Hellurei!
Täällä 37-vuotias ensimmäisestä lapsesta haaveileva/lasta yrittävä. Enpä vielä tämän ”projektin” alkaessa olisi kuvitellut rekisteöityväni foorumille, mutta näin sitten kävi.
Yritystä takana maalis-/huhtikuusta lähtien, syyskussa olin sitten lääkäriin yhteydessä. Lyhyt luteaalivaihe todettiin ja nyt pitäisi Cyclogestia käyttää luteaalivaihetta tukemaan. Lisäksi sain nyt ovulaatiota tehostamaan Letrozolin, kun gynekäynnistä jo 3 kk. Mutta siihen väliin onkin sitten jo mahtunut kaikkea outoa…
Koitan pysyä rauhallisena ja kärsivällisenä, mutta ennemmin masennus alkaa vaivata. Sukulaiset ja ystävät raskautuvat helposti, ja itselläni nyt ihan aidosti oikeasti on ollut ehkä yksi hyvä luomukierto ja yksi hyvä cyclogest-kierto, eli aika vähän…
Nyt letrozolilla kp11 ultra näytti 13 mm ja 11 mm follikkelit, ovulaatiotesti oli eilen positiivinen kp 14. Edelliset yhdynnät kp 11 ja kp 13, eilinen meni pipariksi kun itse hermostuin ovulaatioplussasta ja tartutin mieheen suorituspaineet. Nyt tilanne aivan solmussa ja molemmilla henkinen lukko, eli tämän kierron yritykset oli sitten siinä. Nyt vain toivon, että ovis olisi tänään, jolloin ehkä nuo kp 13 siittiöt olisivat vielä pelissä mukana… ei meinaa psyyke kestää sitä, että aina kuukaudella eteenpäin.
Kovin on vaikeaa tämä yrittäminen, en voi ymmärtää miten tällä pallolla on 8 miljardia ihmistä. Olen jo asennoitunut lopulliseen lapsettomuuteen, kun ei millään tärppää…