Yritystä odottavat

[huomio]

Heippa kaikille!

Liityn myös mukaan tänne. Meillä ennestään kaksi tyttöä (5 ja 7) ja itsellä on kolmannen kaipuuta ollut jo useamman vuoden. Ei olla kotona asiasta kuitenkaan keskusteltu tosissaan ja miehestä on saanut kuvan ettei enää halua. Kuitenkin rohkaistuin kysymään tosissani asiasta ja selvisi, ettei toinen osapuoli ollutkaan niin ehdoton ja päätimme ruveta yrittämään - keväällä Oon niin kärsimätön, etten kestä ajatusta puolen vuoden odotuksesta. Siis puoli vuotta siihen, että voi käydä poistattamassa kierukan. Ja sitten yritysaika ja sitten toivottavasti odotusaika. Olisin ollut valmis vaikka heti Toisaalta, pitäisi kai olla tyytyväinen tähänkin! Toivottavasti täällä saa vähän ns. vertaistukea, muuten kun en hirveästi halua vauvahaaveista ympäriinsä huudella.

Tervetuloa! Ihana että lupa kolmoselle kuitenkin heltisi, täällä sitä vasta hankitaan ja kyllä, yhtä piinaa on tämä odotus, että ehkä jos... Jos lupa irtoaa niin meillä alkaisi yritys vasta ensi vuoden puolella loppukesästä/syksystä ja mietin melkeen joka ilta nukkumaanmennessä että oispa taas raskaana/vauva

 

[Kajastus]

Tervetuloa! Ihana että lupa kolmoselle kuitenkin heltisi, täällä sitä vasta hankitaan ja kyllä, yhtä piinaa on tämä odotus, että ehkä jos... Jos lupa irtoaa niin meillä alkaisi yritys vasta ensi vuoden puolella loppukesästä/syksystä ja mietin melkeen joka ilta nukkumaanmennessä että oispa taas raskaana/vauva

En olis kyllä uskonut, että heltiää Mutta kun lupa tuli, en meinaa millään pysyä housuissani ja haluaisin jo heti yrittämään, nyt ärsytän miestä haaveilemalla ja suunnittelemalla harva se ilta, raukkaparka. Niin kauan kun toinen ei sano ehdotonta eitä, on paljon toivoa. Ja ehdotonkin ei voi muuttua ajan myötä. Itsehän kovaan ääneen mainostin nuoremman syntymän jälkeen ettei meillä enää koskaanikinätodellakaan. Eikä sinne ensi syksyynkään niin pitkä aika ole! Harrastan tuota samaa iltaisin..

 

[Heitsu1996]

Kajastus, Tervetuloa mukaan.

 

[suubi]

Hellurei! Kirjoittelen nyt tännekin kun vauvakuume taas nostanut päätään. Meillä 1v8kkja 3v7kk lapsukaiset. Vielä keväällä (korona-kevät!!!!) olin sitä mieltä että ei missään nimessä hetkeen lisää lapsia. Nyt jostain takavasemmalta vauvakuume onkin iskenyt odotettua aiemmin. Tässä ehtii väkisinkin tulla vähän isompi ikäero nuoremman ja (toivottavasti) tulevan vauvan välille. Meillä miehellä on lääkitys mikä 99% estää raskautumis mahdollisuuden ja useampi kuukausi kuluu lääkkeen lopettamisen jälkeen että siittiöt pääsee taas vauhtiin. Tämä osaltaan pitkittää tätä yrittämisen aloittamista, tiettynä vuoden aikana lääketauko on helpompi miehen sairauden kannalta jne. Mutta! Nyt hän on ilmoittanut ettei oo saanut aikaiseksi hakea lääkkeitä apteekista että 3 viikkoa jo ollut syömättä lääkkeitä. Täytyy ottaa vakavasti puheeksi että olisko nyt sama jatkaa lääketaukoa ja ryhtyä haaveilemaan kolmannesta lapsesta.

 

[Heitsu1996]

Meidän kuulumisia :) tai minun ajatuksia :D huomenna lääkäri aika niihin epilepsia asioihin, mitä aiemmin kirjoitellin. Meidän yritys ei ihan lähitulevaisuudessa ala päädytty hakea lähete uudestaan IVF hoitoihin lähempänä minun valmistumista aion palata aikaisintaan 8/21 tai viimeistään 1/22 opintoja viimeistelemään.Läheteen haku aikaisintaan 2022 keväällä viimeistään syksyllä 2022 olisin kerennyt valmistumaan ennen hoitoja olisin hoitojen aikaan töissä ja toivoon mukaan raskaus ajan. Tämän ajan voisin tiputtaa painoa, kun sitä riitää.Meillä tietenkin vaikuttaa minun hätäsektio ja kohdunrepeäminen tietenkin ennenaikaisuuden riski tämä kaikki tekijät täytyy tutkia missä kunnossa kohtu on repeämisen jäljiltä tottakai sinne arpea on jäänyt ja arpi sektiosta myös ennenaikaisuudenriski miten yritetään estellä jos merkkejä sellaisesta ilmenee sitten jos raskudun ja miten voitaisiin ehkäistä ennenaikainen syntymä. Ennestääkin on ollut haastavaa raskautuminen, kun raskaaksi tulen vain hoitojen kautta niin mites nyt, kun on tekijöitä jotka voi estää myös raskaaksi tulemisen. Jos en enää raskaudu edes hoidoilla tai ei voidaan tarjota hoitoja kaiken jälkeen se on sitten niin hyvä näinkin meidän olla 1lapsen perheenä, vaikka sitä varmaan jossain vaiheessa miettii miksi ei saatu lisää jos lisää ei synny. Nyt vain mietittytää se miten pystyy jakamaan huomion useammalle kuin yhdelle ja miten pystyy jakamaan sydämmen useammalle lapselle. Yhden lapsen ja yhden enkeli lapsen kanssa pystyy suht hyvin liikkumaankin nytkin vaikka taapero poikani on nyt entäs kahden myös se toisen lapsen holhous ja se, että hän on kiinni tiukasti minussa pitkiä aikoja taas vauvat on ihania, mutta verottaa voimia(yöheräilyt jne..)jos kaikki keskosuus ja oma kunto menee samaan kuin viimeksi. Onko kellään ollut samalaisii fiiliksiä ja miten on mennyt,kun uusia vauva on tullut taloon jos löytyy useamman lapsen äitejä ketjusta? Muutkin saavat vastata löytyykö samoja ajatuksia. Tietenkin onhan tuohon meidän sopivaan aikaankin vielä aikaa niin ajatulset voi selvitä :) Onhan ne vauvat kaikesta huolimatta aivan ihania ja raskaus+synnytys omanlaisensa kupla ja ne aivan ihanat potkut vatsassa

 

[Kajastus]

@suubi toivottavasti mies on menossa mukana ja voitte alkaa yrittämään kolmatta Jännä miten se mieli vaan muuttuu ja vauvakuume hiipii mieleen. Itse yritin sitä pitkään kieltääkin, mutta nyt se ei enää onnistu sitten millään!

@Heitsu1996 Meillä on kaksi lasta. Muistan kyllä omatkin ristiriitaiset tunteet toisen vauvan suhteen. Heillä on 2,5 vuotta ikäeroa, joten isompi ei mikään sylivauva ollut enää ja se tosiaan varmaan helpotti tilannetta. Meillä meni yllättävän kivuttomasti ja yritin tottakai parhaani mukaan antaa mahdollisimman paljon huomiota isommalle myös. Silti syyttelin itseäni illat pitkät, varsinkin tiheän imun kautena yms. Usein otin imetyksenkin ajaksi toisenkin kainaloon sohvalle. Toisaalta tilanne lähensi vanhempaa isänsä kanssa paljon ja sehän on ollut vain hyväksi

 

[Suva]

Meidän kuulumisia :) tai minun ajatuksia :D huomenna lääkäri aika niihin epilepsia asioihin, mitä aiemmin kirjoitellin. Meidän yritys ei ihan lähitulevaisuudessa ala päädytty hakea lähete uudestaan IVF hoitoihin lähempänä minun valmistumista aion palata aikaisintaan 8/21 tai viimeistään 1/22 opintoja viimeistelemään.Läheteen haku aikaisintaan 2022 keväällä viimeistään syksyllä 2022 olisin kerennyt valmistumaan ennen hoitoja olisin hoitojen aikaan töissä ja toivoon mukaan raskaus ajan. Tämän ajan voisin tiputtaa painoa, kun sitä riitää.Meillä tietenkin vaikuttaa minun hätäsektio ja kohdunrepeäminen tietenkin ennenaikaisuuden riski tämä kaikki tekijät täytyy tutkia missä kunnossa kohtu on repeämisen jäljiltä tottakai sinne arpea on jäänyt ja arpi sektiosta myös ennenaikaisuudenriski miten yritetään estellä jos merkkejä sellaisesta ilmenee sitten jos raskudun ja miten voitaisiin ehkäistä ennenaikainen syntymä. Ennestääkin on ollut haastavaa raskautuminen, kun raskaaksi tulen vain hoitojen kautta niin mites nyt, kun on tekijöitä jotka voi estää myös raskaaksi tulemisen. Jos en enää raskaudu edes hoidoilla tai ei voidaan tarjota hoitoja kaiken jälkeen se on sitten niin hyvä näinkin meidän olla 1lapsen perheenä, vaikka sitä varmaan jossain vaiheessa miettii miksi ei saatu lisää jos lisää ei synny. Nyt vain mietittytää se miten pystyy jakamaan huomion useammalle kuin yhdelle ja miten pystyy jakamaan sydämmen useammalle lapselle. Yhden lapsen ja yhden enkeli lapsen kanssa pystyy suht hyvin liikkumaankin nytkin vaikka taapero poikani on nyt entäs kahden myös se toisen lapsen holhous ja se, että hän on kiinni tiukasti minussa pitkiä aikoja taas vauvat on ihania, mutta verottaa voimia(yöheräilyt jne..)jos kaikki keskosuus ja oma kunto menee samaan kuin viimeksi. Onko kellään ollut samalaisii fiiliksiä ja miten on mennyt,kun uusia vauva on tullut taloon jos löytyy useamman lapsen äitejä ketjusta? Muutkin saavat vastata löytyykö samoja ajatuksia. Tietenkin onhan tuohon meidän sopivaan aikaankin vielä aikaa niin ajatulset voi selvitä :) Onhan ne vauvat kaikesta huolimatta aivan ihania ja raskaus+synnytys omanlaisensa kupla ja ne aivan ihanat potkut vatsassa

Mulla nyt ei toi esikoinen kyllä ollut vauva enää et omatoiminen tyttö ku kuopus syntyi joten ei ollut kiinni enää mut nyt kun oon miettinyt tätä kolmatta niin kuopus olis kuitenkin enemmän kiinni kuin esikoinen oli mutta lapset kasvaa ja oppii niin äkkiä etten olis huolissani mua ei toi yöllinen herääminen haittaa koska oon ton esikoisen kanssa herännyt 7v yhtä soittoa joka yö et tää kuopus on ollut hyvä nukkuu toivottavasti saatte vielä luvan raskautua mua pelottaa toi kohdun repeäminen kun on kaksi sektiota nyt takana

 

[Sindy]

Heippa kaikille!

Liityn myös mukaan tänne. Meillä ennestään kaksi tyttöä (5 ja 7) ja itsellä on kolmannen kaipuuta ollut jo useamman vuoden. Ei olla kotona asiasta kuitenkaan keskusteltu tosissaan ja miehestä on saanut kuvan ettei enää halua. Kuitenkin rohkaistuin kysymään tosissani asiasta ja selvisi, ettei toinen osapuoli ollutkaan niin ehdoton ja päätimme ruveta yrittämään - keväällä Oon niin kärsimätön, etten kestä ajatusta puolen vuoden odotuksesta. Siis puoli vuotta siihen, että voi käydä poistattamassa kierukan. Ja sitten yritysaika ja sitten toivottavasti odotusaika. Olisin ollut valmis vaikka heti Toisaalta, pitäisi kai olla tyytyväinen tähänkin! Toivottavasti täällä saa vähän ns. vertaistukea, muuten kun en hirveästi halua vauvahaaveista ympäriinsä huudella.

Tervetuloa ja mahtavaa kun lupa kolmannelle siellä saatu! :) Täällä mies nihkeä ajatukselle kolmannesta, mutta jodpa se siitä muuttuisi ajan kanssa :)

Hellurei! Kirjoittelen nyt tännekin kun vauvakuume taas nostanut päätään. Meillä 1v8kkja 3v7kk lapsukaiset. Vielä keväällä (korona-kevät!!!!) olin sitä mieltä että ei missään nimessä hetkeen lisää lapsia. Nyt jostain takavasemmalta vauvakuume onkin iskenyt odotettua aiemmin. Tässä ehtii väkisinkin tulla vähän isompi ikäero nuoremman ja (toivottavasti) tulevan vauvan välille. Meillä miehellä on lääkitys mikä 99% estää raskautumis mahdollisuuden ja useampi kuukausi kuluu lääkkeen lopettamisen jälkeen että siittiöt pääsee taas vauhtiin. Tämä osaltaan pitkittää tätä yrittämisen aloittamista, tiettynä vuoden aikana lääketauko on helpompi miehen sairauden kannalta jne. Mutta! Nyt hän on ilmoittanut ettei oo saanut aikaiseksi hakea lääkkeitä apteekista että 3 viikkoa jo ollut syömättä lääkkeitä. Täytyy ottaa vakavasti puheeksi että olisko nyt sama jatkaa lääketaukoa ja ryhtyä haaveilemaan kolmannesta lapsesta.

Toivottavasti pääsette pian yrittämään! :)

Meidän kuulumisia :) tai minun ajatuksia :D huomenna lääkäri aika niihin epilepsia asioihin, mitä aiemmin kirjoitellin. Meidän yritys ei ihan lähitulevaisuudessa ala päädytty hakea lähete uudestaan IVF hoitoihin lähempänä minun valmistumista aion palata aikaisintaan 8/21 tai viimeistään 1/22 opintoja viimeistelemään.Läheteen haku aikaisintaan 2022 keväällä viimeistään syksyllä 2022 olisin kerennyt valmistumaan ennen hoitoja olisin hoitojen aikaan töissä ja toivoon mukaan raskaus ajan. Tämän ajan voisin tiputtaa painoa, kun sitä riitää.Meillä tietenkin vaikuttaa minun hätäsektio ja kohdunrepeäminen tietenkin ennenaikaisuuden riski tämä kaikki tekijät täytyy tutkia missä kunnossa kohtu on repeämisen jäljiltä tottakai sinne arpea on jäänyt ja arpi sektiosta myös ennenaikaisuudenriski miten yritetään estellä jos merkkejä sellaisesta ilmenee sitten jos raskudun ja miten voitaisiin ehkäistä ennenaikainen syntymä. Ennestääkin on ollut haastavaa raskautuminen, kun raskaaksi tulen vain hoitojen kautta niin mites nyt, kun on tekijöitä jotka voi estää myös raskaaksi tulemisen. Jos en enää raskaudu edes hoidoilla tai ei voidaan tarjota hoitoja kaiken jälkeen se on sitten niin hyvä näinkin meidän olla 1lapsen perheenä, vaikka sitä varmaan jossain vaiheessa miettii miksi ei saatu lisää jos lisää ei synny. Nyt vain mietittytää se miten pystyy jakamaan huomion useammalle kuin yhdelle ja miten pystyy jakamaan sydämmen useammalle lapselle. Yhden lapsen ja yhden enkeli lapsen kanssa pystyy suht hyvin liikkumaankin nytkin vaikka taapero poikani on nyt entäs kahden myös se toisen lapsen holhous ja se, että hän on kiinni tiukasti minussa pitkiä aikoja taas vauvat on ihania, mutta verottaa voimia(yöheräilyt jne..)jos kaikki keskosuus ja oma kunto menee samaan kuin viimeksi. Onko kellään ollut samalaisii fiiliksiä ja miten on mennyt,kun uusia vauva on tullut taloon jos löytyy useamman lapsen äitejä ketjusta? Muutkin saavat vastata löytyykö samoja ajatuksia. Tietenkin onhan tuohon meidän sopivaan aikaankin vielä aikaa niin ajatulset voi selvitä :) Onhan ne vauvat kaikesta huolimatta aivan ihania ja raskaus+synnytys omanlaisensa kupla ja ne aivan ihanat potkut vatsassa

Mulla oli samoja ajatuksia silloin kun meidän kuopus syntyi, näillä siis ikäeroa vajaa 1 v ja 4 kk. Esikoinen otti kyllä heti hyvin kuopuksen vastaan, oli toki itsekin vielä tosi pieni silloin, Mutta kyllä sitä rakkautta ja huomiota riittää molemmille ja uusiin tilanteisiin ja arkeen sopeutuu kyllä, tarvittaessa pyytää apua jos omat voimavarat eivät riitä. Ja lapsista on kyllä sitten seuraa toisilleenkin, nää meidän omat on nykyään kun paita ja peppu.

 

[huomio]

Tervetuloa ja mahtavaa kun lupa kolmannelle siellä saatu! :) Täällä mies nihkeä ajatukselle kolmannesta, mutta jodpa se siitä muuttuisi ajan kanssa :)


Toivottavasti pääsette pian yrittämään! :)



Mulla oli samoja ajatuksia silloin kun meidän kuopus syntyi, näillä siis ikäeroa vajaa 1 v ja 4 kk. Esikoinen otti kyllä heti hyvin kuopuksen vastaan, oli toki itsekin vielä tosi pieni silloin, Mutta kyllä sitä rakkautta ja huomiota riittää molemmille ja uusiin tilanteisiin ja arkeen sopeutuu kyllä, tarvittaessa pyytää apua jos omat voimavarat eivät riitä. Ja lapsista on kyllä sitten seuraa toisilleenkin, nää meidän omat on nykyään kun paita ja peppu.

Komppaan Sindya, meillä vähän vajaa kaksi vuotta ikäeroa pienillä ja hyvin on mennyt, vaikka raskastakin on toki välillä ollut. Mutta en mistään hinnasta tekisi mitään toisin onhan se iso mullistus kun yhtäkkiä lapsia onkin kaksi, mutta kaikki kyllä sopeutuvat tilanteeseen aikanaan ja rakkauden määrä vaan kasvaa minusta

 

[Haukikanto]

Mäkin roikun täällä (hämmentävää että jossain oli vähän samantapainen ketju mutta törmään näihin vuorotellen???). Miten kauan voi mennä että kierto käynnistyy? Tenava on jo noin vuoden vanha.

 

[huomio]

Mäkin roikun täällä (hämmentävää että jossain oli vähän samantapainen ketju mutta törmään näihin vuorotellen???). Miten kauan voi mennä että kierto käynnistyy? Tenava on jo noin vuoden vanha.

Ilmeisesti voi mennä joskus kauankin! Tsemppiä, odottavan aika on pitkä... En nyt muista yhtään mikä sinulla oli tilanne, imetätkö vielä tms. jotain muuta mikä voisi sotkea kiertoa?

 

[Candice]

Onkohan miten aktiivisesti porukkaa tässä ketjussa?

Meillä tilanne se, että en ollut ennen syksyä edes ajatellut mitään vauvajuttuja ja tarkoitus oli ensi keväänä aloittaa pikku kakkosen yritys. Vähän vahingossa kuitenkin tulin alkusyksystä raskaaksi, mutta se päättyi keskenmenoon pari viikkoa sitten. Nyt vauvakuume tietysti hirmuinen, mutta tyhjennys ei sujunut ihan oletetusti ja elimistö kaipaa toipumisaikaa. Ensi viikolla vasta testailen, josko saisi negan raskaustestiin ja tämän ruljanssin ohi. Hemoglobiini jäi runsaan vuodon takia alle sadan, enkä uskalla uutta yritystä ennen kuin se normalisoituu. Tästä kontrolli kuukauden päästä, onko noussut oletetusti, vai tarvitseeko vauhdittaa rautakuurilla (kiitos aivan ihanan työterveyshoitajan, muualta sanottiin, että ei tarvitse kontrolloida). Ja jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, niin nyt mies haluaa lykätä yritystä syksyyn asti.

Onhan meillä tuo ihana esikoinen ja lykkäämisessä ihan järkeäkin, niin ehtisi tyttö vielä vähän kasvaa. Ihan niin kuin suunniteltiin. Mutta tämä vauvakuume tuli nyt ihan puskista ja odottaminen on ihan tuskaa. Esikoista kuumeilin tuskaiset viisi vuotta ja lopulta onneksi tärppäsi ekasta kierrosta, kun viimein alettiin yrittäminen, olisin muuten varmaan tullut hulluksi. Nyt ikää on kuitenkin enemmän ja luottamus omaan kroppaan kokenut kolauksen. Kevääseen olisin jaksanut odottaa, mutta syksyyn on vielä melkein vuosi!

 

[Kajastus]

Ilmeisesti aktiivisuus vähän vaihtelevaa Toisaalta, yrittämisen odottamisesta ei ihan kauheasti ole kyllä puhuttavaakaan. Olen todella pahoillani keskenmenosi johdosta, kuulostaa hurjalta haluaisin lohduttaa sanomalla, että ainakin mies haluaa myös yrittää, mutta ymmärrän kyllä täysin tuskasi ensi syksyyn odottelusta! Miten voikin vauvakuume nousta sellaisiin lukemiin, ettei oikein muuta osaa edes ajatella Meillä mies haluaa koronan takia odotella, ei kuulemma halua että olen sitten raskaana ja hän tuo taudin kotiin jostain kun tekee töitä vielä Helsingissä ja itse olen etätöissä. Ja minä taas niin malttamaton, en millään haluaisi odotella sinne kevääseen saakka. Olisin halunnut ryhtyä hommiin heti. En myöskään ajatellut toisen lapsen jälkeen enää haluavani, vaan jostain se vauvakuume pukkasi päälle vuosi sitten. Nyt on sitten odoteltu. Kevät tuntuu ihan nurkan takana ja silti niin tajuttoman kaukana ja itseä pelottaa hurjasti, jos ei sitten tärppääkään, siinähän menee mielenterveys välittömästi. Jospa teilläkin mies vielä heltyisi ja haluaisi myös aloittaa yrittämisen jo keväällä

 

[Sindy]

Onkohan miten aktiivisesti porukkaa tässä ketjussa?

Meillä tilanne se, että en ollut ennen syksyä edes ajatellut mitään vauvajuttuja ja tarkoitus oli ensi keväänä aloittaa pikku kakkosen yritys. Vähän vahingossa kuitenkin tulin alkusyksystä raskaaksi, mutta se päättyi keskenmenoon pari viikkoa sitten. Nyt vauvakuume tietysti hirmuinen, mutta tyhjennys ei sujunut ihan oletetusti ja elimistö kaipaa toipumisaikaa. Ensi viikolla vasta testailen, josko saisi negan raskaustestiin ja tämän ruljanssin ohi. Hemoglobiini jäi runsaan vuodon takia alle sadan, enkä uskalla uutta yritystä ennen kuin se normalisoituu. Tästä kontrolli kuukauden päästä, onko noussut oletetusti, vai tarvitseeko vauhdittaa rautakuurilla (kiitos aivan ihanan työterveyshoitajan, muualta sanottiin, että ei tarvitse kontrolloida). Ja jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, niin nyt mies haluaa lykätä yritystä syksyyn asti.

Onhan meillä tuo ihana esikoinen ja lykkäämisessä ihan järkeäkin, niin ehtisi tyttö vielä vähän kasvaa. Ihan niin kuin suunniteltiin. Mutta tämä vauvakuume tuli nyt ihan puskista ja odottaminen on ihan tuskaa. Esikoista kuumeilin tuskaiset viisi vuotta ja lopulta onneksi tärppäsi ekasta kierrosta, kun viimein alettiin yrittäminen, olisin muuten varmaan tullut hulluksi. Nyt ikää on kuitenkin enemmän ja luottamus omaan kroppaan kokenut kolauksen. Kevääseen olisin jaksanut odottaa, mutta syksyyn on vielä melkein vuosi!

Tervetuloa mukaan jutustelemaan. :)
Tosiaan täällä aktiivisuus vaihtelee..
Ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan keskenmenon ja, ettei tyhjennys ole sujunut suunnitelmien mukaisesti.
Toivottavasti kroppa palautuu hyvin, tsemppiä!
Toivotaan miehen mielen muuttuvan, että pääsette yrittämään jo aikaisemmin.:)

Meillä mies taas puhui yksi päivä siihen suuntaan, että rivien välistä voi lukea, että kolmas olisi mahdollinen jossain vaiheessa, mutta tänään kerroin kuulleeni useamman raskausuutisen, niin mies totesi, että meidän vauvat oli kyllä jo tässä

 

[huomio]

Tervetuloa mukaan jutustelemaan. :)
Tosiaan täällä aktiivisuus vaihtelee..
Ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan keskenmenon ja, ettei tyhjennys ole sujunut suunnitelmien mukaisesti.
Toivottavasti kroppa palautuu hyvin, tsemppiä!
Toivotaan miehen mielen muuttuvan, että pääsette yrittämään jo aikaisemmin.:)

Meillä mies taas puhui yksi päivä siihen suuntaan, että rivien välistä voi lukea, että kolmas olisi mahdollinen jossain vaiheessa, mutta tänään kerroin kuulleeni useamman raskausuutisen, niin mies totesi, että meidän vauvat oli kyllä jo tässä

Ja sitten väitetään että naisen mieli muuttuu kuin tuulen suunta Jospa se mies kuitenkin vielä heltyisi!

Tervetuloa uudet keskustelijat, täällä on aina vähän hiljaista välillä kun itselläkään ei mitään uutta, samalla odottelulinjalla mennään. Täälläkin olisi tuo loppukesä/syksy vasta aloitusajankohtana jos nyt lupa kolmanteen edes heltiää ja pitkä on odotus ollut ja on edelleen kun vauvakuume +100

Eli samaistun vahvasti fiiliksiinne Candice ja Kajastus!

Sen verran itselläni ehkä uusia tuulia, että vahvasti olen kallistumassa siihen, että ehkäisykapseli saa lähteä kävelemään piakoin kun ei ota tämä vuotaminen tasaantuakseen, migreenit vaivaa ja muuta mukavaa. Tarkoitus siirtyä kortsuihin sitten ja jospa sen kolmannenkin saisi antaa sitten tulla

 

[Sindy]

Ja sitten väitetään että naisen mieli muuttuu kuin tuulen suunta Jospa se mies kuitenkin vielä heltyisi!

Tervetuloa uudet keskustelijat, täällä on aina vähän hiljaista välillä kun itselläkään ei mitään uutta, samalla odottelulinjalla mennään. Täälläkin olisi tuo loppukesä/syksy vasta aloitusajankohtana jos nyt lupa kolmanteen edes heltiää ja pitkä on odotus ollut ja on edelleen kun vauvakuume +100

Eli samaistun vahvasti fiiliksiinne Candice ja Kajastus!

Sen verran itselläni ehkä uusia tuulia, että vahvasti olen kallistumassa siihen, että ehkäisykapseli saa lähteä kävelemään piakoin kun ei ota tämä vuotaminen tasaantuakseen, migreenit vaivaa ja muuta mukavaa. Tarkoitus siirtyä kortsuihin sitten ja jospa sen kolmannenkin saisi antaa sitten tulla

Niimpä, kyllä tuntuu, että nuo miehet on enemmän niitä tuuliviirejä

Inhottavia vaivoja kyllä kapselista ei ole kyllä itseäni yhtään kaduttanut kierukan poisto :) Ja toivotaan, että molemmille se lupa vielä heltiää

Onneksi marraskuu on kohta ohi ja voi aloittaa joulun odotuksen

 

[Candice]

Niin, eipä tästä odottelusta tosiaan mahdottomasti kerrottavaa ole. Mut jospa sillon tällön joku viesti tulis vaihdettua.

Meilläkin esikoisen syntymän jälkeen kortsu ollut käytössä, kun en halunnut hormoneja enää enempää sotkea. En myöskään viitsinyt ottaa kierukkaa vuoden tai kahden takia. Nyt tietty km:n jälkeen tietysti kaikki sekaisin ja tuhruvuoto vaan jatkuu ja jatkuu.

Mä ajattelin, että aloitan hienovaraisen vihjailun, kunhan kroppa tästä toipuu. Jospa pääsis edes vähän aiemmin aloittamaan. Tuntu ihan hirveeltä kun kävin hakemassa miehen siskolla lainassa olleet ihan pienet vauvanvaatteet takaisin ja anoppi kyseli että onko meille tulossa vauva ja kun sanoin että ei niin jatko vielä, että millon meinattiin ja että minun vuorohan se ois seuraavaks.

 

[Haukikanto]

Ilmeisesti voi mennä joskus kauankin! Tsemppiä, odottavan aika on pitkä... En nyt muista yhtään mikä sinulla oli tilanne, imetätkö vielä tms. jotain muuta mikä voisi sotkea kiertoa?

Imetän. Yötä päivää . Vauva täyttää vuoden joulukuussa...

 

[Haukikanto]

Onkohan miten aktiivisesti porukkaa tässä ketjussa?

Meillä tilanne se, että en ollut ennen syksyä edes ajatellut mitään vauvajuttuja ja tarkoitus oli ensi keväänä aloittaa pikku kakkosen yritys. Vähän vahingossa kuitenkin tulin alkusyksystä raskaaksi, mutta se päättyi keskenmenoon pari viikkoa sitten. Nyt vauvakuume tietysti hirmuinen, mutta tyhjennys ei sujunut ihan oletetusti ja elimistö kaipaa toipumisaikaa. Ensi viikolla vasta testailen, josko saisi negan raskaustestiin ja tämän ruljanssin ohi. Hemoglobiini jäi runsaan vuodon takia alle sadan, enkä uskalla uutta yritystä ennen kuin se normalisoituu. Tästä kontrolli kuukauden päästä, onko noussut oletetusti, vai tarvitseeko vauhdittaa rautakuurilla (kiitos aivan ihanan työterveyshoitajan, muualta sanottiin, että ei tarvitse kontrolloida). Ja jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, niin nyt mies haluaa lykätä yritystä syksyyn asti.

Onhan meillä tuo ihana esikoinen ja lykkäämisessä ihan järkeäkin, niin ehtisi tyttö vielä vähän kasvaa. Ihan niin kuin suunniteltiin. Mutta tämä vauvakuume tuli nyt ihan puskista ja odottaminen on ihan tuskaa. Esikoista kuumeilin tuskaiset viisi vuotta ja lopulta onneksi tärppäsi ekasta kierrosta, kun viimein alettiin yrittäminen, olisin muuten varmaan tullut hulluksi. Nyt ikää on kuitenkin enemmän ja luottamus omaan kroppaan kokenut kolauksen. Kevääseen olisin jaksanut odottaa, mutta syksyyn on vielä melkein vuosi!

Voi ei! Pahoittelut!!!

 

[Haukikanto]

Ilmeisesti aktiivisuus vähän vaihtelevaa Toisaalta, yrittämisen odottamisesta ei ihan kauheasti ole kyllä puhuttavaakaan. Olen todella pahoillani keskenmenosi johdosta, kuulostaa hurjalta haluaisin lohduttaa sanomalla, että ainakin mies haluaa myös yrittää, mutta ymmärrän kyllä täysin tuskasi ensi syksyyn odottelusta! Miten voikin vauvakuume nousta sellaisiin lukemiin, ettei oikein muuta osaa edes ajatella Meillä mies haluaa koronan takia odotella, ei kuulemma halua että olen sitten raskaana ja hän tuo taudin kotiin jostain kun tekee töitä vielä Helsingissä ja itse olen etätöissä. Ja minä taas niin malttamaton, en millään haluaisi odotella sinne kevääseen saakka. Olisin halunnut ryhtyä hommiin heti. En myöskään ajatellut toisen lapsen jälkeen enää haluavani, vaan jostain se vauvakuume pukkasi päälle vuosi sitten. Nyt on sitten odoteltu. Kevät tuntuu ihan nurkan takana ja silti niin tajuttoman kaukana ja itseä pelottaa hurjasti, jos ei sitten tärppääkään, siinähän menee mielenterveys välittömästi. Jospa teilläkin mies vielä heltyisi ja haluaisi myös aloittaa yrittämisen jo keväällä

No voi että mikä sielläki on tilanne. Sanonko-mitkä koronat! Ite aiemmin lykkäsin vauvan hankintaa mutta pari km tuotti realismia luontoa kohtaan ja lopetin kuukausi-pelaamisen (alunperin tähtäilin alkuvuoteen). Oon pessimistinä miettinyt että ei tuo korona jää ainoaksi - voiko yhteiskunta palautua enää samaksi kuin ennen koronaa...voiko siitä päästä edes eroon lyhyellä aikavälillä. Toivottavasti ettw joudu lykkäämään kauan.