Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei! Minäkin taidan liittyä tähän joukkoon. En aiemmin täällä foorumilla ole ollutkaan. Meillä tällä hetkellä 10kk poika ja juuri eilen puhuttiin, että odotetaan marraskuuhun kun mies täyttää 30v ja niiden juhlien jälkeen antaa toisen tulla. Eli sitä odotellessa. Vauvakuume on minulla ollut jo jonkin aikaa.

Tsempit täältäkin teille kellä miehet jahkailee. Meillä, kun ruettiin puhumaan vauvoista ennen ensimmäisen yritystä niin mies mietti asiaa puoli vuotta. Se oli piinallista aikaa myös parisuhteelle.
 
Tervetuloa Ninu! Onneks on selkeä ajankohta mitä odottaa, helpommin jaksaa :)
 
Kiitos. :happy: olin kyllä pudota penkiltä, kun mies olikin minun kanssa samaa mieltä kakkosen yrityksestä. Olin valmistautunut taas, että se haluaa miettiä ikuisuuden asiaa. Yleensä odottelu ei ole minun juttu, mutta tässä tapauksessa se on ihan hyvä niin ei tule liian pientä ikäeroa. Viimeksi tulin melkein heti raskaaksi, kun se oli mahdollista ja näin kävi joka kerralla myös minun äidille aikoinaan.
 
Ninu. Tervetuloa mukaan tänne rupattelemaan ja ihanaa että teillä on miehen kanssa sama ajatus nyt vauvan suhteen :)
 
Enni sanoi:
Varovaisesti tulen tänne mukaan pohtimaan :rolleyes: Täällähän on muutamia tuttujakin, kiva!

Yritystä taidan minäkin alkaa nyt odottaa. Tuntuu vaan selittämättömästi siltä, että vauva pitää saada :) Ja järjellä ajateltuna yritys kannattaisi aloittaa, kun ei tiedä kauanko tärppiin menee.. Tietäispä vaan, miten sen yrityksen saisi käyntiin miehen puolelta. Jotenkin silti pelko takaraivossa, miten jaksan kahden kanssa, ja auttaako mies on tälläkään kertaa missään. Lähinnä jos ei toinen lapsi olisi yhtä haastava kuin ensimmäinen.

Ja miten rakkaus riittää kahdelle, kun on tottunut että on vain yksi keskipiste :rolleyes: Tai miten kenestäkään toisesta voisi tulla yhtä tärkeä ja korvaamaton, onhan ensimmäinen toki aina ensimmäinen :) Toivottavasti joku tajuu :grin
Click to expand...

Tajuun! Normaalit pohdinnat mun mielestä
 
Mitä kenellekin kuuluu? Onko miehet leikkineet tuuliviiriä? Miten yrittämään päässeillä sujuu?

Mä olen ehkä löytänyt sopivan terapeutin, pitää vähän miettiä vielä. Tämähän on tärkeä asia vauvanteon suhteen. Pitää saada pää sellaiseen kasaan että jaksaa raskauden ja kahden lapsen arjen. :)
 
Kiva kuulla Vargynja että asiat alkaa järjestyä :)

Meillä yritystä nyt 2 kiertoa, ts. toinen kierto nyt menossa. Ovuloin parhaillaan tikuista ja tuntemuksista päätellen. Hyödynnetty on!
 
Pidän peukut pystyssä että nyt teillä tärppää, Rauha80! :) Hienoa että ootte ainakin päässeet hyödyntämään.
 
Vargynja. Hieno juttu että siellä alkaa asiat edetä ja toivottavasti terapeutti olis oikea :)

Rauha80. Toivottavasti olis tärppi käynyt tai kävis pian,tsemppiä . :)

Meillä juteltiin tosta omakotitaloon muutosta ja kyllä se varmaan tässä vuoden sisään tapahtuu. Tai ainakin toivon niin kun olis kiva että esikoinen ei joutuis vaihtamaan eskaria kesken kaiken.
 
Mitenkäs Enni jakselee? Kurja tilanne teillä. :( Toivottavasti mies olisi edes hieman havahtunut tuosta!

Tervetuloa Ninu! :)
Ihana juttu että miehesi on myös samalla aaltopituudella kakkosen hankinnassa.

Plussaa puhkutaan Rauha80! Hieno juttu että olette päässeet oviksen hyödyntämään, josko tää olisi se teidän kierto :happy:

Tsempit Vargynja! Olisi todella hieno juttu jos oikea terapeutti on nyt löytynyt ja pikku hiljaa pääsisit etenemään asioiden käsittelyssä. Kuitenkin kuten itsekin sanoit, niin suuri asia myös teidän vauvanteon ja tulevaisuuden suhteen varmasti.
Minäkin oon pohtinut nyt terapiaa ja varasinkin ajan. Ihan käsittelemään menneitä, jotka heijastuu vähän tähän nykyiseenkin elämään. Ajattelin olla avoimin mielin siinä että saisi vähän ehkä uutta näkökulmaa asioihin. Varmasti monet ihmiset eri tilanteissa hyötyisivät terapiasta. Olisipa kynnys hakeutua sinne monille matalampi.

Meille kuuluu sellaista että miehen työt ja opinnot saivat nyt viimeisen sinetin. Syksyyn mittaan muutetaan myös 100km päähän tukiverkosta. Hieman jännittää! :grin
Nyt kun ei ole aika kolmoselle, mun kuume on nostanut vain enemmän päätään. Tai sitten se on tää helle, joka on pistänyt aivan pimahtaneeksi. :shy:
 
Tänne kuuluu hyvää, pääsykokeet ensviikolla :) odottelua vaan, flon mukana ovulaatio olis ollu maanantaina, nyt alkoi aikamoiset polttelut alamahalla ja alaseläs että en tiedä olisko se vasta nyt. Koitan täs ottaa kropasta selvää, en halua silti testailla ovulaatiota ettei tuu liikoja paineita. Viime kierros flo ennusti ovulaation tiistaille ja kovat alamaha ja selkäkivut oli perjantaina. Luteaali oli joko 15 tai 12pv, riippuen kumpana ovulaatio oli. Kiertopäivistä ovis oli joko kp13 tai kp16, nyt on kp 15. Katsotaan koska menkat alkaa vai alkaako.

Vargynja kiva kuulla että asiat oot ehkä löytäny terapeutin! Hoitosuhteen toimivuus on tärkeää. Toivottavasti asiat etenee oikeaan suuntaan <3

Toivotaan Rauha tärppiä sinne!

Loora kumpa löytäisitte kivan talon ja pääsisitte pian muuttamaan!
 
Olen välillä seuraillut tätä ketjua, koska itsekin odottelen seuraavaa yritystä. Poika syntyi sektiolla marraskuussa ja sen jälkeen on vuoden karenssi, joten ei tässä enää pitkä aika ole. Menkatkin on alkaneet vauvantahtisesta imetyksestä huolimatta.
Ikäähän mulla on kohta jo 41 v., joten aikaa ei ole tuhlattavaksi. En silti ota paineita - saa tulla luomuna, jos on tullakseen! :thumright

Mulla varmaan imetys on vienyt seksihalut kokonaan, tai sitten oman ajan puute. Olen ihan jumissa kotona, koska vauva ei nukahda muuten kuin tissille. Neuvolassa siitä onkin jo syyllistetty, pitäisi kuulemma vain huudattaa ja vieroittaa. Enpä ole halunnut, katsotaan sitten kun poika on vuoden - siinä vaiheessa voisin vieroittaa kokonaan tissistä. Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?

Enni, olen pahoillani tilanteestanne. Oletteko miettineet pariterapiaa? Jokin ratkaisu tuohon pitäisi keksiä, eihän noin voi elää. :sad001
 
Miitu, mekin muutetaan tosi kauas tukiverkostoista, en edes uskalla ajatella, kuinka monta sataa kilometriä tulee välimatkaa. :rolleyes: Meillä se on väliaikainen ratkaisu, entä teillä?
 
Meillä kans tukiverkosto on yli 200km pääs ja paikkakunnalla missä asutaan ei oo oikeen ketää apuja. Koiran kans saadaan apua mutta ei muuten.

Towanda huoliiko lapsi pulloa? Muuten ei auta ku aika, me kokeiltiin esikoisen kans huudattamista ja ei auttanu, imetyksen lopetus auttoi. Jouduin uuden raskauden myötä lopettamaan 9kk iäs imetyksen.
 
Minäkin varovasti täältä huutelen, vaikka keskustelua olen seurannut jo pidempään. Yrityksen odotus alkaa olla loppusuoralla, mutta siitähän se vauvakuume vasta kiihtyy! Esikoinen syntyi sektiolla 8/17, joten tuo suositeltu vuoden raskaudeton aika alkaa olla täynnä. Erinäisistä elämänmenoista johtuen tässä kuitenkin vapaaehtoisesti pidennetään odotteluaikaa kuukaudella; yritys saisi alkaa syyskuussa. Laskennallisesti ovulointi sattuisi kivasti Kroatian reissulle, jossa voisi peittoa romantillisesti sitten heilutella. :D

Täällä kuulostaa monella olevan tosi hankalia paikkoja (ja miehiä!). Ihana, kun täällä asiat voi purkaa ja saada tukea. Tsemppiä!
Meillä mies on semmoinen ns.tyypillinen suomalainen mies, eli ota tuosta nyt selvää, kun ei voi innostua mistään. Mutta mitä nyt olen yrittänyt mielipiteitä tivata, niin tämän tämänhetkisen infernaalisen väsymyksenkin keskellä taitaa olla sitä mieltä, että sitten syyskuussa voi aloittaa yrittämisen. Sinällään ei olisi mikään kiire, olen 29, mutta niin kovasti haluaisin saada tuolle meidän pojalle kaverin ja päästä sitten aloittamaan elämä valmiina perheenä. Nyt se tuntuu vielä kovin keskeneräiseltä.
 
Vargynja hieno kuulla että mahdollisesti sopiva terapeutti on löytynyt.

Enni, sen verran mitä nyt olen lukenut näitä taaksepäin niin minulle tuli mieleen, että kun meille esiteltiin neuvolan palveluita niin silloin oli puhetta että joskus parisuhteessa ne asiat vaan on niin solmussa, että on vaikea selvitä. Ensimmäisen lapsen saanti kuitenkin muuttaa niin paljon. neuvolasta on mahdollista saada ainakin täällä tähän apua. Olisiko mahdollisuus vaikka soittaa sille äitiysneuvolan ihmiselle ja jutella saisitteko apua? Ehkä se olisi herätys miehellekin?

Minulla itsellä jatkuu työt tämän kuun lopussa ja mies on jäämässä 6vk isyysvapaalle ja sen jälkeen poika menee päiväkotiin. Minusta on hienoa, että hänkin kokee sen millaista on olla täällä kotona. Tuntuu, että välillä ei ehkä ihan ymmärrys riitä. Toivon, että töiden aloitus vähän lieventää vauvakuumetta hetkeksi. Toisaalta kiva tehdä omia juttuja välillä (toivottavasti vain hetken) ja toisaalta kamalaa, kun joutuu olemaan erossa omasta vauvasta. Kai siihen tottuu. :sad001
 
niemja sanoi:
Meillä kans tukiverkosto on yli 200km pääs ja paikkakunnalla missä asutaan ei oo oikeen ketää apuja. Koiran kans saadaan apua mutta ei muuten.

Towanda huoliiko lapsi pulloa? Muuten ei auta ku aika, me kokeiltiin esikoisen kans huudattamista ja ei auttanu, imetyksen lopetus auttoi. Jouduin uuden raskauden myötä lopettamaan 9kk iäs imetyksen.
Click to expand...

Ei ole huolinut pulloa eikä tuttia missään vaiheessa. Nykyään juo jonkin verran nokkamukista. Kiva kuulla että muilla on samanlaisia kokemuksia. Näistä ei vissiin kauheasti kylillä huudella kun heti syyllistetään, että ollaan opetettu vauva siihen, vaikka samaa se on ollut jo synnäriltä asti. Mä ainakin rupesin neuvolassa kaunistelemaan asioita, kun vastaanotto oli sellainen. o_O
 
Joo näimpä, mummielestä ihan liikaa syyllistetään vanhempia kaikesta. Tsemppiä sinne!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top