakunnalle pariksi vuodeksi ja täällä ei todellakaan ole mitään tukiverkostoja eikä auttavia käsiä. Poika on vieläkin ihan kiinni mussa enkä meinaa saada mitään tehtyä. Ruoanlaittokin on haasteellista, kun toinen nousee seisomaan jalkaa vasten, yrittää kiivetä ja sitten muksahtaa kumoon. Unille ei edelleenkään rupea ilman tissiä, paitsi vaunulenkillä.

Nyt on ruvennut mietityttämään, että pitäisikö sittenkin vain antaa tälle lapselle kaikkensa ja jättää sisarustoive sikseen. Ikääkin kun rapsahtaa kohta mittariin 41 vuotta, eikä tässä pysty odottelemaan paria vuotta ennen yrittämistä. Mikä dilemma!
 
Towanda ootko kysyny neuvolasta perheohjaajaa että saisit vähän lastenhoitoapua? Meillä oli vauvavuosien ja takertuvan vauvan pelastus!

Joo, koskaanhan ei olis hyvä aika tehdä lasta, mummielestä tärkeintä on vain se että sen tekee vakaaseen, onnelliseen parisuhteeseen. Vauva ei oo suhteen pelastaja jos menee huonosti, ja mummielestä sitä ei tuu tehdä uuden tuttavuuden kanssa heti koska vain haluaa vauvan.

Täälä taitaa olla ovulaatio ja miehen kans pientä kränää että taas alan miettiä tätä kolmannen järkevyyttä.
 
Onpa hankala tilanne Towanda. :/ Kannattaa tosiaan hyödyntää tukipalveluja.

Meillä kanssa parisuhteessa takkuja. Musta välillä tuntuu että pidän sitä yksin kasassa. Mä kaipaan yhteistä aikaa, mies omaa tilaa. *huoh* Mut ehkä tää tästä. Kovasti mies ainakin lupailee että tehdään jotain yhdessä.
 
Ompas Vargynja kinkkistä, toivottavasti saatte asiat selvitettyä.

Meillä taas mies kertoi että koska mä teen ilta- ja yövuoroa, ja hän joutuu vahtia poikia sillon, niin hän on saanut siitä mahahaavan. Ai että ku riemu repes mulla. Teki mieli heittää mies jokeen ja pari pulloa gavisconea peräs.
 
Vargynja, onhan se ikävän pitkä aika, mutta nyt yritän vaan etsiä hyviä puolia tästä. Ja ainakin minä tiedän että milloin voi aloittaa yrityksen, kaikilla ei ole sitä kiintopistettä.
Miehestä ja yhteisestä ajasta: se on aina hieno alku että edes luvataan yhteistä aikaa. Silloin kuvittelisi että toinen voisi alkavasti ymmärtää toisen tarpeita!

Niemja, voi yhen kerran. :facepalm:
 
Voi huoh miestäsi niemja. :facepalm: Miten ne miehet jaksaakin valittaa kun joskus tekevät saman mitä äidit tekee kokoajan.

Raparpaari, ihanan positiivinen asenne! n__n

On meillä ainakin nyt suunnitelmissa mennä kohta tästä tekemään palapeliä yhdessä. Jotain oikeaa eikä pelkkiä lupauksia siis. Silti vähän pelkään ettei kehitys jää pysyväksi. Toisaalta voi kanssa olla että teen vähän kärpäsestä härkästä, kun olen väsynyt. :smiley-ashamed005 Mut mielestäni silti mulla on ollut ihan oikeutetusti paha mieli. Toistuvasti kuitenkin oon puhunut että haluisin enemmän yhteistä aikaa ja että mies viettäisi enemmän aikaa sekä mun että lapsen kanssa ja usein mies ei sitten jaksa tai istuu vain koneella. Ja sitten kuitenkin jaksaa lähteä tapaamaan kaveria. :\
 
Sanoppa Vargynja! Miehet.

Ompas kurja teilläki, tuo on kyllä jos luvataan olla yhdes ja sitte ei ollakkaa mutta kaveria jaksaa nähdä :/ onko miehes miten hyvin käsitelly sairauttaan terapias? Vai oliko jo ennen sairastumista samaa?
 
Ei oo todellista niemja! :O Argh!

Vargynjalle tsemppiä! Meillä parisuhde-elämä on pelkkää vuoronvaihtoa. Ei siis tehdä tehdä mitään yhdessä tai olla samaan aikaan edes kotona.
 
Niemja, piti tulla ihan tänne kirjoittamaan, että näin viime yönä unta, että pääsit kouluun :) Ai mitenniin lueskelen näitä palstoja koko ajan. On tämä yrityksen odottaminen niin piinaavaa, vaikka toisaalta odottaa reissuakin. Testailin ovista tämän kierron, mutta vielä jotenkin enemmän harmittaa se, ettei päässyt sitä hyödyntämään ja piinailemaan!

Kaikille tsemppiä miesten kanssa! Yhteinen aika on tärkeää. Me tehdään paljon yhdessä asioita nyt, kun ei ole vielä lapsia. Toivotaan, ettei se muutu lapsen myötä kauheasti! Toivoisin, että tekisimme mahdollisimman paljon yhdessä perheenä. Mutta ei sitä koskaan osaa sanoa, miten lapsen saanti kehenkin vaikuttaa.
 
Kiitos <3 Ennen sairastumista ei ollut tätä ongelmaa. Tehtiin asioita paljon yhdessä niin perheenä kolmestaan kuin ihan kahdestaankin. Mies käy tällä hetkellä juttelemassa psykiatrian polilla, mielestäni kyllä liian harvoin. Ihan kesken hänellä on kaiken työstäminen (kuten itsellänikin), mutta sentään hän saa ja ottaa vastaan apua. Vähän musta kanssa tuntuu että se olen minä se pahis tässä, kun valitan siitä että hän jaksaa tehdä edes jotain. Onhan se positiivista että jaksaa ja on mielenkiintoa johonkin (pahimmillaan ei ollut). Olisi vaan kiva jos se jotain ei olisi jatkuvasti sellaista, mikä sulkee mut ja lapsen ulkopuolelle. Anteeksi, ei tästä ollut tarkotus tulla meidänkään parisuhteen vatvomispaikka. :rolleyes:

Aika tympeä tilanne teilläkin Menninkäinen27. :/ Ilmeisesti kuitenkin pakon sanelemana. Se yhteinen aika vain olisi kovin tärkeää.
 
Huh,onpas täällä monella kinkkisiä tilanteita,tsemppiä <3

Mä oon niin kiireinen vissiin nykyään etten kerkee kirjottelemaan enkä aina lukemaankaan mut ehkä tää joskus helpottaa ..:D.
Muutenkin viimäset neljä yötä mennyt käteen kun kuopus huutaa hampaistaan enkä viittis aina antaa lääkettäkään niin pikkusen väsy painaa..:singing:

Mä niin toivon et saatas pian tää kämppä asia eteenpäin niin vois alkaa lämmittelemään tota ukkoa :)
 
Ihanaa Gemma, toivottavasti oli enne! :D <3

Onnea asunnon metsästykseen Loora! :)

Vargynja, ompa harmi. Toivottavasti asiat silti muuttuis! Meillä mies saa ny hengähdystauon ku lähetään tänä iltana poikien kans reissuun ja tullaan maanantaina illalla vasta, eilen sille totesinki että ny se saa mahahaavansa parannettua ku ollaan pois. Oli vähä hiljaa, tais tajuta mitä tuli puhuttua.
 
Mä tossa just laskeskelin kalenterista millon mulla pitäis olla menkat ja/tai ovulaatio tuolla vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta. Kuumeilua, much? :hilarious:

Tarvii kyllä sitä ennen saada joku roti tähän pullamössöoloon, yhdet housut jotka sain huhtikuussa nippanappa kiinni esikoisen ollessa n. kuukauden ikäinen jämähtävät nyt jo reisien puolivälin tienoille :eek: onneksi alkaa syksy ja liikuntaharrastukset, kesähelteillä tuli keskityttyä lähinnä hengissäpysymiseen (inhoan jos on liian kuuma) ja jäätelönsyöntiin.

Noista elämän "tavotteista" ennen vauvaa kun oli puhetta, mulla oli vakkarityö, avioliitto, omistusasunto/talo ja alle 30 ikä. Noh, naimisissa ollaan oltu 2,5v, vakkarisopimuksen sain vuosi sitten maaliskuussa (joka ehkä antoikin lopullisen sysäyksen vauvahaaveille) ja esikoinen syntyi huimat kolme viikkoa ennen mun kolmekymppisiä :grin Asuntolainaa ei ole vielä tähän ikään mennessä tullut otettua, sen sijaan muuttoilmoitus tehty liki vuosittain since 2011. Jospa tänä syksynä löydettäis vihdoin se oma torppa.
 
Terkkuja sairastuvalta. Sitkeä flunssa riivaa. Kotona on hirveä kaaos kun ollaan vähän järkkäilty uusiksi ja tavarat eivät ole vielä paikoillaan. Näinä hetkinä sitä kyllä miettii, että miten ihmeessä sitä jaksaisi pitää huolta vielä jostain pikkuihmisestä ja miten me saataisiin se mahtumaan tähän huusholliin? Ja siis ihan riittävän kokoinen asunto tämä on, silti tuntuu, että tavaraa tursuu ovista ja ikkunoista.

Oon kokenut sellaista kevyttä raskausvainoharhaa tuon viime viikonloppuisen hupsis-tilanteen jäljiltä ja googlannut kaikkia varhaisia mahdollisia raskausoireita. Muussa googlailussa olen siirtynyt kestovaipoista ja vauvan huoneen sisustuksesta vauvanruokaresepteihin. :D

Samaan aikaan oon kyllä tosi iloinen, että nyt pillereiden lopetuksen jälkeen kierto on tuntunut etenevän ihan järkevästi; ovulaatio vaikutti tulevan (juuri samaan aikaan kuin tuo hupsis-juttu kävi...) eikä ole ollut mitään välivuotoja. Ehkä tämä on kuitenkin ihan lisääntymiskykyinen tämä minun kehoni.
 
Me myös eletään aika vahvasti läpsystä vaihto -elämää. ”Sä viet, mä haen, voitko viedä ja hakea perjantaina, kun mulla on pitkä päivä?” Kesälomaa pidettiin peräkkäin, jotta poika sai olla kuukauden lomalla päiväkodista. Mä olen kirjoittanut aika intensiivisesti gradua ja mies on ollut vastuussa lastenhoidosta viikonloppuisin. Sitten mies on ollut aika paljon työmatkoilla viime aikoina (tänään tuli kotiin, ensi viikolla lähtee taas pariksi yöksi pois) ja mä olen pyörittänyt yksin tätä palettia. Kaipaan perheen yhteistä aikaa, nyt sitä on muutama tunti työ-, koulu- ja päiväkotipäivän päätteeksi.
 
Pikaista paranemista Majalis! Kokemuksesta voin sanoa että sairastaminen on kyllä raskasta pikkulapsen kanssa, mutta kai se pakko antaa voimia. Kaikesta on ainakin selvitty. Välillä pitää vain tehdä helpoimman kautta. ;) Lapsen mahtuminen taas taitaa olla järjestelykysymys. Mutta kiva että siellä keho vaikuttaa toimivan. :)

Kuulostaa raskaalta teilläkin Nannu. Tsemppiä! <3

Toivottavasti teillä kämppäasiat selkenee loora ja Niittipyssy!
 
Viikko hups-tilanteesta ja oirehdin nippailevin alavatsakivuin ja tänään alkoi hyvin lievä tiputtelu. Epäilen, että kehitän itselleni valeraskauden... tiputtelu ennen kuukautisia on kyllä mulle normaalia (ja yksi syy sille, miksi pelkään, ettei keho toimisi ihan normaalisti), mutta nippailukivut ei.

No, sanoin jo miehelle, että aivan sama, miten keho käyttäytyy, niin teen mieltäni rauhoittaakseni raskaustestin tämän kierron päätteeksi. Ihan vielä ei kannata tosin, viikon kuluttua vasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top