Yksin odottavat
- Ketjun aloittaja Jenni
- Aloituspäivämäärä
Jenni
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kyllä, mutta jos isyys on tunnustettu, sillä tulee myös olemaan oikeuksia siihen asti, että laps on 18 -_-
Tässä eräs sukulainen muutama vuosi sitten joutui laitokseen ja hänen isänsä (joka ei elämässä ollut yli 10v) siinä vaiheessa sai tietää hänen elämästään oikeastaan kaiken, ja pyydettiin neuvotteluihin mukaan. Likka totesi samantien ettei varmasti puhu mitään, tuon ollessa paikalla ! Isälle sanottiin, että saa sitten tietää kaiken neuvotteluiden jälkeen.. Millä vitun oikeudella kysyn minä ! Ei kiinnostanut tytön elämä aiemminkaan. Nyt halusi päästä vain mustamaalaamaan äitiä !
Tässä eräs sukulainen muutama vuosi sitten joutui laitokseen ja hänen isänsä (joka ei elämässä ollut yli 10v) siinä vaiheessa sai tietää hänen elämästään oikeastaan kaiken, ja pyydettiin neuvotteluihin mukaan. Likka totesi samantien ettei varmasti puhu mitään, tuon ollessa paikalla ! Isälle sanottiin, että saa sitten tietää kaiken neuvotteluiden jälkeen.. Millä vitun oikeudella kysyn minä ! Ei kiinnostanut tytön elämä aiemminkaan. Nyt halusi päästä vain mustamaalaamaan äitiä !
MadH91: juu näin tekee, tiesinkin sen. isä selviää kyllä aikanaan mutta en tiedä edes enää haluanko sen selviävän. kun kumpi on parempi.. se joka ei puhu mulle vai sit se joka haukkuu mua vaan pystyyn. enkä mä tätä yksin ollut kuitenkaan tekemässä.., siihen vaaditaan aina kaksi.
Siis kurjia tilanteita teillä.... Pyydän anteeksi itsekkyyteni mutta tuun nyt kertoon omat hyvät uutiseni tohon omaan tilanteeseeni... Eli käräjät on marraskuun lopulla ja suureksi yllätykseksi syyttäjä hakee meidän isännälle EHDOLLISTA!!! ♡♡ Eli näillä näkymin (aika vitun suurella todennäköisyydellä) mä en jääkään kahden pienen lapsen ja kahden ison koiran kanssa linnaleskeksi! Wuhuu!
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Anskki, on kyllä tosi kinkkinen tilanne. Toisaalta tilanne voi rauhoittua hyvinkin jos isä selviää ja hän saa sulatella asian rauhassa. :/ mut se on sun päätettävissä, haluatko isää edes selvittää.
Voimia ja tsemppiä kaikille yksinodottaville!
Lila-aurora, ihana että noin kävi, onnea matkaan :)
Voimia ja tsemppiä kaikille yksinodottaville!
Lila-aurora, ihana että noin kävi, onnea matkaan :)
Jenni
Vauhtiin päässyt keskustelija
Komppaan Madia. Onneksi näin Lila ^_^
Tämänkin ketjun jälkeen, voi hyvillä mielin olla sitä mieltä, että miehet vois hyppiä jorpakkoon. Mitään muuta, kuin häiritsemässä rauhallista eloa :D
Onneks me lähetää hauvan kaa mökkeilee !!!! Saadaa jotain tekemist tälle kesälle ^_^
Tämänkin ketjun jälkeen, voi hyvillä mielin olla sitä mieltä, että miehet vois hyppiä jorpakkoon. Mitään muuta, kuin häiritsemässä rauhallista eloa :D
Onneks me lähetää hauvan kaa mökkeilee !!!! Saadaa jotain tekemist tälle kesälle ^_^
nelli2
Jostain jotain jo tietävä
Meillä taas tilanne meni hiukan oudoksi kun päätökseni olin kertonut, ensin hirveä syyttely jne, sitten juttelee niitä näitä loma suunnitelmista jne ja sitten poisti yhteystiedot emmekä ole missään tekemisissä enää. Nyt kun on pahimmat omatunnon tuskat lähteneet ja saanut asian itselleen realistiseksi nii nyt vasta oon noussut todella suuri ärsyyntyminen tähän kyseiseen mieheen kun uhannut asianajajilla ja ties millä jos hänen nimensä ilmoitan neuvolaan tai muualle. voi herranen aika, komppaan tuolta aiempaa että enhän minä yksin sitä seksiä ole harrastanut joten kai nyt aikuinen mies voisi ajatella hieman suuremmassa mittakaavassa kuin hänen tulevaisuuttaan. Ärh.
Minja
Satasella mukana keskusteluissa
No niin! Joskos mä nyt saisin kerrottua tästä omasta tilanteestani, kun oon vihdoinkin koneella enkä vaan kännykällä selailemassa :)
"Muru" sai alkunsa juhannuksena, kaveriseksin seurauksena (ennen en muuten ees ymmärtänyt, että mitä ideaa koko kaveriseksissä edes on). Kuukautisten alkamisvkl olin vapaaehtoishommissa Vapaaseurakunnan Kesäjuhlilla lastenhoidossa ja ymmärrettävästi siinä härdellissä ei havahtunut kuin vasta lauantaiyönä kotiutuessa:"Hetkonen, eikös kuukautisten olisi pitänyt antaa kuulua itestään jo". Illalla ja seuraavana aamuna koittaessa kohdunsuu oli niin supussa, että lopputulos ei jäänyt epäselväksi. Sunnuntai-iltana ajelin pariksi päiväksi koiran kanssa ystävälleni. Su-ma alkuyö meni rampatessa ulkoa teltasta pariin kertaan sisälle vessaan ja hermoillessa, josko ne kuukautiset sitten kuitenkin alkaisi.. Tiistai-iltana hain sitten kaupasta RFSU:n liuskatestipaketin ja tikkuun pärähtikin tooooosi vahva toinenkin viiva. Juteltiin siinä sitten ystäväni kanssa sohvalla lasten ollessa jo nukkumassa tilanteesta ja mitä meinaan tehdä. Silloin itselläni oli tosi vahva olo, että en minä tätä lasta pidä.
Seuraavana päivänä meninkin heti aamusta kotipaikkakunnan tk:hon labraan, kun siellä oli ennestään odottamassa lähetteet klamydia- ja raskaustestiin. Samalla kävin varaamassa ajan lääkärille saadakseni lähetteen aborttiin keskussairaalaan. Aika järjestyikin jo seuraavalle aamulle. Seuraavana päivänä en ollutkaan enää ihan niin varma, mitä haluan tehdä. Lääkäri vielä rohkaisi miettimään ja sanoi, ettei lopullinen päätös tarvi olla kuin sitten vasta kun olisi aika ottaa ensimmäinen lääke.
Lapsen isälle en saanut asiaa millään kerrottua face to face, joten sorruin perinteiseen tekstiviestiin. Kerroin, että näin on käynyt ja lähete olisi aborttiin. Että jos haluaa jutella asiasta, niin se on ok. Tuossa vaiheessa olin vielä lähdössä opiskelemaan ja hän oli tulossa vuokralle asuntooni. Vastausviesti olikin aika karua luettavaa:"Ei tässä ole mitään juteltavaa. Tietysti teet abortin." Keskustelun jatkuessa siitä, että jos joudunkin toiseen vaiheeseen sairaalaan olisi hänen kannettava oma osansa vastuusta ja tultava hakemaan sieltä, paljastui ettei tämä olisi ensimmäinen abortti johon hän on osasyyllinen. Siinä vaiheessa itselläni kilahti ja tein selväksi, etten edes miettisi keskeytystä ellei olisi ollut tätä opiskelukuviota.
Tuo kuitenkin selvensi omia ajatuksiani sen verran ja helpotti päätöstä, että vaihtoehdoiksi jäi:
1. Abortti
2. Biologinen isä ei olisi osallisena lapsen elämässä
Itseni tuntien ensimmäinen ei ollut edes vaihtoehto. Vielä kun omaehtoisen opiskelun tukea ei myönnetty, niin opiskelujen alku siirtyi tulevaisuuteen.
Joitain päiviä meni, olin taas vähän reissussa jne. Kotiin tullessani oli posti tuonut kutsun keskeytystä edellyttäviin labrakokeisiin ja keskeytykseen. Vaikka olin päätökseni jo tehnyt, lueskelin paperit läpi ja todella paha olohan siitä tuli. Väkisinkin mietin miten joku voi tehdä sitä työkseen.. Peruin seuraavana päivänä ajan ja varasin ajan äitiysneuvolaan. Tulis nyt se 14.8 pian :D Yhtenä iltana lapsen isä soitti ja samalla kyseli abortista, tuumasin ensin sen vain olevan hoidettu pois päiväjärestyksestä. Seuraavaksi kysyi:"No ottiko kipiää?" tähän sain vain jotenkin kakistettua etten halua puhua asiasta. Päivän pari myöhemmin vietin yhden illan lapsen isän luona, koittaen saada sanotuksi peruneeni abortin.. Mutta ei. Sanat taas takertu johonkin. Lisäksi haastetta löytää oikea väli sanoa lisäsi, että hänen vajaa 10v poikansa oli käymässä. Poika yritti opettaa minua pelaamaan jotain pleikkaripeliä ja pelailimme siinä sitten kaikenlaista. Poika on isälleen todella rakas ja tärkeä.
Yöllä lähetin lyhyen viestin, abortin perumisesta ja ettei hänellä tulisi olemaan mitään velvollisuuksia. Aamulla puhelimessa odotti viesti, että en tekisi tätä, pilaisi elämääni, meidän kaverisuhdetta ynm. Vihaisena syytti minua valehtelusta ja siitä, että alanko kiristää häntä tällä asialla sitten myöhemmin ja ettei voi muuttaa asuntooni, jos tämän teen. Takaisin lähtikin sitten viesti, ettei tämä elämääni pilaa vaan se päinvastainen päätös. Mieluummin odotan onnellisena ja pidän jo nyt rakastamani lapsen kuin kadun loppuelämäni ja pidän huonon, toistaan hyväksikäyttävän, kaverisuhteen, joka päättyy kuitenkin jossain välissä. Vastaukseksi tuli repiä vuokrasopimus. Eli välit on nyt sitten poikki.
Mutta tässä nyt siis ollaan. Raskausviikkoja takana 6+2 ja laskettuaika on 15.3. Tosi rauhallisin mielin :)
Vanhemmillenikin olen saanut kerrottua ja eihän sieltä mitään kovin hyvää vastaanottoa tullut. Heti vain, että mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen jne. Ja juu niin, minähän oon tosiaan 25 ja lähtenyt kotoa 10 vuotta sitten ammattikouluun ja sen jälkeen asunut vain ½ vuotta kotona :D Mutta empä minä sitä tukea kotijoukoilta oikeeastaan odotakkaan :) Mulla on läheisempiä ja tärkeämpiä ihmisiä muualla.
Eniten mua jännittää ja pelottaa miten tässä käy seurakunnan kanssa. Oon uskoon tulosta asti ollut aktiivisesti mukana ja parhaimpina viikkoina oon ollut 5/7 iltaa kirkolla. Pienessä yhteisössä tämä on iso asia. Mutta voin sanoa, että se kyllä loukkaa jos osallistumistani meinataan rajata. Lapsityössä toimii tälläkin hetkellä aktiivisesti tupakoivia ihmisiä, jotka eivät edes aijo tupakointiaan lopettaa (eli tekevät jatkuvaa syntiä, kun itselläni ollut muutama kerta, joista kannan seuraukset). Mutta joo, ei uskovalle ja näistä vapaista suunnista tietämättömälle kuulostaa varmasti oudolta - jos joku haluaa kysyä jotain asiaan liittyen, niin laittakaa vaikka yksityisviestiä jos ette julkisesti kehtaa kysyä :)
"Muru" sai alkunsa juhannuksena, kaveriseksin seurauksena (ennen en muuten ees ymmärtänyt, että mitä ideaa koko kaveriseksissä edes on). Kuukautisten alkamisvkl olin vapaaehtoishommissa Vapaaseurakunnan Kesäjuhlilla lastenhoidossa ja ymmärrettävästi siinä härdellissä ei havahtunut kuin vasta lauantaiyönä kotiutuessa:"Hetkonen, eikös kuukautisten olisi pitänyt antaa kuulua itestään jo". Illalla ja seuraavana aamuna koittaessa kohdunsuu oli niin supussa, että lopputulos ei jäänyt epäselväksi. Sunnuntai-iltana ajelin pariksi päiväksi koiran kanssa ystävälleni. Su-ma alkuyö meni rampatessa ulkoa teltasta pariin kertaan sisälle vessaan ja hermoillessa, josko ne kuukautiset sitten kuitenkin alkaisi.. Tiistai-iltana hain sitten kaupasta RFSU:n liuskatestipaketin ja tikkuun pärähtikin tooooosi vahva toinenkin viiva. Juteltiin siinä sitten ystäväni kanssa sohvalla lasten ollessa jo nukkumassa tilanteesta ja mitä meinaan tehdä. Silloin itselläni oli tosi vahva olo, että en minä tätä lasta pidä.
Seuraavana päivänä meninkin heti aamusta kotipaikkakunnan tk:hon labraan, kun siellä oli ennestään odottamassa lähetteet klamydia- ja raskaustestiin. Samalla kävin varaamassa ajan lääkärille saadakseni lähetteen aborttiin keskussairaalaan. Aika järjestyikin jo seuraavalle aamulle. Seuraavana päivänä en ollutkaan enää ihan niin varma, mitä haluan tehdä. Lääkäri vielä rohkaisi miettimään ja sanoi, ettei lopullinen päätös tarvi olla kuin sitten vasta kun olisi aika ottaa ensimmäinen lääke.
Lapsen isälle en saanut asiaa millään kerrottua face to face, joten sorruin perinteiseen tekstiviestiin. Kerroin, että näin on käynyt ja lähete olisi aborttiin. Että jos haluaa jutella asiasta, niin se on ok. Tuossa vaiheessa olin vielä lähdössä opiskelemaan ja hän oli tulossa vuokralle asuntooni. Vastausviesti olikin aika karua luettavaa:"Ei tässä ole mitään juteltavaa. Tietysti teet abortin." Keskustelun jatkuessa siitä, että jos joudunkin toiseen vaiheeseen sairaalaan olisi hänen kannettava oma osansa vastuusta ja tultava hakemaan sieltä, paljastui ettei tämä olisi ensimmäinen abortti johon hän on osasyyllinen. Siinä vaiheessa itselläni kilahti ja tein selväksi, etten edes miettisi keskeytystä ellei olisi ollut tätä opiskelukuviota.
Tuo kuitenkin selvensi omia ajatuksiani sen verran ja helpotti päätöstä, että vaihtoehdoiksi jäi:
1. Abortti
2. Biologinen isä ei olisi osallisena lapsen elämässä
Itseni tuntien ensimmäinen ei ollut edes vaihtoehto. Vielä kun omaehtoisen opiskelun tukea ei myönnetty, niin opiskelujen alku siirtyi tulevaisuuteen.
Joitain päiviä meni, olin taas vähän reissussa jne. Kotiin tullessani oli posti tuonut kutsun keskeytystä edellyttäviin labrakokeisiin ja keskeytykseen. Vaikka olin päätökseni jo tehnyt, lueskelin paperit läpi ja todella paha olohan siitä tuli. Väkisinkin mietin miten joku voi tehdä sitä työkseen.. Peruin seuraavana päivänä ajan ja varasin ajan äitiysneuvolaan. Tulis nyt se 14.8 pian :D Yhtenä iltana lapsen isä soitti ja samalla kyseli abortista, tuumasin ensin sen vain olevan hoidettu pois päiväjärestyksestä. Seuraavaksi kysyi:"No ottiko kipiää?" tähän sain vain jotenkin kakistettua etten halua puhua asiasta. Päivän pari myöhemmin vietin yhden illan lapsen isän luona, koittaen saada sanotuksi peruneeni abortin.. Mutta ei. Sanat taas takertu johonkin. Lisäksi haastetta löytää oikea väli sanoa lisäsi, että hänen vajaa 10v poikansa oli käymässä. Poika yritti opettaa minua pelaamaan jotain pleikkaripeliä ja pelailimme siinä sitten kaikenlaista. Poika on isälleen todella rakas ja tärkeä.
Yöllä lähetin lyhyen viestin, abortin perumisesta ja ettei hänellä tulisi olemaan mitään velvollisuuksia. Aamulla puhelimessa odotti viesti, että en tekisi tätä, pilaisi elämääni, meidän kaverisuhdetta ynm. Vihaisena syytti minua valehtelusta ja siitä, että alanko kiristää häntä tällä asialla sitten myöhemmin ja ettei voi muuttaa asuntooni, jos tämän teen. Takaisin lähtikin sitten viesti, ettei tämä elämääni pilaa vaan se päinvastainen päätös. Mieluummin odotan onnellisena ja pidän jo nyt rakastamani lapsen kuin kadun loppuelämäni ja pidän huonon, toistaan hyväksikäyttävän, kaverisuhteen, joka päättyy kuitenkin jossain välissä. Vastaukseksi tuli repiä vuokrasopimus. Eli välit on nyt sitten poikki.
Mutta tässä nyt siis ollaan. Raskausviikkoja takana 6+2 ja laskettuaika on 15.3. Tosi rauhallisin mielin :)
Vanhemmillenikin olen saanut kerrottua ja eihän sieltä mitään kovin hyvää vastaanottoa tullut. Heti vain, että mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen jne. Ja juu niin, minähän oon tosiaan 25 ja lähtenyt kotoa 10 vuotta sitten ammattikouluun ja sen jälkeen asunut vain ½ vuotta kotona :D Mutta empä minä sitä tukea kotijoukoilta oikeeastaan odotakkaan :) Mulla on läheisempiä ja tärkeämpiä ihmisiä muualla.
Eniten mua jännittää ja pelottaa miten tässä käy seurakunnan kanssa. Oon uskoon tulosta asti ollut aktiivisesti mukana ja parhaimpina viikkoina oon ollut 5/7 iltaa kirkolla. Pienessä yhteisössä tämä on iso asia. Mutta voin sanoa, että se kyllä loukkaa jos osallistumistani meinataan rajata. Lapsityössä toimii tälläkin hetkellä aktiivisesti tupakoivia ihmisiä, jotka eivät edes aijo tupakointiaan lopettaa (eli tekevät jatkuvaa syntiä, kun itselläni ollut muutama kerta, joista kannan seuraukset). Mutta joo, ei uskovalle ja näistä vapaista suunnista tietämättömälle kuulostaa varmasti oudolta - jos joku haluaa kysyä jotain asiaan liittyen, niin laittakaa vaikka yksityisviestiä jos ette julkisesti kehtaa kysyä :)
tiada92
Sanavalmis juttuseppä
Tsemppiä minja:) tänkin isukki yriti pakottaa aborttiin ja sanoin vaan,että unen näit.Äitini meni kirjaimellisesti ihan sekaisin kun kerroin,että ensimmäinen lapsenlapsi tulossa :D nii,mutta isä ei kuvioissa! Se ei äitiäni haitannut,koska oli itsekkin meidän (minulla on kaksoissisko) yksinhuoltaja :)
nelli2
Jostain jotain jo tietävä
Nii Jenni, tää "asianajaja-tapaus" meni niin että hän tuntui saavan neronleimauksen että tästä tehdään joku ennakko tapaus ja soitetaan asianajajalle että mä väkisin meinaan pilata hänen elämän ja pakottaa isäksi, ja että oikeuteen mennään satavarmasti jos meinaan pakottaa tunnustamaan isyyden, hän kun ei halua missään tekemisissä olla. Ainoa vaan ettei tainnut paniikissaan ajatella että kyllä mullakin aivot liikkuu eikä se pysty mitään ennakko tapausta tästä tehdä koska enhän mä pakottanu sitä sänkyyn ja kuitenkin e-pillerit oli käytössä, päivääkään unohtamatta niitä ottaa. :D
Tosin eniten juuri pelottaa se että kun hän alkaa jossain vaiheessa ajattelemaan järjellä että täällä samassa kaupungissa joskus tulee olemaan hänen lapsi, jos hän muuttaakin mielensä. Mie olen kyllä niin voimakastahtoinen ettei sellainen edestakainen seilaaminen ole mahdollista. Yhden kerran saa alkushokkinsa jälkeen mieltään muuttaa ja jos toinen kerta tulee, niin silloin se oli se viimeinen. (Mieluiten ei vaan vaihtaisi ollenkaan sitä mieltään vaikka nyt tekisikin niin kovasti mieli ärjyä hänelle :D )
Minja, tsemppiä sinulle ja toivottavasti eivät ala rajaamaan osallistumistasi, ja toivottavasti sinulla on tosiaan tukiverkostoa muualta kuin perheeltäsi jos he eivät asiaan niin kovin hyvin suhtautuneet! :)
Tosin eniten juuri pelottaa se että kun hän alkaa jossain vaiheessa ajattelemaan järjellä että täällä samassa kaupungissa joskus tulee olemaan hänen lapsi, jos hän muuttaakin mielensä. Mie olen kyllä niin voimakastahtoinen ettei sellainen edestakainen seilaaminen ole mahdollista. Yhden kerran saa alkushokkinsa jälkeen mieltään muuttaa ja jos toinen kerta tulee, niin silloin se oli se viimeinen. (Mieluiten ei vaan vaihtaisi ollenkaan sitä mieltään vaikka nyt tekisikin niin kovasti mieli ärjyä hänelle :D )
Minja, tsemppiä sinulle ja toivottavasti eivät ala rajaamaan osallistumistasi, ja toivottavasti sinulla on tosiaan tukiverkostoa muualta kuin perheeltäsi jos he eivät asiaan niin kovin hyvin suhtautuneet! :)
Jenni
Vauhtiin päässyt keskustelija
Minäkin Minja jouduin puhelimessa isukille kertomaan, ei viitsinyt tulla käymään ja hermostuessani täräytin likastansa tulevan isosisko.
Toivottavasti eivät tosiaan ala käymistäsi mitenkään rajaamaan tai halveksumaan :O Olkoon syntiä vain, mutta uusi elämä on aina tärkeää ja toivottavasti se tukiverkostokin löytyy. Ja pointsit siitä, että uskalsit
Nelli.. Mä en voi muuta ku naureskella täällä tuon äijän ''viisaudelle'' Varmasti naurettais sieltä toimistostakin pihalle, jos yrittäisikään sinne menoa.
Toivottavasti eivät tosiaan ala käymistäsi mitenkään rajaamaan tai halveksumaan :O Olkoon syntiä vain, mutta uusi elämä on aina tärkeää ja toivottavasti se tukiverkostokin löytyy. Ja pointsit siitä, että uskalsit
Nelli.. Mä en voi muuta ku naureskella täällä tuon äijän ''viisaudelle'' Varmasti naurettais sieltä toimistostakin pihalle, jos yrittäisikään sinne menoa.