Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kyllä se kumien kans ähertäminen vie haluja. Ja ne vie sen vähänki spontaaniuden mitä sitä pienen lapsen vanhempina on.

Muoks, viesti karkasi. Meillä mies pitää huolen ehkäisystä, kun tosiaan kumi on käytössä - jos ovulaatio on vielä tulematta, loppukierrosta mennään ilman. Ensimmäistä yrittäessä opastin miehelle kuinka raskaaksitulon aikaikkuna on tosi lyhyt eikä sitä pamahda ihan millon vaan, niin nytpä siitä "kärsitään" koska mies tietää millon pitää ehkäistä :D

Minä en ole nyt vähään aikaan miehelle puhunu mitään toisen lapsen toiveesta. Tuntuu jotenki hankalalta alottaa taas koko keskustelua, kun ei siinä ennenkään olla pitkälle päästy.
 
Muokattu viimeksi:
En kyllä ymmärrä tota, mutta en kai voikaan käsittää o_O

Vargynja, Kiitos, tsemppiä vaan sinnekin. Teillä nyt ollut muutenkin vähän raskaampaa elämä, että ei pitäs minun tälläsista ees valittaa :sorry:
 
jeilei sanoi:
Kyllä se kumien kans ähertäminen vie haluja. Ja ne vie sen vähänki spontaaniuden mitä sitä pienen lapsen vanhempina on.
Click to expand...

Tämä on juuri se suurin syy, se spontaanius katoaa. :sad001
 
Enni sanoi:
Vargynja, Kiitos, tsemppiä vaan sinnekin. Teillä nyt ollut muutenkin vähän raskaampaa elämä, että ei pitäs minun tälläsista ees valittaa :sorry:
Click to expand...

Kiitos tsempeistä! Kyllä mun mielestä aina saa valittaa. :) En ole ikinä käsittänyt "ei saa valittaa kun Afrikan lapsilla on kurjempaa" asennetta. Ja musta sun parisuhteessa vaikuttaa olevan sen verran ongelmaa että on ihan aihettakin. :/ Meillä sitä vastoin vaikeuksista huolimatta rakkaus kestää, hellyyttä ja halauksia löytyy ja mies ainakin yrittää tehdä perheen eteen sen mitä jaksaa. Ei mene tasan nallekarkit, mutta tuntuu olevan kaikilla jotain vaikeuksia.
 
Vargynja, Joo o, tottahan se on, ettei noin ajattelu auta mitään. Tulee vaan kaikille enemmän paha mieli, kun käy liikaa miettimään. Esim. Minulle on opetettu asioita just tolla tyylillä, et muilla on huonommin, ja sen takia nykyäänkin on aina huono omatunto joka asiasta.Eikä vertaillakaan voi, kun kaikilla on varmaan jonkinlaiset omat murheet.

Onko täällä nyt muita, jotka yrittävät yrittää vauvaa jo tässä kierrossa? :)
 
Ehdottomasti saa valittaa ja purkaa omia tuntojaan, vaikka joskus ne omat ongelmat tuntuiski pieniltä vieruskaveriin verrattuna :)
 
En ookkaan hetkeen täällä höpöttäny!

Tuntuu kyllä, että monella on ns. asenne, että ei saa valittaa, kun jollain toisella on asiat huonommin tms. Toisaalta ymmärrän ton ajattelutavan, toisaalta en. Itekkin taitaa usein sortua ajatteleen, että ei saa valittaa jollekkin jostain, kun sillä menee huonommin. Ihan välillä oikeen hävettää valittaa :confused:

Meillä on nyt menossa toinen kierto ilman ehkäsyä. Varsinaista yritystä tää ei kyllä vielä oo, enemmänkin tjottailua vielä, kun ei oo toi mies vieläkää sanonu asiaan mitään :rolleyes: Tikutin kyllä tässä kierrossa oviksen, kun tuntuu olevan kroppa vielä sekasin edellisestä raskaudesta. :confused:
 
Mä taas ajattelen että kaikki asiat on niin suhteellisia, kunkin omassa mittakaavassa, että se mikä toiselle voi olla maata kaatavaa, saattaa olla toiselle vain pikku juttu. Eli saa ja pitääkin purkaa ja valittaa, koska jokaisella meillä on ne omat ongelmat ja murheet. Ja riippumatta mistä on kyse, ihan saman arvoiset. :)

AnnaS, Kauanko sulla aikaa edellisestä raskaudesta? Tsemppiä tjottailuihin! :)
 
Joo minäkin olen sitä mieltä, ettei toisen murheita voi tyrmätä liian pieniksi valittamiseen.. Esim jollain voi olla yhden lapsen kanssa rankempaa kun toisella kahden kanssa, ei toisten juttuja voi tietää.. Toiset on myös ihmeellisiä kilpailijoita, et aina on kaikki huonommin tai vielä rankempaa kuin toisella.

AnnaS, Minä aloin tuntemaan kroppani ja mieleni taas omiksi, kun lapsi täytti vuoden. Ei siis mitenkään et ois aiemmin tuntunut pahalle, mutta aloin tuntea sisäisesti olevani taas oma itseni.
 
Joo, kaikki on tosiaan tosi suhteellista! Täytys vaan aina muistaa se, eikä vertailla.

Kiitos Miitu! Esikoinen syntynyt 09/2017. :)

Enni, hyvä tietää. Huomaa kyllä, että ei vielä oo ihan oma ittensä, mutta pikkuhiljaa ehkä! :rolleyes:
 
Enni, Joo sitä en oo oikein koskaan ymmärtänyt että ihan kilpaillaan siinä huonoudessa..

AnnaS, Saman ikäinen miltei kuin meidän kuopus, 10/17 :)

Jes! Kp 54 ja menkat suvaitsivat saapua. Olivat 20 päivää myöhässä ja olin jo soittamassa lääkäriin. Jospa nää tästä tasoittuis. :eek:
Ja vaikka pienen pieni toive mussa eli, että oisivatkin muusta syystä jääneet niin pakko se on vaan hyväksyä ettei kolmas nyt sopisi mitenkään meidän tulevaan elämäntilanteeseen.

Musta oli kuitenkin ihan todella sydäntä lämmittävää, että kun tänään tuumasin miehelle meidän poikia katsoessa että ehkä, ehkä se meidän perhe onkin tässä. Mies tuumasi että "Ehkä..." mutta sanoi sen jälkeen että kyllä se kolmas vielä mahtuisi <3
Ja voin kertoa että meillä on ollut esikoisen toimesta nyt todella rankkaa. Silti mieskin haluaa kolmannen. :) Mies oli enemmän innoissaan mun puuttuvista menkoista kun ajatteli sen jo tarkoittavan jotain ;) mutta kai meidän on vain pakko malttaa nyt muutama vuosi. :shy:

Noh, kenelläs täällä on piinapäivät menossa? :wink
 
Miitu, ei meillä kaukana ollut että olis lokakuinen, synty viimenen päivä syyskuuta :D
Malttia sinne odottelun kanssa! :)

Täällä taitaa olla dpo 5. En ihan varma, voi heittää suuntaansa päivällä kahella :confused:
 
Miitu, ihana että mieskin haluaa kolmannen lapsen. :) Sääli että sitä joudutte nyt odottamaan vaikka syy onkin kiva. Voimia odotteluun!
 
Mulla ei ainakaan ole vinkkejä, ei se tunnu laskevan millään. :/ Se voi vähän auttaa, jos saa tarpeeksi muuta ajateltavaa. Sitä en tiedä kuinka paljon on tarpeeksi.
 
En osaa kans auttaa, mulla ei tuntunu laskevan millää. Hieman laantui ku se kierukka oli mutta koko ajan se kyti taka-alalla , välillä enempi ja välillä vähempi, ny ku pian on lupa nii se on huipussaan.

Jos koitat ajatella että sitte koulun jälkeen?
 
Mulla autto ku työt alkoi ja keskityin niihin. Sit ku työt alko vituttaa nii kuume paheni taas :D
 
Hoida jotain vauvaa! Heti jaksaa ainakin viikon, kun muistaa millaista se oikeasti olikaan.

Minä ajattelin yli vuoden, ettei ainakaan kolmeen vuoteen ja onneksi tääkin vaihe tai rokotus tai muu inhottava on kohta ohi ja vauvani kasvaa. Sit kun vissiin esikoinen ei ollu enää tarpeeks vaikea, niin kappas kun mieleen hiipi että kaveri hänelle tarvitaan :grin
 
Ei oo mullakaan mitään hyvää vinkkiä mikä helpottais..
Mulla pitää järjen se et tiedän ettei voi päästää kuumetta valloileen ennen kuin ollaan omakotitalossa. Meillä siis jo omakotitalo tiedossa mut tarvii laittaa tää rivari myyntiin ennen kuin muutetaan ja tässä on vielä tapetit ja listat kesken..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top