Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heitsu, Kiva kuulla että siellä on nyt leikkaus jo takana päin ja toivottavasti kivutkin! :) Vuosi ei ole lainkaan pitkä aika odotella hoitoihin, joten kohtahan sekin on jo ajankohtaista teillä. ;)
Mun mies pudotti ketogeenisellä ruokavaliolla todella näppärästi painoa, joten kyllä se varmasti toimii! :)
Ja lisäksi ne ruuatkin ovat hyviä, joten ei kuitenkaan sinänsä mikään "kitudieetti" ole. Tsemppiä!!
 
Kiva että leikkaus on nyt takana ja neurologillekin on jo aika tarkistamaan epilepsian tilanne. :) Toivottavasti leikkauksesta toipuminen on sujunut hyvin. Onnea laihdutusprojektiin!

Täällä on menossa jo 26. rv. Tuntuu että aika menee ihan hirveää vauhtia. Välillä on liitoskivut olleet aika pahoja, mutta fysioterapeutin antamat ohjeet on niitä helpottaneet.
 
Kiva että leikkaus on nyt takana ja neurologillekin on jo aika tarkistamaan epilepsian tilanne. :) Toivottavasti leikkauksesta toipuminen on sujunut hyvin. Onnea laihdutusprojektiin!

Täällä on menossa jo 26. rv. Tuntuu että aika menee ihan hirveää vauhtia. Välillä on liitoskivut olleet aika pahoja, mutta fysioterapeutin antamat ohjeet on niitä helpottaneet.
Tsemppiä raskauteen :) Poikani synty just 26 rv kiitos laihdutusprojekti tsemppauksesta leikkauksesta toipuminen mennyt hyvin ilman sen isompaa ongelmaa.
 
Kuulumisia minun suunnalta :) vähän reilu viikko sitten tehtiin sappirakonpoisto niiden sappikivien takia yhden yön sairaalassa olin ja tällä hetkellä ei enää leikkaus kipuja eikä isompia tuntemuksia rajoitukset leikkauksen päällä ei saa nostelläa eikä kumartua 2-3viikkoon mies hoitaa kotia tämän aikaa. Epilepsiankin suhteen on jo tk aika marraskuun alulle varattu, kun edellisen kerran neurologin kanssa oli puhetta pitäisi tutkia ja katsoa missä tilanteessa epilepsia on kohtauksia ei oo ollut kun viimeksi lapsena. Tästäkin keskustellut jo tovi aikaa ennen pojan syntymää ja poikakin tänään täytti 1v7kk. Terveysaseman kautta joudun menemään pyytämään ensin neurologille lähetettä ja sen kautta asia lähtee rullaamaan. Näiden jälkeen voi tarkemmin miettiä mikä on hyvä ajankohta hakea hoitoihin lähete. Suunnitelmana oli aikaisintaan vuoden päästä lähete. Nyt kun leikkauksen jälkeiset rajoitukset ja muutenkin toivun entiselleen ajattelin tiputtaa painoa sitä, kun on paljon mistä tiputtaa hoitoihin kun on bmi raja ja olen yli bmi rajan jos näin entisellään jatkan tai pian hakisin lähetteen jos sellainen olisi edes mahdollista meidän tilanteessa ei ole mahdollista voisi olla lähete hylättäisiin just painon takia ajattelin alkaa ketogeeniselle ja sillä tiputtaa painoa :) tuskin lopun elämää olen ketogeenisellä ruokavaliolla, mutta sen aikaa, että saan elämäntavan oikeaan ja painon+kykenen hallitsemaan sekaruokavaliossa itteni.

Hyvä, että leikaus on jo takana päin ja pikaista toipumista. Tsemppiä painonpudotukseen.

Meillä mies on edelleen nihkeä kolmannen lapsen suhteen... Voi olla, että haaveeksi jää:sorry:


Kiva että leikkaus on nyt takana ja neurologillekin on jo aika tarkistamaan epilepsian tilanne. :) Toivottavasti leikkauksesta toipuminen on sujunut hyvin. Onnea laihdutusprojektiin!

Täällä on menossa jo 26. rv. Tuntuu että aika menee ihan hirveää vauhtia. Välillä on liitoskivut olleet aika pahoja, mutta fysioterapeutin antamat ohjeet on niitä helpottaneet.

Oi vitsit, oletpas jo pitkällä! Hyvää loppu odotusta:happy:
 
Kiitos! <3

Voi harmi jos miehesi ei lämpene Sindy. :( Toivotaan vielä että aika auttaisi.
 
Kiva että leikkaus on nyt takana ja neurologillekin on jo aika tarkistamaan epilepsian tilanne. :) Toivottavasti leikkauksesta toipuminen on sujunut hyvin. Onnea laihdutusprojektiin!

Täällä on menossa jo 26. rv. Tuntuu että aika menee ihan hirveää vauhtia. Välillä on liitoskivut olleet aika pahoja, mutta fysioterapeutin antamat ohjeet on niitä helpottaneet.


Miten pitkällä jo olet! :shy:
Aivan uskomatonta vauhtia aika menee..
Täällä poksuttiin 30+0 eilen :love7
 
Sindy, Minäkin haluan ajatella että aika voisi tehdä tehtävänsä ja kääntää vielä miehesi pään myönteisempään. ;) Meilläkin mies alkoi todella lämmetä ajatukselle kolmannesta vasta kun kuopus oli lähemmäs 2v ja oli ehtinyt yksi km olla.
Ja hän ainenkin sanoi juuri että tätä kolmatta odottaa ihan erilailla innolla ja uskoo, kuten minäkin, sujahtavan tähän perheeseen kivuttomammin kuin kakkosen.
 
Kiitos! :Heartred

Voi harmi jos miehesi ei lämpene Sindy. :sad001 Toivotaan vielä että aika auttaisi.
Toivotaan:Heartred Tuntuu, että se on nyt tympääntynyt kaikkeen.. :meh:
Sindy, Minäkin haluan ajatella että aika voisi tehdä tehtävänsä ja kääntää vielä miehesi pään myönteisempään. :wink Meilläkin mies alkoi todella lämmetä ajatukselle kolmannesta vasta kun kuopus oli lähemmäs 2v ja oli ehtinyt yksi km olla.
Ja hän ainenkin sanoi juuri että tätä kolmatta odottaa ihan erilailla innolla ja uskoo, kuten minäkin, sujahtavan tähän perheeseen kivuttomammin kuin kakkosen.
Kiitos tsemppaavista ajatuksista:Heartred Toivotaan tosiaan ajan auttavan. Kiva kuulla, että mies on siellä innoissaan tulevasta pienokaisesta. Ja voi että miten aika menee hirveetä vauhtia ja sinäkin jo noin pitkällä, kohtahan hän on jo täällä:Heartblue Ihanaa loppu odotusta sinullekkin :Heartred
 
Onpas ihanaa miten monta täältä on siirtynyt yrittäviin tai jopa plussannut! Pitkään olen ollut poissa, aina välillä käynyt vilkuilemassa tilanteita.

Tässä kävi omalla kohdalla nyt niin, että juuri kun alettiin kunnolla miehen kanssa keskustella kolmannesta lapsesta, minut yhtäkkiä valittiinkin hakemaani tehtävään, mikä tarkoittaa että ihan lähiaikoina ei lapsia ole tarkoitus saattaa alulle. Jos koskaan, sillä ikää tulee koko ajan lisää. Tämä työ oli kuitenkin sellainen mahdollisuus että kannatti kokeilla ja hieman yllätti tämä lopputulos. En sulje kolmatta kokonaan pois, mutta ainakin vuosi tässä pitäisi keskittyä uusiin työtehtäviin ja kasvaneeseen vastuuseen - ja sitten katsoa onko vauva-arki vielä vaihtoehto sitten lähempänä 40v.

Ihanaa loppuvuotta kaikille omiin tilanteisiin, toivottavasti kaikki sitä toivovat pääsevät yrittämään ja hyvää loppuraskautta ainakin Miitulle ja Vargynjalle!
 
Kuulumisia minun suunnalta :) vähän reilu viikko sitten tehtiin sappirakonpoisto niiden sappikivien takia yhden yön sairaalassa olin ja tällä hetkellä ei enää leikkaus kipuja eikä isompia tuntemuksia rajoitukset leikkauksen päällä ei saa nostelläa eikä kumartua 2-3viikkoon mies hoitaa kotia tämän aikaa. Epilepsiankin suhteen on jo tk aika marraskuun alulle varattu, kun edellisen kerran neurologin kanssa oli puhetta pitäisi tutkia ja katsoa missä tilanteessa epilepsia on kohtauksia ei oo ollut kun viimeksi lapsena. Tästäkin keskustellut jo tovi aikaa ennen pojan syntymää ja poikakin tänään täytti 1v7kk. Terveysaseman kautta joudun menemään pyytämään ensin neurologille lähetettä ja sen kautta asia lähtee rullaamaan. Näiden jälkeen voi tarkemmin miettiä mikä on hyvä ajankohta hakea hoitoihin lähete. Suunnitelmana oli aikaisintaan vuoden päästä lähete. Nyt kun leikkauksen jälkeiset rajoitukset ja muutenkin toivun entiselleen ajattelin tiputtaa painoa sitä, kun on paljon mistä tiputtaa hoitoihin kun on bmi raja ja olen yli bmi rajan jos näin entisellään jatkan tai pian hakisin lähetteen jos sellainen olisi edes mahdollista meidän tilanteessa ei ole mahdollista voisi olla lähete hylättäisiin just painon takia ajattelin alkaa ketogeeniselle ja sillä tiputtaa painoa :) tuskin lopun elämää olen ketogeenisellä ruokavaliolla, mutta sen aikaa, että saan elämäntavan oikeaan ja painon+kykenen hallitsemaan sekaruokavaliossa itteni.

Hyvä että siellä on tilanne parempaan päin! Ja tuota ketogeenistä on kehuttu paljon, toivottavasti saat siitä avun. Tsemppiä kovasti!
 
Hyvä, että leikaus on jo takana päin ja pikaista toipumista. Tsemppiä painonpudotukseen.

Meillä mies on edelleen nihkeä kolmannen lapsen suhteen... Voi olla, että haaveeksi jää:sorry:




Oi vitsit, oletpas jo pitkällä! Hyvää loppu odotusta:happy:

Minustakin tuntui tässä välissä siltä, että mies on kovin nihkeä ja haaveeksi jää, mutta annoin asian vaan olla vaikka teki mieli alkaa melkein riidellä ja sitten kun tuli taas ihan vasta puheeksi asia (miehen aloitteesta) niin totesin siihen ihan kiihkottomasti, että miettii sitä, että kumpaa asia enemmän loppuelämän ajan harmittaa, minua se, ettei meille tulisi enää kolmatta lasta vaikka sen tosi paljon haluaisin vai häntä se, että meille tulisi kolmas lapsi.

Miehellä selvästi huolettaa jaksaminen, mutta ei ehkä tässä vaiheessa vielä osaa aatella sitä, että kyllähän se taas on sitten ihan erilaista, kun nämä kaksi aiempaa on isompia jo silloin jos vielä vauva tulisi. Ja myös se, että en halua sitä lasta just nyt, vaan vähän myöhemmin.

Eli se aika voi tehdä ihmeitä :happy:

Ei täälläkään toki voi edelleenkään varmaksi huudella että se kolmas vielä tulisi, mutta ehkä, ehkä. Siihen toivoon kovasti takerrun. En ole suostunut luopumaan vauvakamoistakaan, vaikka mies jotain vaunuista höpötti, että eihän me enää tarvita näitä.
 
Ja tosiaan, vastahan te odottajat plussasitte :love017 mieletöntä miten äkkiä aika menee! Hyvää loppuodotusta kaikille :Heartred
 
Minustakin tuntui tässä välissä siltä, että mies on kovin nihkeä ja haaveeksi jää, mutta annoin asian vaan olla vaikka teki mieli alkaa melkein riidellä ja sitten kun tuli taas ihan vasta puheeksi asia (miehen aloitteesta) niin totesin siihen ihan kiihkottomasti, että miettii sitä, että kumpaa asia enemmän loppuelämän ajan harmittaa, minua se, ettei meille tulisi enää kolmatta lasta vaikka sen tosi paljon haluaisin vai häntä se, että meille tulisi kolmas lapsi.

Miehellä selvästi huolettaa jaksaminen, mutta ei ehkä tässä vaiheessa vielä osaa aatella sitä, että kyllähän se taas on sitten ihan erilaista, kun nämä kaksi aiempaa on isompia jo silloin jos vielä vauva tulisi. Ja myös se, että en halua sitä lasta just nyt, vaan vähän myöhemmin.

Eli se aika voi tehdä ihmeitä :happy:

Ei täälläkään toki voi edelleenkään varmaksi huudella että se kolmas vielä tulisi, mutta ehkä, ehkä. Siihen toivoon kovasti takerrun. En ole suostunut luopumaan vauvakamoistakaan, vaikka mies jotain vaunuista höpötti, että eihän me enää tarvita näitä.
Ei meillä ole suoranaisesti asiasta toviin puhuttu, välillä vaan sivulauseissa mies toteaa ettei enää.. Juuri tuo jaksaminenkin on hänellä mielessä.

Jotain ihan pienimpiä vaatteita ja ihan pikku vauva tavaroita olen kerennyt myydä ennen kuin iski kuumeilu tästä kolmannesta. Nykyään jos mies on sanonut jostain pieneksi jääneistä vaatteista tms. Että voisi laittaa jo eteenpäin niin olen todennut ettei vielä..

Mutta positiiviseenpaan suuntaan ainakin teillä mennyt miehen puheet, hyvä juttu!:happy:
 
Heips tänne pitkästä aikaa.
Aattelin laittaa vähän kuulumisia kun täällä aikasemmin ollu aktiivinen. Ero tuli ja nyt on mahdollinen uusi kumppani jonka kanssa vauva asiat ovat selkeämmät kuin koskaan :p joten tuskin tuun tänne hirveesti enää höpöttelemään mutta toivon teille kaikille ihanaa syksyä/tulevaa talvea:smiley-bounce013
 
Ihana kun tulitte kertomaan kuulumisia. :) Toivottavasti kaikki vauvaa toivovat pääsevät vielä yrityspuuhiin ja vauvan saavat. Pikaista plussaa Hems!
 
Ei meillä ole suoranaisesti asiasta toviin puhuttu, välillä vaan sivulauseissa mies toteaa ettei enää.. Juuri tuo jaksaminenkin on hänellä mielessä.

Jotain ihan pienimpiä vaatteita ja ihan pikku vauva tavaroita olen kerennyt myydä ennen kuin iski kuumeilu tästä kolmannesta. Nykyään jos mies on sanonut jostain pieneksi jääneistä vaatteista tms. Että voisi laittaa jo eteenpäin niin olen todennut ettei vielä..

Mutta positiiviseenpaan suuntaan ainakin teillä mennyt miehen puheet, hyvä juttu!:happy:

Juu sitä meilläkin oli paljon vielä tuossa että mies töksäytteli sivulauseessa ettei tule meille enää lapsia ja saat jonkun muun kanssa tehdä, mutta en vaan niihin ottanut muuten kantaa kuin vain sanomalla että olen eri mieltä :hilarious: kyllä se edelleen siis aloitti sen keskustelun tuossa yhtenä päivänä kun olin ihan kypsä töihin ja totesin että oisin ihan valmis jäämään kotiin lasten kanssa, että ei ainakaan paksuksi laiteta sinua (miehet, ihan niin kuin se nyt muutenkaan tilauksesta tapahtuisi :joyful::facepalm:), mutta tosiaan tarjosi sitten itselle hyvän väylän tuoda omaa kantaani esiin, eikä se nyt suoriltaan ampunut alas.

Onhan tämä omanlaista hommaa näiden pienten kanssa, että kyllä minä ne jaksamisen epäilyt miesten suunnalta toisaalta ymmärränkin. Mutta tosiaan jos ei ihan nyt heti tässä hetkessä ole sitä vauvaa pamauttamassa tulille, niin onhan noilla pienillä vielä aikaa kasvaa. :rolleyes: ja sitten isommista on seuraa toisilleen ja toisaalta jo vähän apuakin ja ovat paljon omatoimisempia.
 
Juu sitä meilläkin oli paljon vielä tuossa että mies töksäytteli sivulauseessa ettei tule meille enää lapsia ja saat jonkun muun kanssa tehdä, mutta en vaan niihin ottanut muuten kantaa kuin vain sanomalla että olen eri mieltä :hilarious: kyllä se edelleen siis aloitti sen keskustelun tuossa yhtenä päivänä kun olin ihan kypsä töihin ja totesin että oisin ihan valmis jäämään kotiin lasten kanssa, että ei ainakaan paksuksi laiteta sinua (miehet, ihan niin kuin se nyt muutenkaan tilauksesta tapahtuisi :joyful::facepalm:), mutta tosiaan tarjosi sitten itselle hyvän väylän tuoda omaa kantaani esiin, eikä se nyt suoriltaan ampunut alas.

Onhan tämä omanlaista hommaa näiden pienten kanssa, että kyllä minä ne jaksamisen epäilyt miesten suunnalta toisaalta ymmärränkin. Mutta tosiaan jos ei ihan nyt heti tässä hetkessä ole sitä vauvaa pamauttamassa tulille, niin onhan noilla pienillä vielä aikaa kasvaa. :rolleyes: ja sitten isommista on seuraa toisilleen ja toisaalta jo vähän apuakin ja ovat paljon omatoimisempia.
Niimpä, kokoajan pikkuset kasvaa.:)
Ja tosiaan miehellä edelleen paljon työstressiä niin sekin varmasti vaikuttaa.. Mutta antaa ajan kulua jos mieli vaikka muuttuisi :happy:

Heips tänne pitkästä aikaa.
Aattelin laittaa vähän kuulumisia kun täällä aikasemmin ollu aktiivinen. Ero tuli ja nyt on mahdollinen uusi kumppani jonka kanssa vauva asiat ovat selkeämmät kuin koskaan :p joten tuskin tuun tänne hirveesti enää höpöttelemään mutta toivon teille kaikille ihanaa syksyä/tulevaa talvea:smiley-bounce013
Kiva kuulla! Toivotaan teille pikaista plussaa:)
 
Hei kaikille liityn tänne vaihteeksi haaveilee kolmannesta vauvasta <3 lueskelin tuossa ja huomasin täällä monta tuttua nimeä edellisestä kerrasta kun yritettiin tota meidän pikkukakkosta joka on heinäkuinen 2019.. Eli jollei joku muista jotakin niin oon nyt 2 lapsen äiti ja mulla on todella paha endo jonka piti estää kokonaan raskautuminen mut niiku näette ettei niin ole käynyt.. Mulla tosiaan on nyt kaksi sektiota takana ja mies pelkää että kuolen ja kohtu repeää jos tuun raskaaksi vielä.. Mutta oon nyt koittanut toitottaa ettei nii tuu käymään mut täytyy varmaan vielä hakea lääkäriltä lausunto et voidaan yrittää mikäli mies vielä sen kolmannen haluaisi.. Meillä on tilanne että hän sanoi että kakkonen olis viimeinen lapsi mutta hän on niin kiltti ja oon periksi antamaton ja kauniisti juttelemalla tarpeeksi kauan uskon että saan tahtoni läpi :angelic: mut mua edes auttaa se että hänen ystävilleen on tulossa neljäs lapsi ja päästään nuuhkii vauvaa kohtapuolin jahhänen ystävä myös on innoissaan vauvasta joten jos sais vaikutteita sieltä :happy:
 
Heippa kaikille!

Liityn myös mukaan tänne. Meillä ennestään kaksi tyttöä (5 ja 7) ja itsellä on kolmannen kaipuuta ollut jo useamman vuoden. Ei olla kotona asiasta kuitenkaan keskusteltu tosissaan ja miehestä on saanut kuvan ettei enää halua. Kuitenkin rohkaistuin kysymään tosissani asiasta ja selvisi, ettei toinen osapuoli ollutkaan niin ehdoton ja päätimme ruveta yrittämään - keväällä :smiley-angry016 Oon niin kärsimätön, etten kestä ajatusta puolen vuoden odotuksesta. Siis puoli vuotta siihen, että voi käydä poistattamassa kierukan. Ja sitten yritysaika ja sitten toivottavasti odotusaika. Olisin ollut valmis vaikka heti :grin Toisaalta, pitäisi kai olla tyytyväinen tähänkin! Toivottavasti täällä saa vähän ns. vertaistukea, muuten kun en hirveästi halua vauvahaaveista ympäriinsä huudella.
 
Tervetuloa uudet mukaan kuumeilemaan ja odottamaan oikeaa aikaa. :) (Huutelee ketjun pitkäaikaiskäyttäjä, joka on lopulta onnellisesti raskaana.)
 
Takaisin
Top