Yritystä odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
niemja sanoi:
Samoja juttuja moni pohtii. Mä kans aloin miettiä sitäkin ku hain kouluun ja pääsykokeet on elokuus, jos en pääse nii seuraavat on lokakuus, ja niis ei voi olla raskaana. Joten kumpaa lykkää jos lykkää. Kahden kans olis vielä helpompi opiskella ku kolmen, mutta jotenki haluaasin sen kolmannenki samaan. Jos jätän enempi väliä, niin sitte haluan neljännen. Ja toisaalta haluan lapset nyt, sitte opiskella ja sitte sais työura alkaa ilman keskeytyksiä äitiyslomista.
Click to expand...

Niin samat ajatukset! Juuri tuo että jos jättää enemmän väliä, niin sitten melkein tuntuu että haluaisi neljännenkin, kun toivoisi että jos lapset ois nyt putkeen niin heistä ois aina seuraa toisilleen.
Mutta itselläkin olisi vielä opintoja edessä ja toki olisi helpompaa nyt kun on toistaiseksi vain nämä kaksi.
Äh, miten hankalaa. :banghead:
Sit mä luulen kans etten haluaisi enää palata tähän yövalvomis- ja vaipparuljanssiin jos on kerran päässyt siitä eroon. :hilarious:
 
Miitu tätä mäki pelkään eniten että en jaksakkaa alkaa kaikkeen alusta, ja sitte pelkään että musta tulee katkera ku en tehnykkää sitä kolmosta. Mies ei oikeen sano juuta eikä jaata asiaan, kolmannen seki haluaa mutta se ei oo pakollinen, ja se ei koe ikäeroja ongelmiksi. Pitää ny ehkä vielä sen kans jutella asiasta ennen perjantaita että mitä teen :D
 
Mä haluan taas tehdä lapset ensi ja sen jälkeen sais keskittyä rauhas opiskeluun, vaikkakin helpompaa se olis varmaan kahden kans :D
 
Meillä mies haki ja pääsi kouluun työn ohella, juuri tässä pohditaan että ottaako paikan vastaan nyt kun meillä olisi tuo kakkonen tuloillaan. Mutta luultavasti ottaa, haluan uskoa että asiat kyllä järjestyvät niin kuin on tarkoitettu. Jos opiskelu tuntuu liialta, aina voi sumplia hommia sitten.

Me mennään vissiin miehen kanssa sillä logiikalla että antaa tulla vaan, elämä on liian lyhyt tarkkaan mietittäväksi. :hilarious: mutta oikeastihan tässä vaiheessa elämää ikinä ei ole "hyvä" aika tehdä jotain, vaan jokaisen perheen täytyy miettiä ja fiilistellä, milloin on se paras aika itselle ja omalle perheelle.

Juteltiin tuossa lasten määrästä miehen kanssa, eikä se täysin tyrmännyt kolmatta lasta, vaikka onkin edelleen sitä mieltä että kaksi riittäisi. Sovittiin kuitenkin että mennään lapsi kerrallaan ja keskitytään nyt tähän kakkoseen, ja toivotaan että saadaan hänet kotiin. Enhän itsekään tiedä vielä, että haluaisinko sen kolmannen, nyt tosi ristiriitaiset olot. Mutta onneksi sitä ei tarvitse ennalta tietäkään just nyt ja aina voi muuttaa mieltä! Te, joilla on mahdollisuus iltatähteen, olette siinä mielessä onnekkaita, kun sitä päätöstä kolmannesta ei tarvitse tosiaan lyödä lukkoon heti, vaan myöhemminkin ehtii.
 
Itseki ajattelen, että varmasti elämä kantaa jos sen kohtaa sillä asenteella, että asioista selvitään ja ne järjestyy kyllä tavalla tai toisella. Vaikka lähtökohtasesti olenki peruspessimisti ja muutosvastarintainen, niin uskon kyllä, että aina asiat jotenki järjestyy.

Mutta tuo, että aina on vähä huono aika tehä isoja päätöksiä. Ihan totta! Olipa kyse lapsista, työpaikan vaihtamisesta, kodin ostamisesta tai mistä ikinä, niin aina voi kyllä muka-järkeillä itsensä asiasta pois. Tuntuu, että niissä isoissa asioissa on paljo järkisyitä, jotka on asiaa vastaan ja puolesta puhuu vaan se tunne, että se on oikein, se halu.
 
Mulla on vauvakuume noussut ja laskenut viimeisen puolen vuoden aikana ihan hirveesti, tällä hetkellä ollaan taas siellä korkeammalla ja katsellaan, mietiskellään ja suunnitellaan vauvajuttuja... En nyt ole sellaisessa tilanteessa, että voisin lasta edes kuvitella hankkivani vielä, mutta minkäs teet. Jotenkin tuntuu että biologinen kellokin tikittää tossa korvan juuressa, kun kerran päätin joskus että hankin kaikki lapseni alle 30v ja jos haaveissa olisi vielä useampi saada, on jo kiire. Mulla siis on poika, 2v. Uhmaiässä ja aina hankalina päivinä tuntuu että vauvakuume laskee aika maagisesti :hilarious: Ollaanhan me tässä nuoria (minä 25, mies 22) mutta kun mulla on edelleen iskostunut päähän se ajatus, että en halua olla yli 30 ja raskaana.

Ei olla nykyisen miehenkään kanssa kauhean kauaa yhdessä oltu, mutta hän höpötellyt lapsesta jo tovin. Ei siis ole poikani isä. Mulla on opinnot nyt kesken ja valmistun varmaankin joko loppuvuodesti -19 tai alkuvuodesti -20. Sitten ehkä vois... Luulempa, että sitten on sen aika kyllä, jos on muuten otollista.
 
Jeilei sanoi hyvin, aina on huono aika! Se vaan pitää päättää milloin on vähiten huono :D

Ginger mulla on sama että en tee lapsia enää yli 30v enkä edes oo raskaana sillon. Kans joku oma vääristyny ajatus pääs. Ja me ei ikinä tehdä iltatähteä , se ei mee mun ajatusmaailmaan miks haluaa seesteisen elämän alottaa alusta iltatähden kans :D ittellä siis 15v nuorempi pikkusisko ja enempi mä olin sille äiti vauva-aikana ku oma äiti ja kyllä huomaa että menee kasvatukses sieltä missä aita on matalin eikä niinku on meidän vanhempien kans tehny.

Näistä syistä meillä tulee tähän kaikki mitä tulee ja se on siinä, yli 4v ikäeroja en ota ja mä oon ny 27 että nippanappa kerkiän 4 vielä tehdä jos 3 tärppäis heti. :D
 
Olen aivan samaa mieltä: ikinä ei ole se oikea aika jos lähtee liikaa ajattelemaan. Pitää vaan tehdä se päätös aikana joka ei ole ihan mahdottoman huono. :) Minäkin haaveilin että ikäeroa voisi olla 2-3-v. Vaan toisin meni ja esikoinen täyttää syksyllä jo neljä ja aika on yhä mahdottoman huono toiselle lapselle. No ehkä jos tässä vielä kovin pitkään menee voin olla vauvan kanssa kotona kun esikoinen menee kouluun. Ei kai sekään ihan kamalaa olisi.
 
Varovaisesti tulen tänne mukaan pohtimaan :rolleyes: Täällähän on muutamia tuttujakin, kiva!

Yritystä taidan minäkin alkaa nyt odottaa. Tuntuu vaan selittämättömästi siltä, että vauva pitää saada :) Ja järjellä ajateltuna yritys kannattaisi aloittaa, kun ei tiedä kauanko tärppiin menee.. Tietäispä vaan, miten sen yrityksen saisi käyntiin miehen puolelta. Jotenkin silti pelko takaraivossa, miten jaksan kahden kanssa, ja auttaako mies on tälläkään kertaa missään. Lähinnä jos ei toinen lapsi olisi yhtä haastava kuin ensimmäinen.

Ja miten rakkaus riittää kahdelle, kun on tottunut että on vain yksi keskipiste :rolleyes: Tai miten kenestäkään toisesta voisi tulla yhtä tärkeä ja korvaamaton, onhan ensimmäinen toki aina ensimmäinen :) Toivottavasti joku tajuu :grin
 
Tää on kyllä kans hauska kuinka erillaisia ollaan tässä ikä jutussa et minkä ikäsinä on se vauvakuume. :D Mulle iski vauvakuume vasta 28 v ja sain esikoisen just ennen kuin täytyin 29..keskimmäinen syntyi just ennen kuin täytin 31 ja kolmannen sain 33 v ja vielä haluisin sen yhden kunhan se tulee ennen 40. V se on mulla takaraja.. :) oon siis nyt 34.v et onneks on aikaa mut pikkusen mulla kolkuttaa se et mun mies on jo tänä vuonna 41 et en toisaalta haluis hirveen kauaa odottaa et ruvettsas yrittämään..

Enni. Tervetuloa tänne juttelemaan ja toivottavasti mies lähtee pian mukaan yrittämään. :) Minkä ikäinen pikkunen sulla siellä on?
 
1v 3kk ikäinen taapertaja löytyy :) Minulla ei ole mitään väliä iällä, kohan nyt alle 40 v. Lähinnä siksi, että jos on liian rankkaa, niin ehtii tehdä kahdessa erässä :grin Jos tuntuu, että haluaa monta. Oon kyllä ajatellut aina ensimmäiset saavani lähempänä 20 kuin 30v. Viime viikkoon asti tuntui, että tuon yhdenkään kanssa ei usein meinaa jaksaa. Toivotaan siis seuraavasta helpompaa yksilöä :rolleyes:
 
Enni, samojen ajatusten kanssa painin :confused: Välillä alkaa kauhistuttaa jopa ajatus toisesta, kun pelkää, että ei rakkaus riittäis tai että jos seuraavakin on yhtä menevä kuin eka. Mutta sitten taas sydän sanoo, että on aika toiselle :rolleyes:
On tää yhtä tunteiden vuoristorataa!
 
Tervetuloa Enni!

Mulla alko vuotaa kunnolla nyt yhtäkkiä, kun kierukka poistettiin perjantaina ja menkat oli jo juhannuksena. Tiedä sitte mitä ihme vuotoja tulee ja kauanko ny menee kierron tasaantues..

Mut tuttuja tunteita, ittellä toista kuumeilles mietin samoja mutta jälkikäteen ajateltuna olis voinu olla vähä pitee ikäero, tuntu että molemmat meni vähä toisella kädellä, esikoisen taaperoituminen ja kuopuksen vauva-aika. Joskos tämä kolmas menis kivasti ku sais sen alulle :)
 
Minä taas oon aina ollu aivan varma, että rakkautta riittäis toiselleki lapselle ja oon alusta asti ajatellu, että rakkaus lisääntyy lasten myötä. Tottahan se mietityttää miten sitä aikaa ja huomiota jakaa useamman lapsen kans, mutta varmasti jokainen löytää oman tavan siihenki.

Alkuun pieni ikäero tuntu hyvältä, mutta kyllä se ajatus aika pian muuttu siihen suuntaan, että antaa pojan olla rauhassa pieni ja nautitaan siitä ajasta. Enkä ois suoraan sanottuna jaksanukaan, jos ois ollu toinenki huonosti nukkuva pieni siinä vielä. Nyt elämä ja arki on tasottunu, 2v uhmasta huolimatta, ja oma vauvakuume nousee senki takia, ettei jaksaminen ole samalla tavalla kortilla ainakaan lapsen takia. Onhan se seki käyny mielessä, että alkaako sitä jänistää pian just sen takia ku elämä on niin sujuvaa pojan kans :D
 
Meillä tuli putkeen se 2 huonosti nukkuvaa lasta, oon nyt 2v7kk aikana nukkunu ehkä 20 kokonaista yötä, niistäki suurin osa sillon ku pojat ollu hoidos :D edelleen siis jompi kumpi valvottaa.
 
Täältä saa kyllä hyviä näkökulmia asioihin! Oon siis teitä seuraillu täällä jo vähän aikaa:) Minäkin ajattelin tuota jaksamisasiaa niin, että isompi ois jo väkisin yli 2 v vaikka tärppäis heti. Ja nyt ei tunnu enää niin raskaalta, että jos raskaus menee yhtä hyvin kuin viimeeksi, jaksaisin. Sitä toki ei kukaan tiedä, joutuuko vuodelepoon sairaalaan tms eroon lapsesta, mutta ei kaikkea voi pelätä.
 
Onnea opiskelupaikasta Nipsunen! Saako kysyä mitä alaa pääsit lukemaan? :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top