Yritystä odottavat

[dimou]

Mä voisin ihan varovaisesti tulla tänne vähän kurkkimaan

Meillä on kaksi lasta, 9/16 ja 2/21. Kumpikin on saanut alkunsa ivf:llä ja alkiota meillä on pakkasessa vielä neljä. Alkionsiirtoja tehdään aikaisintaan vuosi synnytyksestä ja imetyksen täytyy olla loppu. En muutenkaan ole itse pienten ikäerojen ystävä, joten mikään kiire kolmannen yrityksen kanssa ei tosiaankaan ole.

Tässä vain on vähän se mietintä, kannattaisiko kolmatta lasta yrittää lainkaan. Haluan kyllä kolmannen, ja mies myös, mutta järkevämpää saattaisi olla jättää lapsiluku kahteen. Meidän esikoinen on erityinen ja arki hänen kanssaan vie aika paljon voimia. Pelottaa, jos tämä toinenkin tai mahdollinen kolmas olisivat erityisiä, miten sitä jaksaisi. Varsinkin kun itse pidän kovasti omasta ajasta ja rauhasta. Onko sitten mitään järkeä ehdoin tahdoin hankkia jokapäiväistä kaaosta elämäänsä :

Toinen pohdinnan aihe on meidän raskautumishaasteet. En usko että luomuna meillä on kovinkaan suuret mahdollisuudet onnistua, mulla on pitkät kierrot ja ovuloin joskus ja jouluna. Alkionsiirtoja mulle on tehty kaksi, joista molemmista siis lapsi. Voisko muka käydä niin hyvä tuuri, että vielä kolmannenkin kerran tärppäisi? Tilastollisesti alkionsiirtojen onnistumisprosentti on noin 20, joten aika todennäköistä olisi, että meillekin jossain vaiheessa tulisi eteen epäonnistumisia ja mahdollisesti jopa keskenmenoja. En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta itseä jännittää yrittäminen, kun aiemmat kokemukset on niin hyviä. Vähän sellainen 'parempi lopettaa kun on voitolla' -mentaliteetti.

Kaikkien näiden epävarmuuksienkin keskellä kaipuu ja halu kolmanteen on kuitenkin kova :bag: vielä on toki reilusti aikaa miettiä ja pohtia, ihan aikaisintaan voisin ajatella että meillä yritys alkaisi kesällä 2022.

 

[Poistettu]

.

 

[dimou]

Jee, tuttuja! Tsempit pohdintoihin!

Moi onko teillä miten ajatukset selkiytynyt, koska mahdollista alkionsiirtoa tai aiotteko uuteen icsiin?

 

[Poistettu]

.

 

[Sindy]

Mä voisin ihan varovaisesti tulla tänne vähän kurkkimaan

Meillä on kaksi lasta, 9/16 ja 2/21. Kumpikin on saanut alkunsa ivf:llä ja alkiota meillä on pakkasessa vielä neljä. Alkionsiirtoja tehdään aikaisintaan vuosi synnytyksestä ja imetyksen täytyy olla loppu. En muutenkaan ole itse pienten ikäerojen ystävä, joten mikään kiire kolmannen yrityksen kanssa ei tosiaankaan ole.

Tässä vain on vähän se mietintä, kannattaisiko kolmatta lasta yrittää lainkaan. Haluan kyllä kolmannen, ja mies myös, mutta järkevämpää saattaisi olla jättää lapsiluku kahteen. Meidän esikoinen on erityinen ja arki hänen kanssaan vie aika paljon voimia. Pelottaa, jos tämä toinenkin tai mahdollinen kolmas olisivat erityisiä, miten sitä jaksaisi. Varsinkin kun itse pidän kovasti omasta ajasta ja rauhasta. Onko sitten mitään järkeä ehdoin tahdoin hankkia jokapäiväistä kaaosta elämäänsä :

Toinen pohdinnan aihe on meidän raskautumishaasteet. En usko että luomuna meillä on kovinkaan suuret mahdollisuudet onnistua, mulla on pitkät kierrot ja ovuloin joskus ja jouluna. Alkionsiirtoja mulle on tehty kaksi, joista molemmista siis lapsi. Voisko muka käydä niin hyvä tuuri, että vielä kolmannenkin kerran tärppäisi? Tilastollisesti alkionsiirtojen onnistumisprosentti on noin 20, joten aika todennäköistä olisi, että meillekin jossain vaiheessa tulisi eteen epäonnistumisia ja mahdollisesti jopa keskenmenoja. En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta itseä jännittää yrittäminen, kun aiemmat kokemukset on niin hyviä. Vähän sellainen 'parempi lopettaa kun on voitolla' -mentaliteetti.

Kaikkien näiden epävarmuuksienkin keskellä kaipuu ja halu kolmanteen on kuitenkin kova :bag: vielä on toki reilusti aikaa miettiä ja pohtia, ihan aikaisintaan voisin ajatella että meillä yritys alkaisi kesällä 2022.

Tervetuloa mukaan ja tsemppiä pohdintoihin :)

 

[dimou]

Ei oikeastaan! Mikään ei oo auttanut vuoto-ongelmiin niin ilmeisesti päädyn nyt sitten kierukkaa kokeilemaan. En kyllä haluais, mutta en jaksa näitä jatkuvia kuukautisia. Nyt primoilla saanut katkaistua, sitä ennen oli 2kk putkeen. Saa nähdä alkaako taas.
Meillähän oli mietinnässä et loppuvuonna aikaisintaan pas, mutta jos sen kierukan laitan ni en tiedä. Saahan sen toki pois. Kyllä me varmaan uusi icsi lähdetään kokeilemaan jos siitä ainokaisesta ei plussaa tule. En vaan yhtään tiedä koska.

Ääh, noi vuodot kuulostaa kyllä kamalilta. En muista, että löydettiinkö siihen koskaan mitään syytä? Tai tutkittiinko sitä sen tarkemmin edes? Onhan siinä kierukassa varmasti oma vaivansa, jos olisi suht nopeasti poistattamassa, mutta on varmasti noista vuodoistakin vaivaa. Tsemppiä siis sullekin pohdintoihin :)

 

[huomio]

Mä voisin ihan varovaisesti tulla tänne vähän kurkkimaan

Meillä on kaksi lasta, 9/16 ja 2/21. Kumpikin on saanut alkunsa ivf:llä ja alkiota meillä on pakkasessa vielä neljä. Alkionsiirtoja tehdään aikaisintaan vuosi synnytyksestä ja imetyksen täytyy olla loppu. En muutenkaan ole itse pienten ikäerojen ystävä, joten mikään kiire kolmannen yrityksen kanssa ei tosiaankaan ole.

Tässä vain on vähän se mietintä, kannattaisiko kolmatta lasta yrittää lainkaan. Haluan kyllä kolmannen, ja mies myös, mutta järkevämpää saattaisi olla jättää lapsiluku kahteen. Meidän esikoinen on erityinen ja arki hänen kanssaan vie aika paljon voimia. Pelottaa, jos tämä toinenkin tai mahdollinen kolmas olisivat erityisiä, miten sitä jaksaisi. Varsinkin kun itse pidän kovasti omasta ajasta ja rauhasta. Onko sitten mitään järkeä ehdoin tahdoin hankkia jokapäiväistä kaaosta elämäänsä :

Toinen pohdinnan aihe on meidän raskautumishaasteet. En usko että luomuna meillä on kovinkaan suuret mahdollisuudet onnistua, mulla on pitkät kierrot ja ovuloin joskus ja jouluna. Alkionsiirtoja mulle on tehty kaksi, joista molemmista siis lapsi. Voisko muka käydä niin hyvä tuuri, että vielä kolmannenkin kerran tärppäisi? Tilastollisesti alkionsiirtojen onnistumisprosentti on noin 20, joten aika todennäköistä olisi, että meillekin jossain vaiheessa tulisi eteen epäonnistumisia ja mahdollisesti jopa keskenmenoja. En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta itseä jännittää yrittäminen, kun aiemmat kokemukset on niin hyviä. Vähän sellainen 'parempi lopettaa kun on voitolla' -mentaliteetti.

Kaikkien näiden epävarmuuksienkin keskellä kaipuu ja halu kolmanteen on kuitenkin kova :bag: vielä on toki reilusti aikaa miettiä ja pohtia, ihan aikaisintaan voisin ajatella että meillä yritys alkaisi kesällä 2022.

Tervetuloa mukaan pohdiskelemaan! Me ihmiset ollaan kyllä siitä hauskoja että mietitään aina niitä worst case senarioita (kyllä, itsekin teen niin) vaikka onhan sekin ihan mahdollista, että kaikki voi mennä ihan hyvin!

Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen siitä, että olisi järkevää lopettaa "huipulla", esikoinen oli hyvin haastava vauva refluksin ja maitoallergian vuoksi ja on myös persoonana melko vaikea (mitään virallisia diagnooseja ei ole mutta erityisherkkä hän nyt ainakin on) ja kuopus taas ihan toista maata. Helppo, tyytyväinen ja hyvinnukkuva vauva ja nykyään kaksivuotias, kun esikoisella nukkuminen haastaa edelleen ja elämä on välillä yhtä raivoamista. Ja esim. yli puolen vuoden jälkeen päiväkoti kuormittaa edelleen, kun kuopus ei päiväkotipäivistä tiedä enää mitään, korkeintaan nukkuu vielä enemmän.

Niin olisiko mitään järkeä ottaa riskiä, että tulisi toinen yhtä haastava lapsi kuin esikoinen nyt kun on ehtinyt tottua tuohon maailman helpoimpaan kuopukseen :bag:Mutta kun sydän ja syli huutaa vielä sitä kolmatta

 

[huomio]

Ei oikeastaan! Mikään ei oo auttanut vuoto-ongelmiin niin ilmeisesti päädyn nyt sitten kierukkaa kokeilemaan. En kyllä haluais, mutta en jaksa näitä jatkuvia kuukautisia. Nyt primoilla saanut katkaistua, sitä ennen oli 2kk putkeen. Saa nähdä alkaako taas.
Meillähän oli mietinnässä et loppuvuonna aikaisintaan pas, mutta jos sen kierukan laitan ni en tiedä. Saahan sen toki pois. Kyllä me varmaan uusi icsi lähdetään kokeilemaan jos siitä ainokaisesta ei plussaa tule. En vaan yhtään tiedä koska.

Harmi että sulla on nuo vuodot vaivana edelleen

Ei itselläkään lähtenyt kierto kapselin jälkeen ihan uomiinsa, ilmeisesti yritin ovuloida normiaikaan mutta jäi yritykseksi ja sitten toisella kerralla ehkä tapahtui jotain, mutta vuoto alkoi kymmenen päivää oletetusta oviksesta (tosin hyvin niukkana) ja nyt tulee taas niinkö saavista kaatamalla.

Saa nähdä milloin seuraavat menkat odotettavissa, Flo meni tästä ihan sekaisin ja kun aiempi data jäi vanhaan puhelimeen niin nyt se ennustelee meikäläiselle 45 päivän kiertoja ja ovulaatiotakin vasta sinne kun normaalisti alkaisi jo menkat

 

[Heitsu1996]

Tervetuloa uudet. Muistan miitu sinut ja miettinyt sinua mitä kuuluu. Tsemppiä neljännen pohdintaan muistan kun kirjoitelit, että neljättä ei tule olemaan vaikka mikä ois niin se vain fiilis muuttuu :)


Dimou ja Newmoon muistan teidät hoitojen aikaan kirjoiteltiin samoissa IVF ryhmässä.

 

[Heitsu1996]

Täällä menny perusarjen pyöriessä ja foorumi jäännyt. Painoa olen saanut tässä pois sellaiset 13kg metfromiini ollut tukemassa laihdutusta ja kiertokin tippunnut suht normaaliin 40kp, 30kp en sitten tiedä onko laihdutua vai metformiinin takia ollut osuutta, kun kuulema metfromiinia kierron olemassa oloon ja pcos käytetään ja sellainen pcos tilanne itsellä on.Isompaan asuntoon muutetiin pari viikkoa sitten ja mies opintoja suorittanut etänä välillä. Maaliskuussa haettiin pojalle päiväkoti paikka ma mennään tutustumaan sinne. Päätöstä jojoiltiin pitkään tämän koronan takia ja haikeuden takia, mutta koulun aloitus ja pk meno voitti. Neuvolastakin suosittelivat aloittaa pk, kun sen ikäinen poika tarvii seuraa ja siellä oppii uusia taitoja muiltakin lapsilta näkemällä. Itsellä myös koulusta keskeytys päättyy elokuussa senkin takia täyty päätös tehdä hakea jatkoa tai mennä kouluun oma psyykekin alkoi olla lujilla kotona oloon. Kaiken lisäksi mietiytti korona miten menee koronan kanss syksyllä mites rokotukset ,kun kuulutaan riskiryhmään. Olen nyt onneksi 1annoksen saanut ja laantumaan päin näyttää korona menevän ja toivon mukaan rokotekattavuus olisi syksyllä sen verran parempi ja pienet tartubta luvut uskaltaisimme mekin vähän kyöttä lyösentää. Meillä yritys/hoitojen alkaminen aikaisintaan 2022 loppuvuoteen-2023alkuvuoteen menee ajattelimme hakea lähetteen kun olen valmistunut ja haen töitä samalla hoitojen aikana ja toivon mukaan raskaus ajan olisin töissä.Kiva mieskin on alkanut puhumaan KUN tulee toinen/(kolmas lapsikaksosuudesta)(edellinen raskaus oli kaksoisraskaus ja kaksoisriski muutenkin olemassa) esim. Myytiin paljon tavaroita entisestä kodista eteenpäin mies sanoi haluatko hoitopöydän myöhempää käyttöä varten vai haluatko ostaa ihan uuden entä rintareppu otetaanko se toiselle vai mitä tahot :D ja nyt kun tässä kolmiossa asutaan sanoi, kun lisää lapsia tulee tulkoon vaikka 1 lapsi niin hän tahtoo vaihtaa asuntoa neliöön no tämä asunto kyllä vauvavuoden menisi ihan sen verran iso toinen mh, mutta taas sen verran pieni mh on toinen että 2lasta leluineen ei menisi 1lapsi huonekaluineen ja leluineen menee loistavasti :) kihelmöivöllä ololla odotetaan oikeaa aikaa hoidoille Vaikkaa senkään varmuus tehoaako hoidot meihin uudestaan vaikka raskaaksi olen tullut hoidoilla 2kertaa toivon ja uskon tulen raskaaksi hoidoilla uudestaan, mutta tässä matkanvarrella sattunnut vaikka sun mitä ekassa raskaudessa kohtukuolemassa istukanpalasen takia kaavinta ja siitä jäi ohut kohdunlimakalvo ongelma ja kuukautiskierto pidentyi ja edellisen raskaudessa hätäsektio keskosen syntymä kohtutulehdus, kohdunrepeäminen ja uudelleen kasaus haparasta kudoksesta ja verenmyrkytys ja jos ajattelee siellähän on nyt arpee kerraksensa kohdussa. Tätä olen kysynytkin onko enää mitenkään mahdollista neuvolasta sanoivat jos kuukautiset pyörii on mahdollista, kun kohdunlimakalvo kuitenkin on uusiutuvaa materiaalia. Se me tiedetään kokeillaan hoitoja sen mitä meille tarjotaan ja toivon mukaan raskaus alkamaan, mutta jos pakastealkioita ei jäisi tälläkään kerralla miten kävi viimeksi emme lähde yksityiselle kokeilemaan neljättä raskautta jos synnytykseen asti päästäisiin kolmannessa, koska on jo lapsia hoidot siellä kalliita eikä koeta, että tarvitsee lainaa ottaa sen takia että pääsisi hoitoon tai alkaisi vartavaste säästämään ja elämään sen hetken niukasti. Kuitenkin suht "nuorena" halutaan lapset. Halutaan lapsien kanssa viettää aikaa ja nautitaan teini/leikki-ikäisistä työ-koulu elämästä. Tietenkään koskaan ei voi sanoa ei koskaan

 

[Heitsu1996]

Kaikesta vastoinkäymmisten jälkeen toivon, että raskaus saisi alkunsa vaikka toiseen keskoseen on isot riskit ja vuodelepoon. Joku voisi sanoa olen hullu, mutta jotenkin omalainen kiva tunne raskaana olossa on ja aivan 100% luotto sairaalanhenkilökuntaan kotoisa tunnelma vaikka sairaalasta kyse näiden fiilisten takiakin haluaisin raskaaksi ja tietty oman pienen tuhisian :) vaikka on mahdollista joutua taas pitkäksi ajaksi sairaalaan. Seuraavass raskaudessa on tiheämpi seuranta ja tukilankoja ehkä laitetaan jos vain päädymme ne laittamaan. Nyt tämän lukeman ja tiedon valossa siihen prosessiin olisin valmis vaikka tietty nukutus raskaana mietityttää, kun hätäsektiossakin poikaan oli kerennyt aine vaikuttaa. Miten hyvä ystäväni sanoi ei siitä nukutuksesta tarvi olla huolissaan lääkärit ammattilaisia ja osaavat annostella nukutuksen ja tilannetta vauvankin seurata vaikka näitäkin lankoja ei niin vain laiteta ja niitä tehdäön 1v aikana tosi vähän ja harvoin, mutta lisäviikkoja raskauksiin saadaa tukilankojen avulla.

 

[dimou]

Tervetuloa mukaan pohdiskelemaan! Me ihmiset ollaan kyllä siitä hauskoja että mietitään aina niitä worst case senarioita (kyllä, itsekin teen niin) vaikka onhan sekin ihan mahdollista, että kaikki voi mennä ihan hyvin!

Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen siitä, että olisi järkevää lopettaa "huipulla", esikoinen oli hyvin haastava vauva refluksin ja maitoallergian vuoksi ja on myös persoonana melko vaikea (mitään virallisia diagnooseja ei ole mutta erityisherkkä hän nyt ainakin on) ja kuopus taas ihan toista maata. Helppo, tyytyväinen ja hyvinnukkuva vauva ja nykyään kaksivuotias, kun esikoisella nukkuminen haastaa edelleen ja elämä on välillä yhtä raivoamista. Ja esim. yli puolen vuoden jälkeen päiväkoti kuormittaa edelleen, kun kuopus ei päiväkotipäivistä tiedä enää mitään, korkeintaan nukkuu vielä enemmän.

Niin olisiko mitään järkeä ottaa riskiä, että tulisi toinen yhtä haastava lapsi kuin esikoinen nyt kun on ehtinyt tottua tuohon maailman helpoimpaan kuopukseen :bag:Mutta kun sydän ja syli huutaa vielä sitä kolmatta

No sepä se. Kun on päähänsä saanut ajatuksen kolmilapsisesta perheestä niin ei siitä noin vaan pääsekään irti :bag:

Minkä ikäinen teidän esikoinen nyt on? Onko jossain vaiheessa ollut puhetta neuvolassa tai päiväkodissa, onko heillä jotain huolta hänestä ja mahdollisesti tehtäisi jotain testejä? Meidän esikoinen on kyllä luonteeltaan aivan todella helppo, oikea jees-mies jota ei hätkäytä mikään, mutta kehitykseltään on paljon ikätovereitaan jäljessä. Esim. vasta ihan hiljattain oppi pois vaipoista eikä puhu juuri mitään. Se hyvä puoli tässä toki on, että jos kuopus (tai mahdollinen kolmas) alkavat näyttää samankaltaisia oireita kun esikoinen, niin osataan puuttua asiaan paljon aikaisemmin, eikä terveydenhuoltokaan ole enää niin halukas katselemaan ja seurailemaan, vaan tutkimuksia ja kuntoutuksia pitäisi saada nopeammin. Vanhempinakin meillä on nykyään ihan erilaiset resurssit kohdata erilaisuutta, ei tarvitse opetella kaikkea ihan alusta ja sormi suussa miettiä mistä voitaisiin saada apua. Tai ainakin haluaisin näin uskoa

 

[Poistettu]

.

 

[huomio]

No sepä se. Kun on päähänsä saanut ajatuksen kolmilapsisesta perheestä niin ei siitä noin vaan pääsekään irti :bag:

Minkä ikäinen teidän esikoinen nyt on? Onko jossain vaiheessa ollut puhetta neuvolassa tai päiväkodissa, onko heillä jotain huolta hänestä ja mahdollisesti tehtäisi jotain testejä? Meidän esikoinen on kyllä luonteeltaan aivan todella helppo, oikea jees-mies jota ei hätkäytä mikään, mutta kehitykseltään on paljon ikätovereitaan jäljessä. Esim. vasta ihan hiljattain oppi pois vaipoista eikä puhu juuri mitään. Se hyvä puoli tässä toki on, että jos kuopus (tai mahdollinen kolmas) alkavat näyttää samankaltaisia oireita kun esikoinen, niin osataan puuttua asiaan paljon aikaisemmin, eikä terveydenhuoltokaan ole enää niin halukas katselemaan ja seurailemaan, vaan tutkimuksia ja kuntoutuksia pitäisi saada nopeammin. Vanhempinakin meillä on nykyään ihan erilaiset resurssit kohdata erilaisuutta, ei tarvitse opetella kaikkea ihan alusta ja sormi suussa miettiä mistä voitaisiin saada apua. Tai ainakin haluaisin näin uskoa

Täyttää kesällä neljä. Hällä taas on kyllä kehitys edennyt ihan normaalisti tai jopa vauhdikkaamminkin (1,5 -vuotiaana toimitti kuuden sanan lauseita pisimmillään) ja on kyllä tosi terävä ikäisekseen (haaste sekin) mutta vähän noita aistiyliherkkyyksiä ja välillä ollaan mietitty miehen kanssa noita keskittymisen asioita. Mutta kun eihän niitä noin pieneltä voi oikein vielä arvioida/tutkia, eikä kuitenkaan päiväkodissa ole osoittanut ongelmaa sen suhteen, sinne päin ollaan keskusteltu kyllä näistä asioista. On tosi temperamenttinen luonne ja tosiaan refluksi vaivana ja viime aikoina myös alhaiset ferritiinit, joiden hoito vähän nyt kesken.

Jep, sen tiedän itsekin että jos esim. refluksivauva vielä tulisi, tietäisi ainakin paljon nopeammin mistä on kyse ja osaisi hakea oikeanlaista apua paljon nopeammin.

Varmasti se on myös voimavara, kun on jo joutunut kohtaamaan haasteita!

 

[Jigi]

Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen siitä, että olisi järkevää lopettaa "huipulla", esikoinen oli hyvin haastava vauva refluksin ja maitoallergian vuoksi ja on myös persoonana melko vaikea (mitään virallisia diagnooseja ei ole mutta erityisherkkä hän nyt ainakin on) ja kuopus taas ihan toista maata. Helppo, tyytyväinen ja hyvinnukkuva vauva ja nykyään kaksivuotias, kun esikoisella nukkuminen haastaa edelleen ja elämä on välillä yhtä raivoamista. Ja esim. yli puolen vuoden jälkeen päiväkoti kuormittaa edelleen, kun kuopus ei päiväkotipäivistä tiedä enää mitään, korkeintaan nukkuu vielä enemmän.

Niin olisiko mitään järkeä ottaa riskiä, että tulisi toinen yhtä haastava lapsi kuin esikoinen nyt kun on ehtinyt tottua tuohon maailman helpoimpaan kuopukseen :bag:Mutta kun sydän ja syli huutaa vielä sitä kolmatta

Tämä on ihan kuin olisin itse kirjoittanut, siis niin sama tilanne meillä. Vaikka rakastankin esikoista, niin samalla jännittää todella paljon millainen mahdollinen kolmas lapsi olisi. Ja myös se puoli, että minulla on ollut kaksi todella onnistunutta synnytystä ja terveet lapset. Pitäisikö tyytyä tähän ja nauttia näistä kahdesta? Toisaalta täällä on nyt se puoli, että nyt tiedän että esikoisella oli todennäköisesti refluksivaiva ja ettei nuo nukkumisvaikeudet ollut mitenkään normaalia. Kiva lueskella toisten mietteitä ja tilanteita!

 

[huomio]

Tämä on ihan kuin olisin itse kirjoittanut, siis niin sama tilanne meillä. Vaikka rakastankin esikoista, niin samalla jännittää todella paljon millainen mahdollinen kolmas lapsi olisi. Ja myös se puoli, että minulla on ollut kaksi todella onnistunutta synnytystä ja terveet lapset. Pitäisikö tyytyä tähän ja nauttia näistä kahdesta? Toisaalta täällä on nyt se puoli, että nyt tiedän että esikoisella oli todennäköisesti refluksivaiva ja ettei nuo nukkumisvaikeudet ollut mitenkään normaalia. Kiva lueskella toisten mietteitä ja tilanteita!

Juteltiin (tai vähän riideltiin ja juteltiin, miten sen nyt ottaa :bag:) tuossa viikonloppuna miehen kanssa tästä kolmosasiasta, ihan jopa miehen aloitteesta.

Häntä varmaan pelottaa vielä enemmän se, että tulisi yhtä haastava lapsi kuin esikoinen (tai jopa haastavampi) tai sitten että lapsella olisi jokin poikkeavuus, kuten vaikka kehitysvamma.

Toki itsekin sitä mietin paljonkin, että voiko kolmannella kerralla mennä kaikki vielä hyvin tai jos osuu kohdalle taas refluksiarpa tai jotain pahempaakin, mutta kyllä kai sitä sitten kuitenkin olisi valmis sen riskin ottamaan

Miehellä on myös jaksaminen pelottaa (ja tietysti kaikki ne järkisyyt kuten raha). Mutta sitten sanoi myös että kokee että ei hällä ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua, koska minä sen kolmannen niin kovasti haluan... Eihän se tietysti ihan niinkään mene

Huooh :arghh:

No, katsellaan. Sanoin että ei sitä just nyt tässä hetkessä tarvi päättää, mutta toivon että mies miettisi asiaa. On kuulemma miettinyt paljonkin. Ehkä täytyy vaan vielä sitten käydä lisää keskustelua siitä, että miten varmistetaan miehelle sitä omaa aikaa ja jaksamista tukevia asioita (joka tapauksessa, tuli kolmas eli ei).

 

[dimou]

Täyttää kesällä neljä. Hällä taas on kyllä kehitys edennyt ihan normaalisti tai jopa vauhdikkaamminkin (1,5 -vuotiaana toimitti kuuden sanan lauseita pisimmillään) ja on kyllä tosi terävä ikäisekseen (haaste sekin) mutta vähän noita aistiyliherkkyyksiä ja välillä ollaan mietitty miehen kanssa noita keskittymisen asioita. Mutta kun eihän niitä noin pieneltä voi oikein vielä arvioida/tutkia, eikä kuitenkaan päiväkodissa ole osoittanut ongelmaa sen suhteen, sinne päin ollaan keskusteltu kyllä näistä asioista. On tosi temperamenttinen luonne ja tosiaan refluksi vaivana ja viime aikoina myös alhaiset ferritiinit, joiden hoito vähän nyt kesken.

Jep, sen tiedän itsekin että jos esim. refluksivauva vielä tulisi, tietäisi ainakin paljon nopeammin mistä on kyse ja osaisi hakea oikeanlaista apua paljon nopeammin.

Varmasti se on myös voimavara, kun on jo joutunut kohtaamaan haasteita!

Jos yhtään tuntuu siltä, kannattaa 4v-neuvolassa mainita teidän huolista. Kyllä näinkin pienillä voi jo aloitella tutkimuksia. Prosessit on kuitenkin pitkiä, joten mitään haittaa siitä ei ole, vaikka juuri nyt heti ei vielä mitään pitäviä vastauksia saisikaan. Toki puhutaan erilaisista haasteista, mutta meidän esikoinen oli ensimmäistä kertaa puheterapeutin ja psykologin arvioinneissa täytettyään kolme, ja 3,5-vuotiaana oli laajemmat neurologiset tutkimukset. Nyt 4,5-vuotiaana uudet neuron tutkimukset, ja toivottavasti saadaan diagnoosi. Neuvolassa voisi olla myös jotain ajatusta siihen, miten parantaa miehen jaksamista. Hienoa että olette saaneet asiasta juteltua ja mies on sanoittanut omia pelkojaan. Siitä ne asiat toivottavasti lähtee etenemään :)

 

[Poistettu]

.

 

[Eve87]

Moikka! Minäkin tulen tänne kurkkimaan, kun olemme pikkuhiljaa alkaneet haaveilla toisesta lapsesta. Esikoinen on nyt reilu 2v. Välillä mietittiin jo, että kyllä yksi meille riittää, mutta niin se mieli vaan muuttuu :) Meillä tämä esikoinen on ollut "helppo" vauva ja taapero, niin vähän kyllä pelottaa, mihin ollaan ryhtymässä..

 

[huomio]

Jos yhtään tuntuu siltä, kannattaa 4v-neuvolassa mainita teidän huolista. Kyllä näinkin pienillä voi jo aloitella tutkimuksia. Prosessit on kuitenkin pitkiä, joten mitään haittaa siitä ei ole, vaikka juuri nyt heti ei vielä mitään pitäviä vastauksia saisikaan. Toki puhutaan erilaisista haasteista, mutta meidän esikoinen oli ensimmäistä kertaa puheterapeutin ja psykologin arvioinneissa täytettyään kolme, ja 3,5-vuotiaana oli laajemmat neurologiset tutkimukset. Nyt 4,5-vuotiaana uudet neuron tutkimukset, ja toivottavasti saadaan diagnoosi. Neuvolassa voisi olla myös jotain ajatusta siihen, miten parantaa miehen jaksamista. Hienoa että olette saaneet asiasta juteltua ja mies on sanoittanut omia pelkojaan. Siitä ne asiat toivottavasti lähtee etenemään :)

Jep, meillä on vaan vähän "huono" neuvolanterkka ja jatkuvasti vaihtuvat lääkärit niin siellä ei oo niin hirveästi apuja tullut oikeen mihinkään haasteeseen mitä on matkan varrella ollut, lähinnä ovat käsiään levitelleet. Päiväkodissa on vasu piakoin tulossa niin siinä yhteydessä tulee varmaan nyt ainakin juteltua, mutta tosiaan mitä nyt ollaan tässä yhteyttä pidetty niin siellä kaikki kyllä sujuu. Eikä nyt kotonakaan mitään hirmu graavia ongelmaa ole, lähinnä varmaan se isoin ongelma kun töissä käy ja välillä huonosti nukkuu niin ei oikein riitä omat hermot enää hoitamaan tilanteita kunnolla :banghead: Tuohon erityisherkkyyteen kun ei taida myöskään mitään virallista "diagnoosia" saada.

Mutta hyvä että teillä prosessi etenee ja toivottavasti olette kuntoutuksen piirissä ja saatte tarvitsemanne tuen! Itselle on työn puolesta nuo jutut tuttuja ja se on kyllä surkeaa miten hitaasti jutut joskus etenee :arghh: Ja tosiaan välillä vanhemman huoleenkin tunnutaan tarttuvan vähän heikonlaisesti ja vähetellen Toki itsellä enemmän kokemusta tästä tuon refluksin ja näiden ferritiiniasioiden kautta.

Ja joo, ehkä sitä saisi miehen kanssa vielä keskusteltua tämän asian niin että voisi sitä kolmatta vielä yrittää.