Miitu, Sehän on hienoa, että sinulla tuollainen mies! Ei voi muuta sanoa, kuin että kateeksi käy :) Voiskohan se soittaa meidän miehelle ja avartaa sen näkemyksiä näistä asioista "hiukan"?Harmi, jos sinun vauvakuume jää taustalle muhimaan, mutta kiva, että vauvaa voi toivoa syntyväksi myöhemmin. Ettei haaveesta tarvii kokonaan luopua.
Onhan se hienoa! Sitä ei vaan aina itse muista arvostaa. Ja toki meilläkin sitten omat ongelmamme. Varmaan tosi paljon myös kiinni siitä millainen miehen malli on opittu kotoa, useimpien kohdalla
Ennen vanhaan kun miehet hoiti vaan leivän pöytään ja vaimot ne lapset ja kotityöt. Ehkä monella se on se malli mikä on nähty.
Ja jotkut ehkä ottavat tietyllä tapaa etäisyyttäkin lapsiin ja isyyteen, ehkä se tuo kipeästi omat lapsuudenajan asiat mieleen. Ainenkin itse on joutunut nyt lasten myötä käsittelemään mitä erinäisempiä tunteita omasta lapsuudesta. Se on pelottavaa.
Mun mies myös sanoi että esimerkiksi esikoisen aikana odotti vain että lapsi ois isompi ja ymmärtäisi ja voisi eri tavalla toimia. Ehkä toiset kokee että lapsen kanssa on helpompi olla kun on jo "isompi kaveri".
Ja joillekkin työ on epämieluista, niin kuluttaa kaikki voimat.
Tekisi kyllä ruotsin malli hyvää monille, että isätkin käyttäisivät osan vanhempainvapaasta niin saisi vähän sitä perspektiiviä siihen kotona oloon. :D
Enni, hurjasti sulle tsemppiä kuitenkin sinne! :)
Yksi asia mikä tuli mulla mieleen, kun toivoit sellaista yhteyttä kun on vaikea puhua ja seksielämääkin herätellä
, niin ootteko te ollut koska viimeksi kahden? Jos mies kaipaakin teitä , voisi tehdä hyvää pieni hetki arjessa vain kaksin. :)
Aattelin lopettaa pillerit elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Eli ei enää pitkä aika että pääsee jännittämään millon tärppää!
Onnea yritykseen öiden rauhoittamisen suhteen.
Unikoulu tosin ei onnistunut pitkään, kun oppi seisomaan, niin ei takaisin pitkälleen suostu. 
Eikä edes oo muuta vaihtoehtoa. Joten otan osaa kaikille jotka joutuu niiden kanssa vehkeillä. 
