niemja, Jos se on mitä sydämestäsi haluat, niin uskon että kyllä saat kaiken toiminaan, myös lasten kanssa. :) Kyllä sitä pärjää ja oppii soveltamaan, mikä ikinä se tilanne onkaan.
Itsekin miettinyt että jos yrityksen siirtää ja siirtää, käy pian niin ettei sitä kolmatta tuu. Mutta ei ole oikein myöskään tinkiä urasta, koska se voi toisille olla juuri se asia mikä tuo sisältöä elämään. Ja sitä voisi olla sitten lopulta vain katkera, jos lasten takia olisi jäänyt tekemättä. Vaikeita juttuja!
Mekin siis pohditaan että josko kuitenkin voisi yritystä aikaistaa niin että esmes ensi vuoden syysvauva
Mies uskoo selviytyvänsä aiottua nopeampaa näistä opinnoista. Ja itse mietin että mun tulevat opinnot vaatisivat sitten sellaisen panostuksen useammaksi vuodeksi, etten voi jäädä kotiin.
Niittipyssy, Ehkä meillä alkaisi sitten yritys samaan aikaan!
Vaikka sinne vuodenvaihteeseekin on vielä pitkä matka.
Niku, Ohhoh Ninu, onpas sielläkin haastavaa aikaa kun joutuu punnitsemaan
Mutta ihanaa että mies on noin hyvin tukena ja antaa sun tehdä tärkeimmässä asiassa päätöksen kumminkin. :)
Ps. Ennustajaeukko povasi meille uutta rakkautta ja näki vauvaenergiaa, hah
Ansaitset onnen ja et taida sitä tuon miehen kanssa saada! Kuten muutkin on sanoneet lapsesi on onnellisempi onnellisen äidin kuin pikkusisaruksen ja onnettoman äidin kanssa. Eroaminen ei varmasti ole helppoa, mutta joskus se on ainoa oikea ratkaisu. Saitko soitettua perheneuvolaan? Niin ja älä murehdi sitä että paikka olisi "väärä". Pura siellä missä tuntuu hyvältä purkaa. :)
Kyllähän sen varmaan selviäisin, mutta pystyisinkö olemaan lapsille läsnä? Raskasta olisi varmasti koko poppoolle. Varsinkin jo vauva olisi samanlainen kuin isoveljensä eli ei 3,5kk iän jälkeen nukkuisi kuin pätkiä.
Katsotaan toki mikä fiilis loppuvuodesta on, missä asumme, mitkä on mun työkuviot ja millainen viikari tuo poika silloin on. :angelic:
