Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Towanda sanoi:
Miitu, mekin muutetaan tosi kauas tukiverkostoista, en edes uskalla ajatella, kuinka monta sataa kilometriä tulee välimatkaa. :rolleyes: Meillä se on väliaikainen ratkaisu, entä teillä?
Click to expand...

No teillä on hurjasti enemmän kyllä matkaa! Luultavasti vain väliaikainen ratkaisu meilläkin.
Kun esikoinen aloittaa koulun olisi kiva asua täällä kotiseudulla jossa rauhallisempaa ja tukiverkkokin jonkinlainen.
Muutetaan siis pääkaupunkiseudun vilskeeseen. :nailbiting:

Towanda, Mun mielestä myös ihan turhaan syyllistetään äitiä siitä sun tästä, ikään kuin koskaan ei mikään riittäisi :sorry:
Jokainen toimii juuri parhaaksi näkemällään tavallaan.

Hei myös sinulle Raparpaari! :happy:
Olisipas otollinen aika ovikselle siellä yhteisessä reissussa, toivotaan parasta :wink Ja tervetuloa tänne! :rolleyes:
 
Miitu, mä taas asuin monta vuotta pääkaupunkiseudulla ja nyt sitten muutetaan ihan tuppukylään. Ei käy elämä ainakaan tylsäksi, kun pääsee aina aloittamaan alusta. :cool:

Mä olen myös sitä mieltä, että syyllistäminen on turhaa. Jokainen tekee niin kuin sydämessään tuntee oikeaksi. Itselläni on onneksi aika paksu nahka sen suhteen, mutta monia sellainen satuttaa.
 
Tervetuloa raparpaari ja Towanda odottelemaan. Kiva että teillä on tiedossa milloin pääsee yrittämään ja vielä kohtuu lähellä, vaikka varmasti tämäkin odotus tuntuu tympeältä.

Mustakin tyhmää tommonen syyllistäminen. Kaikki äidit tekee varmasti miten parhaaksi näkee. Mä en ole ikinä tajunnut miten sen vauvan muka saa pysymään hereillä tissillä. Nukahtaa kun nukahtaa eikä siinä herättelyt auttanut, lopputulos oli aina sama. Tosi pitkään menikin niin että vauva nukahti illalla tissillä ja siirsin sitten siitä omaan sänkyynsä. Vähän siinä heräsi, mutta ei kyllä varmaan kunnolla hereillä. Päiväunia on nukuttu jossain vuoden ikäisen tienoilla kokonaan tissillä. Päiväunitissittely loppui sitten kun lapsi oli valmis luopumaan päivärytmissä siinä kohtaa tarjotusta maidosta ja nukahtikin sitten rattaisiin. Yöunille tissillä meno taas kun lapsi ei yhtenä iltana tissiä halunnut. Eli kyllä se siitä ajan kanssa sanoisin minä. :)

Tsemppiä teille jotka muutatte kauas tukiverkosta! Itse oon kokenut sen korvaamattomaksi.
 
Towanda, Olen ehdottanut terapioita ja muita apuja useita kertoja, mutta mies ei suostu. Meillä oli aika lailla tollainen kuvailemasi vauva, vuoden täytettyään alkoi pienin askelin helpottaa.

Tultiin eilen kotiin, ei mies tainnut tajuta mitään. Meillä oli kuitenkin mummolassa ihan kivaa ja lapsi viihtyi. Kotona ei ollut tapahtunut mitään, edes roskapussia viety.
 
Towanda, Meillähän menee sitten päikseen :wink Tai no me ei tällä hetkellä ihan tuppukylässä kumminkaan asuta, mutta siltä se välillä tuntuu.
Ehdittiin asua useampi vuosi jo pk-seudulla mutta kun aloin odottaa kuopusta, mies sai töitä täältä kotipaikkakunnalta ja muutettiin tänne.
Nyt sitten mies vaihtoi alaa käytännössä kokonaan ja tiet vie meitä taas. Kai mekin ilman tukiverkkoa pärjätään kun vain päätetään, niinhän ne moni muukin. Tsemppiä sinnekkin! :happy:

Enni, Voii miten mua tympäsee sun puolesta :mad:
Onneksi teillä oli kuitenkin kiva reissu ja lapsikin varmasti nautti! :) Surullista ettei mies suostuisi sun kanssa pariterapiaan tms vaikks itse olisitkin valmis. Varmasti olisi paljon apua siitä kun voisi turvallisessa ilmapiirissä käsitellä asioita ja ongelma kohtia.
 
Enni, onpa idiootti mies kun ei mitään tajua. :( Auttaisiko jos vihjaisit että voi tulla ero jos ei lähde terapiaan. Vaikka onhan sekin kurja kiristää toista sillä tavalla ja toisaalta tiedä häntä auttaako terapia jos toinen ei näe ongelmaa eikä halua että mitään muuttuu. :/
 
Tervetuloa mukaan Opiaattina. :) Tsemppiä odotukseen, onneksi teillä on selvillä milloin pääsette yrittämään.
 
Tervetuloa opiaattina! Onneks ei tuon pitempään tarvi ootella :)
 
Kiitos - jospa vähän esittäydyn? Luin tuolta alkukeskustelusta muiden esittäytymisiä ja yritän päästä kelkkaan mukaan :)

Eli olen 24v ja mieheni 30v. Marraskuussa mennään naimisiin. Perheeseen kuuluu miehen 11v poika, joka asuu meidän kanssa. Yhdessä ollaan oltu 4.5v. Ennen suhdettamme ajattelin, etten ikinä halua lapsia, mutta olin nuori ja epävarma. Kuumeillut olen vauvaa tässä nyt muutaman vuoden suhteestamme. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt on tätä enemmän-kautta meneillään. Alunperin piti alkaa yrittämään vasta häiden jälkeen, mutta kun ei tää pää eikä sydän kestä odottamista. Paras kaverini on raskaana, la syyskuussa, ja minusta tulee kummi. Kamalan ihanaa tunnustella pienen hikkaa masun läpi ja ajatella, että josko minullakin muutaman kuukauden päästä.. Vaan ei. Mies on (kuten ilmeisesti muillakin) sitä ns. "rationaalisempaa" porukkaa, joka laskee rahoja, huoneita, velan määrää ja muuta. Mun mielestä 1.5-3kk ei tässä velan määrässä paljoa vaikuta.. :) Mutta vauva tietenkin vaikuttaisi.. Ja se, että pääsisi yrittämään.

Käytössä meillä on ehkäisykapselit, joten ei voi edes huijata tuossa yrittämään aloittamisessa ja lopettaa pillereitä tms etukäteen. Aika on nyt varattu syyskuulle, milloin nuo otettaisiin pois. En vaan saa mielestäni tätä vauva-ajatusta ja sitä, että pian saisin kantaa mukanani omaa pientä salaisuutta. Mielessä on miljoona tapaa, millä haluaisin kertoa tutuille ja läheisille raskaudesta. Ja miten sitä pitäisi omana tietonaan ainakin sen 3kk, jotta tuo miehen poika ei innostuisi liikaa ja joutuisi käsittelemään mahdollista keskenmenoa ym.
 
Ymmärrettäviä asioita opiaattina, tai siis tutun kuuloosia :D meillä esikoista tehtiin reipas 1.5v, sitä ennen oli liki 10v ollut ehkäsy käytös, yks kkm mahtui väliin. Kuopus tuli nopeasti yk2 ja nyt kattotaan miten tämä kolmas tulee, ikää nyt 27v ja oon jo aikaa päättäny että yli 30v en lapsia tee.
 
niemja sanoi:
Ymmärrettäviä asioita opiaattina, tai siis tutun kuuloosia :D meillä esikoista tehtiin reipas 1.5v, sitä ennen oli liki 10v ollut ehkäsy käytös, yks kkm mahtui väliin. Kuopus tuli nopeasti yk2 ja nyt kattotaan miten tämä kolmas tulee, ikää nyt 27v ja oon jo aikaa päättäny että yli 30v en lapsia tee.
Click to expand...

Hui, 1.5v! Tai siis, totta kai, olen varautunut tähänkin vaihtoehtoon, mutta haluaisin NIIN KOVASTI uskoa ja toivoa, että nopeastihan se nakki napsahtaa.. Mutta toisaalta mieskin jo 30v, eikä elämäntavat ole olleet parhaat mahdolliset.. Itse olen viime vuosien aikana käytännössä lopettanut alkoholin, tupakoinnin lopetin monta vuotta sitten, aloittanut urheilun... Vaan tiedä häntä miten käy.. Nyt on kyllä kuukautisetkin tasapainottuneet, aiemmin oli kerran vuodessa tai kahdesti, mutta nyt on ollut kerran kuussa, sehän on positiivinen merkki kehon palautumisen kannalta, onhan...? :D (Tiedän kyllä, ettei voi tietää..)
 
Hienoa Opiaattina että olet muuttanut elämäntapoja terveelliseen suuntaan! Nuorena ne on helpompi oikaista, etkä ole ehtinyt aiheuttaa keholle suurta tuhoa. Pian se marraskuu sieltä tulee ja sitten toivottavasti teille suodaan pikaisesti plussa! Toivottavasti meillekin. :angelic:
 
Joo, ensimmäinen raskaus tärppäs yk4, se todettiin kkm nt-ultras, sit seuraava pysyvä plussa saatiin yk14 kkm jälkeen. Olin jo varannu ajan tutkimuksiin, mies ei polttanu sillon mutta itte satunnaisesti poltin, mä urheilin ja molemmat juotiin harvoin. Aina ei voi tietää mikä mättää. Sit esikoisen jälkeen ei otettu ehkääsyä ku ekaski meni kauan niin olinki raskaana ku esikoinen oli 7kk, yk2 tärppäs. Sit laitoin kierukan mikä yli liki 1.5v ja sillä oli menkat 7kk säännölliset, nyt yhdet ollu poiston jälkeen ja ny ootellaan miten käy :)
 
Vargynja sanoi:
Tervetuloa raparpaari ja Towanda odottelemaan. Kiva että teillä on tiedossa milloin pääsee yrittämään ja vielä kohtuu lähellä, vaikka varmasti tämäkin odotus tuntuu tympeältä.

Mustakin tyhmää tommonen syyllistäminen. Kaikki äidit tekee varmasti miten parhaaksi näkee. Mä en ole ikinä tajunnut miten sen vauvan muka saa pysymään hereillä tissillä. Nukahtaa kun nukahtaa eikä siinä herättelyt auttanut, lopputulos oli aina sama. Tosi pitkään menikin niin että vauva nukahti illalla tissillä ja siirsin sitten siitä omaan sänkyynsä. Vähän siinä heräsi, mutta ei kyllä varmaan kunnolla hereillä. Päiväunia on nukuttu jossain vuoden ikäisen tienoilla kokonaan tissillä. Päiväunitissittely loppui sitten kun lapsi oli valmis luopumaan päivärytmissä siinä kohtaa tarjotusta maidosta ja nukahtikin sitten rattaisiin. Yöunille tissillä meno taas kun lapsi ei yhtenä iltana tissiä halunnut. Eli kyllä se siitä ajan kanssa sanoisin minä. :)

Tsemppiä teille jotka muutatte kauas tukiverkosta! Itse oon kokenut sen korvaamattomaksi.
Click to expand...

Ihan uskomatonta, voiko lapsi tosiaan kieltäytyä tissistä! :smiley-angelic003En osaa edes kuvitella että jonain päivänä niin kävisi. Ettäkö minäkin kirmailisin vielä vapaana pitkin niittyjä. :happy093
Nyt vauva saattaa välillä kääntää mulle selkänsä nukahtaessaan ja olen ihan ihmeissäni. Välillä toki hamuaa tissiä, mutta pystyn tekemään edes JOTAIN muutakin kuin olemaan tuttina. Halleluja! :notworthy
 
Heipä hei kaikille!

Täältä seuraanne liittyy pian 33-vuotias nainen, jolla on 32-vuotias avomies ja kaksi koiraa. Asumme rivitalossa, joka kaikuu tyhjyyttään. Tarkoituksenamme on aloittaa ensimmäisen lapsemme yritys marraskuun kuukautisten jälkeen :) Olemme lähdössä kiertämään Aasiaa lokakuun lopulla, ja siksi aloitus on suunnattu juuri tuohon ajankohtaan.

Meillä on hieman eri tilanne kuin suurimmalla osalla täällä, olen itsekin alkanut kuumeilemaan vasta noin 6kk sitten esimmäistä kertaa elämässäni! Jotenkin ei koskaan alle 30-vuotiaana tullut mieleenkään, että olisin valmis äidiksi. Tähän menennessä olen käynyt kouluja, panostanut töihin, matkustanut hurjasti ja yhtäkkiä havahduin siihen, ettei sitä olekaan enää ihan nuori. Vaikka olo siltä kyllä tuntuu :D

Nyt miehelläni ja minulla on mukavapalkkaiset vakityöt ja Aasian kiertomatkan jälkeen olemme käyneet ne "pahimmat matkakuumeet" pois alta, ja on aika aloittaa perhe-elämä. Toivottavasti se meille suodaan <3

Sovimme mieheni kanssa jo melkein tapaamisemme jälkeen reilu 2 vuotta sitten, että yritys alkaa vuodenvaihteessa 2018-2019. Jännitti silti hurjasti ottaa lapsi oikeasti puheeksi, kun pari kuukautta sitten aloin toden teolla kuumeilemaan. Saimme onneksi sovittua hyvän kompromissin, että aloitus alkaa hieman aiemmin kuin mitä alun perin ajattelimme, eli marraskuun puoleen väliin :) En haluaisi reissulla ollakaan raskaana.

Tässä kierrossa meille kävi pieni vahinko, kun Ovia-sovellus sanoi eräänä päivänä hedelmällisyyteni olevan asteikolla 1-10 yksi, ja jätimme ehkäisyn pois. Ovulaatio tulikin vain noin 5 päivän päästä tästä. Tänään, kp. 29/30, tein kuitenkin niin puhtaan negatiivisen kun tehdä voi. Mutta niin ajattelinkin, olisi ollut todellakin uskomattoman hedelmällistä tulla ensimmäisestä vahingosta 5 päivää ennen ovulaatiota raskaaksi.

Tsemppiä kaikille palstalaisille jokaisen omassa tilanteessa <3 Toivotaan, että meille kaikille suodaan se, mitä eniten toivotaan <3
 
Tervetuloa Gemma, kuulostaa ihanalta! <3

Välistä sitä ittekki miettii että olis voinu olla fiksu ja käydä koulut ensi ja sitte vasta lapset mutta tunne vei voiton järjeltä ja niin tehtiin lapset ja nyt vasta haaveillaan uudestaan koulusta (ja kolmannesta). Tyhmästä päästä kärsii koko perhe. ':D
 
Ihanat suunnitelmat Gemma! Minullakin kuumeilu alkoi vasta sitten, kun ns.itse antoi itselleen luvan, että vauva voisi tulla. Siinä mielessä helpolla olen päässyt, kun monet kuumeilevat pitkään ennen kuin vauvan yrittäminen on edes mahdollista syystä tai toisesta.

Ja voi ei, Enni, tuota sinun miestäsi... Luuliko että lähditte vaan lomailemaan? Vai eikö vaan välittänyt. Ärsyttää sinun puolesta NIIN lujaa! :shifty:

Huomenaamulla on esikoisen ensimmäinen syntymäpäivä, ja voi ei se ainakaan tätä kuumetta helpota, kun tiedostaa, että oma vauva ei olekaan enää vauva! Vauvavuosi on ohi ja toinen kasvaa vaan niin äärettömän nopeasti! Jos vielä kerran sen saisi kokea.:Heartpink
 
Gemma sanoi:
Heipä hei kaikille!

Täältä seuraanne liittyy pian 33-vuotias nainen, jolla on 32-vuotias avomies ja kaksi koiraa. Asumme rivitalossa, joka kaikuu tyhjyyttään. Tarkoituksenamme on aloittaa ensimmäisen lapsemme yritys marraskuun kuukautisten jälkeen :) Olemme lähdössä kiertämään Aasiaa lokakuun lopulla, ja siksi aloitus on suunnattu juuri tuohon ajankohtaan.
Click to expand...


Ihana tuo reissu suunnitelma! Aasian suuntaanki itekki haluaisin päästä käymään mutta mies ei oo yhtä innoissaan. :hilarious: Siellä ei vissiin tarvi malarian estolääkitystä? Meillä odotetaan vielä sen takia kun käytiin afrikassa ja piti se lääkitys olla ja sen jälkeen täytyy kolme kuukautta oottaa ennenkö kannattaa alkaa yrittään. :wtf:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top