Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon aina tykänny seksistä ja paristi tullu useamman viikon tauko, nyt lasten jälkeen musta on kans kehkeytyny melkeimpä nymfomaani ja seksiä on melkein päivittäin ja parhaimmillaan 3krt/pv :D ja levelit on noussu täs harrastamises :D

Nyt ajattelin ruveta seuraamaan kohdunnapukkaa läpi kierron että miten se käyttäytyy. Ja limoja tarkemmin. Ku tällä seksimäärällä on turha ovista tikutella :D
 
Mikähän sen selittää? Ainenkin yksi juttu on se että musta tuntuu että tunto pelaa vielä entistä paremmin synnytyksien jälkeen. En ihan ymmärrä kun useat kauhistelee että synnytys pilaa värkin ja seksielämän ym. Ihan toisin päin on kyllä mennyt.
Ennen lapsia.. Ihmettelen mistä tuo ensimmäinen on alkunsa saanut :hilarious:

Ja miestä välillä turhauttaa kun se ei meinaa aina pysyä mun perässä, vaikka onkin yleensä aina menossa mukana. :woot:
 
Minä en ole huomannut muutoksia lapsen jälkeen, ja aina oon myös tykännyt. Ja omasta mielestäni en käyttäydy mitenkään niin, ettenkö olisi haluttava. Ja teen itse kaikki aloitteet, koska muuten kukaan ei tee. Olen kokeillut myös antaa miehelle tilaa, silloin ei tapahdu mitään ja hän on vain iloinen etten muistuttele näin ikävästä asiasta. Olen myös miehelle kertonut, että seksi on minulle tärkeä osa suhdetta. Reilu kolme vuotta on nyt oltu tässä tilanteessa, että aina vain toinen saa mitä haluaa. Vauvan yrityksen aikana terästäytyi vähän, tällä kerralla ei enää sitäkään. Mitähän pitäs tehdä. Alkaa ihan tosissaan hajottaa päätä, kun tuntuu pelkältä kynnysmatolta. Olen eron uhalla pyytänyt keskustelemaan perheneuvontaan tai terapiaan, olen sanonut hakevani seksini muualta, olen sanonut muuttavani pois ym mutta ei ole tilanne parantunut yhtään eikä mikään muuttunut.
 
Niemja, Kiitti. Nyt on jotenkin tullu mitta täyteen, yritystä, mielistelyä, valmistautumistav toivomista jne. taas koko ilta. Mies katsoo mielummin kimi räikkösen videoita kännykästä, kunnes lapsi itkee ja piti tulla viereen. Jos menisin sanomaan, ei sit taaskaan käynyt vaikka lupasit, vastaus ois, no ois käyny mut kun et tullut. Kävin siis tyrkyttää monesti ja käskettiin pois. Menin odottaa sohvalle ja istuin ja odotin takaisinkutsua häiritsemättä videon katselua. Lähdin pois sit kun oli pakko lapsen takia, oli siinä tunti aikaa. Harmi kun ei ole ketään miestuttua sinkkuna nyt ois varmaan ne hetki kun pettäisin. Jos se mieskin sit suostuis eroamaan.
 
Meillä taas vähän toisin päin.. ennen lasta ei ollu yhtä "paha" mutta nyt mies ainoa joka tekee alotteen.. itestä aina hankala tehä alotetta. Illasta voisko tehä jotain tai päikkärien aikaan mutta mies nukahtaa jo monta tuntia ennen tyttöä ja päivisin niinnharvoin kotona. Aamusin taas mies ois hereillä jo kuudelta kun itse nukun sinne lähemmäs kymmentä. :shy:
 
Pakko kommentoida Enni että et kai sinä sitä miehen suostumusta siihen eroon tarvi jos tilanne on tuollainen! Eihän se voi sinua kahlita tuollaiseen, anteeksi, suomeksi sanottuna paskaan. Herranen aika kun surettaa ja on paha mieli sinun puolesta, niin kuin sanoit tuolla niin kyllähän tuossa jo menee elämä hukkaan :sad001

En sano, että eroaminen ja lähteminen olisi helppoa, mutta jos toisesta lapsestakin vielä haaveilet niin tuolla menollahan mies roikottaa sinua vauvahaaveissa samassa sonnassa vielä viiden vuoden päästäkin. :sorry: ja muutenkin, kai sitä seksiä pitäisi saada muulloinkin kuin sillä verukkeella että vauvasta haaveillaan. Toki jos seksittömyys olisi molemmille ok niin eihän siinä mitään. Puhumattakaan nyt kaikesta muusta.

Kovasti voimia sinulle! Toivon vain että tilanne ratkeaisi jotenkin johonkin suuntaan mutta kuulostaa että sinä olet kyllä jo kaikkesi tehnyt, enää ei taida muu auttaa kuin odotella ihmettä miehen suunnasta. :shifty:
 
Kiva niemja, että pääsitte uuteen kiertoon. :) Mokomat menkat kun tuolla tavalla odotuttivat.

Vitamiinikeskusteluun mun piti jo aiemmin ottaa kantaa. Aiemmin oon syönyt Minisun Mama raskausvitamiineja. Nyt en syö muuta kuin tavallista multivitaa. Jonkinlaisen raskausvitamiinin otan varmaan taas käyttöön sitten kun yritys on ajankohtaista. Tai sitten vain foolihappoa omana pillerinään.

Harmittaa sun puolesta Enni sun mies. Ei tuossa taida olla enää paljoa tehtävissä, kun tunnut tehneesi kaikkesi. Mutta ei siihen tosiaan miehen lupaa tarvitse kysyä, jos haluaa erota. Jos tarvitsee on jo asiat todella huonosti ja siihenkin saa apua!

Seksistä puheen ollen minä olen meidän suhteessa ollut aina se aktiivisempi, mutta kyllä mieskin joskus osaa tehdä aloitteen. Nyt sairastamisen myötä on kummankin halut vähentyneet, mutta edelleen minä olen se joka haluaa useammin. Tosi turhauttavaa, kun harvakseltaan haluaa ja sitten mies saattaakin torjua. :\
 
Täydet sympatiat multakin, Enni. Kannattaa vakavissaan miettiä, että haluaako tuollaiseen parisuhteeseen toista lasta. Miehen pitäisi ottaa paljon enemmän vastuuta ja olla esikoisen kanssa, kun sinä olisit kiinni vauvassa. Pahoin pelkään, että pian sinulla olisi kolme lasta - kaksi pientä ja yksi iso. Tai sitten mies saattaisi pitää sinua vuosikaudet löysässä hirressä perheenlisäyksen suhteen, niin kuin huomio vähän arveli.

En tiedä, miten suhdetta voisi saada takaisin raiteilleen, jos mies ei ole halukas tekemään sen eteen mitään. Oletko puhunut hänelle, että ero on ainoa vaihtoehto, jos mikään ei muutu paremmaksi?
 
Minulla on niin onnekas tilanne että mies on se joka haluaa vielä enemmän, vaikken itsekään ole mikään haluton. :hilarious:Joskus tapailin miehiä, joiden kanssa halut ei kohdanneet enkä näillä himoilla jaksaisi olla se, joka aina haluaa enemmän. Oma puoliso on kyllä ihan napakymppi :Heartred sillähän ei sinänsä ole merkitystä kuinka usein tai harvoin haluaa, kunhan ne halut edes jotenkin kohtaisi sen oman siipan kanssa. Tai löydetään molempia tyydyttävä kompromissi.

Ja meillä seksi vaan paranee, mitä pidempään ollaan yhdessä oltu. Toki se oli jo heti alussa loistavaa kaiken aiemman ihan ok -toiminnan jälkeen, minkä vuoksi mietinkin että mihin kultasuoneen olen nyt iskenyt. :love017 pitääkin tänään ehdottaa miehelle että voitaisko vähän touhuilla :smug:
 
Kiitti kaikille. Oon sanonut, että muutetaan pois jos tilanne ei parane. Mies sanoi, ette muuten muuta mihinkään. Oon sanonut, jos et suostu terapiaan tai apuun, lähetään. Mut en oo uskaltanu enkä osannu lähteä. Mies siis sanoo kyllä et haluaa olla meidän kanssa ym, mutta teot osottaa ihan päinvastaista. Jotenkin varmaan vaan tosi vaikea paikka minulle myöntää, että olen taas epäonnistunut suhteessa. Eikä mikään minun yrittämäni korjaus ole riittänyt. Vaikka ei (kai?) se minun vikani ole, että se kiva mies on muuttunut paskapääksi. Ois vaan niin kiva olla vielä joskus onnellinen (itkee).
 
Halaus Enni! :Heartred

Mäkin olen roikkunut suhteen riekaleissa kiinni, en ole halunnut antaa periksi. Mies ei halunnut erota, mutta varmaan lähinnä siksi, ettei ole koskaan osannut olla yksin. On aina tarvinnut naisen pitämään huolta kodista jne. Eromme jälkeen löysi heti samalla viikolla seuraavan naisen, jonka kanssa meni muutaman kuukauden päästä naimisiin. Siinä vaiheessa oli itsellä vähän hyväksikäytetty olo. :scratch
Me käytiin pari kertaa terapiassa, mutta siellä itselleni kirkastui lähinnä se, ettei tästä mitään tule. No, ihan hyvä sekin, uskalsin ottaa seuraavan askeleen.

Mutta sen mä sanon, ettei kenenkään kannata jäädä huonoon suhteeseen, se vain loppupeleissä katkeroittaa. Sä myös olet ansainnut olla onnellinen! :hug013
 
Kiitos Towanda. Ymmärrän ton vauva asian kantasi. Tiedostan kyllä, että hoitaisin molemmat yksin. Haluisin vain pienellä ikäerolla sisaruksen esikoiselle. Ja minusta on väärin et hän joutuu tän tilanteen takia jäämään ilman sisarusta.

Ja kaikille anteeksi, tän ei oo tarkotus olla mikään help enni palsta, mut ei oo ketään muuta kuin te, joille näitä jutella Oon saanu teiltä ihania viestejä.

Jotenkin hyppy tuntemattomaan pelottaa, kun ei voi ensin käydä katsomassa mitä siellä on. Mutta en oo kyllä kuullut kenenkään katuvan eroa, jäämistä kyllä.

Minä tässä suhteessa ekaa kertaa edes asun yhdessä, mies on ollut aiemmin kihloissa ja ainakin sen kerran asunut yhdessä. Minä viihdyn tosi hyvin yksin, se ei siis ole ongelma että pelkäisin yksinoloa. En vaan ymmärrä miten tähän tilanteeseen on tultu. Sen ymmärrän etten yksin enempään pysty, mutta en sitä miksei mies halua tehdä asioille mitään. Kun hän kerran ei halua erota.

Laitoin miehelle viestin, hän ei osaa livenä keskustella sitäkään vähää kun alkaa heti huutaa eikä kuuntele. Sanoin asiani ja hän vastasi, et muuta. Sanoin ettet ole muuttanut mitään asioita vaikk lupailet enkä ole enää onnellinen ja voin joka päivä huonosti.
 
Meillä miehen kanssa seksihalut on varmaan aika samoissa tasoissa, mutta minä haluaisin panostaa laatuun vähän enemmän etenkin nyt kun tuo meidän rakkauden hedelmä "vähän" tuota spontaania seksin harrastusta jarruttaa. Mies on vaan niin ujo asian kanssa, vaikka välillä onkin nimenomaan se joka jotain uutta tekee ja yllättää, että ajoittain minua turhauttaa. Raskaus/synnytys ei ole muuttanut mielestäni mitään. (:

Enni. Kukaan ei voi sinua vaatia jäämään. Suhde on aina kahden kauppa. Vähän pelottavalta kuulostaa tuommoinen "ette lähde" käskytys. Toivottavasti saat asioita eteenpäin, oli se suunta mikä tahansa!
 
Olen Enni ollut samankuuloisessa suhteessa, tosin ilman lapsia. Eikä siitä niin vaan uskaltanut lähteä. Mies käski istua hiljaa sohvalla enkä saanut päästää pihaustakaan ilman lupaa. Seksi oli vallankäytön väline, halusin kamalasti, mutta mies ei ikinä. Sitten kun se suostui, niin ei voinut kieltäytyäkään näyttääkseen miltä se tuntuu. Selvisi eron jälkeen, että mies oli lopulta melkein täysin impotentti. Mutta muutakin paskaa oli, kuten just ettei saa erota ja hän iski muita naisia mutta mä en saanut edes kaveri-miehille jutella.

Vaan niin se elämä muuttui ihan täydellisesti kun se sit kerran heitti mut ulos "miettimään jatkoa". En palannut enää. Nyt mulla on unelmieni mies, joka huomioi ja rakastaa, ollaan tasapuolisia tässä suhteessa eikä toisen tarvitse alistua. Se voi olla vaikeaa, mutta lähde. Ei se sisarus ole niin tärkeä lapselle, kuin onnellinen äiti, tasapainoinen elämä ym. Ja ei kuulosta siltä, että tuon miehen kanssa sellaista olisi :/

Anteeks että tulin kuokkimaan keskustelua :D
 
Voii Enni :Heartred Haleja täältä!

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus takana, ennen nykyistä miestäni jonka kanssa pian juhlitaan 10v taivalta.

Exä oli kai jonkinsortin narsisti joka pelasi valtapelejä mun kanssa. Myös seksillä. Mutta meillä nyt oli muutenkin mätä suhde johon kuului myös alkoholi, sekä väkivalta. Niin henkinen kuin fyysinen.
Se lähteminen ei ole koskaan helppoa, eikä niin yksinkertaista. Tiedän kokemuksesta että se on helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta elämäni paras päätös oli ero. Ja luojan kiitos, meille ei siunaantunut lapsia.
Nykyinen mies on aivan päin vastainen. Hellivin , rakastavin ja muutenkin turvallisin ihminen. Paras ystävä, aviomies ja isä lapsilleni. <3
Ja en kuvitellut koskaan että voisin olla näin onnekas ja onnellinen.
Toivon Enni sinulle rohkeutta lähteä suhteesta jos se tekee sut onnettomaksi. Elämä on aivan liian lyhyt siihen. Ja lapset ansaitsee onnellisen äidin.
 
Kiitos kun kerroitte omia tarinoita, se luo uskoa j kannustaa. Uskalsin tänään kertoa äidilleni muuttoaikeista. Miehelle kun laiton ton viestin josta kerroin, hän ei vastannut enää mitään.
 
Miitu, joo juurikin noin. Apua tuo sun exä.. onneksi oot päässyt pois ja onnelliseen suhteeseen !

Kiitos kaikille tsempeistä ja tervetulo-toivotuksista <3
Yritän päästä kiinni teidän tilanteisiin tässä kun ehdin ketjun selailla kunnolla :)

Ennille iso <3 Mies ei todellakaan oo sun arvoinen, jos toimii ja käyttäytyy noin. Ymmärrän kyllä hyvin tuon ajatuksen että ”veisit pieneltä mahdollisuuden sisarukseen” jos lähtisit etkä vauvaa saisi.
Silti sanoisin että lähde ja alota oma elämä, asioilla on tapana järjestyä <3 Kurja tilanne :(

Menninkäinen 27, joo muistankin sut sieltä ! Hei pitääpäs taas hakeutua takaisin sinnekin kun ehdot täyttyvät :)
 
Muokattu viimeksi:
Voi Enni ei mitään, kaikki rohkeus ja voima nyt vaan sulle että saat elämäsi järjestymään paremmaksi! :HeartredÄläkä pode mitään huonoa omaatuntoa tästä, jos tämä on se paikka jonka avulla saat kerättyä voimia ratkaista tilanne niin se on vaan ihan huippua ja parasta! Ihan mahtavaa että olet saanut puhuttua asiasta äitisi kanssa, usein se että uskaltaa sanoa asian ääneen, tekee siitä jotenkin todellisempaa ja auttaa ottamaan sen seuraavan askeleen. Ja mies ei sinua saa uhkailla, jos tuntuu että alkaa oikeasti pelottaa niin rohkeasti vain yhteyttä apua järjestäviin tahoihin! Muista että et ole yksin!

Ja hei, lapsille on ihan sama vaikka niillä olisi kymmenen sisarusta, jos äiti voi huonosti ja on onneton! Uskon että sulla on varmasti vielä edessä mahdollisuus saada lapsi jonkun hyvän ja rakastavan miehen kanssa jos vain haluat, ja esikoinenkin arvostaa varmasti enemmän onnellista ja tasapainoista perhe-elämää kuin sitä, että olisi saanut sisaruksen pienellä ikäerolla, jos tilanne muuten on noin hajoittava ja mennään sinun voimavarojen äärirajoilla :Heartbigred

Sinun ja sitä kautta pikkuisesi hyvinvointi on kuitenkin kaikista tärkeintä tässä tilanteessa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top