Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Majalis äh, varmasti pelottaa! Toivottavasti saisit luotettavan ja pitkäaikasen vuokralaisen, niin helpottais. Ja jos pidät myynnis samalla ja kerrot sen vuokrailmotukses?

Raparpaari, ompa kurjaa. Ymmärrän toisaalta koulun joo, mut toisaalta seki olis järjestelykysymys ja voihan sitä pitkittää.

Ikäeroon, mä pidän isona ikäerona yli 3v, ja siks tämä meidän tilanne ressaa tosi paljo. Esikoisella ja kuopuksella on siis 1v3kk ikäeroa ja ne on nii ihanaa katteltavaa, ja nyt tulee kuopukseen vähintään 2v4kk ja mummielestä se on liikaa, mut mies ei vaan suostunu aiemmin alottamaan yritystä. Ja joka yrityskuukausi lisää ikäeroa. Toisten mielestä ikäero on hyvä, mut itte pelkään että kolmosesta tulee ulkopuolinen kun tulee "isolla" erolla.
Mulla on sisaruksiin 2v4kk, 10v ja 15v ikäeroa, ja läheinen oon tuon vanhimman kans (ovat siis mua nuorempia), muut menee aiva eri aaltopituuksilla. Mut sitte miehellä on 4v ja 8v nuoremmat sisarukset ja ne on kaikki tosi läheisiä keskenään, että kaippa se on nii perhekohtasta miten se menee.
 
Varmasti onkin hyvin perhe-, persoona- ja yksilökohtaista miten isolta ikäero lopulta tuntuu ja näkyy arjessa. Toki pienempi ikäero varmasti mahdollistaa aikaisemmat yhteiset leikit, en tiedä, mutta on tosiaan perheitä joissa se nelivuotias onkin sitten mielellään jo iso opettaja ja äidin apuri.
Alle 1,5v ikäeroa en ole halunnut ihan oman pään säilyttämisen ja kropan palautumisen vuoksi, mutta kolme vuotta tuntuu jo ihan valtavalta erolta!
 
niemja: Niinpä. Ajattelin, että ottaisin siihen vuokralaisen ja koittaisin myyntiä esim. vuoden päästä uudestaan. Tiedän, että pärjätään rahallisesti ihan ok, jos siinä on vuokralainen - saan lähes kaikki ko. asunnon kulut katettua vuokralla, jonkun kympin tulen jäämään miinukselle. Lähinnä tilanne tekee kaikesta epävakaampaa; entä jos minä jään työttömäksi, entä jos mies... No, täytyy koittaa olla luottavaisin mielin asian suhteen ja uskoa, että kaikki järjestyy.

Raparpaari: Meillä on melko pitkiä ikäeroja lapsuudenperheessä ja ei sekään huono ole, toki lapsilla on sitten erilaiset roolit suhteensa toisiinsa :) Joskus toki olen ollut vähän "kateellinen" niille sisaruksille, joilla on vähemmän ikäeroa keskenään ja sikäli heidän suhteensa on läheisempi keskenään. Mutta lopulta ei sitä kyllä paljoa ole tullut mietittyä.
 
Monilla mietinnässä isoja asioita. Vaikeita nämä lapsiasiat. Toisaalta vauva ja vaikka opiskelut ei oikein sovi yhteen. Toisaalta taas jos sitä oikeaa aikaa jää odottamaan, sitä ei välttämättä tule ollenkaan.

Mulla on kaksi isoveljeä jotka 5- ja 7-vuotta mua vanhempia. Nuoremman kanssa noista leikin lapsena jonkin verran, isommankin kanssa oli joskus yhteisiä puuhia. Joskus he kaitsivatkin minua, kun olin pieni. Nyt aikuisena ei enää ikäero tunnu missään. Olisin itsekin toivonut pienempää ikäeroa lapsille, mutta minkäs teet. Poika on kohta neljä. :/

Majalis, voi hitsi onpa ikävä tilanne asuntojen kanssa. Toivottavasti asunto menee kaupaksi. Tuollainen epävarmuus ei varmastikaan houkuttele.

Miten Ennin perheneuvonta?
 
Sain ajan syyskuun loppuun. Oli todella ärsyttävä mies jolle aika napsahti. Mitähän siitäkin tulee.. Enemmän ero mielessä, teidän ansiosta suureksi osaksi. Tavarat mielessä jaettu. Mies ei enää ärsytä, oon muuttunu välinpitämättömäksi enimmäkseen. Ei oikeestaan sureta ja piättele ku lapsi.
 
Enni, tsemppiä :Heartred

Mulla ja isoveljellä on ikäeroa 3 vuotta, ja ihan läheisiä ollaan. Meillä kyllä on sujunu leikit pienempänä varsin hyvin ja nytkin ollaan tekemisissä usein vaikka eri kaupungeissa asutaan.
Mut toki varmasti perhekohtasta et miten läheisiks sitä tulee..

Täällä olis reilu viikko vielä pillereitä jäljellä. Vieläkin tosi ristiriitanen olo että nytkö ne oikeesti pitäis lopettaa :joyful:
Samalla mulla alkaa taas yks nettivalmennus jonka haluisin kyllä vetää ihan täysillä. Se kestää kymmenen viikkoa, mut todennäkösesti en ees kerkeis raskautua sinä aikana.
Mikseipä sitä nyt vois syödä ohjeiden mukaan vaikka raskaana oliskin ja käydä kuntosalilla. Esikoisen raskaus aikana ei kyllä olis tullu kuuloonkaan syödä sitä mitä ohjeissa sanotaan, ja salillakaan ei välttämättä olis virtaa käydä.

Mut niinkun monesti on tullu täälläkin puheeks et ei kai ikinä oo oikee hetki tulla raskaaks. :joyful:
 
Voi Enniä, tsemppiä paljon! Tuo sinun miehesi kuulostaa kyllä siltä, että sinun on parempi itseksesi. Jos parisuhteen toinen osapuoli ei pysty edes kunnolla puhumaan, niin aika vaikea on asioita setviä.

Minun mies lohdutteli, että kyllä me pärjätään sen asunto-ongelman kanssa. Sanoin, että tuntuu, että on rakentunut sellainen tosi hutera torni puupalikoista, ja yritän sinne tornin päälle asettaa vielä yhtä puupalikkaa. Mies lohdutti, että hän on onneksi insinööri ja sen myötä hyvä rakentamaan tukirakennelmia sille tornille :D
 
Tsemppiä Enni!

Majalis ihana mies :D

Sanpe näimpä, mullaki pakokauhu iski vasta kunnolla ku oikeasti alkoi yritys ja mahdollisuudet. Ehkä se tästä. Nyt kp7.
 
Taustalla olen keskustelua seuraillut jo lähes pojan syntymästä lähtien, joten pitänee jotain kirjoittaakin.
Eli minä 29, mies 35 ja esikoinen kolme viikkoa vanha :D
Itse ainakin aloin kuumeilla jo seuraavaa mukulaa synnärillä, mutta eiköhän se ole fiksuinta odotella vielä että kroppa palautuu tästäkin rutistuksesta ja toivottavasti pääsisi raskauskiloista eroon ja onhan se kiertokin vielä hukassa (poika on pelkällä rintamaidolla ja näin toivottavasti jatkuu sinne likemmäs puolen vuoden ikää, joten saa nähdä milloin se kierto ylipäätään käynnistyy uudelleen).

On tässä muitakin jarruttavia tekijöitä: nykyinen kolmio alkaa käydä vähän ahtaaksi meille ja kolmelle koiralle (ja mä yritän tässä sivussa vielä kasvattaa koiria...) ja toki mieskin pitäisi saada kannattamaan ajatusta :p

Joskus aikaisemmin ajattelin, että pitäisi olla naimisissa ja omistaa omakotitalo ja olla vakiduunissa ennen kuin lapsista alkaa haaveilla, mutta toisin kävi - mikään edellä mainituista ei täyty. Ei tässä kumpikaan nuorene ja itse voin vain haaveilla vakityöpaikasta näin lisääntymisikäisenä naisena miesvaltaisella alalla, joten todettiin viime vuonna, että ei koskaan ole täydellistä ajankohtaa lapsille ja päätettiin antaa mennä ja nyt on sitten esikoinen kainalossa :)
 
Tsemppiä Enni! Musta ainakin vaikuttaa siltä että sekä sinä että lapsi ootte onnellisempia keskenänne kun miehen kanssa. Menipä tylsän kauas se aika ja tympeetä että tuli ikävän oloinen työntekijä. :/

Onpa sulla ihana mies Majalis! n__n

Tervetuloa kirputar! Sinullehan iski vauvakuume ajoissa. Vaikka kyllä mäkin jo synnärillä tiesin että toisen vielä joskus haluan. :) Tsemppiä kuumeiluun ja yrityksen odottamiseen.

Meilläkään ei muuten esikoista tehdessä ollut mikään unelmatilanne. Asuttiin huonomaineisella alueella kerrostalossa vuokralla, mies opiskeli ja itse tein pätkätöitä. Hetkeäkään ei kuitenkaan ole kaduttanut lapsen teko ja hyvin ollaan pärjätty. :) Paremmalle alueelle rivariinkin muutettiin lapsen kasvaessa.
 
Ihana mies, Majalis. :grin
Just oikealla tavalla rauhoiteltu! Tai ainakin minuun tepsisi.

Sanpe, ei raskaus tosiaan estä vetämästä tuota valmennusta läpi vaikka niin ihanasti kävisikin että hyvinkin pian yrityksen aloittamisesta onnistaisi. Varsinkin jos olet tottunut liikkuja. Minulla viime raskaudessa oli kyllä niin armoton väsymys ensin ja sitten tuli pahoinvoinnit, mutta ei niitä kannata etukäteen murehtia, koska voihan olla vaikka ihan oireetonkin alkuraskaus!

Tervetuloa kuumeilemaan Kirputar :grin

Oma napa: Kyllä se nyt vähän näyttäisi siltä että viivästystän tästä ryhmästä lähtöä n.vuodella... vähän surettaa, vaikka toisaalta tiedostaa että on vain järkevää oman jaksamisen kannalta.
 
Kirputar, Tervetuloa. Olin ite työelämässä 5-6 vuotta ennen lasta, pelkkiä pätkätöitä. Pisin pätkä 5 kk. Kierto käynnistyi suureksi harmiksi 6 kk kohdalla, vaikka täysimetin silloin.
 
No eikö olekin ihana mies! :) Osaa juuri oikealla tavalla maadoittaa minua huolten nousessa pintaan.

Mutta siis on tässä ihan hulluksi tullut, kestovaipoista olen siirtynyt googlettamaan vauvan huoneen sisustusta. Mies osallistuu omalla tavallaan ja suunnittelee tekevänsä vuoden sisään viikon vaelluksen mies ja koira -tyyliin "ennen sitä vauvaa" :)

Tervetuloa Kirputar! Mä olin aina nuorena ajatellut, että mulla on avioliitto, omakotitalo, vakityö ja ensimmäinen lapsi syntymässä 25-vuotiaana. No, eipä käynyt niin. Vauvakuume iski vasta tuon iän jälkeen, sen aikainen suhde päättyi juuri tuosta syystä. Nyt on ikää päälle 30 ja noista täyttyy vain vakityö. Omakotitaloakaan ei ole, vaikka näitä omistusasuntoja on vähän liikaa siunaantunut :D
 
Mä kans ajattelin että ku oon 25 nii on omakotitalo, aviomies, koira ja kaks lasta ja hyvä työ. No, olin naimisis, oli koira, oli rivitalo, ja toinen lapsi kerkes syntyä ku olin vielä kuukauden 25, työt oli pätkätöitä ammattis josta en nii piittaa mutta en muutakaa keksi.
Nyt ikää on se 27, edelleenkää ei täyty okt ja työt, mut nyt sentäs oon yrittämäs kouluun alalle mihin haluan ja on menestysmahdollisuus toisella alalla mistä tykkään.
 
Mä vaihdoin alaakin ja valmistuin vähän ennen raskautta ja ehdin kerryttää työkokemusta raksalla vain puolisen vuotta, eli senkin puoleen vähän huono sauma lapselle, mutta minkäs teet. Ei voi kovin kauaa odotella, kun useampi lapsi kumminkin haluttaisiin ja itsellä alkaa ikä hiljalleen tulla vastaan, jos pidempään olisi ensimmäisen kanssa odotellut ja mieskin haluaisi mieluusti olla alle 40, kun lapsiluku on täynnä.
 
Heippa kaikille pitkästä aikaa! Kirjoittelin tuolla ihan ketjun alkupäässä ja olen taas täällä. Valmistun maisteriksi kesäkuussa ja haluaisin vauvan valmistumisen jälkeen, kerroin juuri miehelle jättäväni ehkäisyn pois. Ei yritetä vauvaakaan, mutta ehkä tjottaillaan? Kaksi pilleriä liuskassa jäljellä, uusia en enää hae. Näin viime yönä unta, että saimme pienen tyttövauvan, joka ei halunnut pitää ruokalappua kaulassa. :grin
 
Muokattu viimeksi:
Tervetuloa Nannu! Sielä alkaakin jännät ajat, toivottavasti pian tärppää! :)

Täälä kp10 ja ovislimoja jo havaittavis, vattakipuja ollu perjantaista lähtien, nyt aivan turvoksis maha, että olisko jo nyt. Flo ennustaa keskiviikolle. No, talleteltu on että kattellaan miten käy vai käykö mitenkää :D
 
Raparpaari, harmi että joudut noin pitkään odottamaan yrityksen alkua. :/

Heippa Nannu, kiva kun tulit kertomaan välillä kuulumisia. :) Ja oi, ihanaa kun pääset eroon ehkäisystä. Pidäthän meidät ajantasalla vähintään plussauksesta.

Huijui, Majalis! Siellähän on jännä kierto.

niemja, pidän peukut pystyssä että nyt tärppäisi. :)

Mä oon taas viimeaikoina muistanut oikein hyvin, miksi ei ole hyvä aika toiselle. Ei meinaa jaksaa tuota yhtäkään. :\
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top